torstai 25. huhtikuuta 2013

Finders keepers

Eli Vean ensimmäiset hakutreenit! Mentiin paikan päälle laulamalla komeasti kuorossa, yksinään Vea ja Ykä matkustavat hiljaa, yhdessä ne ryydittävät yhä toisensa komeaan lauluun. No.
Koska sheltit olivat päässeet mukaan, mutta niitä ei otettaisi varsinaisiin treeneihin, ne pääsivät juoksentelemaan viereiselle pellolle ennen treenejä. Samalla yks musta ja toinen raidallinen pylly saivat miettiä autossa, että miten käyttäydytään. Palatessa autolle olivat jo rauhoittuneet ja hiljaa. Vea oli viidestä koirasta neljäntenä, joten minä pääsin vähän rauhassa seuraamaan mitä tehdään, miten ja millä idealla. Oli ihan hyödyllistä, sillä olisin varmaan mokaillut vielä ennemmän, jos muut eivät olisi ensin näyttäneet mallia.

Asu on puolet uskottavuudesta!
Vea sai vetää paikalle, en pyytänyt sitä kontaktiin tai seuraamaan kunnolla. Sillä oli kiva pyrky vieraiden, paikallaan seisovien ihmisten luo ja se oli omasta mielestäni jo oikein kiva. Tottiksen henkilöryhmää (pimeässä) treenatessahan Vea vähän jännäsi ihmisiä. Kouluttaja huomauttikin koiran reipastuneen. Kun pentu oli käynyt haistelemassa kaikki, laitoimme M:n tuttuna ihmisenä viemään hetsaten tuttua esinettä metsään. Kouluttaja oli valkannut vähän haastavamman maaston, etsien vielä kosteaa ja vesilammikkoista metsää. Vealle ei kuitenkaan otettu mitään syviä paikkoja, vaan sen tarvitsi juosta vain pienen lätäkön yli. Ei mitään ongelmaa.
Ensimmäisessä lähetyksessä räkäisin lähinnä koiran kädestäni piipaten samalla "esine", Vea onneksi oli kuitenkin leikin myötä hommassa mukana ja juoksi hetsatun lelun luo ottaen sen reippaasti M:ltä kädestä. Kutsuin ja kehuin, kun juoksi salamana takaisin. Seuraavalla kerralla esine vietiin myös ja ihminen jäi lähelle, mutta nakkasikin lelun maahan. Tällä kertaa lähetys parempi (tosin en vieläkään tajunnut odottaa, että koira sulkisi suunsa - ääntä meinaa lähti). Vea ei vain tainnut seurata minne esine putosi, sillä se meni odottamaan lelua M:ltä ja vaati, että osoitetaan vähän mihin suuntaan.

Tämän jälkeen kouluttaja otti esineen, tuttu ihminen toki hänkin, mutta vähän vähemmän kuin perheenjäsen. Kouluttaja heitti esineen maahan ja Vea tajusi tällä kertaa katsoa mihin se putosi, juoksi kovaa, otti esineen ja tuli hienosti takaisin (kutsuttuna). Joka palautuksella alettiin suoraan leikkiä, veti hyvin (tosin ei ollut muita koiriakaan ihan vieressä paineistamassa). Toisen kerran sama juttu ja Vea pääsi tauolle autoon.

Tauon jälkeen ilmaisutreenejä, Vealla palkkana purkissa omaa sapuskaansa. Tässä vaiheessa M piti lähettää autolle, sillä Vea oli nähnyt tällä namipurkkeja ja läpi treenin kyllä vilkuili vähän toisella silmällä, että josko lähtis sinne...
Käytettiin ainoastaan kouluttajaa maalimiehenä ensin lähetyksiä keskilinjalta suoraan metsään. Vealle sovittiin heti alussa rulla parista syystä:
- Vaikka Vea on reipastunut, se on aika pidättyväinen - iso, parrakas maalimies voisi epäilyttää sitä. Rullan kanssa Vea voi vain käväistä maalimiehen luona ja saa palata luokseni
- Kantti ei ehkä kestä
- Vea on sikanopea ja lähtee terävästi takaisin maalimiehelle, edestakaisin juoksu ei juuri sen aikaa huononna. Tämä oli muutenkin jo valmiiksi tuttua touhua, koska olemme leikkineet "viestittämällä" koiria välillämme
Kouluttaja siis toimi maalimiehenä, otti namipurkin ja rullan ja lähti hetsaten suoraan poispäin keskilinjalta. Tällä kertaa maltoin odottaa, että Vea oli hetken hiljaa ja lähettäessä se häipyi kuin salama. Otti reippaasti rullan maalimieheltä ja toi hienosti takaisin. Tässä näkyi tosin, että se muisti osan nameista lähteneen auton suuntaan. Kohdallani Vea pudotti rullan ja oli lähdössä autojen suuntaan, kutsuin iloisesti takaisin, jolloin penska nappasi uudestaan rullan ja toi sen minulle. Kehuja, silitystä ja koira hihnaan, takaisin maalimiehen suuntaan ja näyttökäsky. Lähti taas tosi hienosti, koiran koosta huolimatta oli vaikea pysyä perässä. Tämä toistettiin kerran vielä niin, että maalimies kulki keskilinjaa poispäin autoista ja piiloutui aika lähelle linjaa. Sama juttu rullaa palauttaessa, että olisi lähtenyt minun luota sitten autoille. Kutsulla taas takaisin ja maalimiestä hakemaan.
Kolmannen kerran otettiin niin päin, että maalimies lähti keskilinjaa autoja kohti ja piiloutui lähelle keskilinjaa. Ensimmäinen lähetys yhä tosi hieno, otti rullan ja tällä kertaa toi suoraan hienosti minulle. Otin rullan ja lähdettiin hakemaan palkka, siihen hyvä lopettaa!

Treenien jälkeen lähdettiin vielä vähän viipottamaan (eri paikkaan) irti metsämaastoon. Hyvää treeniä Vealle, joka on kyllä ollut metsässä, muttei vielä niin paljon sulamaan aikaan ja noin pahassa ryteikössä. Oppiihan kulkemaan, eikä juokse puita päin.
Joka tapauksessa hyvä fiilis hakutreeneistä, vaikka ohjaaja onkin vielä ihan uuno ja tarvitaan omat rullat (lainassa Ykän) ja vähän leveämpi panta. Vealla ainakin oli hauskaa!

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Askartelija, paskartelija

HNGH. VEA. Pikku Vesku oli yllättänyt tänään nappaamalla Ykän nahkahihnan ja kaksi pantaa ja askartelemalla ne uuteen uskoon. Vähän meinasi otsasuonta pullottaa, mutta yritän ajatella, että kysessä olivat kyllä itse tekemäni hihna ja puolikurra, jotka olikin aika vaihtaa (kuluneet, ei enää niin turvallisia). Myös tyttöjen hihnat oli kiskottu alas, mutta niihin ei oltu koskettu... Miksi, sitä en tiedä, mutta arvaan liittyvän joko syvään rakkauteen (tai vihaan...) Ykän hajua kohtaan. Hihnoja säilytetään siis naulakossa, mutta tietääpä kääräistä ne tästä edes vähän korkeammalle.
Ykälle uusia kamoja shoppaillessa sain kuitenkin ostettua Omalle viimein uuden hihnan, jes! Ei mitään erikoista; musta, pyöreä nahkahihna BGB-lukolla.


 Sunnuntaina tehtiin tämänmoista rataa




Ja huh, se olikin aika vaikea! Varsinkin kun Oma oikein räjähteli alussa energiaa, heitti lähinnä volttia itsensä ympäri ja tuntui oikein nauravan... Noh, purettiin energiaa ja keskityttiin sitten kakkoskierroksella paremmin. Rata oli siis itse kopsaamani ja tässäkin muodossa jo vähän yksinkertaistettu. Siinä oli paljon pyörittelyä ja jossain vaiheessa annoinkin periksi ja otin seiskaesteen eri suunnasta (vaikka erikseen 6-8 harjoitellessa Oma meni ok, radassa se joka kerta meni minun kanssa sekaisin ja sitten vähän söhellettiin molemmat). Muut lähestymiset saatiin suht fine, kakkosella pari kertaa hyppäsi myös takaisinpäin, mutta "kierrä" tuntui toimivan. Nelosella joutui koppaamaan melkein syliin, että kiersi puhtaasti vitoselle, niin vauhdikkaasti sieltä putkesta tultiin. Putket ovat viime aikoina olleet epävarmat, joten palkkasin aina niiden jälkeen.
Keinu (15) oli radassa korvattu A-esteellä ja Oma oli tosi kiva lähettää, se otti kontaktin hienosti toisellakin puolella ja pystyin kutsumaan sen takaisin hyppäämään seuraavan esteen (joka muuten otettiin kanssa eri suunnasta, koska rataa rakentaessa totesimme, että pitää saada pari spurttipätkääkin). Ykän kanssa tein myös kivan radan (joskin rauhallisessa tempossa, mennään siinä reilun minuutin jälkeen) ja Oman kanssa jatkoin keppien harjoittelemista. Suurimman osan ajasta tosi hieno, mutta pari kertaa Oma muisti taas miten sikahauskaa sillä on ja päätti heittää voltin johonkin suuntaan... Pöljä.



Maanantaina meillä oli remmilenkkipäivä, tiistaina taas juostiin pellolla. Siinä lomassa pientä paikkamakuuta Vealle (2min välillä palkaten), koko lauman luoksetuloa, seuruutusta ja maahanmenoa. Nika harjoitteli "tyhmää alustaa", koska seuraavat tokokisat on ulkona ja prinsessa on vähän nihkeä menemään maahan kuraan. Nyt tosin vaikuttaa, että maa saattaisi kuivua toukokuun alkuun mennessä, mutta ei vara venettä kaada.



Tänään käytiin rally-tokossa. Harjoiteltiin "jääviä" liikkeitä, eli koiran kiertämistä sen odottaessa eri asennoissa. Aloitin toistamalla varmuudeksi Omalle käskyä, mutta koska se tuntui tietävän mistä oli kyse, käskin  vain kerran. Tehtiin istuen, maassa ja koiran ollessa perusasennossa molemmilla puolilla. Oikealta puolelta perusasennosta oli Omalle (ja minulle - en osaa vieläkään pitää hihnaa kädessä!) vaikein, siinä kunnialla onnistuttuamme pidimme bileet ja lopetimme sen liikkeen hinkkaamisen.

Seuraavaksi harjoittelimme saksalaista täyskäännöstä, käytin Omalle käskyä "toinen puoli", jonka se tietää normaaleilta remmilenkeiltä. Toimi, ei ongelmaa tässä.

Sitten teimme lyhyen radan:
 Ei ongelmaa, muistin olla pysähtymättä ja Oma jatkoi hienosti.
 Normi.

 HÄH MISTÄ ON KYSE, OMA EI YMMÄRRÄ!
Oma heitti voltin ja meni jotenkin ihan pasmat sekaisin koiralla, teimme liikkeen hitaasti uudestaan ja autoin koiraa kädellä oikeaan suuntaan. Maalin jälkeen juhlittiin ja mentiin harjoittelemaan vasemmalle kääntymistä. Tämä vaatiikin lisää treeniä, sillä Oma on ylipäätään heikko käyttämään takapäätään, se yleensä ennemmin kaatuu kuin liikuttaa jalkojaan...
Pienen hinkkaamisen ja pikkuliikkeistä palkkaamisen jälkeen alkoi kuitenkin sujua vähän paremmin, 90-asteen käännökset menivät fine ja parilla käskyllä 360-astettakin onnistui. Jatkamme harjoittelua! Opettelemme pitämään hihnaa kädessä!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Touhuviikko

Tsaukki, taukit!

Huhhoi, nyt on ollut sen verran tekemistä koirahommissa ja muuten, että tän viikon kirjoittaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Neljä koiraa on mahtava homma ja se, että jokaisen kanssa voi tehdä eri hommia. Mutta jos niiden jokaisen kanssa tekee joka päivä vähän jotakin, niin kyllä voin sanoa, että illalla ohjaajaa nukuttaa!
Kevään tulovauhti on hauska huomata kuvista. Ensimmäiset ovat alkuviikolta ja loput loppuviikolta, kyllä se aurinko ja kuiva maa sieltä vaan alkavat hiljalleen löytyä!







Tiistaina koko kööri kävi mummulassa tervehtimässä isoäitiäni, käveltiin vähän lenkkiä lauman kera ja syötiin porukalla lettuja. Tästä poukkasin Vean kanssa treffaamaan Bella-seropia. Bella oli vähän pienempi ja nuorempi kuin Vea, se myös alkuun vähän arasteli toista. Vea oli kuitenkin reilusti, eikä puskenut heti päälle, kehotin sitä juoksentelemaan itsekseen, jolloin Bellakin reipastui ja päästiin painimaan. Sosiaalisaku!

Mitä sä teet?

Keskiviikkona lenkkeilimme vesisateessa. Oman rally-toko oli peruttu, joten naksuttelimme ja harkkasimme kotona. Oma osaa hienosti laittaa takajalat kosketusalustan päälle. Nika siivoaa, nostaa erilaisia esineitä ja "täpisee". Vea harjoitteli hienoa seisomista ja vauhdikasta maahanmenoa. Paljon parempi jo! Torstaina oli vuorossa dobo-harkkailu kaikkien koirien kanssa. Teemme opastuksen mukaan harjoituksia, jotka eivät ole koirille haastavia ja elikot ovatkin lähinnä pöllöilleet hännät heiluen. Pallolle nousemista ei tässä vaiheessa vielä paljon ole, vaan vaarattomia venytyksiä, asennonvaihtoja, pyörimistä, ryömimistä ja jalkojen yli hyppimistä.
Sheltit olivat doboilusta extrainnoissaan. Nikan mielestä namin syöminen siitä hyvästä, että se pyöri minun ympäri, oli ehkä maailman parasta. Se otti myös pallon päällä olemisen ja siinä asennonvaihtamisen suht lungisti, eikä jännittänyt tärinää. Omalla oli niin hirveät höyryt päällä, että jouduin vähän rajoittamaan. Muuten olisi voinut käydä niin, että merle tussahtaa nenälleen lattialle. Pallolla seisominen jännitti Omaa eniten.


Perjantaina olivat Oman ja Ykän keppitreenit. Ykän kasvattaja kouluttaa myös koiria ja kun hänen kanssaan oli tullut puheeksi Ykän kepittely käsiavuin, saimme tarjouksen, että opettelemaan käsiavuton tyyli. Tottakai me menimme!
Kaikki koirat pakattiin autoon, mutta Nika ja Vea saivat jäädä harjoittelemaan odottamista. Aloitettiin keppien meneminen kuudella kepillä, jolloin näytimme mitä normaalisti teemme. Sen jälkeen meille opetettiin pujottelu namin ja vartaloavun kanssa. Koiralta ikään kuin "blokattiin" väärä reitti, jolloin se lähti kiertämään oikeaa kautta. Naksu tuli, kun koira kiersi kepin ja katsoi takaisin ohjaajaan. Palkka taas ohjasi koiraa jatkamaan oikeaan suuntaan. Tästä päästiin nopeasti tekemään useampaa väliä ja lähettämään koiraa eri suunnista. Homma harjoiteltiin ohjaajan ollessa sekä keppien vasemmalla, että oikealla puolella. Lopuksi teimme "rataa": kepit, esteen kiertäminen, uudet kepit ja jälleen esteen kiertäminen. Homma tehtiin molempiin suuntiin.
Hyvä treeni, kepeissä tuli paljon vähemmän virheitä ja tämä tuntuu huomattavasti nopeammalta tavalta edetä.



Lauantaina treffailimme kissoja ja leikimme tuttavien luona. Vea haluaisi yhä pussailla kovasti kaikkea mikä liikkuu (tai möllöttää tyytymättömänä paikallaan), mutta koetimme vähän rajoittaa rakkaudenosoituksia kissojen mielenrauhan säästämiseksi. Loppuaika syötiin luita ja oltiin kaikkien leikitettävänä.


Tänään meillä oli ensimmäiset mätsärit! Mentiin paikalle vähän ennen ilmoittautumista ja autettiin ensimmäisenä kaverin mutaanjuuttunut auto irti työntämällä. Tämän ohjelmanumeron jälkeen koira olikin saanut jo vähän tutustua alueeseen, eikä juurikaan enää hermoillut. Isot ja oudot koirat saivat kirvoitettua ajoitellen puhahduksia, mutta Vea rentoutui nopeasti tuttujen, fiksujen koirien seurassa. Ilmoittautumisen jälkeen kävimme kävelemässä ja loppu ajan lähinnä hengailimme. Kehän laidalla itseäni taisi jännittää vähäsen, joka tarttui Veaan. Se ei häslännyt, mutta oli aavistuksen normaalia hiljaisempi. Loppuvaiheessa kaikki uusi taisi alkaa jo väsyttääkin. Kehässä hiljaisuuden aiheuttama rauhallisuus ei ollut sinänsä huono juttu, koira käyttäytyi asiallisesti ja antoi tuomarin kopeloida perusteellisesti läpi. Se juoksi siististi ja seisoi suurimman osan aikaa paikallaan, koiran tuntien vain näki selvästi, että vähän jännitti.

Onko pakko kaivaa korvaa?

Tähän auttaa kuitenkin kaikken parhaiten kokemus, kunhan Vea tottuu hälinään, uskon sen olevan kuin kala vedessä. Kisassa joka tapauksessa saimme punaisen nauhan ja nauhakehässä olimme ihan viimeiseen asti mukana. Vinttarit kiilasivat viime metreillä ohitse ja tuloksena PUN, ei sij.
Hieno Vea!






maanantai 15. huhtikuuta 2013

Metsään mennään!


Mutta kaikissa positiivisissa merkityksissä! Olimme siis viikonlopun mökkeilemässä ja lepuuttamassa hermoja. Koirat saivat juosta ulkona, kahlata pellolla, leikkiä halolla, syödä luita, nukkua, juosta pihalla, juosta poluilla ja... juosta? Ykä ja Vea innostuivat painimaan, pikkusisko ei ole enää aina ihan kamala. Myös yhdessä juoksentelu on jo pitkään sujunut sopuisasti, Vea ei enää roiku Ykän karvoissa ja Ykä komentaa vähemmän.


Metsään mennään myös toistamiseen, sillä ensi viikolla Vea pääsee katselemaan hakutreenejä.

Nyt vähän jännittää...
Veikka älä syö!
Pusuilla korjaantuu!








 Nika jäi aksatreeneistä pois, se kävi vierailemassa jänön ja kissan luona ja syömässä namia. Omakin oli lainassa kaverilla, joten minulle jäi Vea (ja Ykä, jota lainasin kertaalleen radan juoksemiseen). Vean kanssa menimme A-esteen kertaalleen, juoksentelimme vähän putkia ja matalia esteitä, sekä tutustuimme puomiin. Vea sai leikkiä bullin, labbiksen ja manssin kanssa, syödä namia kentän reunalla ja harjoitella maahanmenoa ja istumista hyvällä, pehmeällä alustalla.
Välillä pennusta lähti hininää, mutta olo oli paljon rauhallisempi kuin viimeksi kun Ykä oli mukana. Harjoittelimme myös seisotusta ja juoksemista, mutta minulta oli jäänyt oikea hihna kotiin.

Oman menemä rata oli suhteellisen helppo (neljä aitaa, kaksi putkea ja puomi), eikä radassa ollut juurikaan ongelmia. Paitsi puomi. Jostain syystä kolme neljästä koirasta arasteli tänään puomia. Puomin nousupää heilui normaalia enemmän, mutta emme säätämällä saaneet sitä tasaiseksi. Veikkaan, että kyseessä oli vain tuo heiluminen, sillä toisesta suunnasta Oma teki puomin ihan okei.


Oma hötkyilee vähiten, ulkona on kiva vaikka jäystää puruluuta...

torstai 11. huhtikuuta 2013

Monitoimijat

Koirien yksinolosta otettujen nauhoitusten tuijottelu jatkuu. Voin sanoa, että möllötettyäni 2h samassa paikassa makaavaa takapuolta, juttu alkaa käydä vanhaksi... Ilo on kuitenkin huomata, että yhäkään ei ole kuulunut kuin max. pari minuuttia ääntä lyhyissä pätkissä (naapurin ovi käy, naapurin koira kulkee oven ohi, Ykä komentaa Veaa tmv). Nauhotin jopa Nikan ja Vean kanssa tekemäni aamulenkin aikana Ykää ja Omaa, kaksin ollessaan ne eivät välittäneet edes postista!
Ca.cesta ei ole kuulunut mitään, kun koetin jälleen kysyä voisiko hän kertoa nimensä. Isännöitsijäkään ei ole vielä vastaillut.


Eilen oltiin Oman kanssa rally-tokossa, en ehtinyt töiden jälkeen tehdä kunnollista lenkkiä ja Ykäkin lähti tokoon, joten nappasin koko tyttölauman autoon. Nyt alkaa jo uskaltaa, sillä auto pysyy puolisen tuntia lämpimänä ilta-auringon alla. Olemme kotona treenanneet viime viikolla läksyksi saamiamme liikkeitä, eli sivulle tuloa vasemmalle puolelle ("sivu"), oikealle puolelle ("tämä"), eteentuloa molemmilta puolilta ("eteen") ja takaakiertoa ("takaa"). Lämmittelynä annoin Oman olla irti ja teetin pyörimistä, pujottelua ja pieniä seuruutuspätkiä. Maahanmenossa Oma tarjoaa peruuttamista, pitää alkaa puuttua asiaan ennen kuin koira peruuttaa kymmenen metriä ennen varsinaista liikettä...
Tänään tuli viisi uutta kylttiä:
No tämä ei varsinaisesti ollut uutta meille tokoilijoille. Kyseessä siis temponvaihdos, jota Oma on kyllä harjoitellut. Tällä kertaa vain juoksuun siirtymistä, mutta tein huvikseen vähän hidastakin käyntiä. Hieno, ei ongelmia. Oma seurasi tosi kivasti.

Tämä liike taas pohjaa tokon askelsiirtymiin, mutta tehtävässä ei pysähdytä tai oteta perusasentoa. Lämppäsin omaa tokonomaisilla askelsiirtymillä (täyskäännös ja seis, käännös oikeaan/vasempaan ja seis, askel oikealle ja seis) ja lähdettiin sitten suorittamaan liikettä. Ei ongelmaa. Ensimmäisellä kerralla autoin kädellä seuraamaan tiukasti oman askeleeni perässä, toisella kerralla vain toistin seuraamiskäskyn .

Tällä kyltillä ajattelin etukäteen, että meillä saattaisi olla ongelmia. Ihan vain sen takia, että Oma saattaa soheltaa ja häipyä perusasennosta johonkin... Meni kuitenkin tosi hienosti. Ideana siis, että kyltillä pysähdytään perusasentoon, astutaan askel ja pysähdytään perusasentoon, kaksi askelta ja perusasentoon, kolme askelta ja perusasentoon. Autoin Omaa joka pysähdyksessä sanomalla käskyn ja kehumalla oikein maltillisesti, oli jopa erityisen tiivis!

Spiraali vasemmalle oli kyltin nähdessäni ehkä hankalin hahmottaa. En oikein tajunnut suoritussuuntaa tai mihin nuoli tai kyltti tai edes tötsät sijoittuivat! Onneksi oltiin selittämässä. Vasemmalle kiertävässä spiraalissa tötsät olivat (nyt) suorassa rivissä vähän kyltistä eteenpäin, kiersimme siis ensin kyltin vasemmalta puolelta, vaidoimme sitten tötsien oikealle puolelle ja viimeisen tötsän jälkeen käännyimme vasemmalle. Heh.
Spiraalissa kierretään ensin kaikki kolme tötsää, sitten kaksi ja viimeiseksi yksi. Pientä pyörintää ja pyörrytystä tiedossa siis. Oma ei ensin oikein hoksannut väistää minua ja meillä meinasi tulla törmäys, otin avuksi vasemmalle kääntymisen hengitysavun ja tajusi. Ei kaadettu mitään, eikä Omaa kiinnostaneet tötsät sen kummemmin.
Pujottelu oli spiraalin monimutkaisuuden jälkeen ohjaajalle helppoa kauraa! Kyltin nimenmukaista toimintaa aloittaen ensimmäisen tötsän oikealta puolelta ja jatkaen eteenpäin seuruuttaen koiraa (ohjaajakin siis pujottelee).

Tämänkertaisesta rally-tokosta hyvä mieli, kotiläksynä käännökset ja temponvaihdokset, sekä seuruutus häiriön alaisena. Omalle on nyt löytynyt jo toinen laji, jossa koiralla näyttäisi olevan tosi kivaa ja itseä ei hermostuta se soheltaminen! Isoin ongelma taitaa yhä olla, etten osaa pitää hihnaa kädessä samalla kun teen muuta. Välillä oikein anon itseltäni armoa, että heitä se pirun naru menemään, mutta lupaan harjoitella hihnan kanssa - muuten ei opi.


Rallyn jälkeen poikkesimme vielä koirapuistossa Vean kanssa (koetan yhä miettiä mikä Veaa silloin kerran jänskätti), paikalla oli muutama koira ja mentiin reippaasti suureen puistoon sisään. Vea arasteli ensin koiria ja koetti portille, josta napsi sitten ihailijoitaan. Kävin kävelemässä Vean ohi ja kutsuin reippaasti matkaani. Penska lähti mukaan kuljeskelemaan ja kun kaikki liikkuivat, helpottui koirankin olo selvästi. Kohta se menikin jo häntä pystyssä ja alkoi kutsua muita leikkiin, vain suuri borzoi jännitti Veaa vähän. Kun kaikki meni hyvin ja koiralla tuntui olevan rohkea olo, lähdettiin kotia kohti.

 Nyt muuten sain tilattua himottelemani dobo-pallon ja ohjekirjan jumpalle, sekä BoT-loimen Nikan ja Oman jaettavaksi. Pallo on himpun suurempi kuin mitä tytöt tarvitsisivat, mutta sopiva Vealle ja Ykälle - näin täytyy tehdä kompromisseja talouksessa, jossa on pieniä ja isoja!
Pistin myös pitkästä aikaa kirjastosta vähän kirjaa ja dvd:tä varaukseen, minulla on agilityn ohjaussanasto niin auttamatta hukassa, että teoriapänttäys olisi oikeasti tarpeen.


Oma on yhä laihiksella. Kuten Myran kanssa aikoinaan totesin, sheltin painoa on tuskastuttavan hankala pudottaa. Asiaa ei auta, että koiralla on paljon treenejä, joissa sitä sitten namitetaan. Tällä hetkellä hanki on inhottavan kovareunaista (Vealla on pienet kulumat takajaloissaan lumesta), jolloin edes kahlaustreeni ei onnistu. Harkitsemme köörin viemistä uimaan ja odottelemme pyöräilykauden alkamista. Tätä ennen täytyy vähän huoltaa vanhaa polkumopoa, sillä pyörästäni on kautta aikojen (ja huollosta huolimatta) tyhjentyneet kumit tämän tästä. Jos joku osaa sanoa miksi ehjästä pyörästä katoaa ilmat, niin kuulen mieluusti kokemuksia...
Onko ihmisillä hyviä kokemuksia light-ruoista? En ole ikinä oikein ollut niiden perään, mutta nyt Oman vakiruokaa pitää antaa niin vähän, että sillä on kohta varmaan paha olo tyhjän mahan takia.