maanantai 8. joulukuuta 2014

Toko korkattu!



Eilen oltiin Porvoossa PORSKin hallikokeessa korkaamassa Vean kanssa ALO-luokka. Tuomarina oli tuttu Harri Laisi, joka on joskus ollut tuomaroimassa myös Nikan tokokisoja. Liikkeelle lähdettiin aamusella, koska Oma oli samassa luokassa kisaamassa aiemmalla numerolla. Samalla saatiin Vean kanssa kivasti aikaa tutustua koepaikkaan. Itseäni vähän jännitti, kun halliin ei päässyt kuin juuri ennen oman paikkamakuun alkua, mutta onneksi hallin ulkopuolellakin tulivat jo haisut ja koirakontaktit.
Vean kanssa otettiin tuttu tyyli, eli vähän temputtelua, leikkiä ja sitten törröttämään jonnekin, jotta koira saa rauhoittua ja seurailla ympäristöään. Paikkamakuussa vieressämme oli bortsu ja sheltti, joista jälkimmäistä vähän jännitti. Sekä paikkis, että yksilöliikkeet menivät kuitenkin oikein kivasti ja lopputulemana 184,5p, ALO1 ja KP!




Alla vielä vähän tarkemmin pisteet ja jotain, mitä tuomarin huomioista jäi mieleen:
Luoksepäästävyys 10
. Laisi lähestyy koiria tosi kivalla tavalla vähän sivulta. Vea nyt ei ota nokkiinsa tulee luo miten vain, mutta pienempienkin koirien omistajana iso peukku tästä tuomarille! Vea haisteli kädet, ei liikkunut.
Paikkamakuu 10. Vieressä koira piippasi ja nousi seisomaan, mutta Vean paikkamakuu on niin varma, että olisin hämmästynyt jos se olisi sieltä jonnekin lähtenyt.
Seuraaminen kytkettynä 8,5. Koiraa jännitti sen verran, että se hieman haahuili. Suorilla oli korrekti, mutta täyskäännöksessä (yleisön vieressä) teki ison kaaren selän takaa. Perusasento suora, mutta olisi saanut istua nopeammin.
Seuraaminen taluttimetta 8,5. Liikejärkkää oli sekoitettu sen verran, että kisoissa taluttimetta seuraaminen oli vasta seisomisen jälkeen. Tässä muuten ok, mutta jälleen täyskäännöksessä jäi jälkeen (sen verran, että päätin antaa toisen käskyn). Nyt jälkiviisaana olisi pitänyt tajuta, että kun koira oli vähän ajatuksissaan, olisin ihan hyvin voinut tehdä vähän hitaammat täyskäännökset ja antaa sille aikaa ehtiä mukaan. Jälleen perusasennot suorat, mutta vähän hitaat.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5. En muuten tiedä mistä puolikas piste, olisko ollut vähän hidas?
Luoksetulo 10. Tästä tuli vain kehuja.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9. Otti pari askelta ennen kuin pysähtyi.
Estehyppy 9. Haisteli estettä.
Kokonaisvaikutus 8,5. Oli kuulemma kivannäköistä ylipäätään, mutta näitä yllekirjoitettuja korjattavia vielä.
184,5p, ALO1, KP



M kirjoitteli Oman kisakäynnistä Ykän blogin puolelle!


tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulukuu



Mitäs tässä ellei elämää. Pian alkavat joululomat ja koirille on tiedossa muutoksia arkeen, kun meillä on edessä muutto. Kovin pitkälle ei lähdetä, länttä kohti naapurikuntaan. Ulkoilualueet uuden asunnon läheisyydessä vaikuttavat lupaavilta ja samalla loppuu myös hissirumba. Omat tuntemukset ovat ristiriitaiset, Itä-Helsinki on ollut koti liki koko elämäni, mutta tämän koiramäärän kanssa "korpi" on meille parempi ratkaisu. Uusi asunto vaikuttaa kotoisalta.


Treenailu on viime aikoina tapahtunut lähinnä ilta-aikaan ja sisällä. Vapaavuoro oman seuran hallilla on jo nyt osoittautunut hyväksi ostokseksi, kun enää ei haittaa pimeä tai viima. Vea on jatkanut ohjatuissa PK-treeneissä tähän asti ja Nikalla oli viime sunnuntaina viimeinen agilitytunti, nyt ollaan ensi vuoden alkuun asti omillamme ja keskitytään joululomailuun/pakkaamiseen/omatoimiseen treenaamiseen. Ensi sunnuntaille on varattu tokon ALO-kilpailut Omalle (M ohjaa) ja Vealle (minä ohjaan), niistä varmaan lisää sitten tuonnempana.



Vielä kun jäisi lumi maahan, niin tässä alkaisi olla varsin jouluinen meininki.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

2-vuotias Vea!


 Onnea Sonorian G-pentue!

Toinen ikävuosi tuntuu olleen Vealle henkisen kasvun aikaa. Painoa on rotevoitumisen myötä tullut n. kilon verran, mutta tärkeimmät muutokset ovat tapahtuneet pääkopassa. Vea on itsevarmempi, se ei jännitä niin pahasti asioita, jotka muksuna vielä olivat aika hurjia. Silti koirasta kyllä näkee, että sen kehitys on kesken. Vea on ihana, iloinen ja vilkas, ajoittain malttamaton. Se huomaa kaiken ja kärsivällisyys on hyve, jota pidetään jatkuvasti yllä.


Kevään suurin jännä oli BH, sitä treenattiin Vean kanssa ahkerasti, jotta ohjaajakin olisi varmoin mielin kokeessa. Ja hienostihan se meni, kehujen kera. BH:n jälkeen kesälomailtiin, olin itse kesän töissä ja koirien kanssa treenit olivat rentoa hyvänmielentouhua. Mökillä nautittiin alkukesän paahtavasta auringosta, uitiin ja käveleskeltiin.


Syksyn lähestyessä alkoi jälleen aktiivisempi treenaus. Rally-toko oli muuttunut viralliseksi lajiksi ja vitsailusta innostuneena lähdettiin treenaamaan sitäkin. Koska koirilla oli perustaidoissaan jo alo-luokan liikkeet, pääsivät Ykä ja Vea nopeasti kisoihin. BH:n lisäksi tuli sitten M:n kanssa hankittua toinenkin koulari: RTK1.



Hakukisoihin emme varmaankaan tänä vuonna lähde, mutta yhä ne häämöttävät päämäärämä. Ensi vuosi vaikuttaa mukavalta harrastusten jatkamisen suhteen ja kun koirakin on ollut terve, ei meillä pitäisi olla kuin taivas rajana.
Tärkeämpää on kuitenkin mukava, mutkaton arki koirien kanssa. Vea on loistanut lempeänä "leikkitätinä", jonka kanssa pienikokoisetkin koirakaverit ovat saaneet telmiä turvallisesti. Se on kärsivällinen ja kiva kaveri, joka kyllä intoutuu rohkeasti reiluun ja äänekkääseen painiin, mutta osaa myös kellahtaa kyljelleen kiipeilypuuksi.


Hyvää syntymäpäivää, laulava Giudittamme!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Tuloksia, lainakoiria ja kotiinpalaaja



RTK/TOTTIS
Ensin hävettävän pitkään ilmoittamatta jäänyt: M ja Vea hakivat syyskuun lopussa RTK1-koulutustunnuksen! Myös Ykä sai saman tuloksen, joten molemmat koirat siirtyvät nyt AVO-luokkaan. Go team!


Tämän myötä "sain" Vean taas takaisin vain itselleni ja M puolestaan joutuu totuttelemaan, että minä treenaankin välillä Ykää. Onneksi Ykä kuuntelee kuuliaisesti myös minua, vaikka olenkin joutunut tottumaan eri käskyihin (omat käskyni eivät ole ihan perinteiset tottis-käskyt, jotka taas Ykälle on opetettu). Ykä handlaa AVO:n liikkeet pikku viilausta vaille jo nyt, Vealle sen sijaan opetetaan vielä pari liikettä. Toivon mukaan päästäisiin kuitenkin tänä vuonna starttaamaan jo!

Vean kanssa käydään yhä myös ohjatussa tottiksessa, jossa noudot olisivat jo liki valmiit ja muukin viilailua vaille. Eteenlähetystä Vean kanssa pitää vielä harjoitella, ettei juokse ihan vinoon (ei voi pienen koiran päässä pysyä, että MINNE se palkka jätettiin!) ja kaikessa ohjaajan makuun saisi olla vielä ripaus varmuutta. Toissa viikolla prinsessa esimerkiksi keksi, että maahanmeno märkään nurmeen on junttien hommaa. Muistuteltiin aiemman kevään ja syksyn lätäkköterapiaa, sekä mukavia maahanmenoja hallissa - viime kerralla menikin sitten tosi nätisti.


HAKU
Haussa on just nyt vähän enemmän vauhtia kuin tarkkuutta, joten muutetaan taas hetkeksi tehtäviä, jotta ei alkaisi keksimään omia ratkaisuja. Kaikenlainen etenemisongelma näyttäisi olevan kitketty, koira uppoaa syvälle, mutta lähtee sitten tsekkaamaan aluetta eteenpäin suu auki ja nenä kiinni. Täytyy panostaa suoriin pistoihin, hyvään hajuun, jotta alkaisi käyttää jälleen nenää. Hetkeksi liiat tyhjät pois, jotta suoraan meneminen olisi mahdollisimman kannattavaa.


AGILITY
Nikasta on tullut ihan M:n agitykki. Kun Oma on mammalomaillut kasvattajalla, minä olen lähinnä ihmetellyt seniorin kehitystä ja hyvää yhteistyötä. Nika on pärjännyt hienosti ohjatuissa agitreeneissä, joita oli vielä kesäkaudelta pari jäljellä, tsempannut möllikisoissa ja nyt osallistunut tekniikkakurssillekin!

Tällä viikolla saimme Oman takaisin kotiin, joten minäkin pääsin treenaamaan tekniikkakurssilla harjoiteltuja pakkovalsseja, vastakäännöksiä, twistejä, jaakotuksia, saksalaisia ja mitä vielä. Oma oli aivan liekeissä, kyllä oli vaikea jättää treenit lyhyiksi, ettei mamma ihan uuvuta itseään. Hyvänmielen kepitkin tuli tehtyä, mutta varsinaisia ratoja tai kiipeilyesteitä ei vielä otettu. Nyt vaan jatketaan Oman kuntokuuria, jotta sekin pääsisi pian takaisin treeneihin!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Kuulumisia

Oli tässä pitkä teksti kirjoitettuna, mutta blogger poisti sen... hohhoi. Olen ollut puolitoista viikkoa kipeänä ja lusinut siten suurimman osan lomistani kotona, näinhän se tuntuu aina menevän. Nyt alkaa kuitenkin olo helpottaa ja hyvä niin, sillä tänään alkaa taas ohjattu tottis! Vean seuraaminen tuppaa vinoutumaan, joten on kiva päästä kouluttajan silmien alle hiillostettavaksi. Silloin kun tekee vielä pykälän verran huolellisemmin ja joku on apuna kertomassa milloin voi vielä vaatia ja milloin pitää löysätä.


Hakua ollaan treenattu ahkerasti omatoimisena. Nyt kun ohjaaja alkaa olla rauhallinen kaikissa tilanteissa ja ohjaaminen on ylipäätään selkeämpää, päästään treenaamaan taas muita juttuja. Viime kerralla neljä maalimiestä, kaikki n. 50m, eikä apuja. Ensimmäinen löytyi oikeasta etukulmasta, jonne koira lähti hyvää vauhtia ilman hetsailuja. Käytti tosi hienosti nenää, palautuksella olisi lähtenyt vähän viipottamaan, mutta iloisesti kutsuen tuli luokse. Toinen etukulma oli tyhjä, jonne piti käskeä kaksi kertaa, että upposi kyllin syvälle, mutta toisella kehoituksella etsikin oikein kivasti. Kolmannelle lähetin liian vinoon, jolloin alkoi työskennellä taaksepäin, annoin mennä ja koiran itse korjata. Hakikin sitten hienosti, palautti ja näytti hyvin. Neljännellä taas hyvä, suora pisto, mutta itse sohlasin näytöllä ja vähän häiritsin koiraa. Palasi kuitenkin töihin hienosti. Kaiken kaikkiaan todella hyvän mielen treenit!


Omalla menee hienosti, elokuun lopussa merle putkautti maailmaan kolme hienoa sheltinpentua. Synnytys meni hienosti ja Oma on toiminut mallikkaasti emona, pennuista on ilmeisimmin ollut jo paljon kyselyitä, mutta söpöjä kuvia voi aina käydä katsomassa Käpäläkoplan sivuilla! Oma jatkaa äitiyslomaa lokakuun lopulle, jonka jälkeen se palaa kotiin kohottamaan kuntoa. Ensi vuoden puolella toivottavasti päästään takaisin agilityä treenaamaan, sitä ennen mahdollisesti vähän rallya, se kun ei ole niin raskasta.


Rallysta puheen ollen: Ykä ja Vea kävivät toisissa rallykisoissaan Hangossa! Tällä kertaa Vea voitti isoveikan pisteillä 99/100p ja sijoittui toiseksi - hyvä M ja Vea! Vielä yhdet näin hienot kisat ja meillä on ensimmäiset rally-tokon koulutustunnukset.



Agilityssä saimme uuden kouluttajan syyskuulle, sen jälkeen ulkokausi loppuukin ja siirrytään halliin. Siellä meillä ei ole tiedossa vakitunteja, mutta toivottavasti saadaan vapaavuoro-oikeus ja päästään joillekin yksittäisille kursseille/koulutuksiin. Itsellänihän ei ole tällä hetkellä koiraa, joten M ja Nika tuuraavat meitä agilitykoulutuksissa. Olen itse vain imemässä oppia etäältä. Tosin toissakerralla, tunnilla ollessa oppilaskato, pääsin minäkin treenaamaan - kouluttajan koiralla! Oli aika jännää ohjata koiraa, jota ei ollut koskaan ennen nähnyt ja joka oli vielä "väärää" roturyhmää. Onneksi oli edes samaa kokoluokkaa kuin shelttimme. Terrierit ovat metkoja, mutta kyllä sitä vähän ikävöi Omaa, joka lukee minua yhtä hyvin (tai varmaankin paremmin) kuin minä sitä ja antaa vähän virheitänikin anteeksi.