No nyt treenataan taas! Huhtikuun ensimmäinen viikko tosin poikkeuksena, sillä ohjaaja sairasti niin rajusti, ettei noussut moneen päivään lainkaan sängynpohjalta. Sen jälkeen Vealla on alkanut toko-/tottiskurssit, sekä rauniotreenit. Oman kanssa harjoitellaan täsmällisyyttä MES:in liikkeisiin ja Nikakin treenaa ahkerasti M:n kanssa RTK:n vikoja VOIttajia varten.
Vean toko on vähän hajallaan, liikkeitä on pakko pilkkoa kisavarmuuden lisäämiseksi. Isoimmat ongelmat ovat kaukoissa, pienempää viilattavaa lähetyksien (noudot, ruutu) ääntelyssä ja jäävien, sekä luoksarin stopin nopeudessa. Liikkeestä istumisessa saatiin hyvä ja hölmö ahaa-elämys, kun koiralla tuli yhtäkkiä ongelmia asennossa ja jäi usein seisomaan - minä kävelen liian kovaa kun olen tottiskentällä! :D Heti kun hidasti himpun tahtia, enkä painellut kuin peura pellossa, malttoi Veakin istua hienosti.
Häiriövarmuutta muiden koirien suhteen ollaan saatu treenattua kivasti ryhmätreeneissä, joissa esim treenattu luoksareita muiden koirakoiden välistä, sekä paljon paikkiksia ja muuta muiden lähellä oleskelua. Oli meillä yhtenä päivänä komea tanskandoggikin häiriönä!
Kaukoissa treenataan nyt paljon ihan vaan tekniikkaa jumpaten, m-s-m ja i-s-i niin, ettei kintut liiku. Parit namikikat ollaan myös opittu. Vähän pohdittiin myös targettia takajalkojen alle, mutta koska sitä ei ole Vealle ikinä opetettu, vaatisi jonkin verran pohjatreeniä. Sivupalkoista sen sijaan tuntuu olevan apua, kunhan ne saa hyvin häivytettyä.
Lähetyksissä ollaan käytetty paria kikkaa, joilla saadaan lähdöstä rauhallisempi. Ongelma on lähinnä liikkeellelähdön pomppu ja yksi "HAU". Vaatimuksella tulee kyllä hiljaisemmaksi, mutta samalla laskee vähän koko koira, enkä tietenkään voi komentaa kokeessa.
Metskunoudossa kokeillaan nyt luopumista, jossa lelu roikkuu tai on nyrkissä koiran ulkopuolella kapulaa heittäessä. Ei sen kummempaa. Tavoitteena, että pelkkä jättämiskäsky hillitsee lopulta ennen kapulanheittoa sen verran, ettei kiljahdusta tule.
Ruudussa ja tunnarissa en halua sekoittaa lähetystä lelulla, joten ennen lähetystä vapautan Vean syömään yhden namin jalkojensa juuresta ja lähetän siitä eteenpäin. Ajatuksena, että nostavan pompun sijaan koira lähtisi vähän "maan kautta". Katsotaan miten auttavat!
Tunnarissa haistelu on nyt parempaa, kiitos takapihatreenien. Näitä jatketaan, rauhallisella mielentilalla ja hyvään haisteluun keskittyen. Vieraita hämyhajustetaan, se ei saa häiritä.
Raunioilla ollaan treenattu nyt kahdesti, näistä jäi tosi hyvä fiilis. Ensimmäisellä kerralla otettiin helppo treeni, neljä maalimiestä, joista ensimmäinen puolihaamu. Haamu kiihdytti sen verran, että alku meni vähän nenä kiinni juosten, mutta tokalla maalimiehellä nokka aukesi ja loput haisteli hyvin. Ohjaamista Vea on aina kuunnellut hyvin, treenattavaa on vielä siinä, että malttaa haistella alusta lähtien. Tähän mennessä hakupistoissa tärkeää on ollut kovaa ja pitkälle, joten mentaliteetinmuuttoon mennee hetki.
Toisissa treeneissä kaikki olivat umppareita, ekalla ääniapu. Vea kiersi piiloa pitkään, apuohjauksella ymmärsi tunkea raunioon ja seuraavat haki jälleen hienosti. Minun pitäisi päättää haluanko Veasta haukkuvan vai rullakoiran. Molemmissa on puolensa, mutta nyt onneksi treenataan lähinnä maalimiesvarmuutta, joten saan hetken vielä jatkaa pohtimista.
Katsotaan milloin mennään taas tokokokeisiin, nyt katselen hieman kesäkuun loppua, mutta en viitsi lyödä mitään lukkoon ennen kuin itselläni on hyvä fiilis ilmoittautumisesta. Kiirehän meillä ei ole!
Ja nyt kun näyttää siltä, että kesä viimein suvaitsee saapua, päästään myös pyöräilemään ja uimaan ja nauttimaan ilmoista - tänä vuonnahan sitä on jopa lomaakin! <3
Häiriövarmuutta muiden koirien suhteen ollaan saatu treenattua kivasti ryhmätreeneissä, joissa esim treenattu luoksareita muiden koirakoiden välistä, sekä paljon paikkiksia ja muuta muiden lähellä oleskelua. Oli meillä yhtenä päivänä komea tanskandoggikin häiriönä!
Kaukoissa treenataan nyt paljon ihan vaan tekniikkaa jumpaten, m-s-m ja i-s-i niin, ettei kintut liiku. Parit namikikat ollaan myös opittu. Vähän pohdittiin myös targettia takajalkojen alle, mutta koska sitä ei ole Vealle ikinä opetettu, vaatisi jonkin verran pohjatreeniä. Sivupalkoista sen sijaan tuntuu olevan apua, kunhan ne saa hyvin häivytettyä.
Lähetyksissä ollaan käytetty paria kikkaa, joilla saadaan lähdöstä rauhallisempi. Ongelma on lähinnä liikkeellelähdön pomppu ja yksi "HAU". Vaatimuksella tulee kyllä hiljaisemmaksi, mutta samalla laskee vähän koko koira, enkä tietenkään voi komentaa kokeessa.
Metskunoudossa kokeillaan nyt luopumista, jossa lelu roikkuu tai on nyrkissä koiran ulkopuolella kapulaa heittäessä. Ei sen kummempaa. Tavoitteena, että pelkkä jättämiskäsky hillitsee lopulta ennen kapulanheittoa sen verran, ettei kiljahdusta tule.
Ruudussa ja tunnarissa en halua sekoittaa lähetystä lelulla, joten ennen lähetystä vapautan Vean syömään yhden namin jalkojensa juuresta ja lähetän siitä eteenpäin. Ajatuksena, että nostavan pompun sijaan koira lähtisi vähän "maan kautta". Katsotaan miten auttavat!
Tunnarissa haistelu on nyt parempaa, kiitos takapihatreenien. Näitä jatketaan, rauhallisella mielentilalla ja hyvään haisteluun keskittyen. Vieraita hämyhajustetaan, se ei saa häiritä.
Raunioilla ollaan treenattu nyt kahdesti, näistä jäi tosi hyvä fiilis. Ensimmäisellä kerralla otettiin helppo treeni, neljä maalimiestä, joista ensimmäinen puolihaamu. Haamu kiihdytti sen verran, että alku meni vähän nenä kiinni juosten, mutta tokalla maalimiehellä nokka aukesi ja loput haisteli hyvin. Ohjaamista Vea on aina kuunnellut hyvin, treenattavaa on vielä siinä, että malttaa haistella alusta lähtien. Tähän mennessä hakupistoissa tärkeää on ollut kovaa ja pitkälle, joten mentaliteetinmuuttoon mennee hetki.
Toisissa treeneissä kaikki olivat umppareita, ekalla ääniapu. Vea kiersi piiloa pitkään, apuohjauksella ymmärsi tunkea raunioon ja seuraavat haki jälleen hienosti. Minun pitäisi päättää haluanko Veasta haukkuvan vai rullakoiran. Molemmissa on puolensa, mutta nyt onneksi treenataan lähinnä maalimiesvarmuutta, joten saan hetken vielä jatkaa pohtimista.
Katsotaan milloin mennään taas tokokokeisiin, nyt katselen hieman kesäkuun loppua, mutta en viitsi lyödä mitään lukkoon ennen kuin itselläni on hyvä fiilis ilmoittautumisesta. Kiirehän meillä ei ole!
Ja nyt kun näyttää siltä, että kesä viimein suvaitsee saapua, päästään myös pyöräilemään ja uimaan ja nauttimaan ilmoista - tänä vuonnahan sitä on jopa lomaakin! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti