Edellinen viikko meni jokseenkin sateisen masentavissa merkeissä, mutta treenejä taisi silti kerääntyä vähintään normaali määrä.
Tiistaina haussa oli vähän erikoisjärjestelyt, sillä maalimiehiä oli vain kaksi. Tämä ei ollut Vean kannalta oikeastaan huono asia, sillä se sai vähän helpotetun treenin. Matkaa autoilta keskilinjan alkuun oli n. 300m, päästiin harkkaamaan hallitumpaa lähestymistä hakualueelle. Nakitin, mutta ei hitto kun haku on NIIN KIVAA, niin koira ei olisi malttanut millään kävellä minun kanssani. Väitän, että suurin osa matkasta ennen kouluttajan näkemistä kuitenkin löysin liinoin. Ensimmäisen piston jälkeen Vean voi jo päästää irti, korvat ovat siinä vaiheessa palanneet.
Ensimmäinen maalimies oikeassa etukulmassa, kallion päällä n. 40m. Lähti puolihaamuna, etsi hetken hyvää reittiä ylös ja löysi. Hyvää etsimistä, näyttö hyvä.
Toinen maalimies vasemmassa etukulmassa n. 50m, tässäkin iso into ja hyvin haki, muistaakseni palautuksessa vähän härdelliä (pudotti rullan kerran). Näytöllä pakko päästää irti, kun mentiin niin tolkuttomaan ryteikköön. Vea juoksi hämärää reittiä omia jälkiään seuraten(?), lopulta kuitenkin löysi maalimiehen, vaikka meninkin hätäisenä antamaan toisen käskyn kun näytti juoksevan huvikseen.
Kolmas maalimies näkölähtönä n. 30m, juoksi ensin nenä tukossa perään ja ohi, mutta tajusi sitten alkaa haistella. Hyvä palautus ja näyttö. Sateen jälkeisestä tukahduttavasta kosteudesta huolimatta reipas koira, olisikohan kuntokin kasvanut?
Keskiviikkona tokotreenit, tihutusta ja koira vähän nuivana. Päädyin vaatimaankin vähemmän. Mieleen jäi löysä seuraaminen hihnassa, jota hinkkasin lyhyillä pätkillä ja nopealla palkalla. Täyskäännöksiä niin, että lelupalkka lähti oikeasta kädestä oikealle heti käännöksen jälkeen, jolloin koira kiilasi edestä palkalle. Parani. Piti myös muistaa oma vartalonasento ja katse - mennään eteenpäin, ei tuijoteta koiraa!
Hyviä liki kokonaisia noutoja, joskin vielä ilman loppuasentoa. Luoksetulossa ilman pallopalkkaa ja kädet sivulla tuli röyhkeän vinoon, joten vaihdoin pallopalkan leuan alle. Tästä hyvä, täytyypä häivyttää nopeasti taskuun pallo ettei hidastu.
Torstaina jengi pyöräili Herttoniemeen ilman minua, Oma jäi kotiin, mutta hienosti M sompaili kolmen koiran ja pyörän kanssa. Kävivät hakukisoissa auttaneiden "treenijuhlissa", varsinaisiin treeneihin ei ehditty, mutta lopun leikkeihin sentään. Koirat osallistuivat leikkimieliseen juoksukisaan, jossa ohjaaja juoksi ensin ylämäkeen, koira kutsuttiin luo ja sitten juostiin yhdessä takaisin alas. Vea voitti epävirallisen luokan (vain yhdellä koiralla sai kilpailla "virallisesti", ettei kahmita kaikkia sijoja!), Nika tuli toiseksi! Nika oli kuulemma ainoa, joka ei koettanut kampittaa. Palkinnoksi saivat namitikkuja, lelun, pannan ja pokaalin. Kotimatka mentiin rauhallisesti, sillä sheltti ja saku alkoivat olla jo vähän väsyneitä.
Perjantaina oli pentutreffien vuoro, Vea pääsi moikkaamaan Mai-ystävää, tämän siskoa Kiraa ja sakupoika Domia. Ykäkin päivysti mukana. Kerran Vea olisi tahtonut hakea lähistöllä treenanneita mukaan leikkiin, mutta tämän jälkeen pysyi omassa porukassa. Ykä oli karkureissun aikaan autossa, liekö etsi sitä, sillä vieraan koiran lähietäisyydelle päästyään lähtikin jo takaisin luoksemme. Kuvat noilta treffeiltä.
Sunnuntaina tarkistimme ensin Emppu-emon agikisat Kivikossa, sieltä suuntasimme treenaamaan holskunpentuja hakumetsän alkeissa.
Illalla lähdimme vielä kolmanteen paikkaan, Vean hakutreeneihin. Vealla oli vaikeuksia mökkiin sisälle umpipiiloon menneen maalimiehen kanssa, mutta ratkaisi. Toinen maalimies oli ilman haamuapuja, haki hienosti. Kolman näkölähtönä samaan mökkipiiloon, nyt ratkaisi nopeammin. Joka palautus käteen asti ja hyvät näytöt! Illan spesiaalijuttu oli kuitenkin kotona tämän päivän kisoja varten lepäävän Ykän sijainen. Nika pääsi hakumetsään!
Nikalla pelkkiä näkölähtöjä, ensin toimin kolmesti itse maalimiehenä ja namitin takaisin ohjaajana toimineen Mn luo. Molempiin etukulmiin, oikealle (ensimmäiseen) haki vähän pidempään, mutta hyvällä nenänkäytöllä löysi. Toinen kulma oli umpipiilo mökissä, Nika pohti juttua pitkään ja kiersi mökkiä. Lopulta löysi oven, haukkumaan asti en saanut turhaututettua, piippauksella merkkaamisesta avasin oven. Toisella kerralla kuului kiukkuinen "päy", josta piilon avaaminen. Neljännellä kerralla haki lyhyen matkan vierasta, ei ongelmia! Loppuun kouluttaja koetti vielä saada haukun ja kun ei tarvinnut omistajaa huutaa niin sieltähän pärähti! Kaksi lyhyttä lähetystä vielä kouluttaja maalimiehenä ja haukuttaen, aloitti heti ja huusi oikein komeasti. Melkoinen pikkupaimen, ei olisi edes malttanut lopettaa hommia kun kerran tajusi mistä on kyse!
Pakko sanoa, että vielä ei ole tullut vastaan lajia, jossa Nika ei pärjäisi.♥
 |
| No touching! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti