Kylillä taas

Kesäkoira ihailee omaa pihaa

Mökiltä on taas palattu, takana ihana ja rentouttava viikko aivot narikassa. Koirat saivat juosta pihalla, uida mielin määrin ja viettää aikaa isoäitini ja satunnaisten vierailijoiden seurassa. Mökkirannassa Nika innostui taas uimaan ja kävi monta kertaa omin nokkinensa polskuttelemassa, myös Vea on melkoinen vesipeto. Oma sen sijaan katseli ennemmin rannalta. Hyvää ruokaa, kirjoja, saunomista, ja melontaa järvellä oli tarjolla päivittäin. Kerran mietin josko vähän treenaisin tokoa, mutta muut jutut veivät!
Vea pysyi kuuliaisesti pihapiirissä käyden välillä Nikan kanssa kahden kesken rantasaunalla. Vain kerran jouduin huutelemaan koiria metsästä, Nika tuli vauhdikkaasti, mutta Veaa ei näkynyt. Hetken siinä rannan ja mökin väliä käveltyä kuului naapurista sukulaisen komento, että "sinua huudetaan, meeppä kotiin siitä". Vea oli sujahtanut Nikan perässä poroaidan läpi naapuripirtin pihaan, mutta "isosiskon" kadottua ei löytänytkään itse enää takaisin! Tämän jälkeen piti pieni saksalainenkin emäntää paremmin silmällä.

Lomailun lisäksi me tietenkin liikuimme. Pihalla koirat saivat viettää joka tapauksessa suuren osan päivästä, mutta eihän se tällaiselle laumalle riitä. Kävimme liki päivittäin joko kävelemässä tai pyöräilemässä muutaman kilometrin hiekkateitä pitkin. Koirat saivat liikkua vapaana omassa tahdissaan, Ykä ja Vea yleensä edellä, Nika järvenrantoja etsimässä ja Oma tasaista tahtia pyörien kanssa tai niiden perässä. Naapureita nauratti kun lauma suhahti ohi.

Nika matkalla Kylmäluomalle

Koska pohjoisen reissuihin kuuluu vaeltaminen, teimme autolla muutaman retken etäämmälle kävelemään. Vea ja Ykä pääsivät kanssamme Pienelle Karhunkierrokselle, jolla on mittaa 12km. Pieni Karhunkierros on mukava päivälenkki vaihtelevassa maastossa, jonka kiertää kiireesti kävellen pariin tuntiin. Me pakkasimme kuitenkin Ykälle vesipullot ja Vealle eväsleivät ja pullaa kantolaukkuihin, pysähtelimme ja annoimme koirien uida järvessä samalla kun itse nautiskelimme eväitä. Kamera vain jäi laukkuun, joten siltä reissulta tuli näpsittyä vain kännykkäkuvia.

Kylmäluomassa teimme vähän lyhyemmän, 7km, lenkin, jolla puolestaan kamerakin pääsi mukaan. Ja Nika, joka sai myös oman reppunsa. Koirilla tulee reppujen kanssa mukava tekemisen meininki, ne jaksavat selvästi keskittyä paremmin itse kävelyyn. Kylmäluomassa kävelimme Hukanharjua pitkin katsellen järvimaisemaa ja solahdimme sitten metsänsiimekseen, jossa pääsi taas uittamaan koiria. Koska suurin osa Kuusamon metsistä on luonnonsuojelualueita, emme pitäneet koiria irti kuin merkityillä pysähdyspaikoilla. Järveen sai mennä "uimarantojen" ruovikkoisista reunoista ja keppejä ei näillä retkillä kannettu.

Vaeltajat

Kotimatka Helsinkiin mentiin sulassa sovussa farmarin takatilassa, isoäiti siinä lähtiessä ihmetteli mahtuuko kolme ihmistä, tavarat ja koirat. Pakatun auton nähdessään totesi, että sinne ne näköjään sopivat. Laski vielä, että kaikki koirat on varmasti mukana (vaikka myönsikin, että olisi voinut pari jättää kaveriksi mökille). Perillä olimme tiistai-iltana myöhään ja keskiviikkona olikin jo tokotreenien paikka.
Vea teki mieluusti tauon jälkeen töitä, mutta ukkosta ennusteleva sää vei mehuja koiralta ja ohjaajalta. Ryhmässä oli uusia koiria, joita Vea vilkaisi tunnin alussa, puhahdella ei kuitenkaan tarvinnut (edes edellisen ryhmän koiralle, joka vähän intoutui mölisemään meille) - jes! Seuruutus oli todella hyvä, pysyi mukana hienosti. Paikkaistuminen ja -makuu parempia kuin ennen taukoa, malttoi pysyä märisemättä ja vain parilla välipalkalla. Liikkeestä jäävissä vähän hidas, mutta nopeutui kun vaihdoin palkan namista palloon. Tokotunnin päätteeksi juotiin pullakahvit Nikan ALO1-tuloksen kunniaksi, joukolla ihmeteltiin onko se pieni ruskea muka oikeasti 7-vuotias!

Torstaina käytiin ruohokentällä pörräämässä irti, otin Vean kanssa vähän kaikkea pientä siinä olemisen lomassa. Lyhyitä seuruutuspätkiä, joissa M huikkasi aina kun koira oli siististi suora ja siitä heti palkka. Eteenlähetystä lelulle (vapautus juuri ennen lelua), askelsiirtymiä, sekä kaikkea hölmöä pelleilyä. Metsän reunassa nakkasin pari kertaa lelun ryteikköön tai laitoin M:n viemään lelun syvemmälle ja lähetin esine-etsinnän tapaan. Haut olivat helppoja, enemmän panostettiin siisteihin palautuksiin, jotka näin lelulla toimivatkin oikein kivasti.
Tänään pyöräiltiin/juostiin 8km lenkki Myllypuro-Viikki-Myllypuro. Nika oli pyörän edessä vetovaljaissa, Vea ja Ykä parivaljakkona vetämässä juoksijaa. Rauhallista tahtia, n.10km tuntivauhtia ja pari stoppia matkalla, palautuivat nopeasti. Oma tekee tällä hetkellä vain "omaan tahtiin" lenkkejä, eli kävellen hihnassa tai vapaana. Vielä ei osaa varmasti sanoa kasvaako masussa pentuja vai ei, joten mitään turhaa hötkyilyä ei kannata harrastaa. Toki Oma järjesti sitten eilen itse tekemistä hankkimalla pienen vekin korvanjuureensa. Haava oli pieni ja siistireunainen, eikä kotidiagnoosillakaan tarvinnut tikkejä. Käytiin kuitenkin näyttämässä eläinlääkärissä ihan tulehdusriskin vuoksi ja Oma saikin lyhyen antibioottikuurin mukaan.

Olen myös varmistellut työssäoppimispaikkoja kouluun liittyen. Yksi paikoista yliopistollinen eläinsairaala, toinen on pienempi eläinlääkäriasema ja kolmas vähän suurempi. Eri mittakaavoihin on hyvä tutustua omaa työelämää miettien, tähän mennessä olen toiminut vain hevossairaalassa "jokapaikanhöylänä", joten etsin vielä omaa paikkani. Tutustuessani tuleviin harjoittelupaikkoihini (noh, kaksi niistä olivat tuttuja jo etukäteen jostain yhteydestä) aloin jo innostua, että pian pääsen tosihommiin. Nyt alkaa olla kaikki kasassa ja voi odottaa hyvillä mielin koulun alkua ensi maanantaina!