Herranjestas tätä kuumuutta! Ei tule yhtään mitään mistään tällä menolla, mittari näyttää varjossa +29-astetta ja koirat hönkivät unissaankin niin kovaa, että lämmin on. Aktioitava kuitenkin on, joten juhannusloman jälkeen harrastuksiin sitten vain!
Juhannus vietettiin Helsingissä, käytiin vähän uimassa, syötiin hyvin ja nautittiin lämpimistä.
AGILITY
Sunnuntaina (onneksi viileässä hallissa, iltasella) päästiin treenailemaan agia. Vean kanssa touhuttiin viereisellä kentällä tokojuttuja ja pennulla oli mukavasti energiaa. Se haki hienosti perusasennot ja seurasi suorassa, jättöjä pitäisi harjoitella lisää. Agihallin viileys sai myös Vean vähän hepuloimaan ja rallattelemaan, mutta annoin touhuta, kun kerta kivaa oli. Välillä pyysin tuomaan lelun ja tekemään jonkun jutun tai juoksemaan putken tai yhden esteen yli.
Muiden rata näytti about tältä:
Rataa lainattiin eräästä blogista, mutta nyt on päässyt osoite katoamaan. Lisään jos löydän! Nika otti ensin juoksentelun sunnuntaihölkkämalliin, mutta kummasti siihenkin tuli vauhtia, kun äiskä juoksikin edelle ja jätti sen hidastelemaan putkeensa. Nikaa ei ole niin taitava, mutta sitä on helppo ohjata. Joten kun tällaisia hyviä päiviä tulee ja koiraakin tuntuu kiinnostavan agiesteet, otetaan niistä kaikki irti. Irtoaminen 11-13 onnistui kivasti. Nika ei pysähdellyt kuin yhdessä putkessa,viidelletoista olisin saanut molemmilla koirilla ohjata paremmin (miten minä ehdin sinne!). Ja no, mitä siitä sanoisi, se on Nika. Ei niin nopea, mutta varma. Esteelle 13 oli vähän eri versioita, yksi niistä oli ottaa kaikki kolme vierekkäin olevaa estettä välistävetoina. Harjoiteltiin tätä Nikan kanssa erikseen. Alla videopätkä Nikasta, kaikki videot on treenien loppupäästä, jolloin ohjaaja alkoi olla jo vähän naatti...
Oma taas on vähän liiankin nopea! Ensimmäinen höseltely meni alkuinnostuksen piikkiin, kun koira alkoi keskittyä, se meni tosi komeannäköisesti. 7-8 käännyin ensin itse huonosti, jolloin koira juoksi putkesta ohi, mutta kun korjasin jalkani, sujui. 10-13 osoittautui haastavimmaksi pätkäksi. Oma ei irtoa hyvin, putken jälkeen se olisi juossut seiskaa ja ohjaajaa kohti. Harjoiteltiin hommaa namialustalla, joka auttoi vähän, mutta lopulta parhaaksi ratkaisuksi osoittautui sprintata itse niin kovaa kuin lähti ja olla jo yhdentoista kohdalla, kun koira pääsi putkesta. Tämä toimi, mutta olin neljälletoista myöhässä, jolloin 15 oli haastava. Varsinkin videon ekassa pätkässä, jossa itse asiassa meinaan mennä nurin kolmentoista kohdalla, paremmat kengät vois hankkia!
No, meni se kuitenkin aina sinne putkeen kunhan huidoin. 18 pari kertaa väärään suuntaan (videolla tietenkin sellainen versio, jossa en ees korjaa...), mutta saatiin toistoilla onnistumaan. Omastakin vähän videota.
Lopuksi koirat saivat mupeltaa pihalla, tässä vähän pätkää Ykän ja Vean leikeistä.
TOKO
Maanantaina oli tokotreenit, asteita silloinkin n.28 (vaikka aloitettiinkin klo 19 jälkeen) ja se näkyi. Joko koiraporukka oli vähän nuupallaan. Vaikka aloitettiinkin hauskoilla tempuilla, kuten pujottelulla, jalkojen välissä seuruuttamisella juosten ja peruuttaen ja ryömimisellä, Veaa ei tuntunut kiinnostavan lelu tai nakki. Se kyllä mielikseni kiskoi vähän, mutta aina lelun saatuaan juoksi vähän kauemmas ja pisti pitkäkseen. Otettiin paikkamakuu, paikkaistuminen ja ryhmässä seuraaminen, jonka jälkeen lähinnä rentoiltiin.
Luoksetuloja pitkältä matkalta palkka heti kun tuli luo, nopeita, mutta kuten aiemminkin, leikkiminen ei sytyttänyt nyt. Väliin vähän asennonvaihtoja kaukojenomaisesti, mutta pysyin ihan lähellä, enkä juurikaan vaikeuttanut.
Noutoa noutokapulalla. Hetsattiin kuten lelua ja nakattiin, pidin Veaa vähän pannasta, että kapula ehti lentää ennen kuin se lähti. Koira meinaa saada kapulasta päähänsä, jos lähtee samaan aikaan sen kanssa, sen verran nopea se on. Palautuksessa pidin passivista palloa toisessa kädessä, jolloin Vea toi tosi hienosti käteen asti. Pari kertaa koetti tässä samaa kuin lelupalkan kanssa, eli olisi vain mennyt jonnekin mässyttämään kapulaa keskenään. Tomerampi käsky, niin kiinnosti tulla taas luo.
Ylipäätään vire oli niin tasoa "laama", että paljon noista treeneistä ei irti lähtenyt. Täytyy myöntää, olin itsekin jo aika naatti vietettyäni koko päivän tuossa +30-asteessa.
Kymmenen jälkeen käytiin vielä pyörälenkittämässä shelttejä, lyhyehkö matka ja tasainen vauhti. Kokeilin Nikalla springeriä, mutta se alkaa juosta vinossa. Omalla sen sijaan vekotin jopa toimi, koska koiralla ei ole ilman muita juoksijoita ja eri käskyä intoa vetää yhtään mihinkään. Juoksi erittäin mallikkaasti vierellä.
HAKU
Tappohelle jatkui, joten jätettiin henkilöetsintä eiliseltä ja otettiin esineruutua. Haastava maasto 50x50, mukana ojaa, 150cm korkeita saniaisia ja muuta vastaavaa. Tallominen oli suuri ilo.
Vealle jätettiin metsään pari esinettä, mutta haetutettiin vain yksi. Hetsattiin ensin seisomalla koiran kanssa kauempana, kun maalimies nakkasi esinettä pari kertaa ja juoksi metsään sen kanssa. Poistuimme Vean kanssa, maalimies jätti esineen metsään ja tuli itse pois. Hetsauksen aikana Vea huusi siihen tapaan kuin se nyt yleensäkin kiljuu, mutta odottamisen se hoiti yllättävän hiljaa - jes!
Palasimme lähetyspaikalle, näytin Vealle metsää jotta se tajuaa mitä ollaan tekemässä ja lähetin. Lähti hyvin, muttei kyllin syvälle, pyöri jonkin aikaa ja palasi keskilinjalle, jolloin lähetin suoraan uudestaan metsään. Nyt lähti hakemaan syvemmältä ja löysi hienon hanskan.
Leikittiin hanskalla, nakkelin sitä maahan ja vedettiin kilpaa, jonka jälkeen luovutus. Vea ei hinkunut tai säheltänyt enää, tuli hyvin sivulle, seurasi kivassa kontaktissa ja oli rauhassa kun esine annettiin tuomarille. Tosi hieno tyttö! Kuten todettua, tämä riitti Vealle, se pääsi lepuuttelemaan muiden vuorojen ajaksi.
Lopuksi otettiin vielä ilmaisutreeni, maalimiehellä oli rulla ja hän juoksi pellon yli metsänlaitaan mahalleen makaamaan. Vea koetti pari kertaa nousta perään jo odottaessa, mutta tuli käskystä takaisin viereen istumaan. Nyt ääntä lähti kun valmistauduin lähettämään, mutta hiljeni sitten ja luvasta häipyi kuin raketti. Tämä oli ensimmäinen kerta kun maalimies oli mahallaan maassa, Vea kävi ensin häntä ylhäällä heiluen haistelemassa tyypin läpi, tajusi sitten rullan ja lähti takaisin. Kesken pellon olisikin lähtenyt leikkimään rullalla, mutta äkäisystä ja kehuista muisti mitä oltiin tekemässä. Rulla käteen asti, en leikittänyt vaan kehuin rauhallisesti, kiinnitin ja lähetin näytölle. Alussa oli oja, johon meinasin rykäistä kumoon, mutta liinaa onneksi riitti ja päästiin onnellisesti molemmat perille. Paljon lihapullia Vealle.
Lopuksi sheltit pääsivät vielä pellolle juoksemaan kouluttajan koirien kanssa, olen tosi ylpeä Nikan käytöksestä vieraiden ja isojen koirien kanssa. Ennen se oli epävarmempi ja rähjäsi turhaan, nykyään Nika sanoo vain asiasta ja käyttäytyy mallikkaasti.
 |
| Vea 8kk, 55cm |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti