Shelttiviikko

Loppuviikon treenit olivatkin yllättävän shelttipainoiset. Tämän päivän ohjattu tottis oli peruttu, joten oltiin sitten tämä viikko vain itsenäisten varassa. Agia ja paimennusta sen sijaan oli tarpeeksi urakalla ja niin, että tuntuu.

AGILITY
Keskiviikkona Oman kanssa päästiin tuuraajiksi Oreniuksen treeneihin Vantaalle. Minulla oli tietenkin päällä vanha tuttu "minnemeajetaanmissämeollaanmitätäällätehdään"-paniikki, jonka kehitän joka kerta kun pääsen uudelle hallille ja uuden kouluttajan katseen alle. Oman juoksut ovat vielä lopuillaan, joten vaikka ryhmä oli pelkkiä narttuja, pidettiin varmuudeksi pöksyjä. Ei näyttänyt haittaavan shelttiä pätkän vertaa. Rata näytti about tältä:

keskiviikon rata, suuntaa-antavasti

 Onneksemme radassa oli paljon ohjaustekniikkojen hiomista (niissä tarvitaan apua) ja vähemmän "erikoisesteitä" (joku keinulla hinkkaamaan jääminen olisi ollut vähän mälsää näissä treeneissä), saatiin hirveästi hyviä vinkkejä ja aika nopeasti homma alkoi pelittää. Osa oli vanhaa tuttua (kädet alas, katso minne menet, merkkaa esteet), osa oli hyvää tsempitystä siitä, että kunhan vain itse juoksen niin kovaa kuin pääsen, niin kyllä se koira osaa tulla perässä. Erityisen tyytyväinen olin 11-12 välillä tehtyyn takaakiertoon, jossa itse ehdin viimein päästelemään Oman edelle ja ohjaus meni nappiin. JES, hieno koira! Vielä minä sen kilpailuluvan ostan, uskokaa pois.

Nikan kanssa olimme tänään E-SS:n agijatkossa, eli sillä kurssilla, jolle oikeasti olen kyllä ilmoittanut Oman... Merlesheltin juoksut vain jatkuvat ja jatkuvat, joten sijaisshelttiä pukkaa. Nyt onneksi näyttää siltä, että saadaan ensi kerralle Oma mukaan ja Nika pääsee keskittymään omiin lajeihinsa. Mitään ongelmaahan ei sinänsä ole, Nika kyllä tekee hienosti ja noudattaa käskyjä, mutta sen harrastusten pääpaino on tokossa ja paimennuksessa ja niin haluan homman pitääkin.

Tämän päivän rata, noin suunnilleen

Nika teki hienosti, kunhan sain itseäni kokoon. Kutosesteellä täytyi saattaa koira loppuun asti (ei kääntyä itse milloin sattuu, jolloin Nika lähtee perään - dorka), mutta nelosella ja kasilla jäin ihan turhaan töllöttämään paikalleni, että meneekö se vai ei. Viimeiselle putkelle pääsin jopa vähän liiankin pitkälle eteen, jolloin piti himpun himmata ennen putken suuta, jotta Nikakin tajuaisi mennä sen. Ylipäätään kuitenkin hyvä rata.

PAIMENNUS
Ihanaa, pitkän tauon jälkeen lampaille! Lauantain teemana olivat suunnat ja etäisyys. Työskenneltiin vain pyöröaitauksessa, jossa Nikan täytyi kiertää lampaita myötäpäivään ("by"), vastapäivään ("away") ja mennä poispäin lampaista ("pois"), jotta se ei painosta niitä liikaa. Välillä pysähdyttiin ("odota" tai "seis") ja vaihdettiin suuntaa. Alussa, ensimmäisellä ja osittain toisella kierroksellakin helpotin tehtävää kävelemällä myös itse pientä ympyrää, jotta Nikalla oli jotain itsensä ja lampaiden välissä. Kolmannella kierroksella aloin pysähtyä ja ohjata koiraa paikallaan seisten ja pysäyttämään sitä niin, että lampaat jäivät väliin.
Nika oli hyvä, hieno itsensä. Välillä tehtävä saattoi venyä siitä vähän pitkäksi, jolloin se purki sitten tuntojaan haukkumalla, mutta myös tosi pitkiä hiljaisia pätkiä tuli. Koiranhan on täysin sallittua haukkua, mutta turhaa hyökkäilyä ei saisi tapahtua ja Nikan tuntien jos se menee liikaa kierroksille tapahtuu: turhauma > haukku > turhauma kasvaa > lähestyy lampaita. Kun Nikalla on varma olo siitä mitä se tekee ja lampaat tottelevat, se ei yleensä koe tarpeelliseksi kuin korkeintaan haukahtaa "vahvistaakseen sanaansa". Siksi tiedän koiran haukkuessa, että en saa antaa sen nostaa kierroksia. Poispäin käskeminen toimi ja Nika antoi tilaa lampaille niin, etteivät ne vaikuttaneet ahdistetuilta (videolta näkee, kuinka lampaat suuren osan aikaa vain seisoskelevat). Aina ei tarvinnut mennä laukkaa, vaan tasainen ravikin löytyi.
Tauoilla tahtoivat jäätyä varpaat koiralta ja ohjaajalta, mutta onneksi oli lämmin syli ja edes vähän lämmin auto. Paimentamassa on kuitenkin niin kivaa, että ei pakkanen meitä haittaa!

Valoa tunnelin päässä

Huh, tällaista alkuvuotta sitten. Loppiaisesta eteenpäin omistaja on tainnut olla koko ajan enemmän tai vähemmän kipeänä, ulkotreenit (onneksi vain yhdet ohjatut) ovat jääneet väliin ja sisätreenejäkin on täytynyt vähän helpottaa, etten aivan tukehdu. "Onneksi" kahdella koiristakin on ollut lomaa, Vealla villiintyi korvassa hiiva ja saa nyt pienen tippakuurin siihen. Omalla taas on juoksut, joten emme ole päässeet sisätreeneihin sen kanssa.
Vajetta on korvattu koirakavereiden kanssa leikkimisellä, doboilulla ja metsäilyllä. Toki niitä treenejä on kuitenkin ennen sairastumista ja nyt parannuttua ehtinyt kertyä. Tottistreenien jälkeen tai muuten vain olen ottanut myös Nikan kanssa AVO-liikkeitä, jotka alkavat näyttää taas paremmalta. Kunhan liikkeestä seisominen on varma ja ollaan otettu parit paikkamakuut lisää häiriön alla, niin on taas ihan hyvä fiilis käydä näyttäytymässä kokeessa.

TOTTIS
Ulkotreenejä on tänä vuonna ollut kahdet. Ensimmäisillä treenattiin perusjuttuja, sekä piiiitkiä luoksetuloja ja vähän normaalia pidempiä seuruutussuoria (BH:ta silmälläpitäen). Seuraaminen näytti hyvältä kun vain saatiin ensin into ylös, saan nykyään vieraammilta treenikavereilta ihmettelyä kun on niin "hauskaa Vean kanssa". Pentuna Vea oli vähän arempi leikkijä, mutta nykyään se innostuu hurjasti rajummasta leikistä, jahtailulla ja vuorottaisella "voittamisella" ja pallon ryöstämisellä siitä saa oikein kivat seuruutukset esille. Siispä jatkan muiden huvittamista riekkumalla itse pitkin kenttää...
Myös nouto alkaa näyttää kivalta, nykyään kapula tulee jo eteen luovutettavaksi, asento on tiivis ja Vea rakastaa kapulaa. Uskomaton ero alkuaikoihin, jolloin koiraa ei saanut nostamaan koko ällöttävää puumöllykkää. Jes!
Viikko sitten tiistaina oli karmea kaatosade ja nilkansyvyisiä lätäköitä. Veaa ei sää haitannut yhtään, se seurasi reippaasti ja teki matalissa lätäköissä liikkeet normaalilla nopeudella. Teimme seuruutusta ja maahanmenoja myös syvissä lätäköissä, siinä kun sujui, niin varmasti menee ihan missä vain.
Vea seurasi aivan normaalisti, myös hitaassa kävelyssä ja juoksussa. Istuminen meni helpohkosti, maahanmeno oli "vaikein". Veaa vähän ällötti ja maahanmeno tapahtui hidastetusti, mutta se ei tarvinnut lisäkäskyjä tai komennusta. Silkka pallonvilautus kainalosta motivoi tekemään loppuun ja superpalkka, kehut ja leikki palauttivat hännän heilumaan.
Nouto ja hypyt onnistuivat myös sateella hienosti.

AGILITY
Kävipä niin, että osallistuin tammi-helmikuuksi E-SS:n agilityn jatkoryhmään. Koska Omalla on juoksut, kaksi ensimmäistä kertaa olemme olleet liikkeellä Nikan kanssa. Nyt kun Oman juoksut loppuvat, se pääsee hyppäämään ja Nika lähtee lauantaisin paimentamaan. Jatkoryhmä on suht helppo ryhmä, kokemusta osallistujilla on tosivähän - möllitaso ja kouluttajalla minulle juuri sopivia juttuja!  Keskitytään yhteen tai pariin asiaan kerrallaan ja viimein joku oikein vahtaa, että MINÄ menen siellä radalla oikein päin. Muutamia ahaa-elämyksiä on jo saatu, joten odotan innolla kuinka paljon viisaampi olen kurssin lopussa.
Ensimmäisissä treeneissä harjoittelimme suoraviivaisella radalla keppejä ja rengasta. Oma osaa kepit paremmin kuin mukana ollut Nika, joten päädyin varmistelemaan melkoisesti, että meneehän koira varmasti. Ihan turhaan. Kouluttaja käski astumaan vähän taaksepäin ja lähettämään koiraa kepeille, sinne Nika puikahti oikeaan väliin ja pienellä avulla pujotteli hienosti loppuun asti. Toki kepit tarvitsevat yhä paljon treeniä soopelisheltillä, mutta ainakin sain muistutuksen: luota koiraan. Toisissa treeneissä harjoittelimme putkeen kutsumista (ei hitto oli vaikeaa Nikan kanssa, tämä kotiläksyksi!) ja serpentiiniä.

toisen treenikerran rata

Serpentiinissä koetin turhaan vitosesteellä kääntää rintamasuuntani koiraan päin ja kutsua sitä luokseni, jolloin sekoitin omat askeleeni, eikä Nika tiennyt minne jatketaan. Kun luotin koiraan, pidin rintamasuunnan eteenpäin ja kutsuin Nikaa kyljen puolelta, koira osasi jatkaa paljon hienommin kutosesteelle, putkeen ja jätti pyörinnät pois. Nämä ovat juuri sellaisia asioita, joihin tarvitsen puuttumista kouluttajalta. Omat, turhat liikkeet. Nika on kiltti ja tekee mitä pyydän, mutta vain mitä pyydän. Siksi se on oikein hyvä näyttämään milloin teen virheitä ohjaajana. Toivottavasti Oman kanssa kurssi antaa yhtä paljon!

Tänään käväisemme tuuraamassa koulukaveria hänen agilitytunnillaan, siitä lisää myöhemmin. Metsässä olemme nähneet myös ihmeellisiä valoilmiöitä, jotka kuvissakin näkyvät. Kyllä talviaurinko vain on kaunis.