maanantai 30. syyskuuta 2013

Hommiin


Treeniloman jälkeen arkeenpaluu tiedossa. Palikat ovat saaneet raksutella rauhassa syyskuun loppupuolen ja ohimennen Vea meni täyttämään 11 kuukauttakin! "Loman" aikana mökkeily,  metsässä juoksuttelu ja pyörälenkein kuntoilu ovat jatkuneet - Vea juoksee erittäin kauniisti pyörän vierellä vetämättä. Tavallisesti lenkit ovat olleet nyt 10km luokkaa, kerran tai kahdesti viikossa. Vähän tuntuu, että kunto olisi tänä aikana taas kohonnut. Ruokahalu Vealla on sen sijaan hieman huonontunut viime aikoina, voi olla, että alkaa olla aika vaihtaa piakkoin yhteen ruokintaan/päivä.
Aivan tokoilematta emme ole selvinneet. Saatuamme koodit HSKH:n ulkokentille olemme käyneet testaamassa aidattuja, valaistuja treenialueita. Pimeästä huolimatta mukava touhuta, ympärillä riitti härdelliä agia ja tokoa treenaavista koirista, mutta Vea keskittyi aivan mahtavasti! Otettiin seuruutusta, luoksetuloa ja liikkeestä pysäytyksiä. Nika otti noutoa, avo-hyppyä ja seuruutusta. Hyvä fiilis, kaikilla koirilla tekemisen ilo.


PAIMENNUS
Nikalla on nyt kaksi paimennuskertaa takana uuden kouluttajan silmien alla. Vaihdoimme vähän tyyliä ja kertaamme perusasioita, eli maltillista ajoa ja hidastamista. Nika osaa kyllä pysähtyä, mutta hidastamisessa on sille hyvää harjoitusta. Jos koira osaa malttaa vauhtiaan ei tarvitse jatkuvasti komentaa "seis - aja - seis - aja", pääsee helpommalla ohjaajakin. Ajamista ollaan tehty myös haastavammissa, kapeissa paikoissa, joissa lampaat saavat vaihtaa suuntaa ahtaassa tilassa ja koiran täytyy malttaa ja olla ajamatta liian vauhdilla laumaa liikkeelle. Hyvältä näyttää, tätä lisää.
Oma kävi myös kokeilemassa lampaita ja hyvinhän merlesheltti laumaa liinassa seurasi. Yllättävän hiljainen ja keskittynyt se oli koko ajan, mahtoikohan oikeasti jopa vähän raksuttaa!

HAKU
Sunnuntaina pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin. Vealla puolihaamut molemmissa etukulmissa, ensimmäinen n.50m oikealle. Mielettömän ihana, iloinen ja vauhdikas pikkusaku juoksi epäröimättä, vaikka metsäkaistaleen takana agilityä kilpailevat koirat haukkuivat railakkaasti. Rulla tuotiin käteen asti ja oi että oli hauskaa!  Seuraava etukulma vasemmalle n. 30m, piilo oli umpinaista mallia. Tännekin ilman mitään hidasteluja, haki rullan piilolta ja palautti hienosti käteen. Koska meni näin hyvin, otettiin vielä yksi tyhjä pisto keskivaiheilla oikealle ja sitten hallinnan kautta lähetys vasemmalle, josta löytyi kolmas maalimies. Vealla tässä vaiheessa niin hirveä vauhti ja into, että ohjaaja oli aika milliä vaille turvallaan sammalikossa kun koetti pysyä perässä. Hieno!
Ukkojen jälkeen otettiin vähän esineruutua, jossa M juoksi ensin "pudottelemassa" esineitä ja palasi sitten viereen seisomaan. Vea lähti vauhdilla, juoksenteli hetken nenä kiinni ilmeisesti ihan vain iloiten rällättelystä ja alkoi sitten haistelemaan. Esine löytyikin lopulta ilman mitään apuja ja sekin kiikutettiin käteen asti.


Sama iloinen fiilis jatkui tänään. Ensimmäinen maalimies näkölähtönä vasempaan etukulmaan, katselimme kuinka ukko häipyi metsään ja poistuimme hetkeksi alueelta odottamista harjoittelemaan. Paluu takaisin lähetyspaikalle ja koira matkaan. Teki vähän omaa lenkkiä, mutta löytyi ja rulla käteen. Näytöllä koetettiin vähän suoristaa näyttöreittiä, Vea tekee jonkin verran siksakkia etsiessään ja tuppaa näyttämään tasan samaa reittiä mitä menikin. Kun koira lähti juoksemaan maalimiehestä vasempaan, pieni liinankiristys ja suunnan suoristus. Ainoa vain, että ohjaajakin unohti missä maalimies oli ja antoi yhden pakotteen liikaa... No, uusi yritys, jolla homma sujui ja minäkin muistin minne oltiin menossa.
Ensimmäisen maalimiehen jälkeen otettiin pisto tyhjään etukulmaan, josta jatkettiin eteenpäin. Koira hallintaan ja tyhjä pisto keskivaiheilla vasemmalle. Vea oli tainnut jo tyhjässä kulmassa saada hajun toisesta maalimiehestä, sillä eteneminen vasemmalle oli huonompi kuin oikealle. Ei jääty kuitenkaan hinkkaamaan, vaan risteilyn malliin suora lähetys keskiviivan yli. Sieltähän se rulla tuli! Tämä näyttö oli suorempi, eikä Vea tehnyt juurikaan mutkia reitillä.
Kolmas maalimies oli alueen vasemmassa takanurkassa, tämä otettiin näkölähtönä, koska työskentely oli ollut sen verran hyvää ja haluttiin jättää hyvä mieli. Sinne se pentu pinkoi suoraan kivien ja kallioiden yli, palatessa ihmetteli vähän keskilinjalla edennyttä kouluttajaa ja jäi tuijottamaan tätä. Huikkasin pienesti missä suunnassa olin, niin tajusi tuoda rullan minulle.

Tällä viikolla palaamme myös agihommiin ja lokakuun lopussa jatkuvat tottistreenit. Talveksi pääsemme maneesiin, joka toivottavasti säästää lihaksia ja herkästi jäätyviä sormia.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Mitä pitikään muistaa

Syyskuu on ollut meille paljolti lomailua ja pään jäähdyttelyä. 4. päivä olivat tämän kuukauden viimeiset ohjatut tokotreenit ja seuraavat haku- ja aksatreenitkin ovat vasta loppukuusta. Koirat ovat saaneet nauttia mökkeilystä, toissa viikonloppuna olimme koko porukka Kymenlaaksossa ja viime viikonloppuna Vea ja Ykä pääsivät vielä "hoitoon" kahdeksi yöksi. Mökkeilyyn kuuluu metsälenkkejä, leikkimistä omalla pihalla aamusta iltaan ja uimista - sellaista ansaittua koiranelämää.


Viikoilla olemme lenkkeilleet lähimetsissä ja -pelloilla, käyneet ottamassa vähän tokoliikkeitä (tästä olisi ollut videoitakin, mutta missähän lienevät) ja hoidelleet selkänsä kipeyttänyttä Ykää. Vean kanssa olen ottanut kahdestaan n. 10km pyörälenkkejä, vetämättä reipasta ravia ja pieniä laukkapätkiä hiekkateitä pitkin. Välillä pidetään juomataukoja, joilla saa höpsötellä vapaasti tai kiipeillä vähän kalliota pitkin omaksi ilokseen. Sain myös viimein koodit lähellä olevan koiraurheilukeskuksen kentille, jolloin pääsemme ottamaan vähän aksaa ja tokon hyppyäkin. Arkeen on toki mahtunut myös koirakavereita, kuten Merlin-manssi, Aku-seropi, Luna-bulli ja Hulda-labbis.

Oma opettaa Huldaa tavoille
Vähän ostoksiakin on tehty, sellaisia, jotka tulevat varmasti auttamaan syksyn ankeudessa ja talven pimeydessä. Nimittäin led-pannat, jokaiselle toki omaa väriä! Näihin olen ollut todella tyytyväinen, nyt uskaltaa lähteä vaikka sysipimeään metsään kun koirien erkaantuessa tietää heti väristä ketä huutaa kun tarve tulee. Eikä yleensä tarvitse edes huutaa, nämä valot kun loistavat vaikka kuinka pitkälle.


Toinen kausiostoksemme oli ensisijaisesti Ykää varten, mutta kun veikka, niin täytyy siskojenkin. Ykälle hommattiin siis sademantteli jäätihkua silmällä pitäen. Lenkkeilemme mieluusti säästä riippumatta, eikä me niinkään kylmää pelätä, mutta tuuli ja sade ovat varma yhdistelmä kipeisiin lihaksiin. Siispä pitkäselkäistä Veaakin ajatellen hommattiin vähän sadetakkia päälle, jotta pysyisi edes kuivana. Tylsiä sisäkuvia, koska en viitsinyt pukea koko lössiä mennäkseni pihalle sateettomaan säähän seisomaan... Eiköhän näistä saa kuvia käytössä vielä syksyn aikana!

...Nika tunnetusti pitää pukemisesta
Tänään ohjelmassa on paimennustreenejä, sää on ulkoiluun sopivasti vilakka ja tuulinen, mutta sitähän se Shetlandinsaarilla olisi vuoden ympäri! Tästä lisää sitten myöhemmin.


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Meidän kesä

Nyt on pyörinyt hauska haaste blogeissa teemalla "Meidän kesä", itse bongasin haasteen Ruffen blogista. Säännöt kuuluvat näin: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla, haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama!

Pidemmittä puheitta, paimenlikkojen (ja -pojan) kesä on...

 UIMISTA

HOLSKUNPENTUJA

TAPAHTUMIA

 ONNISTUMISIA

 ÖTÖKÖITÄ

 LEIKKIÄ

 PATIKOINTIA

--sekä tietty vieheenajoa, löhöilyä, mökkeilyä, peltoilua, metsäilyä, pyllyilyä, tokoilua, ageilua, ajelua, kasvua, auringonottoa ja mitä vielä! Tämä kesä on ollut ihanan tapahtumarikas, Vea alkaa lähestyä vuoden ikää ja ensimmäinen elinvuosi on täynnä muistoja, oppimista ja valokuvia kaikenlaisista hetkistä. Kesä 2013.

Haastaa haluaisin:
Hevostelua kenguruiden maassa

Hupsan ja Myrnin seikkailut
Agarwaen
Niittipanta naulakossa
P & H
I got stripes
Kiusa & Tälli

tiistai 3. syyskuuta 2013

Raparoopet

Pelto on hyvää!
Huh mitä tappoviikkoja! Onneksi tahti vähän helpottuu nyt syyskuun puolella, niin ehtii muutakin kuin juosta ja nukkua. Huomenna alkaa ainakin kuukauden toko- ja hakutauko, joten aikatauluun kuuluu vain agilityä ja itsenäistä treenausta. Syksyn tulon huomaa siitäkin, että pellot on viimein niitetty, jolloin saadaan hyvää jälki- ja lenkkimaastoa lisää. Joskos tänä syksynä jaksaisi panostaa ensinmainittuun työskentelyynkin vähän enemmän. Aina treenittöminä päivinä olemmekin kuskanneet koiria ahkerasti metsään tai pellolle juoksemaan, jotta saisi myös niitä "aivot narikkaan" hetkiä ja olla vaan villi ja vapaa. Kaikki tässä kirjoituksessa näkyvät kuvat ovat Laura Niskan ottamia, tällä peltoreissulla oltiin Nikan, Oman, Vean, Merlin-manssin ja Luna-bullin kesken.
Oma on ilmoitettu alustavasti luonnetestiin, testi vain oli muunrotuisille, joten odotellaan nyt pari viikkoa saadaanko paikka vai ei.


AGILITY
Kaksi kertaa ehtikin hurahtaa jo ohi, toissa viikolla emme tehneet mitään rataa, vaan viilailimme yksittäisiä esteitä. Puomin kontaktit näyttävät hyvältä, A-esteellä pysähtyminen on vielä vähän vaikeaa molemmille shelteille, mutta annan anteeksi kun este on niin jyrkkä. Kepit alkavat näyttää Oman kanssa hienoilta, ei tarvitse enää niin isoja apuja ja hakee itse, voin jäädä koiran taa! Nika pääsi pienellä treenillä keinukauhustaan, kun taas Oma tarvitsisi hirmuisesti itsevarmuutta keinuun. No, kun on kaikessa muussa täydellinen, niin kyllä merle tästäkin yli pääsee.
Viime sunnuntaina otimme radan, jota olemme tehneet joskus aiemminkin. Melko suoraviivainen ilman vaikeita ohjauksia, mutta kaikilla esteillä. Nikan kanssa tämä ei siis tuottanut juurikaan ongelmia, ensimmäisellä treenillä hyppäsi renkaan väärästä kohdasta, mutta toistin pari kertaa ja sitten mentiin. Kepeillä reilu käsiohjaus, mutta näitä onkin harjoiteltu vähemmän Nikan kanssa. Omalla taas kaikki muu tosi hienosti, mutta sitten se keinu... Koiralla oli niin hirveä into päällä, ettei se kuunnellut kun käskin kiertämään, jäin jälkeen ja hyppykeinuhan siitä tuli. Olin ajatellut, etten ota edes sinä päivänä keinua! Episodin jälkeen oli kuitenkin pakko toistaa keinua muutaman kerran hallitusti, koska koira selvästi kiersi hirveää kolinalaitetta taas kaukaa.


HAKU
Hakutreenit kerran käytetyssä maastossa. Aloituspiste 500m autoilta ja siinäkin välissä vähän odottelua, joten sain harkata Vean kanssa malttia. Harjoitukset itsessään menivät ihan hyvin, mutta kohtaloksemme koitui vieraan koiran haju. Juuri ennen Vean vuoroa koiranlenkittäjät olivat kävelleet keskilinjaa kahden koiransa kanssa ja jostain syystä Vea otti aivan tolkuttoman häiriön näistä koirista. Matka aloitukseen suoritettiin melkein koiraa vetäen, sillä Vea olisi vain halunnut ryystää hajuja nenä maassa. Ensimmäiseen lähetykseen se asennoitui ihan hyvin ja vaikutti skarpilta--
ja juoksi 2m, bongasi koiranhajun uudestaan ja lähti jäljestämään sitä.
Uusintayritys, mutta koska koira ei irronnut, otettiin sitten toiseksi tarkoitetun maalimiehen suuntaan ensin. Eli ensimmäinen maalimies etukulmassa oikealla, n. 50m. Ilman koiranhajuja Vea irtosi hyvin, juoksi vähän matkaa, jäi miettimään asiaa ja jatkoi sitten nenällä maalimiehen hakua. Rullan pudotti kerran tuodessa, mutta toi käteen asti. Näyttö hyvä, tosin vauhti ei tavallisen luokkaa.
Toinen maalimies uudella yrityksellä vasempaan etukulmaan, n.50m. Tällä kertaa pääsi yli hajusta ja lähti etsimään. Piilossa oli uusi maalimies, joka Vean oli kuulemma pitänyt pussailla niin kovasti ettei olisi malttanut lähteä pois. "Hyvä!"-kehotuksella kuitenkin tuli sitten takaisinpäin. Näyttö hyvä, joskin liinassa roikkuminen melkoinen haaste siinä ryteikössä.
Kolmas maalimies oikealla n.30m ylämäkeen. Koira löysi maalimiehen hyvin, muttei olisi malttanut taaskaan lähteä tämän luota. Jäi seisoskelemaan lähistölle, mutta kun ei saanut apuja, toi sitten rullan. Pudotti lähistölle ja vaati lisäkäskyn tuomiseen. Käteen palauttamisesta leikkiä ja namia, näyttö hyvä.
Lopuksi kolme ihan lyhkäistä näkölähtöä rullan palauttamisen auttamiseksi, lähinnä ohjaajan kouluttamista siis. Kehuni saisivat olla terävämpiä ja "aidompia", kun taas pakotteet tai käskyt voisin esittää jämäkämmin. Nyt molemmat ovat vähän liian pehmoisia (eli sellaisia, mitä joudun pehmeälle Nikalle käyttämään), jolloin ohjaan epäselvästi. Koira joko husaa tai ei ole varma tekikö oikein.
Treeneissä tuli monta pistoa, mutta Vean kunto kesti hyvin. Uuden, paremman asenteen kanssa se myös toi rullaa paremmin. Tästä hyvää ajateltavaa hakutaukoa varten, tauon aikana luultavasti treenaillaan esineen tuomista henkilöltä ohjaajalle.


TOKO
Viime viikolla jäi vähän tokoa pois, sillä Ykä on vähän kipuillut selkäänsä ja käytiin yhdessä näyttämässä koiraa lääkärillä kuvissa. Mistään vakavasta ei ole kyse, M varmaan käsittelee asiaa jossain vaiheessa Ykän blogissa. Eilen otin kuitenkin hakutreeneissä puhutun selkeämmän asenteen myös tokokentälle.
Aloitimme lämppäilyn jälkeen paikkamakuulla, n. 3min ja etäisyyttä 20m. Hyvä ja maltillinen, katseli vähän ympäröimää maailmaa ja kaveria, jonka luona käytiin välipalkkaamassa. Ei noussut tai mölissyt. Paikkamakuusta lähtiessä pieni seuraamispätkä, jossa kiva vire. Perusasennoissa Vea koetti heittää maihin, korjaantui kun valmistelin vähän pysähdystä ja muistin katsoa eteen.
Seuraavaksi paikkaistuminen, tämä vähän lyhyempi, reilun minuutin verran ja etäisyyttä 10m. Hyvä tämäkin. Seuraamisessa keskityin siihen, että kehuni olisivat oikeasti innostavia. Koira pysyi hyvässä vireessä ja seuraaminen näytti kivalta. Näin hyvällä vireellä pystyin myös antamaan palautetta ilman, että seuraamisen taso olisi huonontunut. Käännökset hienot, varsinkin oikealle. Vasemmalle voisi malttaa vähän enemmän.
Luoksetulo, joka tehtiin yksitellen muiden harjoitellessa paikallaoloa vieressä. Vean kanssa pyysin koiran maahan ja seisoin sen edessä selkä koiraan päin. Pysyi, vähän kitisi kun Ykä teki. Itse luoksetulossa koira tuli hyvällä vauhdilla ja tällä kertaa suoraan. Olisi vain saanut tulla lähemmäs. Kouluttajalta kommenttia, että painostan koiraa katseella luoksetulossa. Suoristin katseen ja koetin pari kertaa uudestaan, tuli tiiviimmin.
Liikkeestä jätöt hyviä, nyt alkaa seistäkin paremmin - jes! Kaukot (m-i-m-i) sikahienot, etäisyys n.5m. Nouto myös kiva, malttaa odottaa vierellä tosi hienosti ja tuo kapulan ilman ongelmia. Nyt aletaan pidentää malttia kapulan pitämisessä ennen kuin otan sen (tällä hetkellä vaatii melkoiset avut) ja oikeaa istumista (kapula putoaa kun pylly laskeutuu). Harjoiteltiin tätä kahta palloa heittämällä, jolloin seuraava pallo lensi vasta kun Vea istui pallo suussa eteeni. Alkoi tajuta.
Koko treenien ajan vire pysyi hyvänä, pidettiin sopivasti pieniä taukoa ja hassuteltiin välillä. Vea jaksoi keskittyä kivasti.


NIKA
Nika osallistui Mr. Twist -blogin kesäkuvakisaan, Nikan kuvaa (tai muita tykkäämiänsä kuvia) voi käydä äänestämässä täällä!
Eilen käytiin Nikan kanssa Supertokoringin järkkäämillä tokotreffeillä, mukana olivat Ruffe ja Bea-belgi. Nikalla ei vaikeita juttuja, semmoista mielenvirkistelyä. Ihan lyhkäisiä seuraamisia, joissa en välittänyt juurikaan paikasta vaan keskityin innokkuuteen (sitä löytyi). Hyppy, jossa vaati tuplakäskyn loikkaan, mutta muuten hyvä. Paikkamakuu n. 30m etäisyydellä ja n. 4min, ei ottanut häiriötä vaikka jouduttiin palauttamaan toista koiraa pari kertaa ja malttoi olla tosi siististi aloillaan - hyvä Nika! Välillä temppuiltiin vähän, pujoteltiin ja tehtiin kasia, sekä sukellettiin jalan ali tai loikattiin sen yli. Nika sai haukkua vähän käskystä ja sitten taas jotain tokoon liittyvää. Ruutu ensin niin, että veimme yhdessä namikannelle namit ja siirryimme lähetykseen. Lähetyspaikalta käsky maahan ja menin viemään namia kannelle. Toisella kerralla koira odotti lähetyspaikalla kun vein namit, lähetys ruutuun, maahan ja maasta seuruutukseen. Kaksi käskyä, että lähti reippaasti perään, mutta seuraaminen hieno! Jätöissä maahan normaali ja hieno, seisomisessa taas tarjosi vaikka kuinka monesti maahanmenoa! Otettiin pari kertaa ihan osissa ja tosi helppona, sitten lähti taas sujumaan - mikä lie dementia iski? Kapulaa en muka lähtiessä löytänyt mistään, mutta kotona huomasin sen sitten olevan autossa juuri siellä missä pitikin...
Kotona ollaan Nikan kanssa treenattu kaukoja (ne ovat vielä niin päivästä kiinni, etten viitsi treenata häiriössä), välillä sujuu ja välillä ei. Pahin ongelma on eteneminen, mutta jos kun tämä saadaan kuntoon, niin eiköhän me sinne AVO-kokeeseen ilmoittauduta. Keväällä viimeistään, jos ei talvella innosta.