Sunnuntaina on aikaa

Sunnuntaina päivällä treffattiin herttaista Mai-holskua, avoin ihana tyttöpentu leikki Vean kanssa kuin vanha tuttu. Molemmat tykkäsivät pusutella, juosta, painia ja leikkiä kepeillä.

Illalla shelttien kanssa ageilemaan, tällä kertaa kaksi rataa, tällaiset:

Videotakin olisi ollut, mutta enhän minä muistanut editoida ennen pohjoiseen lähtöä. Lyhyemmän radan 7-10 vaati Omalla tarkkuutta, koiralla oli vauhtia ja ohjauksessa piti ohjata kädet melko matalalla jotta suunnat meni oikein. Nikalla vähemmän vauhtia, enemmän tarkkuutta. Hyviä ratoja.

Työvoitto

Jes! Sieltä se viimein Nikan kanssa tuli, ALO1. Oltiin lauantaina 27.7:ttä Hyvinkäällä Hausjärven haukkujen kokeessa, tuomarina Ossi Harjula ja koiria luokassa yhdeksän. Ykä kisaili VOIttajassa aamupäivällä, oma vuoro oli 3h myöhemmin ja asteita kokeen aikana oli +30, joten mahikset koiran nuupahtamiseen oli olemassa. Kehä oli vielä luonnollisesti aivan hiekkakentän keskellä, keskipäivän pahimmassa paahteessa. Saatiin kuitenkin auto hyvään varjoon ja Nika piti päänsä kylmänä koko päivän ajan.

Juoksutarkastus oli normityyliin ällöä, Nika väisti tuomaria ja jouduin pitämään vähän kiinni, että antoi kopeloita takapään. Miestuomasi ei ollut muutenkaan koiran lempijuttu, mutta ei se ukosta häiriintynyt kuin silloin kun heti ensitapaamisella piti tunkea takapuoleen käsineen... Paikkamakuussa vieruskaverit olivat norfolkinterrieri ja bullterrieri, fiksuja molemmat. Yksilöliikkeissä olimme toisena, joten oli juuri sopivasti aikaa virittää, eikä ehtinyt kuitenkaan väsähtää.
Luoksepäästävyys 10, antoi kouria kunnolla poskivilloista, ei noussut perään.
Paikkamakuu 9, kaksoiskäsky maahanmenoon, mutta kuinka se siellä napittikaan! Kaikkien paikkamakuun naapuriongelmien jälkeen oli ihanaa nähdä minua napittava, rento Nika - jes!
Seuraaminen kytkettynä 9, ihan ok, kiilasi vähän, jonka vuoksi perusasennoissa joutui korjaamaan paikkaansa. Ei kuitenkaan vaatinut lisäkäskyjä.
Seuraaminen taluttimetta 7,5, kiilailu jatkui. Vasemmalle kääntymisessä unohtui katsomaan tuttuja kehän laidalla ja päätyi oikealle puolelleni! Tässä lisäkäsky, muutenkin vähän rumemmannäköistä.
Maahanmeno 10, hieno, mitäs tähän. Arvoin kehän ulkopuolella annanko ronskimman käskyn, kun ei meinannut paikkamakuussa mennä, mutta päädyin normaaliin sanomiseen. Hyvä päätös.
Luoksetulo 10, toinen hieno, suoraan sivulle, oikein moitteeton.
Seisominen 9,5, pysähtyi hitaasti? Missasin tuomarin kommentin.
Estehyppy 9, astui askeleen esteen takana.
Kokonaisvaikutus 9, "näpsäkkä pikkucollie", niin onkin!
181p/200p, ALO1, KP, 1./9.

Tämä oli hyvä tapa aloittaa loma!

Hakuraketti

Ahvenanmaan lomailu sujui rauhallisissa merkeissä. Juhlimme sukulaisen häitä ja treenailimme Nikan kanssa kaikessa rauhassa tokohommia. Matkustaminen vain yhden sheltin kanssa on ihanan vaivatonta, autolautan kannella Nika makasi jaloissa välittämättä ohikulkevista räksyttäjistä. Se sai paljon rapsutuksia ja kehuja ohi kulkeneilta, sekä tapasi useamman pennun ja vieraan koiran kotipihalla. Tästä kaikesta ei olisi voinut unelmoidakaan silloin kun Nika oli vielä nuori, eikä meidän suhteemme ollut kunnossa. Hieno soopelineiti. Sunnuntaina paluumatkalla poimimme Oman kyytiin, kaikki oli ilmeisesti mennyt hyvin, nyt ollaan vaan raajat ristissä.

Maanantaina tottiskentällä Vealle risteilyn alkeita. Aamulla ilman apukäsiä ja illalla uudestaan apukäsien kera, homma alkaa selvitä koiralle. Aloitimme ihan lyhyillä, n. 5m matkoilla. Nämä olivat Vealle helppoja ja aamulla pääsimme nopeasti 20m paikkeille. Illalla venytimme tästä vielä n. 35m:iin. Tekaisin tötsämerkeillä keskilinjan ja asetin sen molemmin puolin tietyn välimatkan päähän linjasta ja 10m välein toisistaan namipurkit. Vea sai maata keskilinjan alkupäässä ja nähdä mitä tein. Koira sivulla tulimme ensimmäisten purkkien luo, jossa näytin suunnan ja lähetin eteen. Juuri ennen kuin Vea ehti kupille, vapautin ja kehujen myötä takaisin luo. Hallintaan ja sama homma toiselle puolelle. Näistä saataisiin toivottavasti apuja hakuhommiin.

Tiistaina kävimme aamusella hakutreeneissä. Vealla oli hauska tekemisenmeininki, joka herätti itsenikin pienestä unisuudesta. Teimme ilmaisuharjoituksia raunioradan esteillä. Etsimiset itsessään olivat siis helpohkoja, lyhyitä matkoja, mutta "jännitys" tuli umpipiiloista, erilaisista pinnoista ja uudesta maastosta. Vealle kolme maalimiestä näkölähdöin.
Ensimmäinen maalimies oli lähellä keskilinjaa makaamassa matalan katoksen alla. Vea lähti vauhdilla, ei seurannut aivan maalimiehen jälkiä, vaan haki helpomman reitin ja haisteli lopun matkaa. Nopeasti löysi, ei haahuillut tai ihmetellyt piiloa. Reipas palautus, leikkiä ja palkka purkista. Näyttö hieno. Toinen maalimies oli kauempana samankaltaisen katoksen alla. Tässä jäi hieman ihmettelemään kallioiden päälle (ovat olleet aiemmin vähän vaikea, jos maalimies on kallion takana, Vea ei etene), palasi lähelle, mutta lähti ilman eri käskyä etsimään uudestaan. Hieno nenänkäyttö, oikein näki kun polla raksutti ja sieltä se maalimies löytyi. Näytöllä sähläsin itse vähän liian kauan, jolloin paras vire meni ja näyttäessä Vea kerran teki stopin ihmetellen minne oli oikein menossa. Toisella käskyllä jatkoi matkaa ja maalimies löytyi taas. Kolmas maalimies taas lähempänä linjaa. Umpipiilossa betoniputkessa, jonka suu oli vedetty kiinni metallilevyllä. Vealla on vielä irtorullat, joten rulla vähän pilkotti piilosta. Löysi nopeasti, hyvä palautus ja hyvä näyttö. Tällä kertaa en söheltänyt liinojeni kanssa. Neljäs maalimies avopiilossa ilman palkkaa, tämäkin oikein hyvä, joskin ilman palkkaa vähän ihmetteli haluaisiko lähteä näytölle.
Lopuksi vielä yksi näkölähtö suoralla linjalla ihan lähelle, kouluttaja maalimiehenä. Vean ottaessa rullan taisteli ihan lyhyesti rullasta, jolloin Vea palautti rullan innokkaammin. Palautuspalkkana vain yksi nakinpala, näytti hyvin. Vealla oli ylipäätään hyvä vire ja nyt kun juoksut alkavat hiljalleen helpottaa, löytyy koiraltakin keskittymistä enemmän. Yhdet helpommat harjoitukset olivat ihan hyvä juttu, saatiin paljon onnistumisia ja hyvä mieli sekä koiralle, että ohjaajalle.

Torstaina sama meininki tallotussa metsässä, hyvää tekemistä ja etenemistä, siis. Maasto oli Vealle vaikeaa ja se vaati joitain apuja, mutta työskentely jälleen hienoa.
Ensimmäinen ja toinen maalimies olivat näkösällä ja kolmas umpipiilossa pressun alla. Pöljät pressut eivät Veaa hätkäyttäneet, vaan se haki rullan kuin vettä vain. Näytöillä oli jopa niin paljon energiaa, että toisen maalimiehen kohdalla Vea taisi juosta katsomatta minne meni. Kesken näytön koira pysähtyi, ihmetteli vähän ympäristöään ja jatkoi uudesta "näytä"-käskystä. Mahtoikohan eksyä...

Tänään vietetään tylsä päivä, sillä huomiselle pitäisi kerätä tokoenergiaa Nikan kisoihin. Illemmalla varmaan sitten Veaakin juoksuttamasn.

Vesiteitse

Oma köllii yhä kasvattajalla, joten sunnuntaina ohjastin vain Nikaa ja Veaa. Ratana oli pitkistä suorista, putkista ja välistävedoista koostuva, aika kiva rata.

Nikan kanssa juttu sujui oikein rauhallisesti ja hyvin, välistävedoissa koira tölvi jotain ja kun komensin kerran kiukkuisemmalla äänellä, Nika häipyi putkeen... Noh, ainakin koira kertoo milloin ohjaajan on otettava aikalisä. Uusi asenne kyytiin ja uudella yrityksellä paremmin. Putket vetivät tänään hyvin.
Koska rimat olivat matalalla, otin Veankin kanssa ensimmäisiä esteitä. 1-6, jonka jälkeen 3, 2 ja 1 takaisinpäin. Hauska kakara. Homma meni hyvin, mutta jos Vean jätti selän taa, se saattoi pinkaista esteen ohi. Hirveän nopea se joka tapauksessa on, kohta löytyy kaksi Omaa!

HAKU
Tuttu maasto, kolme maalimiestä, joidta yksi umpipiilossa. Vea tuli radalle hihnassa (kamala into, pitäisi komentaa liikaa), mutta ensimmäisen näytön jälkeen oli ilman liinaa keskilinjalla liikkumiset.
Juoksut vaikuttavat vielä. Ensimmäiselle, vasemmassa etukulmassa umpipiilossa olevalle, maalimiehelle lähtö tyssäsi kun poikakoiran pissit heti keskilinjan tuntumassa alkoivat kiinnostaa. Joo. Lopulta saatiin irtoamaan. Ei hämmästellyt piiloa laisinkaan ja toi rullankin suht hyvin. Leikittiin rullalla ja annoin palkan pienestä rasiasta. Maalimiehillä on samanlaiset rasiat, tällä ajateltiin Vean kiinnostuvan minusta lisää. Näyttö hyvä.
Toisella maalimiehellä sai hajun jostain muualta ja olisi tahtonut mennä sinne, ohjattiin pisto kuitenkin oikeaan suuntaan ja maalimies löytyi. Nyt toi rullan vieläkin paremmin, joten ilmeisesti purkit alkoivat upota päähän.
Kolmannelle maalimiehelle ei irronnut. Vea oli vakaasti sitä mieltä, että keskilinjan oikealla puolella oli jotain, eikä olisi oikein mennyt. Saatiin lopulta sinnekin, maalimies oli pressun alla makuulla, mutta tämäkään ei Veaa ihmetyttänyt.
Loppuun ilmaisuharjoitus näkölähdöllä. Railakas laulu maalimiehen perään, mutta hiljeni pyynnöstä. Jes! Meni, toi ja näytti hienosti. Hyvä tämä. Selvästi tekemisen into on suuri, mutta ilman maalimiehen apuja homma on vielä vähän vaikeaa. Suunnittelin irtoamisen/risteilyn harjoittelemista vähän omalla ajalla, mutta se jäänee ensi viikkoon.

Nyt ajelen Ahvenanmaalle loppuviikoksi. Lauma hajaantuu vähän, luultavasti lähinnä lomaillaan ja hinkataan Nikan kanssa tokoa kisoja varten.
Ollaan muuten pyöräilty kolmen koiran kera kymmentä kilometriä. Vauhti on suht rauhallinen kun Veakin on mukana, välillä pidetään taukoja tai koirat saa juosta irti. Hyvin menee jo Veallakin!

Juoksuja

Omistaja istuu kotona flunssan kourissa, joten keskiviikon tokotreenit jäivät väliin. Maanantain treeneissä tehtiin ensin Nikan kanssa paikkamakuu. Parannus viikontakaiseen oli huomattava, joten sunnuntain treenistä oli selvästi apua. Koska Nika oli kuitenkin levoton, käytiin tiistaina vielä kerran vähän paikkamakuutreeniä läpi. Testataan taas kun pääsen sängynpohjalta ylös.

TOKO
Kun Nika oli saanut paikkamakuunsa makailtua, hain autosta Vean. Tällaisissa treenitilanteissa otan Nikalle yleensä haukkupannan autoon, ilman sitä se ei oikein rentoudu, vaan vahtaa ja huutaa meille treenaajille. Pannan ei tarvitse olla edes päällä, Nika yhdistää sen pitämisen siihen ettei hauku ja menee nukkumaan.
Vealla otettiin ensin paikkamakuu. Koira tuntui olevan extralevoton, nousi muutamaan otteeseen ja kitisi. Olin niin harmistunut tuosta temppuilusta, että otettiin kokonaan uusi paikkamakuu vielä treenien lopuksi, kouluttajan katseen alla. Piti vain puuttua vähän nopeammin ja komentaa koiraa jo kun se edes ajatteli jotain mölinää tai pyörimistä, makasi nätisti.
Noudot vähän vaisut, laiskat palautukset. Koska tämä ongelma jatkui myös hakutreeneissä seuraavana päivänä, todettiin, että pitää vähän muuttaa harjoittelua. Tunnariharjoittelussa alkoi hiljalleen tajuta oman nostamisen, vielä kun olisi enemmän malttia. Jos hösläsi ja töhötti, ei myöskään haistanut. Tällöin käännyin pois jo ennen kapuloita, käytin lenkin ja kokeilin uudestaan rauhallisemmin.
Hyppy paranee, ruutukin näyttää oikein hienolta. Menee jo kauempaa käskiessä maahan!

HAKU
Tutuhko maasto, mutta maalimiehet suht kaukana keskilinjasta. Ensimmäinen maalimies vasemmassa etukulmassa kokonaan pressun alla. Vealla oli ongelmia lähteä etsimään hirmupaksun ryteikön läpi, jouduin lähettämään pari kertaa, kunnes tajusin vaihtaa vähän suuntaa ja lähettää pienen mutkan kautta. Mutkalla pääsi ohi ryteiköstä ja löysi sitten jäljenkin. Ei ihmetellyt pressua laisinkaan, vaan otti rullan, kurkkasi sisälle ja tuli palautukselle. Palauttaessa heti lähietäisyydellä pudotteli rullaa ja jäi oleskelemaan, isoilla kehuilla toi. Näytöllä oli pakko päästää irti liinasta, en minäkään siitä ryteiköstä siis ongelmitta läpi päässyt!
Toinen maalimies oikeassa etukulmassa, maassa mahallaan. Vea kiersi ensin liian lyhyen alueen, lähetin uudelleen ja lähti kyllin pitkälle. Löytyi ukko, mutta palautuksessa samaa ongelmaa. Näyttö todella hieno!
Kolmas maalimies oli pidemmällä, vasemmalla ja korkean kallion päällä. Tässä testattiin vähän mitä koira tekee. Vea ei ensin tajunnut hommaa oikein ollenkaan, se kävi kallion alla, haisteli ja juoksi molemmille sivuille, muttei ymmärtänyt etsiä maalimiestä. Tarvittiin vähän ääniapuja, että lähti. Vea löysi hyvin reitin ylös, mutta tulikin alas suoraan kalliota alas. Ja siinähän sitten arvaa minne koira johdatti minut näytöllä... Nyt pikkusaku ei kuitenkaan enää päässyt loikkaamaan kalliota ylös, joten jouduin pukkaamaan takapuolesta ja juoksemaan itse polkua pitkin perään.

Koska Vean palautukset olivat huonoja, kokeiltiin vielä pari ihan lyhyttä etsimistä maalimiehen hetsatessa ja jäädessä näkyviin, lähelle. Ensimmäisellä kerralla en auttanut mitenkään. Vea lähti todella hienosti maalimiehelle, otti rullan ja jäi pohtimaan. Se juoksi jonkin matkaa, mietti taas, vei rullan maalimiehelle ja kun tälle ei rulla kelvannut, tuli lähelleni. Muttei palauttanut rullaa käteen asti kuin houkuttelemalla. Toisella kerralla miltei sama homma, vaikka autoinkin koiraa reilusti. Osa oli selvästi jo vähän väsymystä, mutta selvästi esineen palauttaminen on nyt jostain syystä tylsää. Päätinkin, että jätän noutoharjoitukset kokonaan pois ja koetan parantaa omaa suhdetta koiraan.
Kipeänä tämä ei ole onnistunut kuin minimuotoisesti kotioloissa. Vealta on otettu lelut pois lattialta pyörimästä. Se saa välillä yhden lelun itselleen. Jos Vea kanniskelee lelua, alan ihastella kuinka mahtava juttu sillä on ja pyydän tuomaan. Ihmettelen ja kehun lelua ja annan sen sitten takaisin, leikitään ja Vea saa voittaa lelun. Jotain on jo saavutettu, sillä nyt Vea tuo leluja enemmän minulle, eikä leiki niillä itsekseen. Kunhan parannun, siirretään sama ulos .Otan Vean vaikkapa liinaan ja menen istuskelemaan jonnekin sen ja lelun kanssa. Se saa palkkaa minun huomioimisestani ja kanssani leikkimisestä, pyritään olemaan vain ihan rennosti. Toivottavasti tämä auttaa. Kouluttajalla oli myös muita vinkkejä, joita kokeilemme seuraavalla hakukerralla.

 Vean uninäytteitä.

Eilen koirat pääsivät juoksentelemaan vapaana, kun omat voimat olivat aika lopussa. Tänään Oma lähti kasvattajan luo, toivotaan onnea pentujen saantiin! Agissa voin nyt sitten keskittyä Nikan kanssa touhuamiseen, josko vanhaan shelttiin saisi vähän vauhtia. Myös Vean juoksut alkoivat, uskomatonta, että pikkutytöstä taitaa olla tulossa hiljalleen nuori aikuinen. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että Vealta taitaa jäädä Ahvenanmaan reissu väliin, äitini vanhemmat nartut kun eivät välttämättä asiasta niin innostu. M jää Ykän ja Vean kanssa lomailemaan Helsinkiin.

Yötoko ja iltahaku

Käytiin illalla tokoilemassa koko lössin kanssa, alkoi tulla pimeää, mutta jotain saatiin kaikista kuvattua. Oon vähän laiskalla tuulella, niin annan lähinnä videoiden puhua puolestani:


Vea oli vuorossa ensimmäisenä, näiden lisäksi tehtiin erinäistä temppuilua ja koko homman lopuksi lisää vähän parempaa seuraamista. Siinä vaiheessa valo oli kuitenkin niin finaalissa, että eipä siitä videoista mitään näkynyt. Mutta hyvältä se näytti, ihan tosi! Haluaisin opettaa Vealle uusia temppuja, mutta pää lyö tyhjää. Mitähän sille voisi opettaa?


Vean jälkeen Nika, jonka kanssa käytiin ALO:n liikkeet läpi, sekä tehtiin vähän noutoa ja ruutua. Nikalla oli kivasti energiaa, hieno tytsy.


Oma vaatisi aika paljon lisää treeniä, sillä ollaan painotettu agilityyn ja toko on selvästi kärsinyt niin että huhhuh. Päädyinkin enemmän vain temputtamaan, tässä kuitenkin Oman hieno saksalainen täyskäännös ja voltti!

HAKU
Tänään tehtiin hakua tyhjällä, eli tallaamattomalla alueella. Maalimiehet kävelivät ensin linjassa takasuoralle, täällä jonkin matkaa sivulle ja vielä pari askelta takaisin keskilinjaa kohti. Koira lähetettiin kohdasta, jossa ei ollut hajujälkeä. Tämä oli ensimmäinen kerta Vean kanssa ja homma olikin ensin sille selvästi vaikea. Pentu lähti hyvin, mutta ei oikein tuntunut luottavan itseensä. Ensin se teki kierroksen nenä kiinni ja rallatellen, sitten palasi ja jäi pyörimään lähistölle sillä mielellä, että ei siellä mitään ollut. Kontrolliin ja parin uuden lähetyksen jälkeen apu maalimieheltä, löytyi se sieltä viimein! Nyt lähmi taas rullia, sovittiin, että palataan namipalkkaan jos auttaisi. Koiraa ei oikein tunnu kiinnostavan leikkiä rullilla. Näytöllä oli vaikea maasto ja kun meinasin seivästää itseni kuuseen, päätin päästää irti liinasta.
Toinen maalimies oli M, tälle maalimiehelle maasto oli helpompaa. Vähemmän ryteikköistä ja näki eteensäkin. Vea lähti reippaasti, käytti nenäänsä ja luotti itseensä enemmän. Tosi nopeasti maalimies löytyikin. Rulla putosi jalkoihin, mutta pyysin nostamaan käteen asti. Supervauhtia näytölle ja paaaljon kehuja.
Kolmanneksi maalimieheksi otettiin vielä vahvistukseksi vietinnostatus ja näkölähtö ihan lyhyellä matkalla. Super tässä hommassa, etsi, toi rullan ja vei näytölle hienosti. Nyt alkaa myös kontrollia löytyä hieman enemmän tehtävänsuorituksen välissä. Mitä paremmin Vea handlaa itsensä kun palataan keskilinjalle tai siirrytään sitä pitkin, sitä enemmän sillä riittää energiaa varsinaisiin tehtäviin. Enää ei tarvitse vetää ja hinkua (kuin ehkä vähän autolta lähdettäessä), istumisetkin alkavat löytyä ensi sanomisella.

ESINERUUTU
Yksi esine kapealta, pitkältä alueelta. Esine oli ihana pehmolelu, jolla olis ollut paljon kivempi vain leikkiä. Vea koukkasi pellon kautta, näki ilmeisesti esineen, mutta ei voinut uskoa onneaan ja jatkoi matkaa. Uudella lähetyksellä juoksi tasan tarkkaan suoraan esineen luo, nappasi ja lähti rallattamaan peltoa kohti. Vähän lisäkäskyjä ja esine löysi käsiin asti. Paljon leikkiä, kehua ja rapsuttelua.

Kun oltiin lopetettu varsinaiset treenit hakukoirien kanssa, otettiin Nikan kanssa paikkamakuutreeni. Nika on viime kertojen jälkeen tosiaan alkanut nousta paikkamakuussa, joten keskityttiin vain siihen. Homma meni virheestä seuraavan pakotteen kautta, kouluttaja komensi koiraa ettei minun tarvitse siirtyä odotuspaikaltani. Soopelikaheli ensin haistatti pitkät pakotteelle (minun pehmeä koirani...), mutta otti lopulta jopa vähän nokkiinsa ja asettui rauhallisesti maahan. Kehua, nakkia, muutama toisto ja Nika tuntui tajunneen homman. Harkataan lisää kotona, jospa tästä saisi helppiä ja viimein päästäisiin pois ALO:sta.

Kesä laiskottaa

Ei auta, kuuma vain jatkuu. Harrastusten välipäivinä ollaan menty yömyöhään pyöräilemään tai kävelemään, päivällä koirat ovat lähinnä juosseet irti omaan vauhtiinsa. Kuvailla emme ole juuri ehtineet, sillä joko alkaa olla hämärää tai sitten ollaan molemmat koira kädessä. Koetaan myös jänniä aikoja juoksujen suhteen, sillä Oma aloitti juuri omansa, Vealla alkaa hetkenä minä hyvänsä ja Nika näyttäisi aikaistavan omiaan... Vähän hormoneja talossa.
Tämä ei onneksi vaikuta juuri negatiivisesti. Kiihdyttävissä tilanteissa sheltit saattavat alkaa purrata toisilleen, mutta homma jää aina äkisemisen asteelle. Vea ei tajua mistään mitään, se on yhä lungi ja kiltti ja nauttii jos toinen shelteistä erehdyksissään alkaa leikkiä sen kanssa. Ykä tajuaa vielä vähemmän. Onni on olla palliton.

AGILITY
Ennen treenejä juoksenneltiin irti. Nika ja Oma pärisivät jotain ja mukana oli myös yksi vieras koira sekoittamassa pakkaa. Tässä vaiheessa homma kysyi vielä kasassa, mutta palloa heittäessä Nikalla paloi käämi. Pieni pyöräytys ja soopeli lähti luimussa toiseen suuntaan.
Ratana oli helpohko putkista, hypyistä ja yhdestä renkaasta koostuva irtoamisrata. Tästä ei sen kummempaa, hyvin meni, vaikka putkiin saisi ohjata himpun paremmin. Oma menee jos itse ei pysähdy tai käänny liian aikaisin, täytyy muistaa tönäistä lopussa! Videota oli, mutta poden usb-portissa olevan vian aiheuttamaa puhelimettomuutta.

TOKO
Toko maanantaina ja keskiviikkona. Molemmilla kerroilla mukana vain me, Ykä ja yksi vieras koira, joten on ollut hyvin tilaa ja mahdollisuuksia tehdä.
Nouto meni ensin huonommaksi, mutta vahvistin heittämällä palloja ja innostamalla Veaa sitä kautta. Keskiviikkona huomattavasti parempi taas. Tuo liki poikkeuksetta käteen. Jos kapula sattuukin putoamaan, pyydän nostamaan käteen asti ja pallopalkka oman selän taa. Kerran koetti lähteä rallattelemaan kapulan kanssa, mutta otin pari juoksuaskelta taaksepäin.
Tunnarin alkeita harjoiteltiin hihnassa. Otettiin oikein nakeilla hinkattu tunnarikapula, joka vieriin vieraiden sekaan. Vea ilman käskysanoja, hieman hihnalla rauhoittaen nuuskimaan kapuloita. Kun noteerasi oman, paljon leikkiä ja vähän kapulan viskelyä. Osan aikaa meni vaan vähän, että "just joo, mitähän te haluatte", mutta pari kertaa tuntui lamppukin syttyvän. Kun kehuttiin, nosti hienosti ja toi luokse. Taitava tyttö!
Seuruutusta joukolla ja yksittäin, näissä vähän lisää vaatimusta koiralle. Se osaa jo homman, voi vähän sanoa kun haahuilee. Paljon kehuja ja hyvät pallopalkat. Tehtiin lyhyissä pätkissä askelsiirtymiä, oli pätevä ja korjasi itse perusasennon kun häselsi.
Jäävät istu + maahan yksitellen, Vea oli täpäkkänä, mutta otti maahanmenossa väärää asentoa (istui). Kerran vähän isommin elkein ja sujui. Harjoiteltiin myös itsenäisesti, jolloin meni ok. Mikä lie lokki kiinnostanut minua enemmän.
Paikkamakuu + paikkaistuminen, paikkamakuussa nousi kerran istumaan, komensin kaukaa takaisin maahan. (Hieno kauko!) Vähän vuotamista ollut havaittavissa, pitää varoa ettei lähesty koiraa kun se päästää ääniä. Istumisessa tuli mahtava häiriö, kun lokki alkoi kierrellä Veaa kävellen aivan koiran nokan edestä. Ei noussut, melko pätevä.
Luoksetulo, ei minulla ole näistä mitään pahaa sanottavaa. Vea on tajunnut pallopalkan ihan törkeän hyvin, tulee kuin raketti ja on liki poikkeuksetta suora tullessaan. Kyllä voi olla tyytyväinen, kauhulla odotan kun se pitäisi saada muka pysähtymään luoksetulossa.
Hypyssä Vea kääntyy tosi nopeasti esteen jälkeen ja hakeutuu vähän ulkosyrjään. Olen palkannut seisomisesta ojentamalla makupalan, joka luultavimmin vain edesauttaa tätä esteeseen kiinni hakeutumista. Koetettiin korjata tätä heittämällä namipala sen ojentamisen sijaan. Toinen vinkki oli, että jos koira hakeutuu esteen oikealle puolelle, tulee pallopalkka reilusti takavasemmalle. Alkoi suoristua, katsotaan kumpi tapa lopulta tepsii paremmin. Olen tottunut antamaan Nikalle todella hennon "seiso"-käskyn, sillä kovemman se ajattelee tarkoittavan maahanmenoa. Vealle voisin kuitenkin muistaa sanoa terävämmän käskysanan. Se tietää mistä on kyse, mutta kun kuiskailen esteen takana jotain, ei koira malta pysähtyä.
Muuten paljon leikkiä, touhuamista ja temppuja. Harjoittelemme peruuttamista, voisin ehkä ottaa hommaan klikkerin avuksi, tällä hetkellä Vea kaipaa niin valtavaa vartaloapua peruuttaakseen.

Nika oli mukana maanantain tokokerralla, koiralla oli hirveä into tehdä ja otettiinkin pari liikettä, perusasentoa ja seuraamista. Pääpaino oli kuitenkin paikkamakuulla, joka Nikan kanssa on ollut vähän ongelma. Paikkamakuut olivat ensin hyvät, sitten koira (ikävien koekokemusten takia? En osaa sanoa) alkoi piipata aina välillä maatessaan. Nyt se jopa nousi kahdesti seisomaan.
Jatketaan homman hinkkaamista sunnuntaina Nikan kanssa, sillä jossain vaiheessa pitäisi kai kisatakin taas. Tällä viikolla jäävät agitreenit väliin, ollaan sovittu hakua illaksi. Toivottavasti vähän viileämmissä merkeissä!