Jos lähtis lomille

Eli mökkeilemään viikonloppuna ja luultavasti juhannukseen asti. Jos saan näpsittyä hyviä kännykkäkuvia, voin kiusata niillä, mutta muuten meistä ei luultavasti viikkoon kuulu paljonkaan. Koirat saavat ansaitun päännollauksen, johon kuuluu korkeintaan uintiharjoittelua ja pihatokoa.
Sitä ennen kuitenkin tästä viikosta! Kaikki kuvat on napannut Heartshapedin Laura Niska.

TOKO
Maanantaina oltiin tuttuun tapaan tokossa, sää uhkaili sadetta, mutta pysyi pilvisenä. Tämä ei sinänsä meitä haitannut, Veallakin oli sopivasti energiaa viileämmällä kelillä.
Otimme alkuun paikkamakuun. Toin tälläkin kertaa Vean suoraan autosta tehtäviin, tein maasta sivulle siirtymisiä ja hauskoja temppuja lämppäilynä. Vea oli nahkan ja vanhemman sakun välissä, sitä näytti ensin vähän ahdistavan, mutta kertaakaan ei noussut. Alkuun kuului puhahduksia, joista kielsin, hiljaisuudesta vein välipalkan ja kohta pääsinkin normaalin välimatkan päähän. Yksittäin sivulle ja seuraamisen kautta palkkaus.
Seuraavaksi otettiin seuraamista kytkettynä, ryhmässä. Kouluttaja seuruutti pitkähkösti, mutta Vealla riitti maltti. Välipalkkasin nameilla.
Vapaana seuraamisessa otinkin sitten ihan lyhyitä pätkiä patukka kainalossa. Häiriö ei haitannut Veaa, se osaa nyt odottaa lelua kainalosta ja seuraakin paremmin minua kuin namia. Hienoja nämä!
Hypyssä ja ruudussa kerrattiin vanhoja juttuja, harjoiteltiin myös kaukojen alkeita(maahan-istu -siirtymiä aivan koiran edessä).
Noudossa saatiin vihjeitä parempaan palauttamiseen. Tarvitsisin itse leikkikurssia, vaikka Vea saa voittaa ja riepotella, voisin antaa sen olla vahvempi. Ykällä on leikkiessä enemmän itsevarmuutta, mutta Vea ei ole Ykä! Hyvän koko suun otteen penska kuitenkin ottaa ja lelun varastaminen ei nykyään ole enää mikään helppo homma. Kun noutojutut lelulla alkoivat sujua, lopeteltiin.

HAKU
Tiistaina hakua samassa ukkosen odottelussa. Tytöt olivat mukana tallomassa maastoa, Nika ja kouluttajan saku huutelivat vähän toisilleen, mutta eipä kumpikaan näyttänyt olevan kovin tosissaan. Jatkoivat matkaa kun kehotettiin.
Uusi maasto, Vealla kolme maalimiestä, jotka auttoivat äänimerkillä. Koira oli vähän nuutunut, joka saattoi johtua vähän sekaisin olevasta mahastakin. Töitä se kuitenkin teki hienosti. Ensimmäinen maalimies etulinjalta vasempaan kulmaan. Vea lähti ensin maalimiehestä reilusti vasempaan, mutta käytti nenäänsä ja etsi hyvin itse. Rullan toi hienosti käteen asti ja leikittiin yhdessä, ei pudottele enää läheskään niin paljon. Näytölle lähti niin vauhdilla, että poltin kämmeneni. Pidin kuitenkin kiinni! Hanskat ensi kerralla mukaan, niin ei käy kipeää.
Toinen maalimies keskivaiheilla, oikealla. Ennen toista maalimiestä vaadin koiralta vähän maltillisempaa kulkemista, sillä on jo iso into metsään ja tietää selvästi mitä ollaan tekemässä, nyt voi alkaa pyytää myös käytöstapoja. Vea ei tehnyt pistoa kyllin syvälle ja jäi etsimään läheltä, maalimies oli vähän kallion takana ja alla. Kaarsi vasempaan ja olisi mennyt keskilinjan yli, jolloin otin hallintaan ja lähetin uudestaan. Löytyi kun malttoi mennä pidemmälle, paljon kehuja ja leikkiä, näyttö jälleen hieno.
Kolmas maalimies puolihaamuna keskilinjasta vasemmalle, eli helpotettiin hieman. Tälle lähti hirveällä vauhdilla, löysi nopeasti ja toi rullan varmanoloisesti. Näyttökin hieno, eli ukkojen metsästys päästiin lopettamaan hyvillä mielin.

Lopuksi otettiin vielä esineruutu suhteellisen vaikeassa maastossa, oikein ylikasvaneella pellolla. Esineitä oli useampi, mutta tällä kertaa haettiin vain yksi. Veaa hetsattiin heittelemällä esinettä ja juoksuttamalla avustajaa pellossa samalla esineitä ilmaan heittäen. Vea parka vain oli niin paljon heinikkoa matalampi, että jouduin vähän nostamaankin sitä, jotta koira näkisi missä avustaja juoksee. Kunhan riemukierros oli tehty, vein koiran heinikon reunaan, juttelin vielä vähän "oliskohan esineitä siellä", vire oli korkealla ja ääntä lähti, joten odotettiin hiljaisuutta ennen kuin lähetin. Vea aloitti pienellä rallilla pää ylhäällä, ilmeisestikin paineita purkaen. Nopeasti kuitenkin rauhoittui ja alkoi käyttää nenäänsä, juoksi ilmeisestikin yhdestä esineestä ohi, mutta löysi sitten hienon hanskan. Toi käteen asti, mutta irrotti saman tien. Leikittiin kuitenkin reilusti, Vea sai voittaa hanskaa ja aina kun sain varastettua, nakkasin hanskan  maahan, jotta sai hakea uudestaan. Hyvä fiilis tuntui jäävän hommasta, eiköhän nuo esineetkin ala tulla käteen asti.
Nyt on ensimmäinen hakukurssi ohi, mutta jatkamme suoraan seuraavaan. Haku on ollut tosi mieluinen laji molemmille nyt kun itsekin olen alkanut tajuta mitä hommassa tehdään. Tästä voisin saada itselleni kilpailulajin PK:n puolelta.

Vea taluttaa veikkaa

Keskiviikkona koirilla oli lepopäivä, olin itse vähän tutustumassa kouluhommiin (aloitan klinikkaeläintenhoitajan opinnot syksymmällä, saatan kirjoitella niistäkin sitten), joten toko jäi väliin. Torstaina ja perjantaina luultavasti peltoilua, lenkkiä ja pyöräilyä, jonka jälkeen kesälaidun kutsuu.
Alla vielä pari kuvaa Vean ja Nikan vieheilystä!