keskiviikko 22. lokakuuta 2014

2-vuotias Vea!


 Onnea Sonorian G-pentue!

Toinen ikävuosi tuntuu olleen Vealle henkisen kasvun aikaa. Painoa on rotevoitumisen myötä tullut n. kilon verran, mutta tärkeimmät muutokset ovat tapahtuneet pääkopassa. Vea on itsevarmempi, se ei jännitä niin pahasti asioita, jotka muksuna vielä olivat aika hurjia. Silti koirasta kyllä näkee, että sen kehitys on kesken. Vea on ihana, iloinen ja vilkas, ajoittain malttamaton. Se huomaa kaiken ja kärsivällisyys on hyve, jota pidetään jatkuvasti yllä.


Kevään suurin jännä oli BH, sitä treenattiin Vean kanssa ahkerasti, jotta ohjaajakin olisi varmoin mielin kokeessa. Ja hienostihan se meni, kehujen kera. BH:n jälkeen kesälomailtiin, olin itse kesän töissä ja koirien kanssa treenit olivat rentoa hyvänmielentouhua. Mökillä nautittiin alkukesän paahtavasta auringosta, uitiin ja käveleskeltiin.


Syksyn lähestyessä alkoi jälleen aktiivisempi treenaus. Rally-toko oli muuttunut viralliseksi lajiksi ja vitsailusta innostuneena lähdettiin treenaamaan sitäkin. Koska koirilla oli perustaidoissaan jo alo-luokan liikkeet, pääsivät Ykä ja Vea nopeasti kisoihin. BH:n lisäksi tuli sitten M:n kanssa hankittua toinenkin koulari: RTK1.



Hakukisoihin emme varmaankaan tänä vuonna lähde, mutta yhä ne häämöttävät päämäärämä. Ensi vuosi vaikuttaa mukavalta harrastusten jatkamisen suhteen ja kun koirakin on ollut terve, ei meillä pitäisi olla kuin taivas rajana.
Tärkeämpää on kuitenkin mukava, mutkaton arki koirien kanssa. Vea on loistanut lempeänä "leikkitätinä", jonka kanssa pienikokoisetkin koirakaverit ovat saaneet telmiä turvallisesti. Se on kärsivällinen ja kiva kaveri, joka kyllä intoutuu rohkeasti reiluun ja äänekkääseen painiin, mutta osaa myös kellahtaa kyljelleen kiipeilypuuksi.


Hyvää syntymäpäivää, laulava Giudittamme!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Tuloksia, lainakoiria ja kotiinpalaaja



RTK/TOTTIS
Ensin hävettävän pitkään ilmoittamatta jäänyt: M ja Vea hakivat syyskuun lopussa RTK1-koulutustunnuksen! Myös Ykä sai saman tuloksen, joten molemmat koirat siirtyvät nyt AVO-luokkaan. Go team!


Tämän myötä "sain" Vean taas takaisin vain itselleni ja M puolestaan joutuu totuttelemaan, että minä treenaankin välillä Ykää. Onneksi Ykä kuuntelee kuuliaisesti myös minua, vaikka olenkin joutunut tottumaan eri käskyihin (omat käskyni eivät ole ihan perinteiset tottis-käskyt, jotka taas Ykälle on opetettu). Ykä handlaa AVO:n liikkeet pikku viilausta vaille jo nyt, Vealle sen sijaan opetetaan vielä pari liikettä. Toivon mukaan päästäisiin kuitenkin tänä vuonna starttaamaan jo!

Vean kanssa käydään yhä myös ohjatussa tottiksessa, jossa noudot olisivat jo liki valmiit ja muukin viilailua vaille. Eteenlähetystä Vean kanssa pitää vielä harjoitella, ettei juokse ihan vinoon (ei voi pienen koiran päässä pysyä, että MINNE se palkka jätettiin!) ja kaikessa ohjaajan makuun saisi olla vielä ripaus varmuutta. Toissa viikolla prinsessa esimerkiksi keksi, että maahanmeno märkään nurmeen on junttien hommaa. Muistuteltiin aiemman kevään ja syksyn lätäkköterapiaa, sekä mukavia maahanmenoja hallissa - viime kerralla menikin sitten tosi nätisti.


HAKU
Haussa on just nyt vähän enemmän vauhtia kuin tarkkuutta, joten muutetaan taas hetkeksi tehtäviä, jotta ei alkaisi keksimään omia ratkaisuja. Kaikenlainen etenemisongelma näyttäisi olevan kitketty, koira uppoaa syvälle, mutta lähtee sitten tsekkaamaan aluetta eteenpäin suu auki ja nenä kiinni. Täytyy panostaa suoriin pistoihin, hyvään hajuun, jotta alkaisi käyttää jälleen nenää. Hetkeksi liiat tyhjät pois, jotta suoraan meneminen olisi mahdollisimman kannattavaa.


AGILITY
Nikasta on tullut ihan M:n agitykki. Kun Oma on mammalomaillut kasvattajalla, minä olen lähinnä ihmetellyt seniorin kehitystä ja hyvää yhteistyötä. Nika on pärjännyt hienosti ohjatuissa agitreeneissä, joita oli vielä kesäkaudelta pari jäljellä, tsempannut möllikisoissa ja nyt osallistunut tekniikkakurssillekin!

Tällä viikolla saimme Oman takaisin kotiin, joten minäkin pääsin treenaamaan tekniikkakurssilla harjoiteltuja pakkovalsseja, vastakäännöksiä, twistejä, jaakotuksia, saksalaisia ja mitä vielä. Oma oli aivan liekeissä, kyllä oli vaikea jättää treenit lyhyiksi, ettei mamma ihan uuvuta itseään. Hyvänmielen kepitkin tuli tehtyä, mutta varsinaisia ratoja tai kiipeilyesteitä ei vielä otettu. Nyt vaan jatketaan Oman kuntokuuria, jotta sekin pääsisi pian takaisin treeneihin!