Tuloksia, lainakoiria ja kotiinpalaaja

RTK/TOTTIS
Ensin hävettävän pitkään ilmoittamatta jäänyt: M ja Vea hakivat syyskuun lopussa RTK1-koulutustunnuksen! Myös Ykä sai saman tuloksen, joten molemmat koirat siirtyvät nyt AVO-luokkaan. Go team!

Tämän myötä "sain" Vean taas takaisin vain itselleni ja M puolestaan joutuu totuttelemaan, että minä treenaankin välillä Ykää. Onneksi Ykä kuuntelee kuuliaisesti myös minua, vaikka olenkin joutunut tottumaan eri käskyihin (omat käskyni eivät ole ihan perinteiset tottis-käskyt, jotka taas Ykälle on opetettu). Ykä handlaa AVO:n liikkeet pikku viilausta vaille jo nyt, Vealle sen sijaan opetetaan vielä pari liikettä. Toivon mukaan päästäisiin kuitenkin tänä vuonna starttaamaan jo!

Vean kanssa käydään yhä myös ohjatussa tottiksessa, jossa noudot olisivat jo liki valmiit ja muukin viilailua vaille. Eteenlähetystä Vean kanssa pitää vielä harjoitella, ettei juokse ihan vinoon (ei voi pienen koiran päässä pysyä, että MINNE se palkka jätettiin!) ja kaikessa ohjaajan makuun saisi olla vielä ripaus varmuutta. Toissa viikolla prinsessa esimerkiksi keksi, että maahanmeno märkään nurmeen on junttien hommaa. Muistuteltiin aiemman kevään ja syksyn lätäkköterapiaa, sekä mukavia maahanmenoja hallissa - viime kerralla menikin sitten tosi nätisti.

HAKU
Haussa on just nyt vähän enemmän vauhtia kuin tarkkuutta, joten muutetaan taas hetkeksi tehtäviä, jotta ei alkaisi keksimään omia ratkaisuja. Kaikenlainen etenemisongelma näyttäisi olevan kitketty, koira uppoaa syvälle, mutta lähtee sitten tsekkaamaan aluetta eteenpäin suu auki ja nenä kiinni. Täytyy panostaa suoriin pistoihin, hyvään hajuun, jotta alkaisi käyttää jälleen nenää. Hetkeksi liiat tyhjät pois, jotta suoraan meneminen olisi mahdollisimman kannattavaa.

AGILITY
Nikasta on tullut ihan M:n agitykki. Kun Oma on mammalomaillut kasvattajalla, minä olen lähinnä ihmetellyt seniorin kehitystä ja hyvää yhteistyötä. Nika on pärjännyt hienosti ohjatuissa agitreeneissä, joita oli vielä kesäkaudelta pari jäljellä, tsempannut möllikisoissa ja nyt osallistunut tekniikkakurssillekin!

Tällä viikolla saimme Oman takaisin kotiin, joten minäkin pääsin treenaamaan tekniikkakurssilla harjoiteltuja pakkovalsseja, vastakäännöksiä, twistejä, jaakotuksia, saksalaisia ja mitä vielä. Oma oli aivan liekeissä, kyllä oli vaikea jättää treenit lyhyiksi, ettei mamma ihan uuvuta itseään. Hyvänmielen kepitkin tuli tehtyä, mutta varsinaisia ratoja tai kiipeilyesteitä ei vielä otettu. Nyt vaan jatketaan Oman kuntokuuria, jotta sekin pääsisi pian takaisin treeneihin!

Kuulumisia

Oli tässä pitkä teksti kirjoitettuna, mutta blogger poisti sen... hohhoi. Olen ollut puolitoista viikkoa kipeänä ja lusinut siten suurimman osan lomistani kotona, näinhän se tuntuu aina menevän. Nyt alkaa kuitenkin olo helpottaa ja hyvä niin, sillä tänään alkaa taas ohjattu tottis! Vean seuraaminen tuppaa vinoutumaan, joten on kiva päästä kouluttajan silmien alle hiillostettavaksi. Silloin kun tekee vielä pykälän verran huolellisemmin ja joku on apuna kertomassa milloin voi vielä vaatia ja milloin pitää löysätä.

Hakua ollaan treenattu ahkerasti omatoimisena. Nyt kun ohjaaja alkaa olla rauhallinen kaikissa tilanteissa ja ohjaaminen on ylipäätään selkeämpää, päästään treenaamaan taas muita juttuja. Viime kerralla neljä maalimiestä, kaikki n. 50m, eikä apuja. Ensimmäinen löytyi oikeasta etukulmasta, jonne koira lähti hyvää vauhtia ilman hetsailuja. Käytti tosi hienosti nenää, palautuksella olisi lähtenyt vähän viipottamaan, mutta iloisesti kutsuen tuli luokse. Toinen etukulma oli tyhjä, jonne piti käskeä kaksi kertaa, että upposi kyllin syvälle, mutta toisella kehoituksella etsikin oikein kivasti. Kolmannelle lähetin liian vinoon, jolloin alkoi työskennellä taaksepäin, annoin mennä ja koiran itse korjata. Hakikin sitten hienosti, palautti ja näytti hyvin. Neljännellä taas hyvä, suora pisto, mutta itse sohlasin näytöllä ja vähän häiritsin koiraa. Palasi kuitenkin töihin hienosti. Kaiken kaikkiaan todella hyvän mielen treenit!

Omalla menee hienosti, elokuun lopussa merle putkautti maailmaan kolme hienoa sheltinpentua. Synnytys meni hienosti ja Oma on toiminut mallikkaasti emona, pennuista on ilmeisimmin ollut jo paljon kyselyitä, mutta söpöjä kuvia voi aina käydä katsomassa Käpäläkoplan sivuilla! Oma jatkaa äitiyslomaa lokakuun lopulle, jonka jälkeen se palaa kotiin kohottamaan kuntoa. Ensi vuoden puolella toivottavasti päästään takaisin agilityä treenaamaan, sitä ennen mahdollisesti vähän rallya, se kun ei ole niin raskasta.

Rallysta puheen ollen: Ykä ja Vea kävivät toisissa rallykisoissaan Hangossa! Tällä kertaa Vea voitti isoveikan pisteillä 99/100p ja sijoittui toiseksi - hyvä M ja Vea! Vielä yhdet näin hienot kisat ja meillä on ensimmäiset rally-tokon koulutustunnukset.

Agilityssä saimme uuden kouluttajan syyskuulle, sen jälkeen ulkokausi loppuukin ja siirrytään halliin. Siellä meillä ei ole tiedossa vakitunteja, mutta toivottavasti saadaan vapaavuoro-oikeus ja päästään joillekin yksittäisille kursseille/koulutuksiin. Itsellänihän ei ole tällä hetkellä koiraa, joten M ja Nika tuuraavat meitä agilitykoulutuksissa. Olen itse vain imemässä oppia etäältä. Tosin toissakerralla, tunnilla ollessa oppilaskato, pääsin minäkin treenaamaan - kouluttajan koiralla! Oli aika jännää ohjata koiraa, jota ei ollut koskaan ennen nähnyt ja joka oli vielä "väärää" roturyhmää. Onneksi oli edes samaa kokoluokkaa kuin shelttimme. Terrierit ovat metkoja, mutta kyllä sitä vähän ikävöi Omaa, joka lukee minua yhtä hyvin (tai varmaankin paremmin) kuin minä sitä ja antaa vähän virheitänikin anteeksi.

Meillä menee hyvin!

Ei sitä oikein muuta osaa kertoakaan. Kesän treenailut vaikuttivat jossain vaihessa jäävän vähäisemmiksi, mutta onneksi on kavereita, jotka innostuvat lähtemään useampana kertana viikossa kentälle ja innostavat siten itseäkin itsenäisiin treeneihin! Nyt on vähintään kerran viikossa käyty harkkaamassa tokoa/tottista/rallya ja kerran viikossa hakua, helteet eivät ole hidastaneet, kun harjoitukset on ajoitettu iltaan ja viileämpiin keleihin. Eikä tekisi pahaa vaikka lisäisi hakutreenit kahteenkin kertaan viikossa, kunhan muistaa pitää osan treeneistä kevyenä.

Vean hakujutut alkavat näyttää taas hyvältä, pidemmästä paussista ollaan palailtu ja pienen peiliinkatsomisen jälkeen meininki on parempi kuin pitkään aikaan. Koiralla on sairaan hyvä meininki metsään ja itse osaan pitää pääni paljon paremmin kylmänä, kun on toimintasuunnitelmat joka tilanteeseen valmiiksi mietittynä - on rento ohjaaja ja rento koira ja sitä jos mitä on kiva fiilistellä kotimatkalla. Viimeisin treeni eilen, Vealla kolme maalimiestä:
1. maalimies vasemmassa etukulmassa, 50m, ei apuja. Vea lähti hyvin pistolle, mutta lähti turhan aikaisin työskentelemään eteenpäin. Huikkasin hieman nimeä ja ohjasin uudestaan oikeaan suuntaan - maalimies löytyi ja näyttö oli hieno. 2. maalimies oikeassa etukulmassa, 50m, ei apuja. Tähän pistoon lähti ihan piikkisuoraan, eteni niin sairaan hienosti ja näytti ilman mitään moitteen sanaa. Hieno. 3. maalimies helppokiva näkölähtö, hyvän mielen takaamiseksi, ei ongelmia tässäkään.

Vean hakumetsällä kuvasi Mari Kuusaro

Vea on harjoitellut myös tasamaanoutoja 2kg kapulalla, sekä hyppyä ja vinoa 1kg kapulalla. Vaiheessahan nuo ovat, mutta hyviä suorituksia on saatu ja koira tuo maltillisemmin. Hypyissä menee tosi herkästi saaliille, johon pitää kiinnittää tarkkaan huomiota. Eteenlähetykset vanhalla mallillaan, vaatisivat kohta myös maahanmenokäskyn opettelun.
M on puolestaan harkkaillut Vean kanssa rallya. Nyt kun Oma on kasvavan masunsa vuoksi vähän lomailemassa (vaikka pääseenkin ajoittain vähän temppuilemaan rallyilyn merkeissä) intoutui M lupaamaan, että hakee kaikille koirillemme rallysta ALO-tulokset. Minä sitten puolestani lupasin hakea AVO:t, saa nähdä!

Agility on minulla ja Omalla tauolla. Nika puolestaan tekee M:n kanssa ja hienosti tekeekin. Kaksikko olisi ihan kisavalmis, vähän jo puhuttiin, että josko jo loppuvuodesta joku startti. Olen myös huvin vuoksi käyttänyt vähän Veaa agihallilla, se rakastaa putkia ja hyötyy mielestäni ihan matalista jumppasarjoista hyppytekniikan muodossa, mutta mitään vakavamielistä emme ole lähteneet hallilla tekemään.

Jenna Vihervuori oli eräänä kertana GoPro -kameroineen hallilla ja kuviin pääsivät myös Vea ja Nika, hauskoja videoita!

Muita kesän vakiojuttuja ovat olleet makkaranpaisto- ja uimalenkit illan hämärtyessä, vaikka välillä lämpö tuskastuttaa, niin kyllä on ihanaa kun on kesä!

Kesälaitumet

Päivityksessä vähän taukoilua, kun kertomistakin on harvinaisen vähän. Kesälomat on lusittu ja tässä vaiheessa painetaan töitä. Tämä ei toki tarkoita taukoa treeneihin, vaikka pidämmekin muutaman kuukauden paussin ohjatusta treenauksesta, on koko ajan jotain meneillään. Vean kanssa ollaan suunnattu jälleen hakumetsälle. Pitkän paussin jälkeen hommassa on vähän kiinniottamista, mutta toisella harjoittelukerralla tehtiin jo ihan kelpo treeni. Mökkeilemään emme ole viime viikkoina päässeet, mutta onneksi Helsingissä ei ole merestä pulaa, niin ainakin koirat pääsevät ajoittain kastautumaan.

HAKU
Ensimmäisellä kerralla teemana helppoa ja kivaa. Kaksi maalimiestä puolihaamuina, matkat ehkä n. 30-40m. Vea veti paikalle kuin höyryjuna, lähti vauhdikkaasti etsimään ja palauttikin hienosti rullat. Näytöillä suosiolla irti liinasta.

Toisella kerralla neljä maalimiestä. Ensimmäinen ja toinen puolihaamuina n.50m, jotka haki ja näytti hyvin. Kolmas täysin piilossa n.50m, joka selvästi hämäsi Veaa ja haittasi irtoamista. Otin pari askelta keskilinjalta metsään päin ja lähetin uudelleen, jolloin irtosi, mutta ei mennyt metsässä olevasta polusta yli. Ääniapu, kolmas lähetys ja jo löytyi ukko. Neljännelle otettiin sitten taas helppoa ja kivaa, M näkölähtönä n. 20m, jotta jäisi hyvä fiilis hommasta.

Vealla tulisi harjoitella haun vahvistesanoja, "missä piilo" saisi olla selkeämpi merkki etsimiseen valmistautumiselle. Tällä hetkellä Vea turvautuu liian paljon haamuun tai ääniapuun ja tarvitsee turhan paljon käskyjä etsimään lähtemiselle. Tilaukseen siis lyhyitä treenejä, jotka vaikeutetaan asteittain niin, että koira ymmärtäisi irrota kyllin pitkälle. Tähän on jo eteenlähetyksen merkeissä ihan hyviä kikkoja takataskussa, katsotaan miten soveltuvat maastoon.
Itselle myös muistutuksena, että hyvä henki läpi treenien! Ei saa hermostua ja paineistaa koiraa vaikka se ei heti ymmärtäisikään tehtävää, jos treenistä on tehnyt liian vaikean niin autetaan ja sitten ensi kerralla parempi suunnitelma tekemiseen.

AGILITY JA RALLY-TOKO
Agilityssä ollaan heinäkuu omillamme, joten omatoimivuoroja on nyt keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Näitä on kuitenkin hieman haitannut työvuoroni, joten osa treeneistä on vain täytynyt jättää väliin. Molemmat sheltit ovat työskennelleet tasaisen varmasti ja Omalla ohjatuista agitreeneistä on ollutkin jo apua joissain ohjauksen ongelmissa. Oma on myös harjoitellut Rally-tokoa M:n kanssa ja toivottavasti piakkoin olisi tiedossa myös starttailua (mölliä ja virallista) lajissa. Itse olen lähinnä huvin vuoksi ollut mukana rallytreeneissä Vean ja Nikan kanssa, mutta hyvin nekin ovat suorittaneet.

Tottiksessa tällä hetkellä treenin alla hypyt, noudot ja eteenlähetys. Näitä on kuitenkin nyt hidastanut pieni haaveri, kun Vea pellolla irti juostessaan tyrkkäsi kepin oikean lavan taakse. Selvittiin vähällä, kolme tikkiä ja 2vko:n sairasloma, joka onkin juuri loppunut. Edes särkylääkkeille ei ollut tarvetta, kun haava ei missään vaiheessa vaivannut koiraa.
Vea ja Oma kävivät myös mätsäreissä. Ei sijoituksia tällä kertaa, mutta sitäkin enemmän hienosti käyttäytyneitä koiria, joista sai olla ylpeä!

 

 

BH lähenee--

--ja jännitys kasvaa. Miksi aina jännittääkin niin kamalasti! Vea on ollut treeneissä TODELLA hieno, reipas ja menevä likka. Ollaan harjoiteltu toukokuun ajan muutamana päivänä viikossa, alkuviikosta vielä hauskaa leikkitreeniä ja nyt loppuviikon koira onkin levossa, jotta heräisi intoa puhkuvana kisapäivään. Koska kaikki on mennyt niin mallikkaasti, olenkin aivan varma, että kokeessa teen jonkun järkyttävän mokan... vähintään unohdan kaavion, törmään henkilöryhmässä ihmisiin ja hyökkään (huom, minä, ei koira) kaupunkiosuudessa pyöräilijän kimppuun.

Koska tässä mielentilassa ei vaan pysty analysoimaan niitä treenejä, niin laitetaan vähän kuvia. Kyllä niistä varmasti ainakin fiilis välittyy!

 

Nikan paimennustreenit jatkuvat huomenna. Toukokuun lopulle onkin vähän useammat paimennukset tiedossa, jopa kahdesti viikossa. Tokoa sen sijaan ei olla paljon Nikan kanssa treenattu, veikkaan innon siihen kasvavan sitten taas kun on tämä BH-jännittely ohi. Nyt olen ottanut vain lyhkäisiä kivoja juttuja ja sellaista höpöhöpöttelyä. Oma sen sijaan on ollut aivan mahtikoira ja treenannut M:n kanssa niin ahkerasti, että odotamme jo silmät kiiluen heidän ensimmäistä kisastarttiaan!

Myös agilityä ollaan jatkettu. Kaksissa itsenäisissä hallitreeneissä ja ensimmäisissä ohjatuissa ulkotreeneissä huomattiin koiran juoksentelevan vähän omia reittejään ("mikä putki, minä juoksen TÄNNE!"). Osasyynä arvailen itse sitä, että Oma on selvästi tekemässä juoksuja. Ei kuitenkaan auta, kuuloelinten käyttö on ollut vähän tehotreenissä ja kun koiran pitää hollilla, vähenee sinkoilukin. Tänään jo oikein mallikas treeni, jossa alun veeeeenyneet käännökset alkoivat muuttua jo ihan päteviksi ja kouluttajan neuvoilla valssiinkin löytyivät suunnat. Ohjaaja vaatii paljon lisätreeniä, ohjaukset pitäisi saada lihasmuistiin ja pieni kuivaharjoittelu ei olisi yhtään pahaksi. Ei muuta kuin autohalliin hyppyyttämään näkymätöntä koiraa!