Hei mahdollinen lukija!
Olen kahdenkympin puolta väliä vanhentuva Itä-Helsinkiläinen ja toinen reippaan koiralauman kaitsijoista. Kotonamme asuvat Nika, Oma, Yrjänä ja nuorin uudistus Vea. Kiinnostusta blogin aloittamiseen on ollut silloin tällöin, mutta perheemme poikakoiran - Yrjänän - treeniblogin kattaessa jonkin verran meidänkin tekemisiämme, olen aina laiskistunut ajatukselle. Nyt kuitenkin niskasta kiinni ja toimeen!
Blogin, päiväkirja tai treenipäivis muotoutunee ajan myötä vielä johonkin suuntaan, juttuideoita otan vastaan!
Elämässäni on aina pyörinyt melko kasa koiria. Lapsuuden pystykorvasekoitus Mitri, äidin ajo- ja lintukoirat ja ensimmäisenä omana koirana 15-vuotiaana hankittu Myra. Ykä-holskun harrastuksissa pyörimisen myötä oma kiinnostus aktiivisempaan koiraharrastamiseen heräsi, kotiagilityn ja temppujen harjoittelemisen lisäksi Nikan ja Myran kanssa alettiin kokeilla vaikka mitä lajeja: tokoa, paimennusta, kelkanvetoa, jälkeä. Nika tuntuu tykkäävän kaikesta ja tekee mieluusti (= apinan raivolla) mitä vain sille esittelee.
Hiljalleen ohjaaja alkaa myös saada otetta kisapelostaan ja ensimmäinen debyytti tokokentällä on tehty!
Myran kuoleman jälkeen hankimme Oman, aikuisen sijoitusnartun Turusta. Omalle soisimme pentueen tai pari, mutta yritysten välissä harjoittelemme agilityä. Merlellä on kyllä vauhtia ja tohinaa muuhunkin (tokon aloliikkeet hallussa), mutta into tuntuu menevän keskittymisen edelle ja agility on tähän mennessä ollut sopivan vauhdikasta koiralle ja ohjaajalle. Radoilla meitä tuskin nähdään ellei ihmettä tapahdu, mutta koiralla on kivaa ja se on tärkeintä.
Vea on nuorin perheenjäsen. Ensimmäinen pk-rotuinen koirani, joka vasta harjoittelee koirana olemista. Sakunalku juoksee muun lauman mukana kelkan kanssa, opettelee tottiksen alkeita, jahtaa silloin tällöin viehettä ja tapaa pentukavereita. Veasta toivon hyvää harrastuskaveria, mutta ennen kaikkea tervettä ja fiksua koirakansalaista.
(Tätä kirjoittaessa koirakaverin kanssa leikkimisestä nuutunut koira heittäytyi kyljelleen, kun sille laitettiin panta kaulaan lenkkiä varten...)
Toivottavasti räpistelystäni on jollekin lukuiloa! Suuntaamme nyt agilityyn, josta lisää sitten myöhemmin!
Olen kahdenkympin puolta väliä vanhentuva Itä-Helsinkiläinen ja toinen reippaan koiralauman kaitsijoista. Kotonamme asuvat Nika, Oma, Yrjänä ja nuorin uudistus Vea. Kiinnostusta blogin aloittamiseen on ollut silloin tällöin, mutta perheemme poikakoiran - Yrjänän - treeniblogin kattaessa jonkin verran meidänkin tekemisiämme, olen aina laiskistunut ajatukselle. Nyt kuitenkin niskasta kiinni ja toimeen!
Blogin, päiväkirja tai treenipäivis muotoutunee ajan myötä vielä johonkin suuntaan, juttuideoita otan vastaan!
Elämässäni on aina pyörinyt melko kasa koiria. Lapsuuden pystykorvasekoitus Mitri, äidin ajo- ja lintukoirat ja ensimmäisenä omana koirana 15-vuotiaana hankittu Myra. Ykä-holskun harrastuksissa pyörimisen myötä oma kiinnostus aktiivisempaan koiraharrastamiseen heräsi, kotiagilityn ja temppujen harjoittelemisen lisäksi Nikan ja Myran kanssa alettiin kokeilla vaikka mitä lajeja: tokoa, paimennusta, kelkanvetoa, jälkeä. Nika tuntuu tykkäävän kaikesta ja tekee mieluusti (= apinan raivolla) mitä vain sille esittelee.
Hiljalleen ohjaaja alkaa myös saada otetta kisapelostaan ja ensimmäinen debyytti tokokentällä on tehty!
Myran kuoleman jälkeen hankimme Oman, aikuisen sijoitusnartun Turusta. Omalle soisimme pentueen tai pari, mutta yritysten välissä harjoittelemme agilityä. Merlellä on kyllä vauhtia ja tohinaa muuhunkin (tokon aloliikkeet hallussa), mutta into tuntuu menevän keskittymisen edelle ja agility on tähän mennessä ollut sopivan vauhdikasta koiralle ja ohjaajalle. Radoilla meitä tuskin nähdään ellei ihmettä tapahdu, mutta koiralla on kivaa ja se on tärkeintä.
Vea on nuorin perheenjäsen. Ensimmäinen pk-rotuinen koirani, joka vasta harjoittelee koirana olemista. Sakunalku juoksee muun lauman mukana kelkan kanssa, opettelee tottiksen alkeita, jahtaa silloin tällöin viehettä ja tapaa pentukavereita. Veasta toivon hyvää harrastuskaveria, mutta ennen kaikkea tervettä ja fiksua koirakansalaista.
(Tätä kirjoittaessa koirakaverin kanssa leikkimisestä nuutunut koira heittäytyi kyljelleen, kun sille laitettiin panta kaulaan lenkkiä varten...)
Toivottavasti räpistelystäni on jollekin lukuiloa! Suuntaamme nyt agilityyn, josta lisää sitten myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti