Aktiivipääsiäinen

 Kun Mio kilpailee Oman ja Nikan kanssa Rally-Tokon ALO:ssa ja lupasi kokeilla Ykän kanssa sitä viimeistä AVO-tulosta (ettei holsku opi karkailemaan kehästä), minulla on ollut aika vähän treenattavia koiria. Se ei kuitenkaan ole tarkoittanut mitään treenitöntä kautta, sillä olen aina rakentelemassa rataa, auttamassa muita, vähän tekemässä jotain liikkeitä shelttien kanssa, purkamassa rataa ja toimimassa autokuskina - sekä tietenkin treenaamassa Veaa.
Itsenäisiä treenejä hallissa tai kentällä olemme pyrkineet pitämään 2-4/vko, koska arki on kuitenkin arkea, mutta nyt pääsiäiseksi päätettiin repäistä. To-ma treenattiin joka päivä vähintään kerran. Toki neljän koiran välillä vaihdellen ja treenien rankkuutta säädellen.

Torstain ja perjantain treenit olivat hallilla/hallin kentällä, Vealle tokojuttuja ja muille Rally-Tokoa. Oman kanssa otin vähän agilityn kuvioitakin ihan katsoakseni, että muistaako se vielä mitään (muisti se kai, jotain...). M on kirjoitellut Ykän blogiin enemmän shelttien touhuista.
Tähtäimessä olisi Vean kanssa AVO-kokeet ensi kuussa, jos nyt saadaan paikka eikä juoksut ala - katsotaan mitä käy. Jäävät, kaukot, hyppy ja seuruutus ovat mallikkaita. Luoksetulon stoppi on vielä työn alla, eikä se nouto ole (vieläkään) ihan tyylipuhdas. Paikkamakuussa uskon Veaan hyvin vakaasti, mutta onhan se piilopaikkis aina jännä!

Lauantaina treenailtiin Rally-Tokoa ulkokentällä, mukana oli vähän vieraita koiria, joten Vean kanssa keskityttiin erityisesti VOI-luokan käytösruutuun ja paikkamakuisiin. Menivät mallikkaasti, vaikka vieras koira kierteli ympärillä ja kentällä pyörähti muualta karannut irtokoirakin. Rally-Tokon VOI-luokan muut liikkeet Vealla onkin jo aika hyvin tassussa, joten aika huoleti saa kohta startata siinäkin. Sheltit tekivät ALO-rataa ja kävin itse pyörimässä Vean kanssa iloisen AVO-radan.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin hakumetsään, viikko sitten olleissa hakutreeneissä Vealla oli ollut ihan kelpo fiilis, joten otin neljä maalimiestä. Kaksi ensimmäistä (haamut) menivät kivasti, joskin Vea kävi keskilinjalla kuumana, eikä keskittyminen ollut silloin parhaimmillaan. Kolmannen kokeilin riskillä ilman apuja ja kävi kyllä oikein selväksi, että vaikka Vea irtosi hyvin ja haravoi aluetta, se lähinnä juoksi nenä kiinni ja purki paineitaan. Tarvittiin maalimiehen apu ennen kuin tapahtui minkäänlaista työntekoa. Kun maalimies löytyi oli palautus kyllä hieno ja näytöt toimivat mallikkaasti. Positiivisena pidettäköön myös sitä, että pysyin itse rauhallisena, enkä siten saanut koiralle ainakaan mitään ahdistusta aiheesta. Neljäs maalimies tehtiin taas avun kanssa.
Motivaatio on siis hukassa; totuttu apuihin, tehtävä vähän epäselvä tai maalimies ei vain innosta Veaa tarpeeksi. Tästä lisää myöhemmin. Ukkojen noutamisen jälkeen otettiin vielä esineruutu, jossa Vea oli paljon rauhallisempi, rennompi ja motivoituneempi. Kangasnyssykkä löytyi kuusen alta hyvässä ajassa ja jätettiin siihen.

Sunnuntai-iltana jälleen rallya kentällä, sheltit ja Ykä tekivät rataa ja Vean kanssa otettiin tämän jälkeen tokon AVO-luokan liikkeet. Seuruutuksen vasemmallekäännöksissä juosten Vea teki jotain piruetteja, otettiin parit lisää, jolloin alkoi sujua. Liikkeestä seisomisessa valui pari askelta perään, mutta asento oli oikea, maahanmenon teki nopeasti. Hypyssä on selvästi loksahtanut jotain kohdalleen, kun koira ei enää hakeudu niin sivulle esteestä. Ylipäätään kivaa ja tasaista työskentelyä.

Tänään takaisin hakumetsään. Vaihdoin taktiikkaa, otin Vean liinaan ja lähdin ilman minkäänlaista käskyä, hidastusta tai neuvoa kulkemaan kohti hakualuetta. Tuttuun tapaan ilman käskyä Vea veti kohti aluetta, haistellen ilmaa ja maata, mutta kuitenkin hiljaa. Keskilinjalla annoin koiran päättää kumpaan suuntaan se tahtoi lähteä. Ei mitään epäilystä, Vealla oli selvä suunta, se haparoi hieman ensimmäistä maalimiestä etsiessä ja olimme suunnilleen yhdessä perillä. Suorapalkka, paljon namia ja leikkiä, jonka jälkeen samaan malliin takaisin kohti keskilinjaa ja sen yli. Nyt Vea eksyi vähän, mutta korjasi rauhallisesti ja ääneti itse suuntansa, löytäen maalimiehen jo vähän kauempaa. Kolmas ja neljäs maalimies tehtiin aivan samaan tapaan, paitsi niille Vealla oli jo vauhtia ja kun se selvästi kauempaa oli jo saanut vainun, päästin koiran etenemään itse loppumatkan. Yksi maalimiehistä oli aivan uusi, möreä-ääninen mies, mutta Vea ei ollut moksiskaan. Se tuntui ottavan kaiken tosi zenisti vastaan.
Tämä näytti hyvältä ja tämmöinen mielenrauha ja hieno fiilis siihen työskentelyyn pitäisi nyt sitten saada, joten ei muuta kuin työstämään! Pyrkimyksenä olisi, että teen itsestäni mahdollisimman tarpeettoman ja maalimiesten etsimisestä puolestaan mahdollisimman kiinnostavaa. Katsotaan miten etenee.

Iltapäivällä treenattiin vielä kerran kentällä, tällä kertaa otettiin aika iisisti. Temppuilua, tokoliikkeitä, vähän valokuvia kun kerrankin oli auringonpaistetta eikä ainaista vesisadetta. Tällä kertaa seuruutus meni hienosti (joku possu kyllä alkuun vähän kiilasi). Jäävät tosi mallikkaat, vaikka ohjaaja sohelsi liikkeestä maahanmenossa jotain ja päätyi lopulta  koiran edessä ja takana pyörittyään perusasentoon koiran vasemmalle puolelle(???), astuin Vean yli oikealle puolelle ja jatkoin loppuun - kameramiehen kommentteja pakoonjuosten. Luoksetulon stopeissa valui ensin, mutta saatiin sitten mallikkaat pysäytyksetkin. Otin myös läpijuoksun, jossa paineli kuin raketti. Kun hyppykin meni täysin nappiin, päätin jättää noudoilla vääntämiset seuraavaan päivään. Tässä lienee ihan tarpeeksi yhdelle ohjaajalle ja pienelle koiralle.

Hauskaa oli huomata, että päivittäisestä treenaamisesta huolimatta mitään motivaatiokatoa (no, lukuunottamatta sitä haun muista syistä johtuvaa) ei ollut nähtävissä. Koira syttyi hyvin ja toisaalta myös rauhoittui hyvin, joka treeni tuntui menevän edellistä paremmin - ihan kuin sitä muka oppisikin jotain! Arkeen palatessa palataan kuitenkin varmasti taas 2-4krt/vko treenailuun. Vähän myös ehdin pohdiskella, josko olisi aika startata uusi paimennuspätkä Nikan kanssa nyt, kun sheltin sairastelut ja muut ikävät ovat takanapäin.