VEA 1 VUOTTA!

Vuosi sitten Kirkkonummella syntyi seitsenpäinen, oopperan hahmojen mukaan nimetty pentue. Yksi pikkupylleröistä oli Sonorian Giuditta, eli Vellamo, eli Vea. Vea oli alusta lähtien yksi silmäteristäni, vuorotellen sen rinnalla kävivät pikkuinen Gilda ja hieman tasaisempi Gerhilde. Puntaroinnin ja pähkäilyn jälkeen "vokaalinen ja itsepäinen" Vea kuitenkin vei sydämeni, siinä oli sitä jotain (Nikamaista? Kuka ties).


Kotimatkalla Vea huusi tai nukkui. Oikeastaan suuren osan pikkupentuajastaan Vea huusi tai nukkui, ääntä lähti leikkiessä, ruokaa odottaessa ja jos oli kivaa tai tylsää tai mitä nyt sitten vain. Oopperalaulaja oli nimensä veroinen, mutta mitä pidemmälle yhteistyössä pääsimme, sitä enemmän kommukointitapoja löytyi ja hiljalleen kotiin tuotu pikkuriiviö alkoi kesyyntyä.

Alkoivat harrastukset, tottista isojen koirien keskellä ulkokentällä, myöhemmin keväällä tokoa ja hakua. Ensimmäisen vuoden aikana Vea on myös ehtinyt juosta kelkan vierellä, vieheen perässä, hypellyt agiesteitä, nuuskutellut jälkeä, käynyt vaelluksella, uinut sydämensä kyllyydestä ja mitähän vielä. Toki ollaan myös leikitty kaikenlaisten koirien kanssa ja kesällä vain nautittu olemisesta ja yhteiselosta.
Ennen Veaa olen omistanut vain pienempiä paimenkoiria ja perheessänikin on ollut lähinnä noutajia tai metsästyskoiria. Palveluskoirat olivat tuttuja Ykän kautta, mutta jossain vaiheessa pentuaikaa oli todettava, että kappas, olen kouluttanut pentua viimeksi yli kuusi vuotta sitten. Nämä eivät tulleetkaan valmiiksi kaiken osaavina! Vea vaatii ajattelua, itseni haastamista ja opettelua pehmeästä shetlanninlammaskoirasta  jämäkkää ohjausta vaativaan koiraan. Silti, loppujen lopuksi asiat ovat olleet ihanan yksinkertaisia ja suoraviivaisia, Vea haluaa tehdä mitä pyydän ja olla missä minä olen. Se on sopiva minun käteeni ja minun tarpeisiini. Meillä on tavoitteita, mutta meillä ei ole mikään kiire. Toivon toiselle elinvuodelle BH:n läpäisyä ja vähintään jonkin haku- tai tokostartin, tärkeimmät uutiset tulevat kuitenkin sitten ensi vuoden puolella virallisten kuvien muodossa.

Onnea Sonorian G-pentue ja kiitos tulisuudelmaisesta Vellamosta!

Sataa sataa ropisee--

--onneksi loppuviikon harrastukset on maneesissa! Aion hehkuttaa tätä säännöllisin väliajoin, jotta ei tuntuisi niin pahalta se summa, jonka on lämpimästä harrastamisesta maksanut. Ja eihän se tunnukaan, muistan kiroilleeni viime kevään tottiksissa eniten sitä kylmää ja pimeää. Tosin tämän päivän itsenäiset tokoilut ulkokentällä taitavat jäädä nyt suosiolla. Taivaalta tahtoo tulla sitä itseään vaakatasossa, ja silloin minun "suorasta kävelystäni katse horisontissa" tulee vielä enemmän jonkinlaista kaksinkerroin kyyristelyä kädet naamalla. Kokeillaan illalla, jos yhtään helpottaa.

Tällä viikolla olen työskennellyt etänä koulusta, joten valoisia tunteja on riittänyt koirien kanssa touhuamiseen. Nämä on hyödynnetty kunnon lenkeillä, itsenäisellä tokoharjoittelulla Vean kanssa (täyskäännös vasemmalle näyttää joltain, jes!) ja kavereiden näkemisellä. Lisäksi meillä on ollut vähän treenejä. Lauantaina Vealta ja minulta jäivät tottistreenit väliin, sillä olin itse kuuntelemassa koulun velvoittamana seminaaria koirien sosiaalisista suhteista. Puhujana oli Helena Telkänranta, joka osasi puhua hyvin kiinnostavasti ja monentasoista kuuntelijaa hyödyttävästi. Tuli opittua uutta susista, mm. siitä, että susilauman jäsenet itse asiassa opettavat pentunsa yksinoloon. Tietenkin myös paljon tietoa koirista, vahvuutta asioille jotka jo tiesi ja selvyyttä sellaisiin joita vielä mietti. Suosittelen Telkänrannan luentoja, jos sellaisia lähistöllänne bongaatte. Mutta treeneihin--


AGILITY
Sunnuntaina tuttuun tapaan hallissa, Oman annoin lainaksi kaverille, hänen koiransa kun parantuili vielä pienestä tassuvammasta. Itse pyörittelin Nikaa ja M leikitti Veaa viereisellä radalla.

Tehtiin rata, jossa sai sekä vähän pohtia, että juosta. Tämän kyllä näkikin ohjaajien helakoina loistavista poskista viimeisen spurtin jälkeen! Este 13 on vaihtoehdoilla, koiran sai lähettää joko suoraan putkeen tai ottaa kepit. Koska itselläni oli vain Nika, valitsin suorat putket. Nikan kanssa tehdään normaalisti sen verran rauhassa, että nyt oli kiva nähdä sen vähän spurttailevan. Oman kanssa otettiin keppejä erikseen toisella kentällä.
Nika oli ensin tehdä taas renkaasta numeron (en tiedä miksi se este on niin tyhmä), mutta menihän se sitten hienosti. Viimeisenä esteenä ei olisi millään tahtonut myöskään mennä rengasta, ellen ohjannut vasemmalta puolelta. Hupsis, pitäisiköhän opettaa molemmin käsin? Muuten rata näytti Nikan kanssa oikein hyvältä, puomilla se laukkasi kuin viimeistä päivää ja irtosikin tänään kivasti seuraaville esteille. Yksi ohijuoksu taisi olla esteellä 9. Treenien lopuksi Vea sai mennä leikinomaisesti koko radan, pienissä pätkissä ja pallopalkalla. Tokokoirani seuraa kyllä kiinnostuneimmin ihmisten käsiä, mutta hienostihan se kaikki esteet meni!

PAIMENNUS
Tällä viikolla kävimme kahdesti paimentamassa Nikan kanssa, keskiviikkona myös Oma oli mukana. Ensimmäisissä treeneissä aloitimme tutulla poispäin ajamisella, jossa lampaat kulkevat ensimmäisinä, koira keskellä ja minä koiran takana. Vielä Nikan kanssa ei olla mietitty lampaiden ohjaamista, vaan keskitytään siihen, että se suuntaa suoraan lampaita kohti ja hidastaa/pysähtyy pyydettäessä. Tämä sujui, joten otettiin koira irti ja aloitettiin vapaata kuljetusta. Tässä koira jää istumaan ja minä kävelen puoleen väliin lampaita kohti. Kutsun Nikaa ensin kohti, josta lähetän sen vasemmalle tai oikealle kokoamaan lampaat. Se kiertää lampaiden taa ja lähettää ne minua kohti. Tästä jatkamme sitten niin, että Nika kulkee takimmaisena, lampaat ja minä yhdessä.
Harjoitusvaiheessa Nika sai vielä kokoamisen jälkeen kiertää vähän lampaita, välillä pysäytin ja vaihdoin kiertosuunnan. Vahvistimme siis suuntia, pysäytyksiä ja kokoamista. Tämän jälkeen aloin liikkua, jolloin aina Nikan koettaessa kiertämään ohjasin sen takaisin lampaiden taa. Hyviä pätkiä, koira sai kouluttajalta paljon kehua sisukkuudesta ja työinnosta.

Keskiviikkona samalla idealla. Ensin harjoittelimme kapeammassa tilassa, tämä lisäsi hieman painetta Nikalle, sillä se joutui työskentelemään suhteellisen lähellä lampaita. Ensin koira hieman jännittyikin ja purki haukkuna, mutta kun se huomasi taas että lampaat kyllä tottelevat sitä, loppui ääntelykin. Haukkuminen ei ole virhe paimennuksessa ja sheltti saa tehostaa sanomaansa ääneen, mutta yleensä kun koira on varma itsestään sen ei tarvitse pitää meteliä. Toinen kierros tehtiin taas isommassa tilassa, molemmissa näkyi jo oikein kivoja kuljetuksia ja jos mitään, niin Nika ainakin rakastaa hommaa jossa se saa komentaa kaikkia.
Oma harjoitteli vain poispäin ajamista, se on vielä nk. herättelyvaiheessa, jossa koetetaan saada koira syttymään lampaille. Tänään nähtiinkin "läpimurto", haahuilun ja lampaiden kanssa oleskelun sijaan Oma ihan viime metreillä tuntui napsauttavan jonkinlaisen vaiston päälle aivoissaan, päästi kunnon huutohaukun ja sen jälkeen alkoi seurata lampaita aivan uudella mielenkiinnolla! Jes, tästä on hyvä jatkaa. Kuten Nikan, myös Oman kanssa harjoitellaan paimensauvan väistämistä ja sillä suuntien ohjaamista. Kepin ideana ei ole rangaista koiraa, se toimii hieman kuin nurinkurisena kosketuskeppinä. Sen sijaan, että koira suunnistaisi keppiä kohti, se siirtyy vastakkaiseen suuntaan. Kunhan koira osaa äänikäskyt varmasti, voidaan keppi luultavasti jättää poiskin.

HAKU
Eilen hakumetsässä, syksyn viimeiset ohjatut ja ideana tehdä kivat treenit. Kaikki maalimiehet olivat näkölähtöjä ja koira lähetettiin juoksevat ukon perään niin, että saavuttaessa maalimies maastoutui puun taa, heittäytyi maahan tai piiloutui muulla tapaa. Vealla olikin hauskaa, oikeastaan niin hauskaa, että ensimmäisellä maalimiehellä meni rälläilyn puolelle. Lähetys tapahtui oikealle ja koira juoksi hienosti maalimiehen perään, haki rullan ja kaikki näytti hyvältä. Näytöllä en pysynyt liinassa, joten koira jatkoi matkaa-- johonkin. Ja teki kunniakierroksen keinuheppalaukalla, lällätteli jotain ja pyöri missä huvitti. Tyhmä ohjaaja jäi ihmettelemään, kunnes kouluttaja karjaisi, että jospa ottaisin koiran hallintaan ja tajusin sitten viimein kutsua Vean takaisin ja käskyttää maalimiehelle.
Noin kamalaa mokaa en halunnut toistaa, joten tämän jälkeen koira kunnolla hallintaan, lähetykset päättäväisemmin ja liinassa kiinni vaikka puu kaatuisi päälle. Toimi, toisella maalimiehellä vasemmalle lähetettynä oli edelleen älyttömän kivaa, mutta ei mitään ylimääräisiä pelleilyjä. Rullaa tuodessa Vea olisi meinannut jäädä leikkimään, mutta päättäväinen "tänne" sai koiran toisiin aatoksiin. Kolmannella maalimiehellä loppui rullalla ropeltaminenkin, oikein suoraviivainen etsiminen, rullan tuonti ja näyttäminen. Jes, tällaista sen kuuluu olla! Neljännellä maalimiehellä Vea olisi saanut tehdä näytön hieman suoremmin, jonka johdosta kouluttaja olikin suunnitellut meille molemmille pienen ansan vimeiselle maalimiehelle. Viides maalimies oli M, jonka luona Vea hieman epäröi, mutta lähti tuomaan rullaa ilman lisäkomennuksia. Näytölle lähettäessä kouluttaja kehotti käskyttämään hyvään ääneen ja huutaessani "näytä", pinkaisikin maalimies hitaasti mutta näyttävästi poispäin. Ei varmasti Vea vetänyt minnekään sivusuuntiin, vaan juoksi hirveää kyytiä perään. Hitto, maalimieshän voi karata!

Tänään pidetään siis osittain säästä johtuen vähän lepopäivää. Luultavasti illalla kuitenkin lähdetään tarpomaan pellolle tai metsään (hulluja kun ollaan), mutta muuten keskitymme luiden syömiseen.
Kuvat eivät tosiaan ole eiliseltä, kuten ehkäpä vehreydestä voi päätellä, vaan ESS:n järkkäämiltä paimennuspäiviltä toissa kesältä. Kävimme silloin tutustumassa paimentamiseen Somerolla, mutta nykyään paimennamme Vantaan Seutulassa. Yllätyin iloisesti kun näin läheltä löytyi paikka paimentamiseen ja tähän mennessä olen ollut tosi tyytyväinen koulutukseen!

Ohjelmaa on

Suunnitelmista poikettiin ja niinhän se tottis alkoi kuitenkin jo viime viikonloppuna. Pääsimme siis pitkästä aikaa halliin, joka ollee myöhemmin vuodesta helpotus, mutta nyt se oli Vealle lähinnä kauhistus.  Koska toko-/tottistreenejä on tällä hetkellä vain kerran viikossa, ollaan otettu peltoilun ja metsäilyn yhteydessä liikkeitä.
Pyöräily jatkuu ja samoin ollaan aloitettu Vean kanssa jäljen alkeita "vaihtelu virkistää"-meiningillä. Ensi viikolla päästään taas paimentamaan Nikan kanssa ja viikonloppunakin on jännät hetket, sillä Omalla on vuorossa luonnetestaus.






TOTTIS
Tottishalli on Vealle tuttu agilitytreeneistä, mutta korkeavireiset (vieraat ja tutut) häiriökoirat ja/tai oma hermostuneisuuteni menivät nyt koiraan. Suurimman osan treeneistä Vean oli vaikea keskittyä, tarjosi ääntä ja puolittaista tekemistä. Päätin heti treenien alusta, että tällä kertaa lasken suosiolla vaatimustasoa ja pyrin vain tekemään kokemuksesta stressittömän meille molemmille. Klikkeri taskusta ja keskittymään Vean mielestä kivaan juttuun: perusasentoon. Koska hallissa on peili, sain hyvin vahdittua omaa ja koiran suoruutta. Oikeasta asennosta nami. Tästä edettiin lyhyisiin seuruutuksiin, koira saisi olla aavistuksen suorempi, sekä käyttää takapäätään vasemmalle kääntymisessä. Oikealle kääntymiset oli tosi hienot. Noutoa kokeiltiin, mutta siitä ei tullut mitään, joten tällä kertaa vain noutokapulan nostamista maasta minulle. Palloa haettiin sitten puolestaan kaksi kertaa noudonomaisesti.
Hyppyä madallettiin aavistuksen verran ja Vea sai hypätä vapaahkosti yli, hieno ilmavara jäi ja koiraakin alkoi jo vähän naurattaa. Kiipeäminen puolestaan oli ennen harjoiteltua jyrkempi ja vaati vähän yritystä. Kiipesin itse esteen päälle pallon kanssa ja kouluttaja jäi pitämään koiraa, houkuttelulla ylös ja pallo putosi esteen toiselle puolelle. Kaksi iloista onnistumista (kolmannenkin olisi Vea tahtonut ominpäin tehdä), joihin lopetettiin.

AGILITY
Agilityyn otettiin nyt vain sheltit. Rata pidettiin suht yksinkertaisena, sillä viime kerrasta onkin jo hieman aikaa.

Radan ulkopuolella harjoittelin Oman kanssa keppejä (menee todella hyvin) ja keinua (alkaa mennä hiljalleen vähän paremmin). Radallakin otettiin kolmosesteen jälkeen stoppi ja mentiin keinu rauhassa, erillisenä esteenä, ettei tule vahingossakaan mitään hyppykeinuja. Kaiken kaikkiaan ihan kiva koira, vaati vähän höyryjen päästelyjä ennen kunnon keskittymistä, mutta kyllä Omasta näki kuinka kiva on taas olla tekemässä. 9-10 koetti kiertää kokonaan kympin, mutta vaihdoin vähän omaa ohjausta (tiukempi käännös itsellä jo yhtätoista kohti), jolloin palasi nopeammin ja esteen yli.
Nikan kanssa myös kiva rata. Ensimmäisellä kierroksella koira olisi mieluummin kiertänyt kaikki kontaktiesteet, mutta toisella kerralla saatiin jo vauhtiakin, kun Nika kiinnostui tekemisestä. Keinu hieno, hyvin pysähtyi käskystä. 5-6 sai olla tarkkana, että koira hyppäsi myös jälkimmäisen.

HAKU

Hakukertoja on ollut tässä välissä kaksi. Viime viikon kerta meni hyvin, tehtiin kaksi tyhjää pistoa joilla koira eteni aika kivasti ja aloitettiin hieman risteilyäkin. Tosin jälkimmäisessä ohjaaja teki myös jotain ihan mitä sattuu ja näytti käsimerkkejä jos jonkinmoisia, mutta koira onneksi muisti homman kenttätreeneistä ja paineli hyvää vauhtia osoitettuun suuntaan. Vaikein juttu treeneissä oli tuttu, umpipiilossa ollut maalimies, jonka luokse Vea olisi jäänyt mieluusti viettämään aikaa. Piilo ei siis pelottanut ja rullan koira otti asiallisesti, mutta takaisintulo vähän tökki. Reipas "hyvä!" sai kuitenkin Vean palaamaan rullineen keskilinjalle. Kaksi seuraavaa maalimiestä toimivat ok.

Eilisen kerralla puolestaan harjoiteltiin laatikkoja. Alue jätettiin sotkematta muuten kuin piiloon johtavien reittien osalta. Maalimiehet kulkivat ensin keskilinjalta n.40-50m suoraan poispäin ja tekivät 90 asteen käännöksen keskilinjan suuntaisesti. Koira oppisi tekemään syviä pistoja ja työskentelemään oikeaan suuntaan. Tämä oli vähän vaikea Vealle, varsinkin kun treeni alkoi alueelle eksyneellä, äänekkäällä belgillä, jonka omistaja joutui kantamaan melkein meidän ohi. Siinä menivät pasmat sekaisin koiran lisäksi myös ohjaajalta (etsimisen käskyhän oli "näytä", eikö niin...). Vea juoksi kyllä hienot pistot, mutta käännöstä se ei ymmärtänyt tehdä, vaan jatkoi täyttä vauhtia eteenpäin. Tämän johdosta koira joutui tekemään kovasti töitä etsiessään maalimiestä hajuttomasta maastosta. Lopulta ensimmäinen ukko kuitenkin löytyi.
Toinen ukko oli Vealle helppo, mutta taaskin se oli poistunut hajulta ja lähtenyt etsimään omin voimin. Kolmas ukko oli jälleen vaikea, samat ongelmat kuin ekalla ja vaati paljon apua. Huomasi kuinka tilanne alkoi kiukuttaa Veaakin, joka alkoi ensimmäistä kertaa komentamaan takaisin kun koetin lähettää. Koiran mielen piristämiseksi otettiin loppuun näkölähtö, jolla saatiin treeni loppumaan onnistuneeseen. Vähän Vea tarjosi palauttamisessa sijaistoimintoja (vanha rullan pudottelu), mutta toi kuitenkin rullan ja näytti hienosti. Joskus pitää olla tämmöisetkin treenit, että pysyy nöyränä! Ens kerralla menee varmasti taas paremmin.
Osasyy levottomaan työskentelyyn saattoi olla, että koiralla oli jostain syystä (syksyn pöpöt?) maha kipeänä. Tätä nyt ollaan sitten yö ja tämä päivä hoivailtu.

Hommiin

Treeniloman jälkeen arkeenpaluu tiedossa. Palikat ovat saaneet raksutella rauhassa syyskuun loppupuolen ja ohimennen Vea meni täyttämään 11 kuukauttakin! "Loman" aikana mökkeily,  metsässä juoksuttelu ja pyörälenkein kuntoilu ovat jatkuneet - Vea juoksee erittäin kauniisti pyörän vierellä vetämättä. Tavallisesti lenkit ovat olleet nyt 10km luokkaa, kerran tai kahdesti viikossa. Vähän tuntuu, että kunto olisi tänä aikana taas kohonnut. Ruokahalu Vealla on sen sijaan hieman huonontunut viime aikoina, voi olla, että alkaa olla aika vaihtaa piakkoin yhteen ruokintaan/päivä.
Aivan tokoilematta emme ole selvinneet. Saatuamme koodit HSKH:n ulkokentille olemme käyneet testaamassa aidattuja, valaistuja treenialueita. Pimeästä huolimatta mukava touhuta, ympärillä riitti härdelliä agia ja tokoa treenaavista koirista, mutta Vea keskittyi aivan mahtavasti! Otettiin seuruutusta, luoksetuloa ja liikkeestä pysäytyksiä. Nika otti noutoa, avo-hyppyä ja seuruutusta. Hyvä fiilis, kaikilla koirilla tekemisen ilo.

PAIMENNUS
Nikalla on nyt kaksi paimennuskertaa takana uuden kouluttajan silmien alla. Vaihdoimme vähän tyyliä ja kertaamme perusasioita, eli maltillista ajoa ja hidastamista. Nika osaa kyllä pysähtyä, mutta hidastamisessa on sille hyvää harjoitusta. Jos koira osaa malttaa vauhtiaan ei tarvitse jatkuvasti komentaa "seis - aja - seis - aja", pääsee helpommalla ohjaajakin. Ajamista ollaan tehty myös haastavammissa, kapeissa paikoissa, joissa lampaat saavat vaihtaa suuntaa ahtaassa tilassa ja koiran täytyy malttaa ja olla ajamatta liian vauhdilla laumaa liikkeelle. Hyvältä näyttää, tätä lisää.
Oma kävi myös kokeilemassa lampaita ja hyvinhän merlesheltti laumaa liinassa seurasi. Yllättävän hiljainen ja keskittynyt se oli koko ajan, mahtoikohan oikeasti jopa vähän raksuttaa!

HAKU
Sunnuntaina pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin. Vealla puolihaamut molemmissa etukulmissa, ensimmäinen n.50m oikealle. Mielettömän ihana, iloinen ja vauhdikas pikkusaku juoksi epäröimättä, vaikka metsäkaistaleen takana agilityä kilpailevat koirat haukkuivat railakkaasti. Rulla tuotiin käteen asti ja oi että oli hauskaa!  Seuraava etukulma vasemmalle n. 30m, piilo oli umpinaista mallia. Tännekin ilman mitään hidasteluja, haki rullan piilolta ja palautti hienosti käteen. Koska meni näin hyvin, otettiin vielä yksi tyhjä pisto keskivaiheilla oikealle ja sitten hallinnan kautta lähetys vasemmalle, josta löytyi kolmas maalimies. Vealla tässä vaiheessa niin hirveä vauhti ja into, että ohjaaja oli aika milliä vaille turvallaan sammalikossa kun koetti pysyä perässä. Hieno!
Ukkojen jälkeen otettiin vähän esineruutua, jossa M juoksi ensin "pudottelemassa" esineitä ja palasi sitten viereen seisomaan. Vea lähti vauhdilla, juoksenteli hetken nenä kiinni ilmeisesti ihan vain iloiten rällättelystä ja alkoi sitten haistelemaan. Esine löytyikin lopulta ilman mitään apuja ja sekin kiikutettiin käteen asti.

Sama iloinen fiilis jatkui tänään. Ensimmäinen maalimies näkölähtönä vasempaan etukulmaan, katselimme kuinka ukko häipyi metsään ja poistuimme hetkeksi alueelta odottamista harjoittelemaan. Paluu takaisin lähetyspaikalle ja koira matkaan. Teki vähän omaa lenkkiä, mutta löytyi ja rulla käteen. Näytöllä koetettiin vähän suoristaa näyttöreittiä, Vea tekee jonkin verran siksakkia etsiessään ja tuppaa näyttämään tasan samaa reittiä mitä menikin. Kun koira lähti juoksemaan maalimiehestä vasempaan, pieni liinankiristys ja suunnan suoristus. Ainoa vain, että ohjaajakin unohti missä maalimies oli ja antoi yhden pakotteen liikaa... No, uusi yritys, jolla homma sujui ja minäkin muistin minne oltiin menossa.
Ensimmäisen maalimiehen jälkeen otettiin pisto tyhjään etukulmaan, josta jatkettiin eteenpäin. Koira hallintaan ja tyhjä pisto keskivaiheilla vasemmalle. Vea oli tainnut jo tyhjässä kulmassa saada hajun toisesta maalimiehestä, sillä eteneminen vasemmalle oli huonompi kuin oikealle. Ei jääty kuitenkaan hinkkaamaan, vaan risteilyn malliin suora lähetys keskiviivan yli. Sieltähän se rulla tuli! Tämä näyttö oli suorempi, eikä Vea tehnyt juurikaan mutkia reitillä.
Kolmas maalimies oli alueen vasemmassa takanurkassa, tämä otettiin näkölähtönä, koska työskentely oli ollut sen verran hyvää ja haluttiin jättää hyvä mieli. Sinne se pentu pinkoi suoraan kivien ja kallioiden yli, palatessa ihmetteli vähän keskilinjalla edennyttä kouluttajaa ja jäi tuijottamaan tätä. Huikkasin pienesti missä suunnassa olin, niin tajusi tuoda rullan minulle.

Tällä viikolla palaamme myös agihommiin ja lokakuun lopussa jatkuvat tottistreenit. Talveksi pääsemme maneesiin, joka toivottavasti säästää lihaksia ja herkästi jäätyviä sormia.

Mitä pitikään muistaa

Syyskuu on ollut meille paljolti lomailua ja pään jäähdyttelyä. 4. päivä olivat tämän kuukauden viimeiset ohjatut tokotreenit ja seuraavat haku- ja aksatreenitkin ovat vasta loppukuusta. Koirat ovat saaneet nauttia mökkeilystä, toissa viikonloppuna olimme koko porukka Kymenlaaksossa ja viime viikonloppuna Vea ja Ykä pääsivät vielä "hoitoon" kahdeksi yöksi. Mökkeilyyn kuuluu metsälenkkejä, leikkimistä omalla pihalla aamusta iltaan ja uimista - sellaista ansaittua koiranelämää.

Viikoilla olemme lenkkeilleet lähimetsissä ja -pelloilla, käyneet ottamassa vähän tokoliikkeitä (tästä olisi ollut videoitakin, mutta missähän lienevät) ja hoidelleet selkänsä kipeyttänyttä Ykää. Vean kanssa olen ottanut kahdestaan n. 10km pyörälenkkejä, vetämättä reipasta ravia ja pieniä laukkapätkiä hiekkateitä pitkin. Välillä pidetään juomataukoja, joilla saa höpsötellä vapaasti tai kiipeillä vähän kalliota pitkin omaksi ilokseen. Sain myös viimein koodit lähellä olevan koiraurheilukeskuksen kentille, jolloin pääsemme ottamaan vähän aksaa ja tokon hyppyäkin. Arkeen on toki mahtunut myös koirakavereita, kuten Merlin-manssi, Aku-seropi, Luna-bulli ja Hulda-labbis.

Oma opettaa Huldaa tavoille

Vähän ostoksiakin on tehty, sellaisia, jotka tulevat varmasti auttamaan syksyn ankeudessa ja talven pimeydessä. Nimittäin led-pannat, jokaiselle toki omaa väriä! Näihin olen ollut todella tyytyväinen, nyt uskaltaa lähteä vaikka sysipimeään metsään kun koirien erkaantuessa tietää heti väristä ketä huutaa kun tarve tulee. Eikä yleensä tarvitse edes huutaa, nämä valot kun loistavat vaikka kuinka pitkälle.

Toinen kausiostoksemme oli ensisijaisesti Ykää varten, mutta kun veikka, niin täytyy siskojenkin. Ykälle hommattiin siis sademantteli jäätihkua silmällä pitäen. Lenkkeilemme mieluusti säästä riippumatta, eikä me niinkään kylmää pelätä, mutta tuuli ja sade ovat varma yhdistelmä kipeisiin lihaksiin. Siispä pitkäselkäistä Veaakin ajatellen hommattiin vähän sadetakkia päälle, jotta pysyisi edes kuivana. Tylsiä sisäkuvia, koska en viitsinyt pukea koko lössiä mennäkseni pihalle sateettomaan säähän seisomaan... Eiköhän näistä saa kuvia käytössä vielä syksyn aikana!

...Nika tunnetusti pitää pukemisesta

Tänään ohjelmassa on paimennustreenejä, sää on ulkoiluun sopivasti vilakka ja tuulinen, mutta sitähän se Shetlandinsaarilla olisi vuoden ympäri! Tästä lisää sitten myöhemmin.

Meidän kesä

Nyt on pyörinyt hauska haaste blogeissa teemalla "Meidän kesä", itse bongasin haasteen Ruffen blogista. Säännöt kuuluvat näin: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla, haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama!

Pidemmittä puheitta, paimenlikkojen (ja -pojan) kesä on...

 UIMISTA

HOLSKUNPENTUJA

TAPAHTUMIA

 ONNISTUMISIA

 ÖTÖKÖITÄ

 LEIKKIÄ

 PATIKOINTIA

--sekä tietty vieheenajoa, löhöilyä, mökkeilyä, peltoilua, metsäilyä, pyllyilyä, tokoilua, ageilua, ajelua, kasvua, auringonottoa ja mitä vielä! Tämä kesä on ollut ihanan tapahtumarikas, Vea alkaa lähestyä vuoden ikää ja ensimmäinen elinvuosi on täynnä muistoja, oppimista ja valokuvia kaikenlaisista hetkistä. Kesä 2013. ❤

Haastaa haluaisin:
Hevostelua kenguruiden maassa
Hupsan ja Myrnin seikkailut
Agarwaen
Niittipanta naulakossa
P & H
I got stripes
Kiusa & Tälli