Lämpiminä päivinä tekemistä riittää

Pipo silmillä, mutta tulossa ollaan! Esineruutukuvat Ida Huttusen ottamia

Vean tulokset palasivat kennelliitosta tällaisina, kyynärien suhteen nämä olivat hyviä uutisia, enkä jaksa murehtia nyt noista lonkistakaan sen enempää. Kolmivuotiaana haetaan lisää terveystuloksia, kun kuvataan virallinen selkä, jolloin voi nämäkin sitten kontrolloida. Tällä hetkellä aion nauttia iloisesta, terveestä koirastani ja jatkaa hyvillä mielin harrastuksia. Ehkä jopa niitä hyvänmielen agilityjumppailuitakin noilla shelttien korkeuksilla.

VEA
BH:ta varten ollaan treenailtu kovasti, Vean ohjattuja treenejä on ollut keskimäärin kolme/viikko (kaksi kaivarissa) ja kyllä ohjaajakin ehkä jo uskaltaa olla varovaisen positiivinen että selviää hengissä kokeesta. Pahimpia paikkoja kokeessa taitaa olla askeleiden laskeminen; miten vaikeaa voi olla kävellä ja laskea viiteenkymmeneen!
Kaivarissa ollaan tehty mukavia hallintatreenejä, joissa koiran on pitänyt olla kontaktissa rauhallisesti erittäin lähelläkin muita koiria. Näitä ollaan tehty mm. istumalla paikallaan rivissä, kun yksi ryhmän koirakoista pujottelee muiden välistä. Lisähaasteena erittäin tiukat välit, joista vain juuri ja juuri mahtuu kulkemaan koiran kanssa, eli kaikki ovat aivan toistensa iholla. Toisessa hallintatreenissä koirat istutetaan ympyrään ja otetaan aina muutama askel seuruutuksessa kohti keskipistettä, jolloin ympyrä pienenee. Lopulta kun oltiin jo aivan kylki kyljessä, käskettiin koirat vielä maahan. Vean kanssa sairaan hienoja suorituksia, ei ääntäkään ja kontaktit säilyivät. Tällaisten jälkeen on kiva miettiä, että kuukausi sitten meillä muka oli jokin ongelma tämän asian kanssa. Kuten itsekin sanoin: " Viime viikolla me ei osattu, tänään menee ehkä paremmin ja parin viikon päästä me sitten osataan". Treenaaminen kannattaa aina!

Viikko sitten käytiin tihkusateessa kuivaharjoittelemassa 1kg ja 2kg kapuloiden heittämistä vaaditun 10 metrin päähän. Varmasti hyvin vähäjärkisen näköistä hommaa, mutta puoli tuntia heiteltyä alkoi tulla semmoinen olo, että lihasmuistiin jopa jäi jotain. Kapulat ovat tuon jälkeen lentäneet hieman paremmin! Ettei koko päivä menisi ihan viattomien ohikulkijoiden viihdyttämiseksi, otettiin myös esineruutua, joka oli... aika hirveä. Myönnettäköön, harjoitus oli vaativa Vealle, jolla esineruutua on ylipäätään otettu hyvin vähän. Koira kyllä irtosi, mutta juoksi enemmän kuin käytti nenäänsä ja tötöili ympäri metsää omia juttujaan tehden. Esineitä löytyi lopulta pari kappaletta, mutta ei takuuvarmasti vaaditun ajan puitteissa.

Toimi kuitenkin hyvänä tilannekatsauksena ja muistutuksena siitä, että voisipa oikeasti koettaa tuotakin vähän treenata, jos oikeasti joskus aikoo kilpaillakin jossain lajissa. Harjoitusten vaativuutta otetaan huomattavasti alaspäin, tehdään suikaleita hyvin tallottuna ja kivoilla esineillä. Toukokuussa on sopivasti lomaakin, että voi aloittaa kunnolla ja katsoa sitten missä tilanteessa kesällä ollaan. Koska seuraavat ohjatut haut ovat luultavasti vasta syksyllä, lykkäämme varmaan kisastarttejakin ensi vuodelle ja käymme kesällä vaikkapa jossain tokokokeissa. Sinänsä ei siis ole mikään kiire.

NIKA
Nikan kanssa treenailu on jatkunut vähän rauhallisempaan tahtiin, viime sunnuntaina AVO-liikkeitä treenaillessa kaikki muu oli oikein hyvää, mutta kaukot takkuilevat yhä. Koetan kovasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja treenata liikkeen kuntoon, tyhmää käydä niitä starttejakaan läpi, jos tietää nollaavansa yhden liikkeen. Saatiin myös uusi paimennuskortti, joka täytyy kuitenkin käyttää pois jo ennen kesäkuuta, joten tiedossa on oikein paimennuskuukausi.

Agilityssa Oman kanssa tutut kuviot, teimme puoliohjatusti rataa vanhemman harrastajan ja kouluttajan silmien alla ja kovasti tuli komennusta, että lisää luottoa koiraan ja omiin taitoihin ja sitten kisoihin vain. Voi olla, että kesä on vähän enemmän agilitypainotteinen. Treenejä tulee olemaan kahdesti viikossa ja jos en kesän loppuun mennessä ole edes startannut virallisissa kisoissa, niin on kyllä häpeä! Oma on päässyt muutenkin loistamaan, sillä Ykän sairastellessa se on toiminut M:n treenikoirana tokossa ja rally-tokossa - toivottavasti jatkaen tehtävässään myös holskun palatessa kentille. Oman treeneistä lisää Ykän blogissa!

Niitä viikkoja--

--että kaikkea sattuu ja nyt sitä alkaa olla jo vähän hankala summata mitenkään fiksunmittaiseen postaukseen.

Kerrottakoon ainakin, että toko uudessa ryhmässä alkaa mennä jo todella hyvin ja Vea käyttäytyy hienosti. Se ei vieläkään ole kovin innoissaan kaikista ryhmätovereistaan, mutta työskentelee minun kanssani ilman ongelmia. Sunnuntaina olivat viimeiset hallitottikset, joissa viereisellä kentällä sattui olemaan supermölliagilitykilpailut. Meteliä ja hässäkkää siis riitti, mutta tästä huolimatta Vea oli tosi hyvä! Otettiin koirat yksitellen ja Vean seuraaminen näytti todella kivalta, se oli aktiivinen, kuunteli, eikä tuntunut juuri paineistuvan.

Viikonloppuna oli myös muuta jännää, kun lauantaina kävimme Nikan kanssa starttaamassa AVO:ssa. Ensimmäisistä kisoista tulokseksi tuli AVO3 (131p), kun nollasimme kaukon ja ohjaajan ihmetykseksi myös nouto meni nollille Nikan varastettua. Häkellyin niin kovasti, että kutsuin koiran takaisin, mutta jälkikäteen hyvä niin. En halua, että se oppii kisoissa olevan sallittua varastaa ja ykkönen oli joka tapauksessa jo saavuttamattomissa, joten nollaus ei tehnyt paljoakaan lisävahinkoa. Näitä nollauksia lukuunottamatta pisteet olivat hyvää tasoa; paikkamakuu, jätöt, hyppy ja yleisvaikutelma olivat kaikki ysiä tai kymppiä. Luoksetulon seiskasimme, koska ennakoin käskyä.
Toinen starttimme olisi ollut tänä viikonloppuna, mutta se taitaa nyt vähän lykkääntyä. Koira kyllä luultavasti saataisiin treenattua hyväksi siihen mennessä, mutta olikin sitten vähän muuta, joka vähän hidastaa nyt harrastelua.

Nimittäin Ykä on taas kipeänä. Vaikka Ykä ei olekaan minun koirani, imi sen sairasloma vähän kisailu- ja treenihaluja minustakin. Ei tunnu hyvältä tahkota Nikan kanssa kaukoja, kun veikka on saikulla. Otetaan siis suosiolla vähän pidempi pätkä ja treenataan Nikan kanssa rauhassa liikkeet parempaan kuosiin. Sillä tuskin on ainakaan mitään pahaa vaikutusta.
Kun Ykä oli jo valmiiksi tiistaina lähetetty sairaslomalle, eivät keskiviikon luustokuvausten paineet ainakaan helpottaneet. Plussat Vealle siitä, että se käyttäytyi hirmuisen hienosti, joka ainakin vähän helpotti omaa jännitykstäni. Otimme valokuvia vilkkaahkossa puistossa, jossa koiriakin meni jonkin verran ohi, mutta Vea ei juuri edes äännellyt näille. Hieno! Itse luustokuvaus tapahtui MeVetissä ja, no, tähän mennessä kun kaikki koirani ovat olleet täysin moitteettomia terveystuloksiltaan, niin kyllä tämä mietityttämään jäi. Vean tulokset Kennelliittoon lähetettyinä olivat: lonkat B/B, kyynärät 1/1, polvet 0, selässä ei sanomista (otatin omaksi referenssiksi kuvat koko rangasta). Vielä odotellaan millaisina tulokset virallisesti palautuvat.

Veaa ei ole agilitykoiraksi hankittukaan, mutta jos haluamme harrastaa hakua, kuuluu tottisosuuteen hypyt. Koskaan elämässään Vea ei ole ontunut pätkääkään (ainakaan nivelperäisesti, kerran sillä oli haava tassussa), se liikkuu iloisesti, eivätkä pakkasetkaan vaivaa sitä. Joitain liikuntamuotoja me luultavasti tämän myötä rajoitamme, mutta ehdottomasti itse liikkumista ja harrastamista ei oireettomalla koiralla lopeteta. Vaikka viralliset terveystulokset kertovat meille koirasta jotain, sitä on tähän mennessä tullut karvaasti todettua, että mitkään aat tai nollat eivät lopulta suojaa koiraa sairastumiselta.
Mietiskelin vähän aikaa CT-kuvausta, sillä se antaa niin paljon paremman kuvan nivelen todellisesta tilanteesta, mutta luultavasti en vielä ryhdy kuvauttamaan. Vaikka näkisinkin lisää, mikään koiran hoidossa ei luultavasti muuttuisi. Sen ruokinnasta, liikunnasta ja lihashuollosta pidetään jo nyt huolta. Yhtenä lisänä tosin alan luultavasti käyttämään Veaa säännöllisesti fysioterapeutilla/hierojalla, siinä samassahan tuo menee kuin Ykäkin. Tänä viikonloppuna lähdetäänkin sitten treenaamaan BH:ta varten, joten ainakaan tähän ei voi jäädä paikalleen pohdiskelemaan.