Voitto!

Tänä lauantaina lähdimme kisailemaan taas Tampereen suuntaan, Janakkalaan. Tuomarina oli Hannele Pirttimaa ja luokassa 16 koiraa. Vean lähtö oli jälleen ensin, luokan viidentenä ja Ykän viimeisenä. Tälläkin kertaa Vea rauhoittui halliin mukavasti, itse asiassa sillä vaikutti olevan jopa tylsää, joten ensi kerralla lyhennetään taas totutteluaikaa. Radalla Vea haahuili ensimmäiset kolme kylttiä, mutta skarppasi sitten ja teki tosi hienosti loppuun.
Sama liian pitkän odotuksen ongelma tuntui olevan Ykällä, joka sai loikoilla kymmenen koiran ajan hallissa ja ilmeisesti siitä sitten keksi, että saa persehtiä kentällä. Myös Ykä haahuili ensimmäiset kolme kylttiä, skarppasi hetkeksi, mutta unohtui taas houkutuksessa jonnekin (jouduin antamaan napakamman käskyn, ettei mene houkutukselle) ja loppurata olikin melkoista läpitaistelua. Tällä kertaa Ykä ei haukkunut minulle, mutta ääntä siitä lähti ja tekeminen oli erittäin "sinnepäin". Lisäksi pieni raitapossu meinasi maalin ohitettuaan karata kentältä äiskän luo. Tuomarin suunnalta kuului "huh" kun tottismaisella "YRJÄNÄ!"-kehoituksella holsku päätti parhaakseen tulla samaa vauhtia takaisin luokseni. Huh, tosiaan.
Molemmille AVOHYV, Ykälle 88/100p ja Vealle 97/100p, jolla sijoitus 1./16! Aiempien kisojen ohjaajamokista opittiin siis jotain ja Vean kanssa päästiin toista kertaa keräämään ruusukkeita!

Alla vielä rata ja ratojen ongelmakohdat:

Janakkalan AVO-rata

VEA, 97/100p, 2:09:28, AVOHYV, 1. sija

5. ISTU, SEISO, KIERRÄ KOIRAN YMPÄRI -1p, kontr
Vea taisi vähän käydä takajaloillaan ennen perusasentoa?
7. ISTU, KOIRA ETEEN, OIKEALTA SIVULLE, ISTU, -1p, kyl
Haistoi kylttiä perusasentoon istuessa
16. PUJOTTELU, -1p, kontrTunki vähän alle vasemmalle kääntyessä
Tuomarin kommentit: "Hieno, sujuva rata!"

YKÄ, 88/100p, 2:40:97

2. ISTU, 1 ASKEL jne..., -2p, tvä + py
Ei oikein halunnut istua sivulle, ei oikein halunnut tehdä askelsiirtymiä, ei oikein halunnut mitään
5. ISTU, SEISO, KIERRÄ KOIRAN YMPÄRI -1p, kontr
Tunki edelle ennen kuin tuli sivulle
6. HOUKUTUS, -1p, ov
En ole varma, mutta ei se kauniilta näyttänyt - liian kova komento tai haahuiltiin jotain?
7. ISTU, KOIRA ETEEN, OIKEALTA SIVULLE, ISTU, -4p, tvä + uusi
Eteenpyytäessä Ykä veti jonnekin oikealle puolelleni, ei ehtinyt vielä istumaan, joten siitä ilmeisesti vain -1p. Uusin kuitenkin, koska mitä ihmettä ja siitä -3p.
8. ISTU, KÄÄNNÖS OIKEAAN, ISTU, -1p, kyl
Haistoi kylttiä
10. ISTU, TÄYSKÄÄNNÖS OIKEAAN, -1p, tvä
Hitaasti perusasentoon ja joku vetkuilutäyskäännös mölisten
13. PUJOTTELU, -2p, kontr + py
Vasemmalle kääntyessä tunki alle ja oikealle kääntyessä olisi jättäytynyt kokonaan matkasta...
Tuomarin kommentit: "Hieno rata, sait hyvin pidettyä koiran hanskassa"

Hieno Vea ja rakas Ykä-pylly <3

Mitäs tähän lopputulemana, jatketaan treenaamista, kyllä ne vikatkin AVO-tulokset sieltä ovat tulossa! Ykä on Ykä ja samaa treeniä sen kanssa tarvitaan kuin aiemminkin, Vean kanssa olisi kiva saada se keskittymään heti radan alusta lähtien, joten kokeillaan tähän vähän innostavia aloituksia nopeilla palkoilla. Maaliskuun alussa tähtäämme taas kokeisiin, ellei mitään kummempaa ilmaannu.

Nika voi paremmin, mahan haava alkaa olla liki kokonaan umpeutunut ja pikkusheltti on päässyt jo mukaan pellollekin. Tosin hihnassa tai kävelemään polkuja vain, vielä ei saa revitellä. Kotona mennään tötterö päässä ainakin viikko vielä.

Kurjin tammikuu

Alunperin tammikuun alkupuolen rallykilpailut olivat kaikille neljälle koiralle varattu. Osallistujamäärämme kuitenkin putosi puoleen, kun ensin Nikalla ja sitten vielä Omallakin alkoivat juoksut. Sellaistahan se on, narttujen kanssa. Kisat peruttiin ja kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, jäljelle jääneillä koirilla kilpailut menivät oikein hyvin.

Tämän jälkeen koirilla alkoivat mahaoireet. Oma säikäytti kunnolla, kun se mahakipujen vuoksi meni yöllä aivan järkyttävän kipeäksi. Se liikkui huonosti, vapisi ja kaipasi kylkeen. Aamulla lähdettiin hakemaan helpotusta lääkityksen muodossa ja kuivunut Oma jäi tiputukseen, illalla haettu koira näytti onneksi jo pirteämmältä ja parin päivän aikana palautui kokonaan normaaliksi. Puoltatoista viikkoa myöhemmin, ennen Ykälle ja Vealle varattuja toisia rallykilpailuja Vea alkoi oireilla mahaansa. Ensin maha oli hieman sekaisin, mutta päivää ennen kilpailuja tilanne meni äkkiä surkeampaan suuntaan ja pian oltiinkin sitten verisen ripulin kanssa hakemassa taas kuuria. Vea oli onneksi pirteä koko ajan, saatiin se pysymään nesteytettynä ilman lisätoimenpiteitä. Kisat kuitenkin jäivät väliin molemmilta koirilta, sillä tässä vaiheessa mahatauti vaikutti tarttuvalta.

Tällä viikolla Nika alkoi oirehtia. Tiistaina alkoi lisääntynyt juominen ja pissaaminen, jonka vuoksi päätin käydä näyttämässä ennen kuin kehittyy miksikään muuksi. Pissanäytteessä ei näkynyt kummempaa, kohtu ultrattiin ja siellä oli pieni nestesisältö, mutta tämä saattoi hyvin johtua vielä loppumassa olevista juoksuista. Keskiviikkona Nika alkoi oksennella rajusti. Se sai nesteytystä ja oksennuksenestolääkettä, mutta kun torstaina lääkkeestä huolimatta koira voi selvästi pahoin ja alkoi jälleen oksentaa, aloin olla isosti huolissani. Kolmatta päivää putkeen lääkäriin siis.
Nyt laitoin Nikan työkavereiden kanssa suoraan tiputukseen, ultrattiin maha uudestaan, missään muualla ei näkynyt vikaa kuin kohdussa. Se ei ollut kasvanut juurikaan viime kerrasta, mutta kun nestesisältöä selvästi oli ja koiran oireet olivat näin selvät, lähdettiin leikkaamaan.

Leikkauksesta ei sen enempää, yöllä kotona Nika alkoi heräillä paremmin ja nyt ollaan jo käyty kävelemässä pienenpieniä lenkkejä. Sterkkahan meillä oli joka tapauksessa suunnitelmissa tälle keväälle, joten sinänsä leikkaus ei tuonut sillä tavalla harmia. Paranemisen ja Nikan voinnin suhteen sen sijaan olisin tietenkin toivonut, että oltaisiin selvitty ilman tämmöistä epäonnea.
Pieni voimasheltti saa toipua rauhassa, jonka jälkeen - kunhan kaikki on hyvin - palataan arkeen. Muiden koirien kanssa toivottavasti ovat myös mahataudit ja muut ikävyydet sairastettu, jotta päästäisiin ensi viikonloppuna taas kilpailemaan.