Keskiviikon tottistreenit hyvähköt, mutta haastavammat kuin viikko sitten. Leikin vahvistaminen on hyvällä mallilla, mutta minun pitäisi saada itsestäni vielä paljon jännempi. Muut koirat kiinnostaisivat niin, että unohtuu mitä oltiin tekemässä
Varsinkin Ykä, johon Vea on alkanut osoittaa leimaantumisen merkkejä. Tämän ehkäisemiseksi paljon lisää tekemistä kahden kesken ja työskentelyä meidän "suhteen" vahvistamiseksi.
Itse liikkeet - kun molemmat olivat henkisesti ja fyysisesti paikalla - menivät hyvin
Seuruutus, sivu, liikkeestä istumisen alkeet hyviä, harvemmin vinoon istumisia. Maahanmeno reilulla käsiavulla, eteentulo hömpsötellen kunnolla tiiviiksi. Yksi luoksetulo koko kentän pituudelta ja estehyppyä niin, että juoksimme yhdessä max 10cm korkeudella olevan esteen yli.
Ohjaaja saisi muistaa käyttää käskyjä, eikä aina vain kehua!
Torstaina pellolle Nikan, manssi-Merlinin ja x-rotu -Akun kanssa, mukana oli pari lelua, namia ja kaksi kameraa. Ensimmäisistä kuvista kiitos jälleen Heartshapedin Lauralle.
Vea taisteli hyvin narulelusta ihmisten kanssa ja koetti sinnikkäästi tyrkkiä lelua koirien naaman. Hiihtäjät eivät aiheuttaneet mitään reaktiota, leikkiminen oli kivempaa. Nika varasti röyhkeästi palloa muilta ja otti vähän tokoliikkeitä (nouto pallolla, seuruutus, liikkeestä maahan) - nämä kaikki ok. Pari kuvaa vielä Emielin ottamana.
Illalla tapasimme vielä kaksi kissaa, joita Vea tervehti mallikkaasti pussaillen.
 |
| "Mahdun minä!" |
Perjantaiaamuna leikimme matontamppaajan vieressä ja otimme helppoja seuruutuksia kävelytiellä, hieno tyttö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti