Huhtikuun juttuja

No nyt treenataan taas! Huhtikuun ensimmäinen viikko tosin poikkeuksena, sillä ohjaaja sairasti niin rajusti, ettei noussut moneen päivään lainkaan sängynpohjalta. Sen jälkeen Vealla on alkanut toko-/tottiskurssit, sekä rauniotreenit. Oman kanssa harjoitellaan täsmällisyyttä MES:in liikkeisiin ja Nikakin treenaa ahkerasti M:n kanssa RTK:n vikoja VOIttajia varten.

Vean toko on vähän hajallaan, liikkeitä on pakko pilkkoa kisavarmuuden lisäämiseksi. Isoimmat ongelmat ovat kaukoissa, pienempää viilattavaa lähetyksien (noudot, ruutu) ääntelyssä ja jäävien, sekä luoksarin stopin nopeudessa. Liikkeestä istumisessa saatiin hyvä ja hölmö ahaa-elämys, kun koiralla tuli yhtäkkiä ongelmia asennossa ja jäi usein seisomaan - minä kävelen liian kovaa kun olen tottiskentällä! :D Heti kun hidasti himpun tahtia, enkä painellut kuin peura pellossa, malttoi Veakin istua hienosti.

Häiriövarmuutta muiden koirien suhteen ollaan saatu treenattua kivasti ryhmätreeneissä, joissa esim treenattu luoksareita muiden koirakoiden välistä, sekä paljon paikkiksia ja muuta muiden lähellä oleskelua. Oli meillä yhtenä päivänä komea tanskandoggikin häiriönä!

Kaukoissa treenataan nyt paljon ihan vaan tekniikkaa jumpaten, m-s-m ja i-s-i niin, ettei kintut liiku. Parit namikikat ollaan myös opittu. Vähän pohdittiin myös targettia takajalkojen alle, mutta koska sitä ei ole Vealle ikinä opetettu, vaatisi jonkin verran pohjatreeniä. Sivupalkoista sen sijaan tuntuu olevan apua, kunhan ne saa hyvin häivytettyä.
Lähetyksissä ollaan käytetty paria kikkaa, joilla saadaan lähdöstä rauhallisempi. Ongelma on lähinnä liikkeellelähdön pomppu ja yksi "HAU". Vaatimuksella tulee kyllä hiljaisemmaksi, mutta samalla laskee vähän koko koira, enkä tietenkään voi komentaa kokeessa.
Metskunoudossa kokeillaan nyt luopumista, jossa lelu roikkuu tai on nyrkissä koiran ulkopuolella kapulaa heittäessä. Ei sen kummempaa. Tavoitteena, että pelkkä jättämiskäsky hillitsee lopulta ennen kapulanheittoa sen verran, ettei kiljahdusta tule.
Ruudussa ja tunnarissa en halua sekoittaa lähetystä lelulla, joten ennen lähetystä vapautan Vean syömään yhden namin jalkojensa juuresta ja lähetän siitä eteenpäin. Ajatuksena, että nostavan pompun sijaan koira lähtisi vähän "maan kautta". Katsotaan miten auttavat!
Tunnarissa haistelu on nyt parempaa, kiitos takapihatreenien. Näitä jatketaan, rauhallisella mielentilalla ja hyvään haisteluun keskittyen. Vieraita hämyhajustetaan, se ei saa häiritä.

Raunioilla ollaan treenattu nyt kahdesti, näistä jäi tosi hyvä fiilis. Ensimmäisellä kerralla otettiin helppo treeni, neljä maalimiestä, joista ensimmäinen puolihaamu. Haamu kiihdytti sen verran, että alku meni vähän nenä kiinni juosten, mutta tokalla maalimiehellä nokka aukesi ja loput haisteli hyvin. Ohjaamista Vea on aina kuunnellut hyvin, treenattavaa on vielä siinä, että malttaa haistella alusta lähtien. Tähän mennessä hakupistoissa tärkeää on ollut kovaa ja pitkälle, joten mentaliteetinmuuttoon mennee hetki.
Toisissa treeneissä kaikki olivat umppareita, ekalla ääniapu. Vea kiersi piiloa pitkään, apuohjauksella ymmärsi tunkea raunioon ja seuraavat haki jälleen hienosti. Minun pitäisi päättää haluanko Veasta haukkuvan vai rullakoiran. Molemmissa on puolensa, mutta nyt onneksi treenataan lähinnä maalimiesvarmuutta, joten saan hetken vielä jatkaa pohtimista.

Katsotaan milloin mennään taas tokokokeisiin, nyt katselen hieman kesäkuun loppua, mutta en viitsi lyödä mitään lukkoon ennen kuin itselläni on hyvä fiilis ilmoittautumisesta. Kiirehän meillä ei ole!
Ja nyt kun näyttää siltä, että kesä viimein suvaitsee saapua, päästään myös pyöräilemään ja uimaan ja nauttimaan ilmoista - tänä vuonnahan sitä on jopa lomaakin! <3

Tuloksia, lainakoiria ja kotiinpalaaja

RTK/TOTTIS
Ensin hävettävän pitkään ilmoittamatta jäänyt: M ja Vea hakivat syyskuun lopussa RTK1-koulutustunnuksen! Myös Ykä sai saman tuloksen, joten molemmat koirat siirtyvät nyt AVO-luokkaan. Go team!

Tämän myötä "sain" Vean taas takaisin vain itselleni ja M puolestaan joutuu totuttelemaan, että minä treenaankin välillä Ykää. Onneksi Ykä kuuntelee kuuliaisesti myös minua, vaikka olenkin joutunut tottumaan eri käskyihin (omat käskyni eivät ole ihan perinteiset tottis-käskyt, jotka taas Ykälle on opetettu). Ykä handlaa AVO:n liikkeet pikku viilausta vaille jo nyt, Vealle sen sijaan opetetaan vielä pari liikettä. Toivon mukaan päästäisiin kuitenkin tänä vuonna starttaamaan jo!

Vean kanssa käydään yhä myös ohjatussa tottiksessa, jossa noudot olisivat jo liki valmiit ja muukin viilailua vaille. Eteenlähetystä Vean kanssa pitää vielä harjoitella, ettei juokse ihan vinoon (ei voi pienen koiran päässä pysyä, että MINNE se palkka jätettiin!) ja kaikessa ohjaajan makuun saisi olla vielä ripaus varmuutta. Toissa viikolla prinsessa esimerkiksi keksi, että maahanmeno märkään nurmeen on junttien hommaa. Muistuteltiin aiemman kevään ja syksyn lätäkköterapiaa, sekä mukavia maahanmenoja hallissa - viime kerralla menikin sitten tosi nätisti.

HAKU
Haussa on just nyt vähän enemmän vauhtia kuin tarkkuutta, joten muutetaan taas hetkeksi tehtäviä, jotta ei alkaisi keksimään omia ratkaisuja. Kaikenlainen etenemisongelma näyttäisi olevan kitketty, koira uppoaa syvälle, mutta lähtee sitten tsekkaamaan aluetta eteenpäin suu auki ja nenä kiinni. Täytyy panostaa suoriin pistoihin, hyvään hajuun, jotta alkaisi käyttää jälleen nenää. Hetkeksi liiat tyhjät pois, jotta suoraan meneminen olisi mahdollisimman kannattavaa.

AGILITY
Nikasta on tullut ihan M:n agitykki. Kun Oma on mammalomaillut kasvattajalla, minä olen lähinnä ihmetellyt seniorin kehitystä ja hyvää yhteistyötä. Nika on pärjännyt hienosti ohjatuissa agitreeneissä, joita oli vielä kesäkaudelta pari jäljellä, tsempannut möllikisoissa ja nyt osallistunut tekniikkakurssillekin!

Tällä viikolla saimme Oman takaisin kotiin, joten minäkin pääsin treenaamaan tekniikkakurssilla harjoiteltuja pakkovalsseja, vastakäännöksiä, twistejä, jaakotuksia, saksalaisia ja mitä vielä. Oma oli aivan liekeissä, kyllä oli vaikea jättää treenit lyhyiksi, ettei mamma ihan uuvuta itseään. Hyvänmielen kepitkin tuli tehtyä, mutta varsinaisia ratoja tai kiipeilyesteitä ei vielä otettu. Nyt vaan jatketaan Oman kuntokuuria, jotta sekin pääsisi pian takaisin treeneihin!

Meillä menee hyvin!

Ei sitä oikein muuta osaa kertoakaan. Kesän treenailut vaikuttivat jossain vaihessa jäävän vähäisemmiksi, mutta onneksi on kavereita, jotka innostuvat lähtemään useampana kertana viikossa kentälle ja innostavat siten itseäkin itsenäisiin treeneihin! Nyt on vähintään kerran viikossa käyty harkkaamassa tokoa/tottista/rallya ja kerran viikossa hakua, helteet eivät ole hidastaneet, kun harjoitukset on ajoitettu iltaan ja viileämpiin keleihin. Eikä tekisi pahaa vaikka lisäisi hakutreenit kahteenkin kertaan viikossa, kunhan muistaa pitää osan treeneistä kevyenä.

Vean hakujutut alkavat näyttää taas hyvältä, pidemmästä paussista ollaan palailtu ja pienen peiliinkatsomisen jälkeen meininki on parempi kuin pitkään aikaan. Koiralla on sairaan hyvä meininki metsään ja itse osaan pitää pääni paljon paremmin kylmänä, kun on toimintasuunnitelmat joka tilanteeseen valmiiksi mietittynä - on rento ohjaaja ja rento koira ja sitä jos mitä on kiva fiilistellä kotimatkalla. Viimeisin treeni eilen, Vealla kolme maalimiestä:
1. maalimies vasemmassa etukulmassa, 50m, ei apuja. Vea lähti hyvin pistolle, mutta lähti turhan aikaisin työskentelemään eteenpäin. Huikkasin hieman nimeä ja ohjasin uudestaan oikeaan suuntaan - maalimies löytyi ja näyttö oli hieno. 2. maalimies oikeassa etukulmassa, 50m, ei apuja. Tähän pistoon lähti ihan piikkisuoraan, eteni niin sairaan hienosti ja näytti ilman mitään moitteen sanaa. Hieno. 3. maalimies helppokiva näkölähtö, hyvän mielen takaamiseksi, ei ongelmia tässäkään.

Vean hakumetsällä kuvasi Mari Kuusaro

Vea on harjoitellut myös tasamaanoutoja 2kg kapulalla, sekä hyppyä ja vinoa 1kg kapulalla. Vaiheessahan nuo ovat, mutta hyviä suorituksia on saatu ja koira tuo maltillisemmin. Hypyissä menee tosi herkästi saaliille, johon pitää kiinnittää tarkkaan huomiota. Eteenlähetykset vanhalla mallillaan, vaatisivat kohta myös maahanmenokäskyn opettelun.
M on puolestaan harkkaillut Vean kanssa rallya. Nyt kun Oma on kasvavan masunsa vuoksi vähän lomailemassa (vaikka pääseenkin ajoittain vähän temppuilemaan rallyilyn merkeissä) intoutui M lupaamaan, että hakee kaikille koirillemme rallysta ALO-tulokset. Minä sitten puolestani lupasin hakea AVO:t, saa nähdä!

Agility on minulla ja Omalla tauolla. Nika puolestaan tekee M:n kanssa ja hienosti tekeekin. Kaksikko olisi ihan kisavalmis, vähän jo puhuttiin, että josko jo loppuvuodesta joku startti. Olen myös huvin vuoksi käyttänyt vähän Veaa agihallilla, se rakastaa putkia ja hyötyy mielestäni ihan matalista jumppasarjoista hyppytekniikan muodossa, mutta mitään vakavamielistä emme ole lähteneet hallilla tekemään.

Jenna Vihervuori oli eräänä kertana GoPro -kameroineen hallilla ja kuviin pääsivät myös Vea ja Nika, hauskoja videoita!

Muita kesän vakiojuttuja ovat olleet makkaranpaisto- ja uimalenkit illan hämärtyessä, vaikka välillä lämpö tuskastuttaa, niin kyllä on ihanaa kun on kesä!

BH Sonorian Giuditta

Eli läpi meni niin, että kolisi! Tosi kivaa suorittamista Vealta, vaikka päivä oli kuuma, odottelua oli takana pari tuntia ja juoksutkin saivat pyllyn suorastaan roiskumaan...

Tarkistuksessa ei mitään ongelmaa, antoi kopeloida, silittää ja katsoa sirua.
Ilmoittautumisessa Vea vähän tuijotteli M:ää joka valokuvasi ja naapurikoiraa, joka muuten vain kiinnosti. Korjasin ja sen jälkeen istui siivosti. Odottaessa yksilösuoritusten alkamista vähän haahuileva.
Kytkettynä seuraamisessa vähän haahuili, vähän poikitti. Ensimmäisen täyskäännöksen jälkeen skarppasi ja siitä alkoi mennä paremmaksi koko ajan. Juoksussa pieni ilopomppu. Käännökset oikealle oli aika makeet, ohjaajalla olisi saanut olla hihna himpun pidempi.
Tuomarin kommentteja: "Se on todellakin iloista, se on erittäin tarkkaavainen. Se pikkasen hypähtelee jossakin kohtii tuolla, mutta hyvännäköinen. Jossain kohdissa saisi vielä ihan pikkasen paremmin pitää paikkansa niin sivusta kuin takaa katsoen, mutta kokonaisuutena kaikissa osioissa ja käännöksissä todellakin suoritus on erittäin hyvää."

Henkilöryhmä kiva sekä kytkettynä, että vapaana. Perusasennot himpun hitaat.
Vapaana seuraamisessa meinasi vähän lähteä keulimaan, joten otin stopin ennen kuin lähdin liikettä suorittamaan. Nyt suorempi ja vähän enemmän kontaktissa, juoksussa taas ilopomppu. Hitaassa kävelyssä olis saanut pysyä paremmin kontaktissa. Ällä ok.
Tuomarin kommentteja:  "Tässäkin sillä on vähän sitä pientä pompahtelua, mutta se on sitä nuoren koiran innokkuutta ja halukkuutta. Taas jossakin kohtaa sais pitää paremmin paikkansa vielä, mutta kuitenkin kokonaisuutena kaikissa käännöksissä ja nopeuksissa se on iloista seuraamista ja erittäin hyvä suoritus."

Liikkeestä istumisessa ei mulla mitään pahaa sanottavaa, kiva ja veamainen. Tuomarin ainoa kommentti taisi olla, että erinomainen.

Liikkeestä maahanmenossa olisi saanut mennä vähän nopeammin maahan ja tulla suorempaan eteen (voi Vea, normisti tää on niin sen bravuuri!), muuten kiva.
Tuomarin kommentteja: "En ole sitä virheeksi tänne laittanut, mutta loppuvaiheessa ja jatkossa tarkemmin vielä, että pikkasen suoremmin on edessä. Kokonaisuutena ihan erinomainen liike."

Paikkamakuu häiriön alla ok, mitä nyt ohjaaja teki ihan tyhmän virheen. Koira ei ollut kontaktissa ja mietin jo ennen käskyä, että ei mee ekasta jos nyt sanon... ja sanoin silti. No, tokalla käskyllä maahan. Välillä ilmeisesti vähän haisteli, muuten oli skarppi. Seuraili toista koiraa. Pysyi kuitenkin hienosti.
Tuomarin kommentteja: "Siinä jouduit jättämisvaiheessa antaa toisen käskyn, se tiputtaa arvosanan erittäin hyväksi."

Arvostelussa Veaa hipotti kun oli kuvaaja naamalla ja koira lähellä, yleisökin oli jännä. Vähän levottomana se siinä haukahteli ja pyöri, asettui sit kuitenkin.
Tuomarin kommentteja: "Viimeinen suoritus täällä tottelevaisuudessa ja todella sellainen ilo silmälle.Koira teki todellakin iloisesti ja halukkaasti ja odottaa ohjaajalta käskyjä, että mitä me sit seuraavana tehdään. Pikkasen vielä semmosta nuoren koiran yli-innokkuuttakin välillä siellä, mutta katson sen tässä vaiheessa ihan suureksi positiivisuudeksi."

ohi on!

Kaupunkiosuus oli aika kiva ja leppoisa. Ohiajava autoilija tuli kyselemään, edestä juoksi hölkkääjä (josta Vea meni vähän skarpiksi, muttei sen kummempaa) ja ohi ajoi pyörä. Seinässä istuessa käveli koira ohi ja lopuksi mentiin vielä ihmisryhmän keskelle. Tuloksena HYVÄKSYTTY, eli seuraavaksi kisoihin vain!
Videota koko hommasta pitäisi löytyä täältä.