SPL TOKO SM 2016

Käytiin lomalla reissuilemassa Norjassa, kuvat siltä matkalta, sekä kisoista ja treeneistä. ~3000km koirien kanssa sujui hyvin pieniä havereita lukuunottamatta (Vean tassusta repesi antura, joten puolet matkasta meni töppöset jalassa - koiraa ei onneksi haitannut). Käytiin mökeissä, hotelleissa ja missä lie majoituksissa, mutta joka paikassa käyttäydyttiin varsin mallikkaasti. Edellämainitusta syystä pidemmät vaellusretket jäivät lyhyempiin päivälenkkeihin, mutta mahtavissa maisemissa päästiin silti kulkemaan.
Vean tassut paranivat onneksi nopeasti, koska kuukausi reissun jälkeen oli tiedossa saksanpaimenkoirien rotumestikset ja minä olin vähän kuin lupautunut osallistumaan.

Jokainen joka minut tuntee, tietää, että olen ihan tolkuton koejännittäjä. Siispä jo kuukautta ennen kyseisiä karkeloita änkytin treenikentän laidalla kouluttajalle, että "ei me voida mennä, eihän se osaa sitä eikä tätä eikä tuota--". Siis kahdesti voittajaluokassa jo startannut koira...
Onneksi sain kipakkaa palautetta, sekä paljon henkistä tukea, sillä tänään kuukauden treenirutistus palkittiin:

Mikäs se Vean vieressä kiiltää, ellei hopeamitali! Vea on siis tämän vuoden SPL TOKO SM VOI II. Pokaaliin on toki ladattu myös asiaankuuluva palkinto, eli mäkkärin nugetit, jotka kuvanoton jälkeen nautittiin hartaudella. :)
Kisapaikkana toimi SPL Tampereen kenttä, oikein mukava paikka, kiitos paljon järjestäjille! Vea oli edellisissä kisoissa jotenkin tosi omissa maailmoissaan ja surkeana, joten nyt me keskityttiin pelkästään siihen, että on kivaa kivaa kivaa. Se vähän kostautuikin sitten ääntelynä, mutta on helposti korjattavissa ja juuri nyt en kyllä viitsi moittia koiraa yhtään mistään. Sen häntä heilui koko radan läpi ja naama loisti, ei tietoakaan mistään laamailusta.

Lopullinen tulos oli 257,5p, 1-tulos, 2./7 ja tässä vielä pisteet (liikkeet koejärkässä):

Paikalla makaaminen 8, nousi naapurin 'sivu'-käskystä, tätä ei olekaan tehnyt...
Tunnistusnouto 8,5, lähdössä kuului 'hau', sivulletulossa vähän haahuili.
Ruutu 10, ei mitään valitettavaa, priima.

L (istu-seiso) 8,5, pari kitinää ja hidas istuminen
Ohjattu nouto 7, arvalla oikea. Ei keskittynyt tehtävän alussa yhtään liikkeenohjaajaan, vaan tuijotti kehän ulkopuolelle. Lähettäessä oikein mojova 'räyhhau', joku hämärä voltti ja sitten kävi hakemassa oikean.

Seuraaminen 7, nyt keitti jo sen verran, että ääntä lähti... vähän haahuili. Yksi lisäkäsky.

Kauko (s-i-m-i-s-m) 8, suorassa linjassa ruutuun. Kun jätin koiran maahan, se oli jotenkin hyvin hämmentyneenoloinen, että "etkö lähetäkään?". Ei tehnyt ekaa siirtymää, muut hyvät.

Luoksetulo 7, lisäkäsky pysäytykseen.
Metallinouto 8, lähtiessä 'hau'.

Kokonaisvaikutus 8, "tosi hyvä, mutta tänään lähti aika paljon ääntä" - ai ihanko tosi? :D

Se oli nyt voittajaluokka sillä taputeltu, ei muuta kuin opettelemaan EVL:n merkitöntä merkkiä ja paikkishässäkkä ja sitä-- merkinkiertäminenpysähtyminenjaohjattunoutaminenesteenylihypäten -hirviötä. Väitänpä myös, että saatan startata tässä välissä jonkun RTK-kisan Nikan kanssa. Shelttimummun kanssa kisaaminen on niin paineetonta, että ehkä siitä saisi vähän apua tähän jännittämiseen.

Kesäkuu

Loma häämöttää enää parin päivän päässä! Tiedossa on vähän reissailua koirien kanssa ja muuta mukavaa, mutta parasta on, että pääsee hieman lepäämään arjen pakertamisesta. Koiratreenejä tietenkin on luvassa, ne nyt on muutenkin aina vain mielen piristys.
Nika kävi viime viikonloppuna RTK-kisoissa ilman tulosta (eikä muuten saanut yksikään koira tulosta kys. luokassa), mutta sentään TP:n verran. Kisasta lisää Ykän blogissa. Samana viikonloppuna meillä oli myös pieni malipentu hoidossa, varsin herttainen ja rotuisekseen rauhallinen tapaus. Vea leikitti pentua läpi viikonlopun, olenkin vain ihastellut miten hieno se pentujen kanssa on.

Jotain kisasuunnitelmiakin on Vean kanssa jo tehty, mutta ei niistä vielä enempää kun mikään ei ole varmistunut. Tokoa kuitenkin treenataan ahkerasti. Liikkeet ovat koossa, niissä on tuttuja heikkoja kohtia, mutta kun saan itseni kasaan niin Veakin kyllä tekee. Noudot näyttävät erityisen kivoilta - kaikki kolme.

Myös raunioilla ollaan jatkettu, ottaen nyt jälleen irtorullat mukaan peliin. Vea käyttää nenää hienosti ja vauhtikin on vähän jo optimaalisempi rauniolle. Ylös piilotetut maalimiehet ovat vielä vaikeita, mutta säntillisesti Vea tekee töitä ja kuuntelee ohjeita. Pari viikkoa oltiin turvapuistossa, jossa oli suuria, kaikuvia ja pimeitä tunneleita, korkeita rakennelmia, ritiläportaita ja muutenkin hyvin normaalista poikkeavaa maastoa. Joka asiasta selvisi omin avuin, korvat pystyssä. Ei siihen voi olla kuin tyytyväinen, pieni hakukone.

 Nika on myös ollut hieno toimistokoira! M:n työpaikalla kokeillaan josko toimistolle sopisi tuoda välillä koirakavereita ja testikoirana Nika sopi hommaan kuin nenä päähän.:) Hienosti oli kuulemma käynyt rapsuteltavana ja käyttäytynyt mallikkaasti ja rauhallisesti - juuri kuten shelttirouvalta odottaakin.

Koirat aavikolla

Vea 3v 7kk

Vähän aavikkokuvia hiekkamontuilta, Nika jäi kotiin, koska sillä oli seuraavana päivänä tiedossa rallytokon kokeet.  Ei tullut tulosta tällä kertaa, mutta uusi mato on jo koukussa, kyllä se mummeli sieltä vielä perässä MESsiin nousee!

Oma olisi periaatteessa myös MES-valmis (mitä nyt tekee välillä aivan omiaan, pehmeä ja paineistuva koira kun on), mutta olen ollut niin keskittynyt Veaan, etten ole itse ihan rallymoodissa. Ehkä tässä kesän aikana voisi tsempata siihenkin! Nyt Oma on kuitenkin M:n ohjattavana, kun sitä koulitaan tokon AVO-liikkeitä ajatellen. Hauskaa ainakin näyttää olevan, Oman treeneistäkin lisää tuolla Ykän blogin puolella.

Vea kävi tänään mätsäreissä, lähinnä treenaamassa häiriötä ja sosiaalistumista. Ei tuo meidän seuraamalla kehässä juokseva minisaku mitään pokaaleja kerää, mutta sen häntä heiluu ja ilme iloinen ja sehän on tärkeintä. Kerran tein sen kanssa myös vähän treeniä n. kahdenkymmenen räkä roiskuen haukkuvan koiran vieressä. Vean ilme oli toki näkemisen arvoinen, mutta hienosti se seurasi, teki liikkeestä maahanmenon ja nouti metskukapulan. Vielä lisää paikkis- ja kehääntulotreeniä, niin ehkä, ehkä...

Omalla sen sijaan meni mätsäreissä ihan kivasti, punaisen kehän kakkonen ja BIS-kehässä "kunniamaininta". Sheltti törötti kehässä välittämättä mistään häiriöstä. Se juoksi kyllä ihan miten sattuu (ravia toki, mutta välillä seuraten ja välillä vetäen), mutta mitä nyt voi odottaa jos koiraa käyttää mätsäreissä kerran kahteen vuoteen. :D

Nika 10v

Oho, näin siinä kävi. Meidän Nika täyttää tänään 10!

Kirjoitin Nikasta synttäripostauksen myös blogin alkuvaiheessa, se oli 7-vuotias ja ehtinyt jo silloin tehdä vaikka mitä. 2013 maaliskuussa Vea oli vasta viisikuinen ja Nika toimi yhä varsinaisena harrastuskoiranani. Sen hyvässä opissa keräsin sopivasti pohjaa koirankouluttamiseen, että Veastakin saatiin kiva koirakansalainen. Nikan kanssa tuskin toko- tai paimennuskisoissa tullaan enää käymään, mutta tuon postauksen jälkeen olemme löytäneet rally-tokon - siinä Nika kilpailee nykyään VOIttajaluokassa esittäen hienoja kisasuorituksia häntä kippuralla ja heiluen. Se on yhä luottokoirani; järkevä, aikuinen narttu, jonka voin ottaa mukaan mihin tilanteeseen tahansa.

Nika on supermummu. Sellainen sheltti, että kun tavataan uusia ihmisiä, kaikki tykkäävät arvuuttaa minkä ikäinen Nika on. Vaikka naama alkaa olla nykyään melko harmaa, menevät arvaukset silti usein vuosia alakanttiin. ❤ Se ottaa paikkansa, vaatii rapsutuksia, tulee tykö ja pusuttelee itsensä kaikkien sydämiin.

Nika on ollut aina terve, mutta kun sitä katselee päivittäin, ikääntymisenkin alkaa nähdä. Nika retuuttaa leluja raivolla, haukkuu nuorison leikit ja vetää ilospurtteja pellolla. Villien leikkien jälkeen illalla tullaan kuitenkin mieluummin kylkeen lämpimään. 2015 Nikalta kuvattiin epävirallisesti lonkat ja selkä, kun sillä oli pientä (lihasvammaksi paljastunutta) ontumaa. Kaikki näytti hyvältä, lääkärin mukaan "kuin nuoren koiran luusto".

Ensimmäinen shelttini kuoli 8-vuotiaana yllättäen. Se oli tärsky joka tulee varmasti tuntumaan lopun ikää, mutta nyt näen jo, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa. Myran ollessa vielä osa laumaamme Nika tukeutui ehkäpä enemmän siihen kuin minuun, se oli kakaramaisempi eikä yhteistyömme ollut mitenkään mainitsemisen arvoista. Me molemmat jotenkin luotimme, että kiltti ja rauhallinen Myra hoitaa homman. Myran kuoleman jälkeen Nika muuttui selvästi, se otti lauman vanhimman paikan, rauhoittui ja järkevöityi. Meistä tuli tiukka tiimi, enkä vaihtaisi pois kaikkea sitä kokemusta ja niitä kokemuksia, joita olen Nikan kanssa saanut.

Heinä-elokuun rallyputki, Nika sai joka kisasta yli 90p, sijoittui kahdesti ja kolmansissa kisoissa siirtyi voittajaluokkaan!

Mikään ei kai tämän päivän jälkeen muutu, huomenna Nika on 10v ja 1pvä:n ikäinen, me jatkamme treenaamista, kisaamista, pellolla juoksemista ja lelujen retuuttamista. Eläkeläistä Nikasta ei saa tekemälläkään, mutta jos se päivä joskus tulevaisuudessa koittaa, sille on varattu pehmein paikka sohvalta. Siitä mihin iltapäivän aurinko paistaa oikein lämpimästi.

Loppuun vielä vähän synttärikuvia, kun Nika kävi poseeraamassa Oman pennun kanssa. Ikäeroa melkein 10 vuotta!

Hyvää syntymäpäivää Nika!