Movember-haaste

Sara lähetti meille marraskuisen Movember-haasteen, jonka idea monimutkaisuudessaan oli tällainen:


1. Julkaise kuva koirasi viiksistä
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin
Alempana tulette näkemään joukkomme komeat namaataulut harmaine karvoineen ja tuuheine viiksineen, mutta sitä ennen mietin asiaa vähän syvällisemmin. Mikä on movember?
Jokaisen vuoden marraskuussa Movember on vastuussa miljoonien viiksien ilmestymisestä miesten ylähuuliin. Jokaisen miehen viikset eli "Mo" auttavat keräämään varoja ja lisäämään tietoisuutta eturauhas- ja kivessyövästä sekä mielenterveydestä. Movember on riippumaton maailmanlaajuinen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka tavoitteena on saada aikaan pysyvä parannus miesten terveyteen.
Lähde: fi.movember.com

Movemberissa ei siis ole kyse vain komeiden viiksien kasvattamisesta (tai meidän hauvojemme tapauksessa komeasta viiksien kantamisesta), lahjoittamalla ja osallistumalla olet mukana miesten fyysisen ja henkisen terveyden edistämisessä, sekä tietoisuuden lisäämisessä.

Koska perheemme on kuitenkin pääosin nais- ja narttupainotteinen, haluan muistuttaa myös toisesta tärkeästä asiasta: rintasyövästä. Roosa nauha -kampanjan ja muun tiedottamisen ja tiedonlevittämisen ansiosta suurin osa meistä tuntee jo suomalaisten naisten riskin sairastua. Tieto ei ole koskaan pahasta ja jos aihe on vielä itselle vieras, suosittelen siihen tutustumista vähintään yhtä lämpimästi kuin movemberiinkin. Samalla haluan sanoa sanasen koirien nisäkasvaimista. Nisäkasvaimet ovat koirien kasvaimista yleisimpiä, yli 5-vuotiailla nartuilla todetuista kasvaimista n.50% ovat hyvälaatuisia ja vastaavasti puolet pahalaatuisia. Vanhetessa riski kaikenlaisiin kasvaimiin lisääntyy, jotkut rodut ovat riskialttiita ja myös ruokinnan on joissain lähteissä todettu vaikuttavan nisäkasvaimien riskiin. Ennen ensimmäisiä juoksuja steriloiminen voi ehkäistä nisäkasvaimia (toisten juoksujen jälkeen tehdystä leikkauksesta ei ole löydetty merkittävää hyötyä), mutta ennen hätiköityjä päätöksiä kannattaa tutustua sterilaation muihin plussiin ja miinuksiin.

Tärkeintä on olla tarkkana ja tuntea koiransa! Kuten alkavan kohtutulehduksen, myös nisäkasvainten ennuste voi olla parempi, jos ongelma huomataan ajoissa, eikä kasvain ole ehtinyt tehdä etäpesäkkeitä. Nisäkasvain tulee useimmiten takimmaisiin nisiin, sen voi tuntea pattina tai muhkuroina. Eläinlääkärissä kasvainepäilyä tutkitaan useimmiten ohutneulanäytteellä, jonka avulla voidaan määrittää millaista kudosta patti on (tuloksissa menee tavallisesti pari viikkoa). Ohutneulanäyte ei satu koiraan, mutta vaatii yleensä pienen rauhoituksen. Pysykää terveinä kaikki ja movemberin loppua!

Haastan vielä:
1. Supersheltin
2. Hupsan ja Myrnin seikkailut
3. Sentti & Co:n

Käpäläkoplan kenneltapaaminen

 

Lokakuussa Käpäläkoplan kennel vietti 10-vuotisjuhliaan ja myös meidät kutsuttiin paikalle. Lähdimme siis aamusella Turkuun pelkästään Oman kanssa, kovin tyytyväiseltä kyseinen sheltti vaikuttikin saadessaan koko takakontin vain itselleen. Saapuessamme paikalle, oli pihaan kerääntynyt jo monen monta merleä, trikkiä ja muutama soopelikin. Oma sai lähteä suoraan sosialisoimaan ja kyllä se on vain myönnettävä, että sheltti tuntee sheltin.

Tavanomaisesti on odotettavissa, että Oma ainakin vähintään hiukkasen haluaa haukkua ja rääkyä koiralaumaan saapuessaan. Sulautuminen shelttiporukkaan tapahtui kuitenkin nopeasti ja kivuttomasti, hetken päästä emme oikeastaan edes olleet aivan varmoja missä oma koiramme oli...

Oman velipuoli, sisarus ja Oma itse

Oma sai myös oman ihailijan!

 Pihalta parinkymmenen shetlanninlammaskoiran rykelmä karautti metsään pienelle lenkille, matkalla otettiin muutama ryhmäkuva ja palatessa pihaan jatkettiin leikkejä, pallonpotkimista ja muutaman agilityesteen hyppäämistä.

 

Oman lähisukulaisista paikalla olivat sisko ja velipuoli. Itse tuli vilkuiltua muiden koiria ja muutamia nuoria sheltinalkuja, joiden kohdalla pentukuume hieman nosteli päätään. Kunhan tästä vain pääsee omakotitaloon, ei koirankahmimistani pidättele luultavasti enää mikään!

 

Nautittuamme herkullisten juhlaruoan ja onniteltuamme vielä Kittaa, koitti kotimatkan aika. Autossa nukkui tyytyväinen Oma.

On kaikenlaista

Nyt ollaan taas treenailtu jos jonkinmoista. Toissa viikolla sunnuntaina sattuivat tottis- ja agitreenit peräkkäin samalle hallille. Hyvin kuitenkin sujui odotus sekä shelteiltä, että isoilta koirilta. Autokin pysyi sopivasti lämpimänä kun siellä koko ajan höngittiin.


TOTTIS
Tottiksessa noudot alkavat mennä suorempaan, mutta eteenlähetyksissä tapahtui jonkinlaisia mutkia. Vea joko juoksee ilman silmiä tai sitten se väistää muita koiria, ensimmäinen toisto meni myös mönkään, mutta kolmannella yrityksellä saatiin hyvä lähetys. Hypyssä oli kiva tekniikka, oltiin laitettu vähän "maapuomia" auttamaan lähtöpaikan löydössä. Toimi, tosi kaunis, pyöreä ja ilmava hyppy. Näytti siltä, ettei tee edes tiukkaa!
Kaikkein parasta on kuitenkin, että Vea ei enää stressaa. Uusi asia on selätetty ja kun ollaan otettu uusi lähestymistapa hallille tuloon, ei veikkakaan enää saa pikkukoiraa innostumaan yli äyräittensä. Nyt voidaan seuruuttaa koirien kyljet vastakkain ja pallon voi hakea ilman muille puhahtelua. Selvästi Vean ollessa poissa minun läheltäni (paikkamakuu tai eteenlähetys) se katsoo vähän enemmän muita, mutta koska se ei paineistu liikaa, annan asian olla omalla painollaan. Mitä enemmän kokemusta tulee, sitä varmemmin Veakin varmasti pystyy olemaan.


AGILITY
Agilityssä vaikea, uusi juttu, eli leijeröinti. Näytti suunnilleen tältä.

Omalla homma sujui yllättävän hyvin,  toiseen suuntaan (4-7) leijeröinti pelitti ilman harmaita hiuksia. Ja puolikkaat kepitkin saimme menemään mallikkaasti. Hankalin pätkä oli itse asiassa 13-15, jossa ongelmaksi muodostui lähtö neljältätoista hyppyyn. Kun sain oman juoksukaareni kuosiin, lähti Omakin oikein ja loppu oli taas helppoa esteiden huutelua! Myös Nika teki radan hienosti M:n kanssa, Nikan kanssa eteenlähetys ei ole ongelma, mutta sitä vähän jännitti musta L-muotoinen putki (4. este). Samassa oli muillakin vähän ropleemaa, joten helpotettiin suoristamalla putkea ja taivutettiin hiljalleen oikeaan muotoon. En minäkään lähtisi sokkona pimeään...

Viikot itsessään ovat menneet rauhallisesti, olemme pyöräilleet (Omakin on päässyt tehotreeniin, sillä sen kunto saisi vähän kohota), peltoilleet ja tokoilleet. Vean kanssa on ollut vähän ohitusongelmia, joten olen ottanut ne arkielämässä tehotarkkailuun. Homma alkaa näyttää nyt oikein hyvältä, ongelmia on oikeastaan lähinnä jos ollaan liikkeellä koko joukon voimin. Tyhmyys tiivistyy jne.
Kuvia sen sijaan on vähän vähänlaisesti, sillä tietokoneemme teki tenkkapoon ja hommaa selvitetään parhaillaan. Muutama kuva kuitenkin löytyy esimerkiksi viime viikonloppuna repäisemästämme tempauksesta, johon innoitti Yrjänän kasvattaja:

Koiria tai huonekaluja ei vahingoitettu tempussa ja koko homma opeteltiin rauhallisesti pätkissä, ettei koiria jännitä! Vaikeinta koko jutussa taisi olla saada kyllin suuri liekki kuvaan. Tapahtunut on myös mm. Käpäläkoplan kennelin treffien, Nikan rauniopäivän ja erään haasteenkin muodossa! Omistan noille jutuille kuitenkin ihan omat postauksensa, joten kuulemisiin!

Voi yksinäisen viedä marraskuu

Pari viikkoa ilman ohjattuja treenejä. Varsinaisesti ei olla tokoiltu, lähinnä otettu yksittäisiä liikkeitä muun menon lomassa. Kesken peltoilun/metsäilyn Vea on joutunut keskittymään liikkeisiin vaikka muut juoksisivat ympärillä tai tekisivät muuta kiihdyttävää. Aika hyvin edistyy, pysyy oikeassa asennossa ja tekee loppuun asti. Vaikein houkutus on ollut lelua kantava Ykä, jota pitäisi vähän vilkuilla seuraamisen lomasta. Vielä ei olla heitetty mitään shelteille, sillä niiden haukkuminen saattaa olla vielä vähän liian vaikea häiriö. Ja vuotamista saattaa tapahtua, jos kiihtyy liikaa, joten enemmän lyhyitä pätkiä kuin pitkää hinkkaamista.
Muita harjoituksia on ollut odottelu julkisilla paikoilla ja kaikki muukin "tylsä" ja kärsivällisyyttä kasvattava. Olen tässä hommassa auttamatta myöhässä, Vean kanssa juuri rauhoittumiseen ja odottamiseen olisi voinut keskittyä paljon aikaisemminkin. mutta parempi nyt kun ei milloinkaan. Sitä paitsi pentuna koira oli melko paineistunut vieraiden koirien keskellä treenaamisesta ylipäätään, joten voi olla, että tällaiset olisivat olleet sille liian vaikeita.

Arkielämässä on ollut mälsiäkin juttuja, alkuviikosta Oma sohaisi pimeässä lenkkeillessä ilmeisesti silmänsä johonkin ja sisällä huomattiin siristelevän. Koetin löytää roskaa ja huuhdella, mutta kun ei auttanut, niin käytiin lääkärissä. Pieni haavauma silmässä, tippoja ja tötsä päähän ettei raavi. Tötsineen Oma pääsi M:n työpaikalle viihdyttämään ihmisiä, oli kuulemma tervetullut vieras ja kovasti ihasteltu suloista Omaa.

TOTTIS
Sunnuntaina oltiin tottistreeneissä. Onkin näköjään jääneet viime treenit kirjaamatta, mutta viime treeneissä meitä oli vain Vea, Ykä ja yksi vieras koira. Vea pystyi keskittymään ja rentoutumaan huomattavasti paremmin koko hommasta jäi hyvä fiilis. Tällä kertaa paikalla olivat Ykä, viimeksikin ollut saku, sekä "uudet" labbis, toinen saku ja malikka. Paljon enemmän siis porukkaa, sekä huomattavasti ahtaampaa. Otettiin viime treeneissä uusi lähestymistapa saapumiseen ja samaa noudatettiin myös nyt; Ykä ja Vea tulivat hallille eri aikaan, jotta kumpikaan ei poimi toiselta intoa/hermoilua. Olin sopivasti himpun ajoissa, joten availin Veaa leikkimällä ja verkkaamalla kentällä. Taisi kuulua yksi puhahdus kun muut tulivat halliin, muuten Vea ei juuri ottanut häiriötä muista - jes!

Hallilla oli pari katsojaa vierailemassa, joten kouluttaja tietenkin pykäsi heti henkilöryhmän. Ensimmäisen kerran kävelin itse turhan flegmaattisesti ja Vea vähän koetti haistella ja tutkia ohitettavia tyyppejä. Toisella kerralla pistin vipinää kinttuihin ja koirakin joutui keskittymään kävelemiseen. Ei kuitenkaan arasta, vierasta tai toisaalta ole mitenkään ylikiinnostunut muista ihmisistä. Jatkettiin seuruutuksella, jossa hinkkauksessa olivat saksalaiset täyskäännökset ja hyvät temponvaihdokset. Ei oikeastaan mitään valitettavaa tässä, aloitin saksalaisten opettelun viime treeneissä ja nyt ne menivät kuin vanhoilla tekijöillä. Jättöliikkeistä tehtiin kaikkia BH:n malliin, sekä liikkeestä seisomista tokon tavoin. Epähuomiossa tajusin, että käytän Vealla arkielämässä eri pysäytyskäskyä kuin tokossa. Koetin huvikseni "odota"-käskyä ja toimi seisomaan jääminenkin paljon paremmin. Saa nähdä yritänkö vaihtaa (koska "seis" tulee niin paljon luonnollisemmin tokokentällä...) vai vaihdanko vain oman maneerini.

Noutoja viime kerralla harjoiteltuun tyyliin; koira perusasentoon, kapula lentoon ja koira vapaasti perään. Koiran ollessa kapulalla nappasin pallon esille ja kun Vea tuli suoraan luokse, ilman kapulan palautusta vapautus ja pallo selän taakse. Tätä pari kertaa, kolmannella vedin pallon ylös rinnalle (samaan tapaan kuin eteentulossa) ja kun Vea istahti kapula suussa, vapautus ja palkka. Vielä ei yritetäkään hyppynoutoja, mutta hypyt otettiin. Madallettu pysty ja a-este molempiin suuntiin, autoin koiran pallon kanssa yli ja palatessa spurttasin koppaamaan eteen. Hienoja nämä, vaikka ohjaajalla ei meinannutkaan vauhti riittää.
Loppuun paikkamakuu ja eteenlähetys, paikkamakuussa otin oikein pitkän välipalkoilla. Molemmat kivoja. Kouluttaja lupaili, että varaa lämmintä hallia meille huhtikuuhun asti. Onneksi, olen meinaa melko varma, että pimeässä pakkasilla ei niin helposti saa itseään vetämään tunnin tokotreenejä pihalle. Koulu vetää hyvin mehut pois, mutta kunhan tähän pimeään taas tottuu, niin eiköhän tilanne tasaannu. Onneksi on myös autohalli, jossa voi ottaa jonkin liikkeen autolle mennessä.

 

 Illalla myös agitreenit, vähän eteenlähetystä ja keppejä eri suunnista. Omalle kepit oikein hyviä kun olen samalla puolella ja hankalia kun olen "väärällä puolella", kuitenkin saatiin pari tosi hyvää molemmista suunnista. Muuten koko viikon saikkuillut Oma oli lähinnä joka suuntaan sinkoava tättähäärä ja sain vähän narskutella hampaita ja repiä hiuksia sen kanssa.

Nika sen sijaan meni M:n kanssa oikein hienosti! Supermummu.