Tokotoko

Sunnuntaina oli Ykällä ja Vealla ollut pitkä päivä, joten ensimmäinen jäi kotiin ja toinen tuli agihallille vain rauhoittumaan ja furminoitavaksi. Tyttöjen rata ei ollut erityisen vaikea, harjoiteltiin putkeen irtoamista eri kulmista ja puomilla pysähtymistä. Oma meni vain pätkiä, Nikalla menin koko radan ja kokeilin kuinka kaukaa saan lähetettyä sen esteelle. Oliskohan ollut 10-15m, ei paha.

Maanantaina toko. Vea yhä huutaa treenien alussa, lyhyt leikkipätkä saa sen rauhoittumaan, mutta kuollut tila on pennulle vielä vaikeaa. Tästä lisää keskiviikossa.
Kun Vea oli auki, otettiin luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Otin etäisyyttä n. 10m useilla välipalkoilla. Hyvä. Ei mourunnut tai noussut.
Harjoiteltiin yksitellen ensin liikkeestä istumista. Ensimmäisellä kerralla pysähdyin itse käskyä antaessa, tuli vähän palautetta ja seuraavalla kerralla vahdin tarkemmin omia jalkoja. Jäi hyvin, palatessa pysyi hienosti. Suoraan seuruutukseen, jossa koetti keulia, mutta korjasi itse.
Seuraavaksi liikkeestä seisominen. Tässä käytän vielä käsiapua, mutta opetellaan siitä hiljalleen pois. Jäi hyvin. Palatessa seuruutus, jonka ensimmäisen askeleen namitin, ei edistänyt.
Kouluttajalta tuli noottia, että lähden seuruuttaessa ennen kuin sanon käskysanaa edes loppuun. Tehtiin ryhmänä seuruutusta niin, että kouluttaja liikkuroi käskyn, mutta käskyn sanottua sai liikkua vasta kun kouluttaja nosti kätensä. Vea pomppasi kerran, palautin perusasentoon, jonka jälkeen odotti hienosti minun liikkeellelähtöäni.
Lisää ryhmäseuruutusta ilman hihnaa, käännöksiä, temponvaihtoja. Vea oli hieno ja malttoi keskittyä minuun (ehkä jopa paremmin kuin hihnassa). Täyskäännöksissä namitin, muuten pyrin korkeintaan nostamaan vähän virettä. Paljon siirrytään myös pallopalkkaan, sillä virittyy sillä nopeammin kuin ruoalla = iloisemman näköistä.
Pidettiin pikku tauko, sillä oli tosi kuuma ja Vea vaikutti väsyneeltä. Juomatauon jälkeen pallonnakkelua pari kertaa, vaihdoin patukkaan, käskin odottamaan ja otin noudon. Toi hienosti, leikittiin patukalla. Tällaisia kun sais hakuun! Omia temppuiluja, pujottelua jne hauskoja juttuja. Kaksi palloa on auttanut siihen, että palkkaan Veaa uskaliaammin. Se tulee ennemmin luo kuin etsii Ykän, koska tietää, että minulla on lisää palloja.

Tiistaina en päässyt hakutreeneihin, varaohjaaja saatiin onneksi läheltä. M vei molemmat koirat ja sheltitkin pääsivät tallomaan maastoa, siitä lisää Ykän blogissa. Mari kuvaili taas!

Keskiviikkona lisää tokoa. Vea huuteli tuttuun tapaan. Tällä kertaa otettiin kuitenkin suoraan paikkamakuu, Vea haukahti pari kertaa naapurille riviin mentäessä, mutta lopetti ja oli paikkamakuussa rauhassa. Yksittäin perusasentoon pyyntö, jonka kaikki toistivat kerran tai pari. Vea nousi joka kerta suoraan asentoon. Itse saisin palatessa olla vähän tarkempi etten asetu liian taakse koiraa.
Jatkettiin maanantain harkkaa seuruutuksesta, jälleen käsky ja vasta kouluttajan käsimerkistä liikkeelle. Vea ei edistänyt tällä kertaa, vaan odotti takapuoli maassa liikkeellelähtöä. Otettiin myös esim suoraan juoksusta pysähdyksiä, jotta nähtiin onko koira hollilla ja korjaako se asennon. Vea ei juurikaan edistänyt, se myös hakee sivulletulon tosi hyvin tasoisekseen. Suuren osan aikaa en auta sitä kädellä, vaikeissa kulmissa saatan näyttää miten kannattaa pyörähtää.
Seuruutusta lisää vapaana ryhmässä, Vealla jälleen vapaana parempi seuruutus, voisin olla tarkempi etten kytkettynä jotenkin ahdista sitä. Se on alkutunnista hermostuneempi, joten olenko sitten minäkin?
Ennen paikkaistumista pidettiin tauko. Istumisessa otin lyhyemmän välin, mutta lisäsin matkaa joka välipalkan jälkeen. Ei valunut.
Ruudussa käytiin kerran viemässä namit yhdessä alustalle, meni hienosti suoraan, katsomatta merkkejä. Namin syömisen jälkeen maahan-käsky ja lisää nameja. Seuraavat kerrat Vea odotti kun minä vein namia, oli kärsivällisesti ja otti hyvin kontaktin ennen lähetystä.
Hyppy samaan tyyliin kuin viimeksi, pari askelta esteen suuntaan ja koira hyppää itsenäisesti. Seisomisesta palkka, tavallisesti viereen ja seuruutuksella pois.
Noudossa taas patukka, pari kertaa hetsauksesta suoraan heitto ja käsky. Pari kertaa vierelle odottamaan (vielä pannasta kiinni). Nouto itsessään hyvä, palkkaamiseen sain lisäneuvoja lähinnä palkkauksen suuntaan (tarkemmin poispäin noudon suunnasta, vaikka ei heittäisikään mitään).
Luoksetuloissa jatkettiin palkan kanssa. Eli luoksetuloja palloleikkipalkalla suoraan eteen. Palloa roikotettiin edessä, lähellä kehoa. Kun koira tuli kohti, kiskaistaan pallo nyrkkiin piiloon. Hyvästä tiiviistä eteentulosta palkka, astuen samalla taakse, niin tulee vielä viimeinen saalistus.
Lopussa taas leikkiä, ryömimistä ja sitten nakkasin Vean autoon. Juteltiin koiran treenien alussa olevasta hermoilusta ja sovittiin uusi toimintatapa. Vea hermoilee vähän jäävänsä laumasta (Ykä) ja purkaa sen uudessa tilanteessa varsinkin toimettomana mölinänä. Sen lisäksi, että Vea ja Ykä joutuvat nyt taas lenkkeilemään enemmän erikseen, Vea tulee tästä eteenpäin ensimmäisenä treeneihin. Ei mennä odottelemaan kentän laidalle, vaan heti toimintaan. Jos Veaa hermostuttaa, rauhoitetaan. Vahdin mitä teen hihnan kanssa. Tällä lähdetään.

Tänään treenittömyyttä. Aamulla lenkki Vean kanssa, illalla ehkä vähän mäkijumppaa.

Ja lisää treeniä

Ihan saksanpaimenkoiran näköinen!

TOKO
Treenaaminen jatkui keskiviikkona kaatosateessa. Tokotreeneihin oli tullut vain kaksi hullua, eli minä ja Vea, sekä M ja Ykä. Koska puisto oli ylipäätään aika tyhjä, heittelin Vealle ennen treenejä vähän palloa avatakseni sitä ja koetin ylipäätään olla niin rennosti kuin mahdollista. Auttoi, kyllä sitä vikinää vielä vähän lähti, mutta vähemmän. Tällä kertaa Ykä sen sijaan oli paljon suurempi häiriö, sillä kun meitä oli vain kaksi, kuului Ykän kanssa leikkiminen ja käskyt. Narupallon heiluessa Vea oli vähän toiveikkana, että jos mieluummin leikittäisiin vain. Onneksi itsellänikin oli pallo mukana.
Sain myös pidettyä Veaa enemmän irti ja testattua lähellä pysymistä, sillä tiesin ettei mahdollinen karkaaminen kaataisi kenenkään treenejä. Kerran lähti, pyörähti Ykän ympäri ja palasi luokseni. Tästä paljon kehuja, takaisin tehtävään jatkaminen ja leikkiä.
Seuruutusta, täyskäännöksillä ja pysähdyksillä. Parani koko ajan kun viitsi keskittyä enemmän. Heti kun ei enää kuikuillut muualle, niin palkkasin jahtuuttamalla namilla. Seuruutuksesta pari liikkeestä maahanmenoa, ei ollut kovin innoissaan lätäköistä, joten palkkasin heti oikeasta asennosta.
Luoksetuloja, pitkällä matkalla. Ensimmäisellä kerralla Vea oli valunut maahan, kävin korjaamassa ja lähdin uudestaan. Luoksetullessa houkuttelin namilla oikeaan asentoon. Toisella kerralla pallopalkka heti kun oli lähellä, molemmat vauhdikkaita.
Hyppyä, jossa vain yksi yhdessä läpijuoksu. Tämän jälkeen juoksu kohti estettä, jonka jälkeen Vea hyppäsi itsenäisesti, seisomisesta namia syöttäen vierelle ja seuruutus. Kolmannella kerralla ei minkäänlaista lähestymistä, vaan vierestä hyppykäsky ja sama loppuhomma.
Ruutua namialustalla. Menimme ensin Vean kanssa ruutuun katsomaan alustaa, koira pidettiin pienen matkan päässä kun laitoin nakinpaloja alustalle. Yhdessä matkan päähän, vähän virittelevää kuiskintaa ("ruutu, oliko ruutu") ja lähetys. Meni ensimmäisillä kerroilla ensin etumerkin luo, mutta löysi sitten namialustan. Kun Vea söi namia, hölkkäsin luokse ja koiran syötyä käskin maahan. Maahanmenosta lisää namia alustalle, kehuja ja vapautus. Seuraavilla kerroilla vein Vean ensin kauemmas, palasin ruutuun yksin viemään nakkeja ja menin vasta sitten lähettämään koiran. Pysyi hienosti, vaikka välillä kuikuilikin mitä Ykä teki. Viimeiseksi tuli hyvä juoksu suoraan namikannelle, johon sitten lopetimme. Vähän leikkimielistä pujottelua, kasia ja sitten riitti Vealle.
Lopuksi "harjoittelimme" leikkiä kahdella narupallolla. Yksi pallo vapautuskäskyn kanssa yhteen suuntaan, kun koira tuli takaisinpäin, heilutettiin toista palloa. Jos koira pudotti pallon, sai pudottaa. Jos taas toi luo, otettiin pallo käteen ja irrotuskäsky, jonka jälkeen vapautuskäsky ja uusi pallo lensi toiseen suuntaan. Tällä Veaa ei ollut tarpeen pyytää tai käskeä luo, vaan se hakeutui itse pallon kanssa takaisin. Alkoi tuoda palloa myös varmemmin käteen asti. Kerran nakkasin epähuomiossa pallon aika lähelle takaa hiipinyttä koiranulkoiluttajaa, mutta hieno Vea kävi vain hakemassa pallonsa ja palasi kivan leikin ääreen.

Sievä

HAKU
Torstaina pidettiin rehellinen vapaapäivä. Perjantaina lähdettiin sitten uudestaan hakumetsään, jossa Mari Kuusaro napsi vähän kuviakin! Oli vähän viileämpää sateen jäljiltä, joka oli ihan hyvä juttu koirille. Vealla oli kolme puolihaamua ja yksi näkölähtö, neliveto päällä heti kun saatiin kouluttaja näkyviin. En komentanut, hyvä kun on intoa. Keskilinjalla otin kuitenkin rauhassa viereen ja Veasta kyllä näki, että se alkoi jo keskittyä ja katsoa metsän suuntaan josko näkisi ukon.
Ensimmäinen piilo meni miltei suoraan polkua pitkin oikealle, mutta matka oli vähän pidempi, n.50m. Vea lähti hirveää vauhtia ja haki rullan nopeasti. Palautus oli yhä hitaampi, mutta iloisella kehulla rulla saatiin lopulta käteen asti. Tajusin olla itse rennommin ja leikkisämpi. Näyttäminen sikahieno, roikuin ensimmäisen kerran liinassa, mutta Vea ei välittänyt pätkän vertaa.

"Menikö ukko sinne?"

Ennen tokaa maalimiestä meillä kävi vierailija treeneissä ja juttelussa meni pieni hetki. Vea sai hyvää odotteluharjoitusta, se oli ensin levoton ja piippasi kun mitään ei tapahtunut, mutta asettui sitten makuulle. Kunhan juttelutuokio oli ohi, jatkoimme hommia vasemmalle. Seuraava maalimies ei ollut niin pitkällä, mutta vaikeassa paikassa kallion takana. Tässä kävi jotain härdelliä. Vea haki rullan, mutta pudotti sen kallion päälle, jäi pyöriskelemään ja palasi lopulta ilman rullaa.
No, edes parhaat ei onnistu ihan joka kerta, kunhan lopulta päästiin maalimiehen luo, sai Vea kuitenkin kehuja ja nakkia.

Kolmas maalimies oli taas oikealla. Tämä kerta meni hyvin ja tällä kertaa Vea toi melkein täydellisesti rullan käteenkin, paljon iloista leikkiä, jonka jälkeen suora ja hyvä näyttö. Tällä kertaa tosin ohjaaja lähmi väärän käskyn ja omasta hämmennyksestään irrotti liinastakin...
Neljäs näkölähtö samasta kohdasta keskilinjaa, mutta paksuun ryteikköön. Käytettiin samaa maalimiestä, hetsattiin ihan vähän rullalla. En käskenyt Veaa istumaan, mutta se itse tajusi heti maalimiehen käännyttyä sulkea suunsa ja tuijotti hiljaa lähtösuuntaan. Tosi nopeaa ja tarkkaa etsimistyötä, palauttaessa meinasi lähteä kaartamaan oikealle, mutta huikkasin oikeaan suuntaan. Mutkaa lukuunottamatta paras rullantuonti tähän mennessä. Tällä kertaa en myöskään sanonut väärää käskyä ja pysyin jälleen liinassa, vaikka juoksu oli vaikeampaa kuin ensimmäisellä näytöllä (naarmut naamassa ei paljon kirvele!). Keskilinjalle paluun jälkeen Vealta liivit pois ja kaikilta kehuja ja rapsutuksia. Heiluvahäntäinen sakumakkara kävi avoimesti moikkaamassa ihania metsästä mukaan kerättyjä ihmisiä, juoksi rapakkoon ja oli erittäin tyytyväisenoloinen itseensä. Niin oli varmasti ohjaajakin, ylipäätään tosi hyvä fiilis noista treeneistä!

Ei pysy kiinni!

AGILITY
Samaan aikaan kun omistaja istui kuusentaimen alla metsässä, Oma kävi toisen ohjaajansa kanssa Espoossa mölliagissa. Sijoitusta ei sattunut, mutta eipä ole kaukana enää tuokaan! Ensimmäisellä kierroksella Omalla näytti olevan melkoisesti pöllöenergiaa, jota riitti sitten kontaktilla hölmöilyyn ja tästä tuli hylly. Toisella kierroksella 15vp, hieno aika ja olivatpahan kymmenen parhaan joukossa.
Tulimme videoita katsottuamme lopputulokseen, että treeneihin putkiin irtoaminen ja kontaktit.

Mökillä

 Lauantaina ihmisväki lähti Hämeenlinnaan häihin, joten koirat jaettiin ympäri Suomea. Nika lähti isoäitini luo, sinne olisi päässyt myös Oma, mutta sille löytyikin muitakin innokkaita (koiraa harkitsevia) hoitajia. En usko, että Nikaa harmitti pätkääkään saada hetken aikaa kaikki huomio itselleen. Vea puolestaan lähti Ykän kanssa mökille. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Vea oli hoidossa työpäivää pidempään, mutta eipä siellä mökkeillessä mitään ongelmia ollut. Koirat uivat, juoksivat, söivät luita, uivat, samosivat ruovikkoa, uivat, kävivät pitkällä lenkillä metsässä ja uivat. Kun tulimme mökille ennen aamuyhtä, oli vastassa iloisia ja väsyneitä koiria. Tämän päivän vietimme vielä aurinkoisesta päivästä nauttien, uimme vähän lisää ja nyt kotiin palattua onkin aika hiljaista. Saa nähdä nouseeko kukaan edes seisomaan kun aletaan puhua agilitytreeneistä.

Shetlanninlammaskoirien kinnertutkimus

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa alkaa huhtikuussa 2013 tutkimus, jossa verrataan kintereiltään terveiden shetlanninlammaskoirien kantaluun rakennetta kinnerongelmista kärsivien shetlanninlammaskoirien kantaluuhun. Tutkimuksessa kartoitetaan myös kantaluun rakennetta suomalaisessa shetlanninlammaskoirapopulaatiossa.

Tutkimukseen haetaan sekä kintereiltään terveitä että kinnerongelmista kärsiviä shetlanninlammaskoiria.
- Shetlanninlammaskoirat ry:n ilmoitus

--

Lainauksissa olevat tekstit sairaalalta saamiani ohjeita.

Askelvoimalevytutkimus
"Askelvoimalevy on noin 25cm*40cm kokoinen maahan upotettu levy, jonka sivuilla on kaksi puomia. Levy mittaa koiran jalan maahan kohdistamia erisuuntaisia voimia yhden askelen aikana. Puomeissa on sensoreita, jotka mittaavat koiran etenemisvauhtia. Koira etenee käytävällä ravissa, kuten yllä kuvattuna omistajan ohjaamana, juosten yhdessä vaiheessa levyn yli, ja sen ympärille kasattujen puomien välistä. Myös nämä suoritukset aloitetaan mittaajan merkistä, ja tehdään molempiin suntiin.

Koiran ravatessa, levylle tulisi osua vain kaksi saman puolen jalkaa kerrallaan. Lisäksi koiran tulee edetä määrättyä vauhtia, ja kaikkien sen suoritusten tulee olla 0,4m/s tarkkuudella saman vauhtisia. Myöskään kiihtyvyyttä tai jarruttavuutta ei saa olla kuin korkeintaan 0,5m/s. Eli tiukkojen suoritusvaatimusten vuoksi joudutaan usein tekemään useita toistoja; kannattaa varautua asianmukaisesti (ei korkokenkiä ja koiralla esim. näyttelyremmi jos on siinä tottunut ravaamaan hallitusti), toistoja voi tulla useita kymmeniä."

Nika pääsi tähän tutkimukseen ensin, lattialla oli "kehikko", josta pääsi juoksemaan läpi. Vaakapuomeissa koiran juoksun suuntaisesti oli kolme kameraa, jotka asetettiin kyynärän tasolle. Kamerat mittasivat, että vauhti pysyy tasaisena. Keskellä lattiaa oli mattoon leikattu neliö, jonka alla oli testilevy. Juoksuttaessa koiraa tarkkailimme osuuko se levyyn vasemmalla vai oikealla jalalla. Kunnolliseen lukemaan tarvittiin tasaisella ravilla kahden jalan osuma.  Nikalla vasemman jalan osumat saatiin nopeasti, mutta oikeaa metsästettiin hetki. Periaatteessa puoli koiranmittaa siirtymällä jalan olisi pitänyt vaihtua, mutta siirrypä itse tarkat puoli sheltinmittaa...
Kehikko oli Nikalle täysin fine, se otti ylipäätään koko homman erittäin lungisti. Pelkäsin shelttien tuijottavan minua ajatellen homman olevan seuruuliike, mutta otin hihnasta näyttelyotteen ja hyvin meni. Oma piti kehikkoa ensin agiesteenä ja loikkasi ulos, mutta täsmennettyäni mitä tehdään, koira juoksi asiallisesti. Omalla metsästettiin puolestaan oikean jalan kosketuksia!
Alustaherkälle koirallekaan testin ei pitäisi olla vaikea, mittausalue kun oli tosiaan naamioitu kokonaan matolla. Hihnassa vain täytyy osata ravata.

Askelvoimamattotutkimus
"Askelvoimamatto on n.10merin pituinen ohut matto, jossa on kymmeniä tuhansia pieniä sensoreita, jotka mittaavat koiran liikkumista. Matto tallentaa kaikki koiran askelet joita se matolla ottaa, ja laskee sitten näistä askelista mm. sitä, kuinka kauan kukin jalka on keskimääräisesti maassa askelen aikana, sekä kuinka paljon painetta kullakin jalalla on, kun se on maassa. Matto vertailee koiran etu ja takaosaa, vasenta ja oikeaa puolta keskenään. Se myös vertailee jokaista jalkaa suhteessa sen peräkkäiseen, rinnakkaiseen ja ristikkäiseen jalkaan.

Omistaja taluttaa koiraa, itse maton ulkopuolella, siihen koskematta. Koiran tulisi ravata mahdollisimman rennosti tasaisella vauhdilla koko matkan maton yli. Omistajan tulisi välttää vahvaa kontaktia koiraan (ei seuraamista), eikä leluja tai makupaloja tule käyttää, tai taluttimesta vetää koiraa; nämä kaikki vaikuttavat hyvin herkän maton tuloksiin. Sisätiloissa omistajan kannattaa kävellä ripeästi, ei juosta. Koirakko lähtee liikkeelle mittaajan merkistä, suorituksen jälkeen odottaa maton toisessa päässä, ja taas merkistä palaa samaa reittiä, eli mittaus suoritetaan molempiin suuntiin. Kerätään 3-5 onnistunutta suoritusta."

Tämä ja edellinen testi tehtiin samalla paikalla ja itse asiassa heti putkeen, eli Nika ekana heti tässäkin. Toiseen suuntaan juoksimme edellisen kehikon läpi ja suoraa eteenpäin, toiseen suuntaan kehikkoa kohti. Nikaa ei enää kehikot kiinnostaneet, joten siihen suuntaan koira teki tiukan väistöliikkeen ja puikkasi ulkopuolelle. Testialue kuitenkin loppui tähän ja suoraa liikettä saatiin tarpeeksi, joten koira sai koikkelehtimisensa anteeksi.
Omalla homma meni vielä ongelmattomammin, ensimmäisen kerran laukkaanpyrähtämisen jälkeen se ravasi oikein rutiinilla.

Staattisen painonvarauksen tutkimus
"Mitataan painonvarauksen symmetriaa takajalkojen välillä koiran seistessä. Tehdään kolme mittausta joiden keskiarvo tallennetaan.

Koira asetetaan seisomaan takaraajat kumpikin omille puntareilleen, eturaajat vastaavan korkuiselle korokkeelle. Koiran tulisi seistä mahdollisimman suorassa, symmetrisessä asennossa, pääkin suoraan eteenpäin, eikä koiraa saa tukea mistään suorituksen aikana."

Painonvaraus oli Nikasta HIRVEINTÄ koko päivänä! Se veti hännän koipien väliin ja kyykkäsi. Kieltämättä vähän hassua, sillä mitään muuta sen ei tarvinnut tehdä kuin seistä, kun testaaja nosti sen takapään ja asetti takaisin vaaoille... "Seiso"-komennolla, aavistuksenomaisella namirohkaisulla ja kärsivällisyydellä saatiin kuitenkin tulokset. Paperiin kirjattiin "koiraa iljettää".
Omaa ei kiinnostanut, se möllötti minun käsiäni ja vilkaisi kerran mitä takapäässä tapahtuu.

Kinnernivelen PROM (passive range of motion)
Koira kipattiin kyljelleen pöydälle, selkä mittaajaan päin. Mittaaja kulmamittaa käyttäen venytti ja taivutti kintereen ääriasentoihin. Nika vaikutti tyytymättömältä kopeloinnista (kuten aina), muttei liikkunut mihinkään. Molemmilta saatiin sama tulos (muistaakseni asteita oli taivuttaessa 30 ja ojennuksessa 170).

Ontumatutkimus (ELL Mikael Morelius)
Olin handlerina Omalle matolla, joten mukaan tulleet apukäteni hoitivat Nikan osuuden.
Oman kanssa käytiin ensin pihalla juoksemassa kahdesti edestakaisin ja ympyrää molempiin suuntiin. Oma möllötti hetken toista koiraa, mutta pääsi yli moisesta kauhistuksesta. Sisätiloissa, pöydällä ELL kopeloi koiran kauttaaltaan, testasi sen refleksit ja kuunteli sydämen. Oma taisi hieman yllättyä kivuntuntemisen testauksesta, sen verran loukkantunut uikkaus siitä lähti kun lääkäri nipisti anturaa.
Kummaltakaan ei löytynyt mitään poikkeavaa.

Verinäytteet, jotka toimitetaan myös Koiran geenit –tutkimusprojektiin (Hannes Lohi)
Päivän dramaattisin kohta! Verta piti ottaa suhteellisen paljon, sillä näytteitä meni Lohelle, perustutkimuksiin ja pakkaseen. Nikaa pistettiin ensin, mutta hyvistä suonista huolimatta näytteenotossa oli hankaluuksia. Verta ei vain tahtonut tulla - Nika ei luovuta! Luovutimme hetkeksi koiran hermojen säästämiseksi ja otimme Oman näytteet.
Nämä saatiin kerralla, mutta Oman valuessa jatkuvasti alemmas aloin miettiä kannattiko sittenkään vitsailla veren näkemisestä pyörtyvästä koirasta. Rauhallinen kutsuminen ja pieni nipistys mahasta havahduttivat sen verran ettei nyt pöydältä pudonnut.

Näytteenoton jälkeen Oma sai rauhoitteen ja lähti apukäsien kanssa kuviin. Jatkoimme Nikan pistelyä ja lopulta siitäkin sai näytteen! Neulatyyny antoi kuitenkin nopeasti anteeksi koe-eläimenä olon, varsinkin kun se sai uskottavuutta lisäävää pääkallosidettä. Hienoa kärsivällisyyttä se osoitti, nojaten inahtamatta minuun.
Verikokeissa kaikki oli normaalia, Nikan hemoglobiini oli aavistuksen matala, muttei huolestuttava. Meillä on nyt tallessa hyvät vertailuarvot, jos joskus tarvitsee tutkia.

Kintereiden tietokonetomografia
Eli CT, jos se jollekin sanoo enemmän. Koira asetettiin selälleen tyynyjen väliin, sen jalat teipattiin oikeaan asentoon ja kone surrasi kuvat "siivu siivulta" läpi kohteen. Oma oli kuulemma unissaan potkaissut teipit kerran irti, tahallaan, varmasti.

Kintereiden röntgenkuvaus
Nikalla oli röntgenissä hyvät unet, sen jalat vippasivat kuin kovassakin jänisjahdissa. Kunhan saalis oli saatu kiinni kuvattiin kinner kahdessa asennossa.
Kuvien jälkeen sheltit saivat heräämispistokset ja kunhan molemmat olivat tolpillaan, pääsimme kotiin kellimään auringossa.

Nika vastaheränneenä

Ylipäätään tutkimukset olivat mukavat. Päästiin mukaan rodun terveyden edistämiseen, tuli annettua näytteet Lohen tutkimukseen, koirat saivat harjoitusta eläinlääkärissä käynnissä ja tulipahan varmistettua, että kaikki on shelteillä hyvin. Henkilökunta oli ihanaa, eikä käynyt aika tylsäksi, vaikka kävimmekin paikalla kahden koiran kanssa.
Tutkimus tarvitsisi vielä varsinkin kinnersairaita koiria! Kannattaa ottaa yhteyttä ja kysyä voisiko sinunkin koirasi olla avuksi shetlanninlammaskoirien hyväksi tehtävään tutkimukseen.
Kiitos vielä Viikin väelle!

Välitiedote

Huhheijaa, rytinällä takaisin ohjattuun treenaamiseen. Vealla tosiaan toko kaksi kertaa viikossa, hakutreenit sovitaan satunnaisesti, mutta tälle viikolle niitäkin on siunattu kahtena päivänä. Ei käy kateeksi erästä ryhmäläistäni, jolla on yksi koira tokossa, toinen hausa ja tottis päälle!
Sheltit onneksi tällä hetkellä vain aksaavat ja kotitokoavat, eivät tunnu valittavan.

Sunnuntaina jatkoimme lauantain treeniradan hiomista, hyppyytin kolmea koiraa (kerran Nikaa, kerran Ykää ja vähän pidemmin Omaa) ja temputin Veaa. Jos ei muuta, niin ohjaajan jalkoja kyllä särki.
Vea oli aiemmin päivällä leikkinyt toisten koirien kanssa, joten se oli näkyvästi väsynyt ja löysä. Teimmekin vain vähän ja lopun Vea lepäsi.

Radan suunnitellut Maiju Korhonen, kuva suuntaa antava

Oman kanssa osa kuvioista oli vielä muistissa, sain 1-5 välin onnistumaan varsin itseäni tyydyttävästi.  Kepit Oma alkaa tajuta kun mennään niille rauhallisesti, seuraavaksi lisää lähetyskulmia ja vauhtia. En ole pysäyttänyt Omaa kontakteille, mutta nyt vauhdin kasvaessa uskon sen olevan parempi. Vielä ongelmaa ei ole, hidastaminen riittää, mutta haluanko riskeerata Oman alkavan vauhdin ja vireen myötä räkimään kontakteja?
Backlapissa (15) sain olla tosi tarkka käden kanssa, etten lähettänyt koiraa putkeen. Tässä muutenkin petraamista: kädet alas! Kierron jälkeen Oma irtosi huonosti putkelle, vaati vähän saattamista. 22-23 minulla ei vain riittänyt vauhti. Otin koiran putkelta syliin ja lähetin 22:lle, mutta huonolla ohjaamisella 23:lle koira hyppäsi väärään suuntaan. Himmasin suosiolla, kiertäminen otetaan treeneihin.
Nikan kanssa meni luultavasti puhtain rata! Menimme mummujen päivälenkkivauhtia, joten ehdin itse miettiä hyvin askeleeni. Nika ei syty agista kuten muut ja koska meillä on Oma, en viitsi alkaa painostaa koiraa kovin paljoa. Teemme niin, että Nikalla on hauskaa. Jos vauhtia ja intoa tulee ajan kanssa lisää, hyvä niin.

Maanantaina siis toko. Tottistreenejä oli viimeksi alkukeväästä, toki me olemme välissä kotitreenanneet, mutta uusi paikka ja uudet koirat. Veaa jännitti alussa, se haukahteli ja oli levoton. Pisti maahan kun pyysi, mutta oli poissaoleva. Pallolla ja vetoleikillä sain koiraa vähän auki, sitä jännitti yhä vähän, mutta minuutti minuutilta Vea handlasi itsensä paremmin.

Aloitimme paikkaistumisella, muutama minuutti. Koska Vealla oli vielä vähän jännät päällä, otin etäisyyttä vain n. 2m ja palkkasin usein. Oikealla oli nahka ja vasemmalla saku, Vea pysyi hyvin. Seuruutuksella pois, namipalkka ja namin jahtaamista.
Paikkamakuussa tehtiin kaksi riviä naamat vastakkain, Vea oli reunassa. Etäisyyttä ja välipalkkoja saman verran kuin istumisessa. Lopussa naapuri vähän liikuskeli, Vea sanoi piip ja nousi myös. Takaisin maahan ja pikkupätkän jälkeen seuruutuksen kautta leikkiä.
Noutoa tein patukalla hetsaten, pannasta kiinni ja yhdessä lelua jahdaten, aina kun alkoi vire nousta hyväksi nakkasin ja päästin suoraan perään. Haki kovaa, toi hyvin, ei pudotellut. Leikkiä patukalla ja lopussa narupallolla.
Liikkeestä jättöjä pari kertaa niin että palkkasin heti oikeasta asennosta namilla. Sen jälkeen myös niin, että jätin koiran. Hyviä, pari istumista seiso-käskyllä. Nämä jäivät vain ilman palkkaa ja tehtiin suoraan uusiksi. Seisomista pitäisi vahvistaa niin, että olen koiran vieressä. Nyt ollaan lähinnä harjoiteltu sitä koiran edessä seisten.
Hypyssä juostiin ensin molemmat läpi, sitten vauhtia ottaen, mutta vain koira hyppäsi. Näin selvisin ilman käsiapuja. Esteen takana seisominen, namia syöttäen vierelle ja seuruutuksella pois. Vealla alkoi olla kivaa, se myös makasi käskystä rentona, joten lopeteltiin hauskoihin temppuihin.

Eilen sheltit olivat kinnertutkimuksessa, mutta kirjoitan siitä ihan oman postauksensa!

Iltapäivällä lähdimme hakuun, olimme uudessa metsässä, joka oli mahtava (mutta vaikeakulkuinen - kirottu nopea koira). Vealle oli kolme puolihaamua, se kiinnostui hyvin metsässä pomppivista ukoista ja vauhti lähdöissä oli aika makea. Voisin silti vielä vahvistaa terävämmällä lähetyksellä, kouluttajan huomautettua parani. Rullaa toi vauhdikkaasti, mutta lähellä minua himmaili ja syljeskeli. Tämä johtuu minusta, on sen verran muistettavaa, että unohdan auttaa koiraa. Pitäisi kehua enemmän ja kertoa koiralle, että se oli sikahieno, ei seisottava tattina ja odotettava rullaa tuotavan kuin lelua. Eri asia! Rullalla leikkiä ja tämän jälkeen kytkeminen.
Näytöille meni aivan rakettina, vaikka kuinka koikkelehdin en vain pysynyt perässä ja jouduin päästämään liinan. Maalimies sai syöttää nakkia rasiasta, jonka jälkeen talutin (tässä vaiheessa ilman kontaktia) takaisin keskilinjalle.
Kolmas haamu oli vaikeampi, se lähetettiin kallioille, joilla oli paljon tiheää aluskasvillisuutta ja kaiken lisäksi maalimies oli kallion takana koiran alapuolella. Vea lähti varmasti, joutui vähän etsimään reittiä, mutta löysi maalimiehen. Sen jälkeen se taisi vähän eksyä suunnasta. Koira kuljeskeli kalliolla, pudottikin kerran rullan, poimi sen ja kävi uudestaan maalimiehellä. Maalimies vahvisti aavistuksen rullaa ja Vea lähti uudestaan. Emme auttaneet keskilinjalta, sillä touhuilustaan huolimatta Vean toimintakyky näytti säilyvän. Lopulta se hienosti ratkaisikin tilanteen, löysi uuden reitin luoksemme ja toi rullan. Mahtityttö!
Tämän vaikean haamun jälkeen teimme yhden hetsatun näkölähdön pienellä matkalla. Ei epäröinyt yhtään, nopea ja kiva! Opettelen vielä itse pysymään vähän paremmin liinassa ja ilahtumaan rullista, muu sujuukin tosi näppärästi Vealta.

Vea 7kk!

Haun jälkeen käväisimme myöhään illalla vielä merenrannassa, jossa Vealla oli yksi koirakaveri mukana. Kahlaili vähän, jäähdytteli ja leikki, hyvä pentuhetki treenien keskellä. Eilen olimme kaatosateessa tokoilemassa, mutta kertoilen siitäkin sitten myöhemmin lisää, sillä tämä kirjoitus alkaa nyt venyä melkoiseksi...

Oman loikat

Kotiin palattu! Sunnuntaina M kävi kaikkien neljän koiran kanssa agilityssä, ihan ihailtava suoritus sinänsä. Porukalla kävivät ilmeisesti viikon möllirataa läpi. Alkuviikko meni normirytmiin palaillen, keskiviikon tokotreenit jäivät meiltä valitettavasti väliin, mutta ne onneksi jatkuvat jo maanantaina. Paljon on juostu vapaana ja lenkkeilty, välillä koko porukka tai osa siitä on käyneet juoksulenkeillä. Eiköhän piakkoin saada pyöräkin kaveriksi.

Perjantaina otettiin pelkästään Vea ja käytiin pyörimässä merenrannassa, penska sai ensikosketusta mereen. Ensimmäiset kerrat syvemmässä vedessä vetivät vähän korvia luimuun ja paras keino selviytyä oli tehdä valtavia delfiiniloikkia. Kunhan juttuun tottui, malttoi Vea juosta ihan rauhassakin vedessä ja kävi kahdesti jopa ihan minimaalisen koirauintilenkin lähietäisyydelläni. Eiköhän tuosta tekeydy kiitettävä vesipeto. Rannalta löytynyt vanha hanska oli paras lelu!
Kotimatkalla huomasimme tuttuja ja pistäydyimme koirapuistolla Merlin-manssin, Luna-bullin ja Aku-seropin kanssa. Luna ja Vea pyörivät narupallon kanssa. Vea leikki yhä ihailtavan hiljaa, se ei juuri leikkikavereille metelöi ja käyttäytyy muutenkin lungisti. Jos ääntä lähteekin, se on yleensä minulle osoitettu ja kiukuttelua siitä kun pitäis tapahtua jo jotain! Tämän leikityksen jälkeen Vea olikin jo sopivan väsyksissä pitkiä yöunia varten.



Tänään lähdin aamulla Ykän ja M:n seuraksi VOI-luokkaa katsomaan ja kyllähän sieltä se kakkonen tuli! Viimeksi Ykä oli ollut aika sulkeutunut, joten nyt oli kiva katsoa tavallista, iloista holskua ennen kehään menoa. Jouduin lähtemään ennen yksilöliikkeitä, mutta niistä kerrotaankin Ykän blogissa enemmän. Lähdimme Oman kanssa ESS:n järkkäämiin Maiju Korhosen treeneihin. Olimme oikeastaan korvaava koirakko ja minulla olikin vähän pelko takamuksissa, että voi olla vähän liian vaikeeta meille.
Ja olikin siinä ja siinä voinko sanoa, että olisin selvinnyt kunnialla! Maiju oli tehnyt tosi mielenkiintoisen 24:n esteen radan, josta me tehtiin Oman kanssa kahtatoista. Keskityttiin oman ohjaamisen viilaamiseen, joka - yllättäen - onkin meillä iso kompastuskivi. Koska itselläni on niin vähän kokemusta tavoitteellisesta agilitystä, tarkkaan mitoitettujen reittien kanssa olin ensin aika hukassa. Opin kuitenkin monta juttua, sekä muita näkemällä sitten niitäkin, mitkä itseltä jäi tekemättä.

Maiju Korhosen rataa

2-4 olivat itselleni vaikeita. Olen huono jättämään koiraa selkäni taa, joten olisin väkisin meinannut valssata. Kun sain sovitettua askeleeni, lähetettyä Oman kolmoselle ja käännyttyä neloselle, juoksinkin sitten niin vinoon, että koira tahtoi tehdä neloselle ohijuoksuja. Tämä vaati eniten hinkkaamista.
Puomin Oma otti hienosti, kutoselle piti ottaa paremmin haltuun ja tehdä vain pieni ohjaus. Tuppasin räiskimään isolla käsiliikkeellä, jolloin Oma lähtikin esteen jälkeen vaikka minne. Putket jees. Ysillä tultiin koiraa vastaan ihan esteen taa, persjätön tapaa käännettiin selkä ja tönäistiin kympille. Hyvä ja nopea, kunhan ohjaaja osasi. 10-12 taas ok. Koska kepit jäivät meillä tällä radanpätkällä tekemättä, harkattiin niitä oman kanssa itsenäisesti toisella kentällä. Alkavat mennä ihan kivasti.

Kyllä tässä sellainen olo tulee, että lisätreeni kouluttajan kanssa olisi tarpeen, jos haluaa jotain saada tuossa lajissa aikaiseksi. Mutta. Koira on kuitenkin jo 5-vuotias ja aloittanut vasta viime vuoden lopulla koko homman, se on sijoituskoira ja kausi katkeaa aina juoksujen tullessa (tähän mennessä vielä ihan turhaan, koska tiinehtymistä ei ole harmiksemme tapahtunut). Pääkaupunkiseudulla treeniryhmään pääsykin voi olla vähän ongelmallista. Yksityistreenit kerran kuukaudessa? Täytyy pistää mietintämyssyyn, että mitkä tavoitteeni agilityn ja Oman kanssa ylipäätään ovat.

Kuka hakis ohjaajan

Maanantaina pääsin itse mölliagia katselemaan. Otin Nikan ja Oman, lopulta jopa päädyin ohjaamaan Nikaa! Näin aikaisin en olisi uskonut uskaltavani, mutta kisoissa tunnelma oli rento ja hauska. Nikalla toki oli allaan edellisen päivän pitkät tokokisat, joten mentiin humputtelumeiningillä, ilman paineita.
Vealla alkaa ensi viikolla toko, Ykä on siellä käynyt jo nyt. Tällä viikolla Vea pääsikin mukaan näkemään paikkaa ja leikkimään kentälle sekä maanantai, että keskiviikkona.

Nika ihan hauska, ohjattavuus ok, irtosi paimennuksen "mene"-käskyllä. Paitsi putkiin ei vieläkään irtoa, vaan pitää viedä. Se treeniin. A-esteelle ohijuoksuja, mutta korjasi itse, puomi ja muuri ok. Toka kiekka meni hienommin, mutta ohjaaja klähmi ja väärään suuntaan hypystä väärä rata. Yliaikaa, mutta Nikalta ei huonoja suorituksia.

Oma oli liekeissä. Ensimmäisellä kierroksella ehkä liiankin, sillä meni vähän koheltamiseksi. Muuri ja A-este tällä kertaa hyvät, mutta puomi ensin ohi, sitten loikalla kontaktin yli ja lopussa sama homma. Ehdotin ohjaajalle, että Oman ollessa kuitenkin niin nopea kuin on, he voisivat pysähtyä ennen puomia ja mennä sen rauhassa. Nyt Omalla oli liian kiire ajatella mitä se tekee.
Toisella kierroksella Oma menikin puomin täysin virheettä, mutta valitettavasti kävi sama moka kuin minulla ja Nikalla, eli väärä rata.

Tiistaina kävimme pellolla, mutta ilta-aikaan kuvia ei tullut näpsittyä.  Keskiviikkona Omalla oli rally, jossa teimme rataa. Ensimmäinen kiekka meni "jeeeemitäaaaatöitä"-tohinassa, mutta toinen oli kiva!
Rata alkoi seuraamisella eri tempoissa, toisella kierroksella nää oli hienot, hyvä kontakti.
Täyskäännös vasemmalle käsi ja ääniavulla kiva. Tehtiin pienellä kaarella, jossa Oma joutui kuitenkin käyttämään takapäätä.
Spiraali vasemmalle hieno. Ensimmäisellä kerralla Oma alkoi tuijotella muualle ja törmättiin, nyt keskittyi.
360 oikealle tiivis, tästä liikkeestä Oma tykkää.
Spiraali oikealle kahdella tötsällä, joka on Omalle huomattavasti helpompi kuin vasen. Pyöriessä meinasi kiinnostus hiipua, palkkasin ja innostin, tiivistyi. Spiraalin jälkeen pysähdyin silittämään hetkeksi, että Oma sai nopesti hengähtää.
Saksalainen "toinen puoli"-käskyllä. Hihnan kanssa Oma tajuaa tämän jo tosi hyvin, ei nouse lukko. Itse täytyy vain olla tarkkana, että pysyy mukana!
Eteen ja takakautta sivulle, perusasento. Yllättäen tämä olikin miltei kompastuskivemme! Oma töhötti, eikä meinannut malttaa kiertää takaa. Myös sivulletulot olivat aivan vinoja, mutta paranivat nopeammilla käskyillä ja namilla.
Maahan ja koiran kiertäminen kiva, ei ollut aikeissakaan nousta.
Liilkeestä maahan olisi voinut olla parempikin, Omalla on sikanopea etupää, mutta takapuoli jää töröttämään ilmaan... tämän jälkeen pikku seuruutuspätkä ja maali!

Rallytoko on ollut hirmu hauskaa ja Omakin tuntuu tykkäävän, liikkeet ovat erilaisia, eikä suorittamisessa haittaa vaikkei olisikaan ihan just. Käsiavut auttavat suuresti Omaa, joka ei aina oikein tiedä missä on...

Eilen oltiin hakumetsässä! Koira on edelleen hieno, mutta ohjaajan on harjoiteltava lähettämistä ilman koiraa. Sovimme, että treenaan Nikan kanssa, sillä sen voi "pilata". Nyt maltoin melkein joka kerta lähettää piiloon ajatuksella, mutta kun koira palaa rullan kanssa minulla onkin liina, rulla, nakki, koira, panta, palkkaus, kytkeminen, lähetys... siinä voi tämmöinen putkiaivo herkästi mennä sekaisin ja sitten huudan "näytä" kun Vea tuijottaa väärään suuntaan tai jotain... Liina on myös aaaaivan liian pitkä handlata, poikkaisimme sen kotona lyhyemmäksi. Vea on kuitenkin niin nopea, että joudun irrottamaan.
Eli pelkkiä näkölähetyksiä, yhteensä taisi olla 5-6kpl, joista ensimmäiset lähelle kouluttajan luo ja loput keskilinjalta etukulman piiloon tai syvemmälle metsään "vieraille" maalimiehelle. Etukulmassa oli pressu puoliksi maalimiehen päällä, haistoi sitä ennen rullan ottamista, muttei pelännyt. Ongelma oli tänään rullan palautus. Vea oli saanut namipalkan rullan tuomisen jälkeen, jolloin heti kättä ojentaessa koira räkäisi rullan maahan. Tätä harkkaamme kotona, jätetään palautuksen namipalkka vähän viiveelle. Koira tuo rullan, siitä taistellaan vähän, kytketään ja silitetään - sitten vasta palkka.
Näytöllä olin liian hidas ja nyppäsin liinaa, joka selvästi häiritsi Veaa, se alkoi hidastella ja katsella minua. Seuraavilla kerralla irrotin HETI kun näytti, että liinaa ei riitä. Parani, tosi nopea. Minun täytyy myös olla tylsempi koiran mielestä, sillä se tuppaa hakeutumaan luokseni liiankin hyvin. Maalimiehellä päästin vain koiran hihnasta ja nakittava maalimies sai tuoda sen keskilinjalle. Itse kävelin kontaktia ottamatta takana ja palkkasin sitten keskilinjalla maltillisesti.
Tällä kertaa emme hetsanneet rullilla kovin paljoa, sillä Vea syttyy nopeasti. Se kyllä huutaa piiloon menevän maalimiehen perään, jos niin saa tehdä. Välillä pyysin sitä odottamaan vierellä, jossa se malttoi istua hienosti, mutta ääntä lähti yhä. Ei kuitenkaan komenneta vielä liikoja, ettei into vähene. Kyllä koira selvästi jo ymmärtää ettei saa lähteä mölyten, sillä laskiessani käden lähetysasentoon se vaikenee.

Tästä on kiva jatkaa harjoittelua. Vean kanssa treenaamme lelun/rullan tuomista käteen. Nikan kanssa treenaan lähetyksiä, jotta ne jäävät itselleni selkärankaan. Koetan olla tallomatta liinaa ja ensi kerralla maalimiehet voivat lähteä vähän kauempaa piiloon, jos saataisiin Vean odotustakin hiljaisemmaksi.
Tosi hieno pentu! Lopuksi pääsi pellolle sakun, labbiksen, bullilauman ja Ykän kanssa. Näistä ihanimpia olivat tietenkin bullit...

Tänään lähtö Ranskaan, joten vklopun treenailu jää Mlle!

Kaikki kisoihin!

Huhhei, on kisattu taas!

Näin hauskaa meillä on!

Perjantaina oli Espoossa agimöllit. Olin itse työhommissa, enkä päässyt koiria viemään tai katsomaan, mutta lähetin M:n ja ohjaajana toimi Oman kanssa treenaillutkin kaveri. Mukaan lähetettiin Oma JA Nika, mutta tarpeeksi käteistä vain kahteen rataan... Kyl näkee, että jotkut on ensikertaa mukana? Kuulemani mukaan tytsyt olivat alueella hienosti, kunhan Oma oli saanut puhistua hetken kaikille karmeille koirille. Vuorot olivat MEDI-luokan loppupäässä, aika lähellä toisiaan.

Oma oli supernopea ja sillä oli kuulemma hirmu kivaa, mutta jostain syystä kontaktiesteet ja tökkivät. Muurille, A-esteelle ja puomille tuli kielto. Putketkin olisivat voineet houkuttaa enemmän. Näistä koiran töhnimisistä huolimatta yliaikaa oli vain +6sek, joka omasta mielestäni oli tossa tilanteessa aika kiva.
Omalle siis HYL, yliaikaa 6,66sek.

M:lle tuli odotellessa pupu pöksyyn ja Nikan ohjaaminen alkoi kuulemma ajatuksena hirvittää, vaikka Nika nyt tuskin keksii mitään ylimääräisyyksiä. Niinpä Nikakin nakattiin Oman ohjaajalle. Joka ei ole koskaan käsitellytkään Nikaa!
Radan ajaksi häiriönä toimivat M ja Oma kyysättiin mahdollisimman kauas, joten Nikan radasta on vielä vähemmän tarinaa kerrottavana. Kuulemma koira oli vähän katsonut minne äiskä katosi, mutta totellut siitä huolimatta hienosti. Putket kävivät Nikan kohtaloksi, niissä junnaamisesta myös Nikalle HYL, yliaikaa 12,59sek.

Paljon enempää en osannut odottaa tai pelätä ekoista mölleistä, olen tyytyväinen, että molemmat koirat menivät radan. Nika jopa ihan vieraan kuskin kanssa, kielloista selvittiin ja kuulemma kaikilla oli kivaa. Kuskikin haluaa mennä vielä uudestaan, joka nyt kertoo ehkä jotain hänestä...
Eiköhän meitä kuitenkin agimölleissä vielä nähdä, joku päivä ehkä jopa itse uskaltaudun ohjaamaan koiraa.

Lauantaina Ykä ja Nika lepuuttelivat päitä ja raajoja sunnuntain tokokoetta varten, joten keräsimme Merlin-manssin, Laeka-huskyn, Oman ja Vean ja lähdimme peltoilemaan. Hauskaa tuntui olevan ja hyvä niin!

Sunnuntaina suuntasimme "aikuisten koirien" kanssa Tuomarinkartanoon Collieyhdistyksen järkkäämiin tokokokeisiin. Nika oli nyt kolmatta kertaa ALO:ssa, tuomarina tällä kertaa Harri Laisi.
Sää oli kakka, satoi vuorotellen tihuttaen tai kaatamalla, sekä tuuli. Aurinko pilkahteli yksilöliikkeiden aikaan, mutta paikkamakuu oltiin kaatosateessa.
 
Luoksepäästävyys 10. Nika liikkui hieman tuomaria kohti, muttei puhissut tai nostanut takapuolta. Iloinen yllätys, sillä juoksutarkastuksessa narttu ei ollut kovin innoissaan takapuolta hörkkivästä vieraasta miehestä.
Paikkamakuu, 0. Paikkamakuussa Nikalla oli vierustovereina bretoni ja göötti. Olin ensin ollut eniten huolissani hirveästä sateesta, mutta näin Nikan makaavan varmanoloisesti ja rauhoituin. Sitten bretoni alkoi ryömiä kohti. Puolitoista minuuttia Nika kesti toista koiraa, se oli selvästi paineistunut ja siirtyi makaamaan koiraa vastakkaiselle lonkalle mahd. kauas. Kun bretoni jatkoi kohti kääntymistä, Nika nousi istumaan. 1min 45sek bretoni oli kohtisuoraan Nikaa päin ja oli lähdössä kohti, kun omalla koiralla loppui pinna ja se juoksi komentamaan. Mukaan lähti myös kolmas koira, neljäs pysyi paikallaan. Samalla sekunnilla huudettiin "aika"...
Tuomari näki, ettei tilanteessa ollut kohtuutonta häiriötä, joten ei uusittu. Harmittaa.


Paikkamakuun jälkeen peli oli melkoisen menetetty, ensin kiukutti, mutta eipä sille enää mitään mahtanut. Sain Nikan ja oman fiilikseni nostettua takaisin ylös ja vaikka seuruutuksissa vire oli vielä vähän lössähtänyt, se parani koko ajan loppua kohti.
Seuraaminen taluttimessa, 7½. Ihan okei, perusasentoihin pysähtyessä hölähti jonnekin, mutta korjasi itse joka kerta (joskin vähän vinoon). Tuomari puhui laajoista kaarista, mutta mitä nyt katson videolta, niin käännökset olivat kyllä ilman talutinta hämärämmät. Noh.
Seuraaminen taluttimetta, 8. Ensimmäinen vasemmalle kääntyminen... missä mun koira on ja mitä se tekee? Tuon härdellin jälkeen ihan ok, mitä nyt ohjaaja ei ilmeisesti osaa enää juosta. Ja unohtaa koiransa käännöksiin. Viime seuraamiskatastrofin jälkeen olen kuitenkin loppujen lopuksi molempiin seuruutuksiin tyytyväinen, viilataan hyvällä vireellä, kyllä tuo tästä taas.
Liikkeestä maahan, 10. Hyvä, ei valitettavaa. Kurkkasin olan yli, hyi minä...
Luoksetulo, 10. Hyvä tämäkin.
Liikkeestä seisominen, 9. Ennakoi pysäytyksen, joten seurasi takana. Muuten hyvä.
Estehyppy, 9. Nika. Olis. Halunnut. Hypätä. Jo! Eli nyki ennen käskynantoa, pahastikin. Olis kerran lähtenyt ennen kuin sanoin "valmis" ja toisen kerran just kun sanoin "valmis"... En tiedä tuliko pisteenmenetys siitä, vai Nikan otettua esteen takana sivuaskeleen. En kuitenkaan antanut kaksoiskäskyä, koska tiesin ettei se askelta enempää liiku.
Kokonaisvaikutus, 8. Kehuja tuli, että hieno koira. Tuomari pahoitteli paikkamakuun välikohtausta, joka nyt on itselläkin se ainoa asia joka harmittaa. Kommenttia seuraamisen höntsäilyistä, muut liikkeet vaikuttivat kuulemma valmiilta (ja olisivathan ne).
Pisteet 151p, ALO2, eli ykkösen metsästys jatkuu yhä.

Kyllä me vielä saadaan ALO-kisa, jossa naapuri ei tuu päin tai lähe jonnekin! Nyt treenin alle tulevat paikkamakuu hirveillä häiriöillä, johon otan avuksi kaikki tutut koirat. Tämän lisäksi jatketaan seuraamisen virittelyä ja AGI-treenien yhteydessä pitää katsoa, ettei yhtään ennakoida lähtöjä.

Sunnuntai-iltana vielä Vean ja Oman kanssa agihallille. Saivat ensin juosta irti Luna-bullin ja Merlinin kanssa, jonka jälkeen rakennettiin ilmeisesti vähän helpotettu versio perjantain mölliradasta. Kävin ennen rataa naksun ja Oman kanssa viereisellä kentällä ottamassa kontaktiesteitä. Naksua kontaktille pysähtymisestä, siitä jatkamisesta ja vielä lopussa hidastamisesta. Alkoi sujua kivasti. Otettiin myös putkia ja kontaktiesteitä vähän eri lähetyskulmista naksun kanssa.
Tämän jälkeen rata meni ihan kivasti. Jotain putkihuusaamista ja joku ohijuoksu, mutta vika rata näytti jo hienolta.


Vea meni muutamia esteitä yksittäisinä tehtävinä M:n kanssa. Se on aika kädessä kiinni nyt, joten vaihdetaan agiin palkkaustapaa, ettei hyppää selättömänä. Vealla on hauska tekemisen ilo, eikä sen kanssa edelleenkään oteta hommaa kovin vakavasti. Agility on vielä "temppuja", ei ratoja.


Lopuksi koirat saivat taas päästellä paineita pihalla, Luna ja Vea jakoivat narupallon ja juoksivat poski poskea vasten pitkin pihamaata. Hömpät. Otettiin harjoituksena vielä paikkamakuu neljän koiran kesken. M Oman kanssa ja minä Vean. Molemmat koirat kestivät häiriön tosi hienosti, Vea ei noussut, vaikka ihana bullikaveri pyräytti juoksuun ja meni aivan sen vierestä. Kävin välillä palkkaamassa ja lopetettiin ihan lyhyellä seuruutuksella.

Oikealla rapanaama Vea kokeilee harmaana olemista!

Peltoa ja hölkkää

Lauma kasvaa kokoa ja näköä, alla sama paikka viisi kuukautta sitten!

Perjantaina ja lauantaina normielämää, lenkkeilyä, peltoilua jne. Nyt kun on saatu vähän aurinkoa ja lämpöä, on ihana vaan oleilla pellolla ja kuljeskella metsissä. Siitepölyallergikolle tämä riemu on kyllä lyhytaikaista, sillä pian puhkeaa kaikki oikein kunnolla ja sitten vedetäänkin doupattuna kesään asti. Nautin kuitenkin niin pitkään kuin ehdin!

Pyllyt ja pyllypäät!

Tyttöjen bot-loimi saapui ja sopii molemmille. Kunhan olen rahoissani ja Vea tuosta kasvaa edes suunnilleen lopullisiin mittoihinsa, hankin toisenkin shelttikokoisen ja yhden veakokoisen, nyt pienien täytyy kuitenkin jakaa ja Vean pärjätä ilman. Sheltit rakastavat erityisesti sitä kun puen niille kaikenlaisia hirveitä loimia, valjaita ja paitoja, joten ilmeet malleilla ovat sen mukaiset... Nikalle sovittaessa en ollut vielä säätänyt jalkalenkkejä, roikkuvat siksi tuolta. Kuvatkin taas ihmeen karmeaa laatua.

Sunnuntaina agilityssä kaikki koirat mukana, meillä oli namitäti apukäsinä, joka ohjaajien juostessa jutteli odottelijoiden kanssa ja syötti herkkuja. Ihanan hiljaista ja rauhallista! Veakin osasi oikein siivosti pistää aloilleen ja odottaa. Menimme tämänmoista rataa:

 

Eli aika simppeliä edestakaisinjuoksua, jossa isoimmat haasteet olivat erilaiset esteet. Omalla taas vieras kuski, itse ohjailin Nikaa ja Veaa. Nikalla muu menee hienosti, mutta kepit ovat vielä hitaat ja keinu on sille paha paikka. Keinu mentiinkin vain yhdellä kierroksella hitaasti ja vielä harjoitellen. Irtosi kivasti eteen 5-8, kepeissä tosiaan tekniikka vielä hakusessa, mutta alkaa löytyä. Toisella kierroksella jätettiin keinu väliin ja lopussa juostiin vielä rata ilman keinua tai keppejä, jotta saatiin vain helppoja esteitä ja kiva vauhti.

Omalla suhteellisen samat jutut. Sillä jätettiin keinu kokonaan väliin ja puomilla oli jotain häikkää (minun kanssa ei, en tiedä onko vain eri ohjaustavoista kiinni - itse kun olen vasenkätinen). Ensimmäisellä kierroksella Oma räki kepit jotenkin miten sattui, mutta seuraavilla kerroilla meni jo hienosti. Irtosi hyvin eteen.

Vean kanssa ei otettu mitään revittelyä tai vauhditusta. Keinun ja kepit jätimme väliin, puomi käsiavun kanssa, samoin rengas. Aika pätevästi Veakin kuitenkin jo ohjautuu oikeisiin suuntiin ja putket ovat hirmukivoja!

Lenkit alkaa usein sillä, että Vea säätää vähän omiaan...

Oikealla Nika ilmoittaa, että nyt loppui se takapuolessa roikkuminen...

Vetoleikki!

Alkuviikko oli jälleen remmeilyä, temppuilua, normielämää ja vetohommiin tutustumista.
Vappuna kävimme aamulla juoksentelemassa ja harjoittelimme hiljaa "lähettämistä". Lähinnä Veaa pannasta kiinni, pallo nakataan vähän matkan päähän ja kun koira istuu hiljaa, käsky ja irtipäästö. Tällä jos saataisiin hiljakseen hakulähetyksetkin vähemmän kiljahteleviksi. Kun oltiin juostu, lähdettiin kyläilemään kissojen luo ja vappua viettämään. Koirat olivat kiltisti ja rauhassa syöden luita, leikkien ihmisten kanssa ja välillä haistellen kissoja.

Mahdunpas!

Nyt Vealla on ikää jo yli 6kk, painoa +15kg ja korkeutta n.50cm! Komea pikkutyttö siitä on tulossa, tämän nopeammin ei mielestäni tarvitse kasvaakaan. Liikkeet ovat yhä välillä sen verran pentumaisen holtittomat, että parhaiten pysyy kasassa kevyemmällä "buildillä". Myöhemmät ikävuodet ovat sitten massan keräämistä varten.

 

Oma harjoittelee vähän erilaista temppua. Se ponnistaa reidestä ja tekee voltin taaksepäin. Temppu on harjoitusvaiheessa, eikä kuva oikeastaan tee sille oikeutta...

 

Nikalla on sunnuntaina tokokisat, saa nähdä miten menee, toivottavasti tällä kertaa ykkönen. Käydään tänään tekemässä vikat treenit ja sen jälkeen Nika saa odotella rauhassa kisoja (ellei innostuta huomenna käymään mölli-agissa sen kanssa - saa nähdä!)

Harjoitellaan Vean kanssa tosiaan hölkkäilyä, mennään lyhyitä pätkiä vasta, hiljakseen pidennellen. Tämän päiväinen retki oli n. 2km, josta about puolet hölkättiin ja puolet käveltiin. Alussa ja lopussa on "jäähdyttely". Juostaan ainoastaan hiekkateillä, jos tulee asfalttia, niin ajoitetaan se niin, että siinä vaiheessa olisi muutenkin kävelypätkä. Vea ei ole osoittanut suuria väsymisen merkkejä, mutta oikeastaan parempi niin. Tietääpähän ettei etene liian nopeasti.