Vea LTE +175P +++

Kesän kisojen jälkeen ollaan alettu treenata tokon EVL:n liikkeitä. Ja, no, kaikki on vielä ihan levällään... Täytyy ottaa jossain vaiheessa joka liike vähän suurennuslasin alle ja pohdiskella miten niiden kanssa lähtisi fiksuimmin etenemään opetusmielessä. Osa toki menee mukavammin (tunnarissa, kaukoissa ja luoksetuloissa ollaan vielä ihan mukavuusalueella, eikä seuraamisessakaan juuri uutta tullut), mutta osassa on niin paljon uusia osia (kiertohyppynouto, merkittömät merkit jne), että eiköhän tässä ensi vuoteen ihan rauhassa treenata.

Vea kävi myös kuun vaihteessa luonnetestissä. Testi oli hyvin koirannäköinen ja tuloksista olen ihan samaa mieltä, mukava kokemus noin ylipäätään jälleen kerran.

Video varmasti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Oma kävi M:n kanssa tokokokeissa starttaamassa ensimmäistä kertaa AVO:ssa (ja ohjaaja ensimmäistä kertaa uusilla säännöillä kyseisessä luokassa!). Parin harminollan vuoksi ei tullut tulosta, mutta kyllä sieltä kehän laidalta sai innolla kannustaa - hienoa menoa, kun molemmat olivat tekemisessä mukana!
Linkistä myös varmaan huomaa, että tähän syksyyn on mahtunut ikävämpiä juttujakin. Raskaita päätöksiä on pitänyt tehdä.Ykä ei talvella tule olemaan enää laumassa mukana, joka tietenkin vaikuttaa vähän koko perheeseen. Nautitaan nyt kuitenkin vielä näistä syksyisistä päivistä.

SPL TOKO SM 2016

Käytiin lomalla reissuilemassa Norjassa, kuvat siltä matkalta, sekä kisoista ja treeneistä. ~3000km koirien kanssa sujui hyvin pieniä havereita lukuunottamatta (Vean tassusta repesi antura, joten puolet matkasta meni töppöset jalassa - koiraa ei onneksi haitannut). Käytiin mökeissä, hotelleissa ja missä lie majoituksissa, mutta joka paikassa käyttäydyttiin varsin mallikkaasti. Edellämainitusta syystä pidemmät vaellusretket jäivät lyhyempiin päivälenkkeihin, mutta mahtavissa maisemissa päästiin silti kulkemaan.
Vean tassut paranivat onneksi nopeasti, koska kuukausi reissun jälkeen oli tiedossa saksanpaimenkoirien rotumestikset ja minä olin vähän kuin lupautunut osallistumaan.

Jokainen joka minut tuntee, tietää, että olen ihan tolkuton koejännittäjä. Siispä jo kuukautta ennen kyseisiä karkeloita änkytin treenikentän laidalla kouluttajalle, että "ei me voida mennä, eihän se osaa sitä eikä tätä eikä tuota--". Siis kahdesti voittajaluokassa jo startannut koira...
Onneksi sain kipakkaa palautetta, sekä paljon henkistä tukea, sillä tänään kuukauden treenirutistus palkittiin:

Mikäs se Vean vieressä kiiltää, ellei hopeamitali! Vea on siis tämän vuoden SPL TOKO SM VOI II. Pokaaliin on toki ladattu myös asiaankuuluva palkinto, eli mäkkärin nugetit, jotka kuvanoton jälkeen nautittiin hartaudella. :)
Kisapaikkana toimi SPL Tampereen kenttä, oikein mukava paikka, kiitos paljon järjestäjille! Vea oli edellisissä kisoissa jotenkin tosi omissa maailmoissaan ja surkeana, joten nyt me keskityttiin pelkästään siihen, että on kivaa kivaa kivaa. Se vähän kostautuikin sitten ääntelynä, mutta on helposti korjattavissa ja juuri nyt en kyllä viitsi moittia koiraa yhtään mistään. Sen häntä heilui koko radan läpi ja naama loisti, ei tietoakaan mistään laamailusta.

Lopullinen tulos oli 257,5p, 1-tulos, 2./7 ja tässä vielä pisteet (liikkeet koejärkässä):

Paikalla makaaminen 8, nousi naapurin 'sivu'-käskystä, tätä ei olekaan tehnyt...
Tunnistusnouto 8,5, lähdössä kuului 'hau', sivulletulossa vähän haahuili.
Ruutu 10, ei mitään valitettavaa, priima.

L (istu-seiso) 8,5, pari kitinää ja hidas istuminen
Ohjattu nouto 7, arvalla oikea. Ei keskittynyt tehtävän alussa yhtään liikkeenohjaajaan, vaan tuijotti kehän ulkopuolelle. Lähettäessä oikein mojova 'räyhhau', joku hämärä voltti ja sitten kävi hakemassa oikean.

Seuraaminen 7, nyt keitti jo sen verran, että ääntä lähti... vähän haahuili. Yksi lisäkäsky.

Kauko (s-i-m-i-s-m) 8, suorassa linjassa ruutuun. Kun jätin koiran maahan, se oli jotenkin hyvin hämmentyneenoloinen, että "etkö lähetäkään?". Ei tehnyt ekaa siirtymää, muut hyvät.

Luoksetulo 7, lisäkäsky pysäytykseen.
Metallinouto 8, lähtiessä 'hau'.

Kokonaisvaikutus 8, "tosi hyvä, mutta tänään lähti aika paljon ääntä" - ai ihanko tosi? :D

Se oli nyt voittajaluokka sillä taputeltu, ei muuta kuin opettelemaan EVL:n merkitöntä merkkiä ja paikkishässäkkä ja sitä-- merkinkiertäminenpysähtyminenjaohjattunoutaminenesteenylihypäten -hirviötä. Väitänpä myös, että saatan startata tässä välissä jonkun RTK-kisan Nikan kanssa. Shelttimummun kanssa kisaaminen on niin paineetonta, että ehkä siitä saisi vähän apua tähän jännittämiseen.

Oma 8v!

Ohhoh ja ajatella, eilen vietettiin synttäreitä - Oma on ollut perheessämme kohta viisi vuotta!
Kirjoittelin Omasta synttäripostauksen sen täytettyä 5 vuotta, silloin sen kanssa treenailtiin lähinnä aksaa. Agility kuitenkin jäi, kun koiran molemmat ohjaajat vain sattuvat olemaan henkeen ja vereen niin tottelevaisuusihmisiä. Toki me edelleen välillä verestetään muistoja pienellä hyppelyllä, mutta ei Omasta aksakoiraa tule.

Sen sijaan noina kolmena vuotena on tullut huomattua useampaankin otteeseen, että kyllä Omakin osaa!
Se on vähän pehmeä ja tosi häiriöherkkä, sekä tarjoaa paineistuessaan tai epävarmana aivan takuuvarmasti koko hämmentävän temppurepertuaarinsa. Mutta kun palaset loksahtaa kohdalleen, pikkumerle on oikeasti aika makea koira. Se on sairaan iloinen päästessään tekemään, seuraa tiiviisti ja tiukasti, tekee hienot käännökset ja on liikkeissään nopea.

Kuka olisi uskonut, että Oman kennelnimen eteen saa nykyään lyödä viiden koularin litanian! Pääosin M:n kanssa se on tahkonnut TK1:sen, BH:n ja kivunnut rally-tokossa MEStariluokkaan asti. Koira, joka ei alkuun suostunut leikkimään millään lelulla tai nostamaan yhtikäs mitään esinettä maasta, treenaa nykyään noutoa, merkinkiertoa ja ruutua.
Sehän oli viime vuonna jopa E-SS:n vuoden tokosheltti!

Yksi pentuekin Omasta saatiin, kolmea mielettömän hienoa pentua, joista yhden narttupennun elämää ollaan saatu seurata mukavasti lähempääkin. Käpäläkoplan Lol, eli Lili on monessa asiassa hyvin samanlainen, hieno pakkaus kuin emonsakin. Siitäkin varmasti saisi aikaiseksi melko siistin kisakoiran. :)

  Nyt kuitenkin hyvää syntymäpäivää ja onnea Käpäläkoplan O'my - Oma!

Koirat aavikolla

Vea 3v 7kk

Vähän aavikkokuvia hiekkamontuilta, Nika jäi kotiin, koska sillä oli seuraavana päivänä tiedossa rallytokon kokeet.  Ei tullut tulosta tällä kertaa, mutta uusi mato on jo koukussa, kyllä se mummeli sieltä vielä perässä MESsiin nousee!

Oma olisi periaatteessa myös MES-valmis (mitä nyt tekee välillä aivan omiaan, pehmeä ja paineistuva koira kun on), mutta olen ollut niin keskittynyt Veaan, etten ole itse ihan rallymoodissa. Ehkä tässä kesän aikana voisi tsempata siihenkin! Nyt Oma on kuitenkin M:n ohjattavana, kun sitä koulitaan tokon AVO-liikkeitä ajatellen. Hauskaa ainakin näyttää olevan, Oman treeneistäkin lisää tuolla Ykän blogin puolella.

Vea kävi tänään mätsäreissä, lähinnä treenaamassa häiriötä ja sosiaalistumista. Ei tuo meidän seuraamalla kehässä juokseva minisaku mitään pokaaleja kerää, mutta sen häntä heiluu ja ilme iloinen ja sehän on tärkeintä. Kerran tein sen kanssa myös vähän treeniä n. kahdenkymmenen räkä roiskuen haukkuvan koiran vieressä. Vean ilme oli toki näkemisen arvoinen, mutta hienosti se seurasi, teki liikkeestä maahanmenon ja nouti metskukapulan. Vielä lisää paikkis- ja kehääntulotreeniä, niin ehkä, ehkä...

Omalla sen sijaan meni mätsäreissä ihan kivasti, punaisen kehän kakkonen ja BIS-kehässä "kunniamaininta". Sheltti törötti kehässä välittämättä mistään häiriöstä. Se juoksi kyllä ihan miten sattuu (ravia toki, mutta välillä seuraten ja välillä vetäen), mutta mitä nyt voi odottaa jos koiraa käyttää mätsäreissä kerran kahteen vuoteen. :D

Alkuvuosi

Aina ei jaksa. Ohjaajalla on nyt ollut sen verran rankka alkuvuosi (koiriin liittymättömiä asioita), että motivaatio on ollut hukassa. Kirjoittamisen, treenaamisen ja vähän muunkin suhteen.

Tammikuun lopussa meillä oli Vean kanssa toiset tokon VOI-kisat. Ei ne menneet putkeen. Oli hyvääkin, mutta enemmän huonoa; fiilis hukassa, huono yhteistyö, ohjaaja väsynyt ja liian ajatuksissaan. Yksilöliikkeiden alku oli täyttä haahuilua, parani kyllä loppua kohti esim tosi kivaan ruutuun, mutta ei se riittänyt kun alla oli mm. kaukojen nolla. Tulos oli VOI3, 212,5p, 2. sija.

Aina ei mee putkeen, mutta Vea on silti aina oma Vea <3

Ei me lannistuta - tosiaankaan -, mutta nyt on otettava hengähdystauko. Pään täytyy selvitä näistä muista jutuista, että voi taas keskittyä täysillä koiraan. Erilaista treeniä, enemmän häiriötä, lisää vaatimusta ja haastamista. Suunnitelmat ovat kyllä selvillä kevättä varten. Olin päättänyt jo viime vuoden puolella, että Vea sterkataan ennen kevään juoksuja. Ne olisi luultavasti joskus huhti-toukokuussa, joten nyt on oikeastaan enemmän kuin parempi aika. Siispä me varattiin aika tähystyssterkkaan ensi viikolle. Helmikuu ollaan tehty joitain haastavia häiriötreenejä, mutta myös kivoja motivaatiojuttuja, jotta minilomalle jääminen tapahtuisi mahdollisimman hyvällä fiiliksellä. Se tuntuu onnistuneen, maaliskuussa me aletaan taas tykittää täysillä.

Helmikuussa on ollut kaikkea muutakin ohjelmaa, maakuntamatkailua Joensuuhun ja hotelliyöpymistä koirien kanssa. Yllättävän fiksusti meidän elikot osasivat yöpyä, joten varmaan uskaltaa toistekin viedä niitä ihmisten ilmoille. Ainakin helpotus tietää, mikäli tulee pidempiä reissuja esimerkiksi pohjoisen mökille, eikä huvita ajaa 11h matkaa putkeen. Meillä on käynyt koiravieraita hoidossa, on vedetty kelkkaa Vean kanssa (kun nämä hämmentävät säät ovat vain sallineet) ja sheltit ovat rallyilleet M:n ohjaamina. Tänään niillä oli kotihallilla Rally-toko -kilpailut, joissa tuli hienot tulokset! Omalle viimeinen VOIHYV pisteillä 85/100p. Tämä tarkoittaa, että Oman kasvavaan titteliriviin lisätään RTK3 ja mahtisheltti siirtyy mestariluokkaan! Nika teki myös upean suorituksen pisteillä 90/100p ja sai ensimmäisen VOIHYVinsä! Parin nollan jälkeen ohjaajan ja koiran yhteistyö näytti taas siltä miltä pitää ja pääsivät oikeutetusti loistamaan. M on kirjoitellut kisoista enemmän omaan blogiinsa.
Hyvä tiimi!

Saatiin muuten myös kivaa postia, kun Oma oli valittu Etelä-Suomen Shelttien vuoden tokokoiraksi 2015! Hieno saavutus M:ltä ja Omalta, nyt kun merlen kanssa ollaan kisailtu RTK3 pussiin, se voisi hyvin siirtyä treenailemaan myös tokon AVO:a varten. :)

Vuosi 2015

Vuosi alkaa olla paketissa. Tänä vuonna on kisattu kovin ahkerasti, koulareita on kerätty kaikille neljälle koiralle yhteensä kymmenen kappaletta... Suurin osa niistä rally-tokosta (sheltit RTK1 ja RTK2, isot RTK2, RTK3), mutta Oma on ansioitunut myös tokossa TK1:sen, suorittanut BH:n ja saanut 2xVOIHYV -tulosta rallysta!

Pikkumerle on tänä vuonna tosiaan näyttänyt meille mihin siitä on. Ja nyt kun se on viimein alkanut myös tajuta noutamisen saloja, niin taivas tietää mitä kaikkea sen kanssa vielä pitää lähteä kokeilemaan.:D

Tokoa on harrastettu myös Vean kanssa, mutta ollaan edetty suoraan vaikeampiin luokkiin, AVO1 saatiin kesällä ja talvella VOI2. Keväällä toivottavasti korotamme VOI1:seen, jotta päästään työstämään TK4:sta ja mahdollisesti niitä valioitumisjuttuja.
Sheltit ja Vea ovat pysyneet pääasiassa terveenä, Nika säikäytti vuosi sitten tammikuussa pyometralla ja myöhemmin sitten Omakin sterkattiin.

Ensi vuonna jatkuvat rally- ja tokoharrastukset. Vähän on ollut myös suunnitelmissa tutustua Vean kanssa pelastuspuoleen, mutta siitä sitten lisää jos lähtee rullaamaan.
Tavoitteet tykkään pitää aina vain siinä "seuraavassa askeleessa", koska aina on hyvä olla jotain tähtäimessä, mutta toisaalta jos jotain ei vuoden aikana ehditä niin sitten ei. Vealle tämä tarkoittaisi kuitenkin ensi vuonna EVL-luokkaan siirtymistä tokossa, sekä MES-luokkaan siirtymistä rallyssa, Omalle RTK3:sta ja ehkäpä jotain starttia tokon AVO:ssa, Nikalle hyväksyttyjä tuloksia rallyn VOI-luokasta.
Ainoa oikea toiveeni ensi vuodelle kuitenkin on, että koirat pysyvät terveinä.

Kuvat ovat muuten jouluaatolta, näin talvista meillä vielä on... Toivottavasti pian tulisi tähän muutos.