Yötoko

Eli omatoimitreenit hallissa. Tuppaamme harjoittelemaan yöaikaan, sillä silloin on hiljaista, tämä kerta ei tehnyt poikkeusta. Nika sai paikan ALO-kokeista reilun viikon päästä, joten pääpaino oli sen tsekkaamisella, että kaikki on yhä mielessä.
Kuvia ei nyt itse tapahtumasta ole, kun valo on niin pirun huono. Tässä sen sijaan pari kuvaa yhdestä pölvästistä.
 

Manaaja tilaukseen?

Alokkaan liikkeet kertaalleen läpi, Oma toimi häiriökoirana paikkamakuussa ottaen luoksetuloja Nikan viereltä samaan aikaan kun toisen piti maata aloillaan. (Viime kokeessahan paikkamakuu meni metsään, kun vierestä sinkaisi bortsu ulos kehästä ja samalla lähti puoli riviä.) Nika lähti ensimmäisellä kerralla perään, palautin aloilleen, lopun aikaa makasi kiltisti. Seuruutukset ok, otettiin vain lyhyehköt, mutta pysyi mukana hienosti ja pääsi palkkaamaan. Ohjaaja kääntyi kerran täyskäännöksessä vasemmalle, mikähän aivopieru...
Liikkeestä maahan/seisominen, ei mitään ongelmaa. Luoksetulossa vähän hidasteli (ollaan otettu pysäytyksiä), kannustin ja palkkasin ennen perusasentoa. Hyppy jää sunnuntain treenattavaksi, mutta on ollut varmahko.

Vea harjoitteli autossa odottamista, kun muut treenaavat. Venkoaminen on alkanut loppua, hyvä niin. Myös kontaktia saa paljon paremmin vaikka Ykä treenaisi vieressä, mutta jatkamme silti harjoittelua! Omalla vuorolla sitten Vealle lyhyitä seuruutuspätkiä, aloitti vähän vinossa, mutta korjattiin asentoa ja loppu hyvin. Sivulletulot (käsiohjauksella) ovat paljon tiiviimpiä ja tosi harvoin vinoja. Eteentulossakin tarjoaa nykyään tiivistä, eikä jää metrien päähän (pylly voi jäädä vinoon, pitää pitää tätä silmällä)! Pari maahanmenoa niin, että seisoin sivulla ja maassa odottamista. Hienoja.
Luoksetulosta pallopalkka ja leikkiä.

Agia ja koirakavereita

 

Aurinko paistoi ihanasti, aamulla kävimme Vean kanssa lenkillä omilla nurkilla. Pentu sai mennä paljon irti, harjoitella koirien ohittamista ja nuuskia tyhjää koirapuistoa. Parit seuruutukset ja liikkeestä istumisen alkeet siinä kävelyn lomassa, sekä tietenkin leikkiä.

Vea 18vko

Vean aiempia kasvukuvia on nähty Ykän blogissa, mutta tässä koosteena gif. Harmillisesti vk 16 puuttuu ja vk 17 on jumissa kamerassa, mennään tällä:

Pari tuntia myöhemmin tapasimme Joppe-corgin, Akun ja Merlinin pellolla. Aku oli kohteliaaseen tapaansa vähän sivummalla nuorison rellestyksestä, mutta corgista Vea saikin hyvän painikaverin. Leikitys hoidettiin pehmeässä hangessa, jossa tuli samalla sitten vähän lihaksia lämmiteltyä koirilta ja rämpiviltä ihmisiltäkin. Tämän leikityksen jälkeen jopa Vea nukkui sikeästi (ainakin automatkan kotiin).

Hyi, Joppe ei halua pusuja!

Lumipesu

Vea ja Merlin

Illalla Vea ja Ykä jäivät kaksin kun sheltit lähtivät agiliitelemään. Nika koetti ensin kivenkovaan väittää minulle ettei muista mikä on putki, mutta muutamalla läpijuoksulla ja hilpeällä palkitsemisella alkoi moinenkin sitten muistua mieleen. Muu porukka esitteli radan, joka oli aivan mahdoton muistaa ja jota nyt vähän tökerösti jäljennän tässä:

Ottakoot selvää kuka pystyy!

Aitoja oli neljä, putkia kaksi. Ideana taisivat olla erilaiset lähestymiset ja linjat. Ohjasin itse Nikaa ja M Omaa, mutta välillä tehtiin myös vaihtoja. Oma teki vähän vähemmän ja minikokoisilla esteillä, sillä jotain pyöristymistä on havaittavissa masun alueella. Jos siellä ei jotain sheltinpoikasia kuhise, niin ainakin yhdellä on laihis tiedossa... Pääosin homma sujui hyvin mitä nyt ohjaajat unohtivat rataa, juoksivat vähän mihin sattuivat ja parkuivat käskyjä ihan liian myöhään kun-- MITEN SE RATA MENI! Jos tämä innostus agilityyn jatkuu, on ehkä mietittävä opettajan vetämiä tunteja, jotta saisi itsensä liikkumaan edes jotenkin fiksusti niiden aitojen välissä.
Loppuviilentelynä pyörähdys parkkipaikan ympäri vapaassa tahdissa, eli kiukkuisia narttupyrähdyksiä tehden.

Löhölauantai

Tällä kertaa ei mitään tavoitteellisia uutisia, vain arkielämää. Vean kanssa tavoitteena on ollut lisätä leikki- ja treenipätkiä lenkeille ja kyseinen onkin toiminut hyvin, leikitty on kaikuvissa paikoissa, huoltoasemalla, metroasemalla kun ihmisiä menee ohi jne.
Tänään omistaja on ollut laiskalla tuulella ja lahonnut vähän sohvalla, Vea pääsi kuitenkin Ykän kanssa leikkimään aamupäivällä.



Ja iltapäivällä sain omankin takapuoleni ylös ja lähdimme holskun, sakun ja ihmisten voimin jättömaalle "hankitreeniin" ja rallattamaan. Lisää kuvia Yrjänän blogissa.

Kunhan tästä tokenimme, vierailimme vielä mummulassa, jonne äiti oli tuonut tömäkän Luna-flätin ja pennusta melkoisen hämillään olleen Ella-suomenajokoiran. Pienistä kauhunhetkistä (Ella pelästyi kohti kävelevää Veaa ja juoksi kiljaisten pakoon, joka taas lähetti Vean huutaen pakoon...) huolimatta koirat tottuivat toisiinsa nopeasti ja rauhoittuivat aloilleen.

Kissoja ja kavereita!

Keskiviikon tottistreenit hyvähköt, mutta haastavammat kuin viikko sitten. Leikin vahvistaminen on hyvällä mallilla, mutta minun pitäisi saada itsestäni vielä paljon jännempi. Muut koirat kiinnostaisivat niin, että unohtuu mitä oltiin tekemässä
 Varsinkin Ykä, johon Vea on alkanut osoittaa leimaantumisen merkkejä. Tämän ehkäisemiseksi paljon lisää tekemistä kahden kesken ja työskentelyä meidän "suhteen" vahvistamiseksi.
Itse liikkeet - kun molemmat olivat henkisesti ja fyysisesti paikalla - menivät hyvin
 Seuruutus, sivu, liikkeestä istumisen alkeet hyviä, harvemmin vinoon istumisia. Maahanmeno reilulla käsiavulla, eteentulo hömpsötellen kunnolla tiiviiksi. Yksi luoksetulo koko kentän pituudelta ja estehyppyä niin, että juoksimme yhdessä max 10cm korkeudella olevan esteen yli.
Ohjaaja saisi muistaa käyttää käskyjä, eikä aina vain kehua!

Torstaina pellolle Nikan, manssi-Merlinin ja x-rotu -Akun kanssa, mukana oli pari lelua, namia ja kaksi kameraa. Ensimmäisistä kuvista kiitos jälleen Heartshapedin Lauralle.

Vea taisteli hyvin narulelusta ihmisten kanssa ja koetti sinnikkäästi tyrkkiä lelua koirien naaman. Hiihtäjät eivät aiheuttaneet mitään reaktiota, leikkiminen oli kivempaa. Nika varasti röyhkeästi palloa muilta ja otti vähän tokoliikkeitä (nouto pallolla, seuruutus, liikkeestä maahan) - nämä kaikki ok. Pari kuvaa vielä Emielin ottamana.

Illalla tapasimme vielä kaksi kissaa, joita Vea tervehti mallikkaasti pussaillen.

"Mahdun minä!"

Perjantaiaamuna leikimme matontamppaajan vieressä ja otimme helppoja seuruutuksia kävelytiellä, hieno tyttö!

Valoilmiö

Tänä aamuna näimme oudon valoilmiön taivaalla.

Kevät tulee ehkä sittenkin!

Eilen kävimme moikkaamassa Birgitta-kasvattajaa ja Vea pääsi käymään toimistorakennuksessa. Tuomio oli jokseenkin, että rauhallinen kaupunkilaiskoira. "Laihista" myös lupailtiin, ettei pentu veny ihan holtittomasti (leveyssuuntaan).
Jotain palikoita on Vea siis kolistellut yhteen! Ja eihän siinä tosiaan mitään ihmeellistä ollut, Vea on aina ottanut ihmiset ja pinnat lungisti. Avoimet portaat ja pimeät huoneet olivat ok, edes rc-autorata singahtelevine miniautoineen ja hälytysäänineen ei kovin kummastuttanut.

Ennen toimistolla käyntiä pyörähdimme Tuomarinkartanolla pitämässä Veaa yksin irti, ei yllätyksiä tässäkään. Ilman muita koiria Vean kiinnostus meihin korostui. Heppojakin nähtiin!

Sitten vähän vielä ajassa taaksepäin ja viime sunnuntaille, jolloin koko lössi kävi taas ottamassa vähän vetoja vieheen perässä!
Videon kuvasi heartshapedin Laura.

p.s Oma ei sotkeutunut joka kerta jalkoihinsa ja nappasi kerran vieheen.:D

Hölmöillä on hauskaa

Eli Oma jatkaa agiharjoituksiaan. Harjoittelemme tosiaan agilityä sunnuntaisin ohjaajattomassa ryhmässä, jossa on myös n. 3 muuta koiraa. Yleensä mukana on vähintään Oma ja vuoroviikoin tauottajana Nika tai Ykä, tänään jälkimmäinen. Kenttiä on käytössä yksi, joskus jos toinen on tyhjillään, saatetaan vähän levittäytyä ruuhkan välttämiseksi. Tänään tehtiin ensin yhdellä kentässä, kuviona (viitteellisesti) tällainen:

Aloitin in'n'outilla kolmen aidan ollessa vähän matalammalla ja neljännen korkeammalla. Tästä pussille, joka oli uudehko juttu, mutta parin yksittäisen läpijuoksun jälkeen meni jo kuin vettä vain. Putki vetää Omaa aina hyvin, siitä pituudelle (jossain toistossa ohijuoksu kun ohjaaja veteli missä sattui) ja A-este TAI kepit (todellisuudessa niitä oli vähän vähemmän) ja pöytä. Pöytä keikkasi, mutta Oma seisoi urheasti paikallaan. Ei ongelmia tässä radassa.
Kun Oma piti taukoa, Ykä kävi pyörähtämässä viereisellä kentällä ja päätin katsoa mitä sen esteistä saisi aikaiseksi.

Tässä versiossa lähtö on yläreunassa, ensin 4kpl aitoja, joissa neljännellä Oma koetti pari kertaa kiertää esteen ja tulla sen takaisinpäin. Saatoin vähän pidemmälle ja meni yli. Puomilla Oma koettaa loikata kontaktin yli ylöspäinmennessä, tähän piti sitten kiinnittää huomiota ja mennä hitaammin. Putkien välisellä suoralla vähän rallatusta reippaampaan vauhtiin, joka aiheutti pari ohimenoa. Ei ole onneksi niin totista Oman kanssa.

Arkielämässä joskus vieraista koirista hermostuva Oma handlaa hallissa hienosti haukkumisen ja muiden lähelletulon. Vuosi sitten se oli omakotiin ja tarhaan tottuneena ääniherkkä ja vierasti "outoja asioita", kuten omituisia ihmisiä, koiria jne. Reaktio oli useimmiten railakas varoitushaukku. Yhä Oma saattaa reagoida asioihin, joihin itse ei voi edes tajuta koiran reagoivan (joku istuu paikassa, jossa ei normaalisti ole ketään). Pohjimmiltaan sosiaalinen Oma kuitenkin antaa nopeasti ihmisille anteeksi heidän omituisuutensa, kunhan vieraat on huudettu, niitä voi morjestaa ihan hyvillä mielin.
Tällaisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja paikkoihin änkeminen onkin tuntunut olevan Omalle parasta mahdollista treeniä.

Vea punnittiin sunnuntaina ja 17-viikkoisella mukelolla on painoa nyt 10,3kg. Kamera valitettavasti on tiltissä, joten kuvia kasvavasta koiralapsesta ja sen pentutreffeistä mittelin kanssa täytyy vielä hieman odotella!

Blogin aloitus

Hei mahdollinen lukija!

Olen kahdenkympin puolta väliä vanhentuva Itä-Helsinkiläinen ja toinen reippaan koiralauman kaitsijoista. Kotonamme asuvat Nika, Oma, Yrjänä ja nuorin uudistus Vea. Kiinnostusta blogin aloittamiseen on ollut silloin tällöin, mutta perheemme poikakoiran - Yrjänän - treeniblogin kattaessa jonkin verran meidänkin tekemisiämme, olen aina laiskistunut ajatukselle. Nyt kuitenkin niskasta kiinni ja toimeen!
Blogin, päiväkirja tai treenipäivis muotoutunee ajan myötä vielä johonkin suuntaan, juttuideoita otan vastaan!

Elämässäni on aina pyörinyt melko kasa koiria. Lapsuuden pystykorvasekoitus Mitri, äidin ajo- ja lintukoirat ja ensimmäisenä omana koirana 15-vuotiaana hankittu Myra. Ykä-holskun harrastuksissa pyörimisen myötä oma kiinnostus aktiivisempaan koiraharrastamiseen heräsi, kotiagilityn ja temppujen harjoittelemisen lisäksi Nikan ja Myran kanssa alettiin kokeilla vaikka mitä lajeja: tokoa, paimennusta, kelkanvetoa, jälkeä. Nika tuntuu tykkäävän kaikesta ja tekee mieluusti (= apinan raivolla) mitä vain sille esittelee.
Hiljalleen ohjaaja alkaa myös saada otetta kisapelostaan ja ensimmäinen debyytti tokokentällä on tehty!

Myran kuoleman jälkeen hankimme Oman, aikuisen sijoitusnartun Turusta. Omalle soisimme pentueen tai pari, mutta yritysten välissä harjoittelemme agilityä. Merlellä on kyllä vauhtia ja tohinaa muuhunkin (tokon aloliikkeet hallussa), mutta into tuntuu menevän keskittymisen edelle ja agility on tähän mennessä ollut sopivan vauhdikasta koiralle ja ohjaajalle. Radoilla meitä tuskin nähdään ellei ihmettä tapahdu, mutta koiralla on kivaa ja se on tärkeintä.

Vea on nuorin perheenjäsen. Ensimmäinen pk-rotuinen koirani, joka vasta harjoittelee koirana olemista. Sakunalku juoksee muun lauman mukana kelkan kanssa, opettelee tottiksen alkeita, jahtaa silloin tällöin viehettä ja tapaa pentukavereita. Veasta toivon hyvää harrastuskaveria, mutta ennen kaikkea tervettä ja fiksua koirakansalaista.
(Tätä kirjoittaessa koirakaverin kanssa leikkimisestä nuutunut koira heittäytyi kyljelleen, kun sille laitettiin panta kaulaan lenkkiä varten...)

Toivottavasti räpistelystäni on jollekin lukuiloa! Suuntaamme nyt agilityyn, josta lisää sitten myöhemmin!