Koirat aavikolla

Vea 3v 7kk

Vähän aavikkokuvia hiekkamontuilta, Nika jäi kotiin, koska sillä oli seuraavana päivänä tiedossa rallytokon kokeet.  Ei tullut tulosta tällä kertaa, mutta uusi mato on jo koukussa, kyllä se mummeli sieltä vielä perässä MESsiin nousee!

Oma olisi periaatteessa myös MES-valmis (mitä nyt tekee välillä aivan omiaan, pehmeä ja paineistuva koira kun on), mutta olen ollut niin keskittynyt Veaan, etten ole itse ihan rallymoodissa. Ehkä tässä kesän aikana voisi tsempata siihenkin! Nyt Oma on kuitenkin M:n ohjattavana, kun sitä koulitaan tokon AVO-liikkeitä ajatellen. Hauskaa ainakin näyttää olevan, Oman treeneistäkin lisää tuolla Ykän blogin puolella.

Vea kävi tänään mätsäreissä, lähinnä treenaamassa häiriötä ja sosiaalistumista. Ei tuo meidän seuraamalla kehässä juokseva minisaku mitään pokaaleja kerää, mutta sen häntä heiluu ja ilme iloinen ja sehän on tärkeintä. Kerran tein sen kanssa myös vähän treeniä n. kahdenkymmenen räkä roiskuen haukkuvan koiran vieressä. Vean ilme oli toki näkemisen arvoinen, mutta hienosti se seurasi, teki liikkeestä maahanmenon ja nouti metskukapulan. Vielä lisää paikkis- ja kehääntulotreeniä, niin ehkä, ehkä...

Omalla sen sijaan meni mätsäreissä ihan kivasti, punaisen kehän kakkonen ja BIS-kehässä "kunniamaininta". Sheltti törötti kehässä välittämättä mistään häiriöstä. Se juoksi kyllä ihan miten sattuu (ravia toki, mutta välillä seuraten ja välillä vetäen), mutta mitä nyt voi odottaa jos koiraa käyttää mätsäreissä kerran kahteen vuoteen. :D

Kuulumisia

Täällä kuuluu hyvää! Vealla on ollut kivoja treenejä, koirahäiriötä ja yhteistyön parantamista. Vaikka fiilis oli tammikuun lopussa aika mälsä, se onneksi on kohentunut nopeasti kun ollaan vaan tehty hommia, hommia, hommia. Kyllä se koira osaa, taitoja on vain muistettava ylläpitää. Meillä on maaliskuussa ollut vain omatoimitreenejä tokon osalta, ensi kuussa alkavat taas ohjatutkin treenit. Onni on kuitenkin kivat treenikaverit, joiden kanssa pääsee tutkailemaan sitä omaa tekemistään vähän ulkopuolisenkin kulmasta.

Vean sterkka meni oikein hyvin. Se sterkattiin töissä, hyvässä turvassa ja hoidossa, ja samalla otettiin vähän RTG-kuvia omistajan mieliksi. Vea ei olisi millään halunnut nukahtaa, mutta sammahti lopulta kun istuin lattialla rapsuttelemassa. Otettiin viralliset selkäkuvat:

Ei ongelmia, kuten odotuskin oli. Kun kerran oltiin röntgenissä, niin uudelleenkuvattiin samalla (epävirallisena) lonkat, kyynärät ja olat. Kaikki näytti sielläkin oikein hyvältä, lonkkien kirjaimet tämänkin ortopedin mielestä löysyydestä, rikkoa ei ollut nähtävissä missään. <3

Itse sterkka tehtiin tähystyksessä, suunnitelmien mukaan meni ja herääminen kävi tosi miellyttävästi omistajan kainalossa. Tietenkin kipulääkkeistä oli tiedossa vähän känniä ja kitinää, mutta kun kotona otin Vean viereeni kangaskoppaan nukkumaan, se torkkui ihan rauhassa M:n kotiintuloon asti. Seuraavana päivänä olisi ollut jo vauhdikas meno, eikä paranemisessa muutenkaan ollut mitään ongelmia. Pari viikkoa leikkauksesta päästiin jo mökkeilemään ja siitä sitten takaisin treenailemaan.

Tässä kuussa käytiinkin sitten vähän kokeilemassa rauniohommia. Osallistuin pelastuskoirahaun tutustumiskurssille, jonka lopussa pidettiin "tositoimipäivä". Tositoimipäivässä oltiin viiden koiran kesken (Vea, bortsu, borderterrieri, suursnautseri ja labbissekoitus) pimeässä rakennuksessa, jossa ryömittiin esteiden ali, kiipeiltiin maakellarissa, rämistiin ja kolistiin. Vea oli siivosti, ihmetteli vähän muita koiria, mutta malttoi olla. Ilmoittauduin sitten kevätkurssille, jos löydettäisiin tästä uusi into ihmisetsintään - ainakin tositoimipäivässä oli hurjan kivaa!

Alla parissa kuvassa Vea mukana Helsingin keskustassa ja junailemassa. Hyvinhän tuo citykoira edelleen käyttäytyy, melu tai hälinä eivät haittaa. Espan puistossa välipalaluuta nassutellessa parit koiratkin saivat mennä ihan rauhassa ohi.

Muillakaan koirilla ei ole vielä hetkeen kisakalenterissa mitään tiedossa. Nika treenailee RTK:n voittajaluokan liikkeitä M:n kanssa, että kaapataan se RTK3. Oma taas harkkaa tällä hetkellä tokon liikkeitä. Rallyn MES:iin ei kukaan meidän elikoista taida olla ihan vielä menossa, se vaatii luokkana jonkin verran keskittymistä liikkeiden harjoitteluun ja ihan joka lajia ei välttämättä kannata treenata samaan aikaan. :D

Vea - RTK2, Oma - ALOHYV!

Tänä lauantaina Vean osalta viimeiset AVO-kisat, Lahdessa. Tuomarina Anna Pekkala ja luokassa nelisenkymmentä koiraa. AVO oli jaettu kahteen ryhmään, joista ensimmäinen oli ollut aiemmin päivällä ja meidän puoliltapäivin. Tällä kertaa Ykä oli vuorossa toisena ja Vea luokan loppupäässä, välissä n. 15 koirakkoa.

Ykä oli ennen kehään menoa oikein kiva, mutta kehässä holsku meni jotenkin falsettiin. Piti odottaa ennen lähtövuoroa ja siinä välissä meidän yhteistyö vain päättyi. Koiraa jännitti ja kontaktia ei tahtonut löytyä, päättyi sitten siihen, että Ykä karkasi moikkaamaan tuomaria - HYLly tuli. Tehtiin rata kuitenkin loppuun, oli aika täpisevä meininki, tänään ei vain ollut Ykän päivä. Ensi kerralla paremmin!
Vealla puolestaan oli kiva fiilis, ainoat virheet olivat yhdeltä kyltiltä ja -1p yleisvaikutelmasta parin haukahduksen vuoksi.

Myös Oma oli kisaamassa saatuaan paikan varasijalta, M ohjasi omaa ALO-luokassa ja he saivat hienot pisteet 98/100p, joka tarkoittaa ensimmäistä ALOHYViä Omalle! Lisää Omasta Ykän blogin puolella!

Vealle AVOHYV ja  RTK2-koulutustunnus, pisteet olivat 95/100p. Kohti voittajaa!

Alla vielä rata ja ratojen ongelmakohdat:

VEA, 95/100p, 1:47:41, AVOHYV, RTK2

4. ISTU, ASKEL OIKEAAN, ISTU, -1p, vino, -3p TVÄ
Eka perusasento vino, teki jonkun haahun selän takana askelsiirtymässä.
"Taputukset pois voittajassa. -1p Ääntely."

YKÄ, HYL (POIS)

3. SPIRAALI VASEMMALLE, HYL (POIS)
Viimeinen tötsä oli aivan kehänauhan vieressä, Ykä bongasi ihanan tuomarin ja hyppäsi nauhan yli moikkaamaan. Palasi heti pyynnöstä.
"Hieno rata, taputukset pois voittajassa."

--

Lilin pusu äidille

Nika on palannut treenikentille. Hieroja kävi viime viikolla vähän käsittelemässä koiraa läpi ja kyllähän sieltä - odotetusti - löytyi jumeja. Nika on normaalisti ollut aika hyvin auki, mutta leikkauksesta toipuilu ja  nämä karsean liukkaat kyllä tekivät tehtävänsä. Jopa Omallakin oli vähän jumia selässä, Vea sentään on pysynyt melko hyvässä kunnossa. Hieronnan jälkeen Nika köpötteli pari päivää vielä vaivaisemman oloisena, mutta sitten onneksi alkoi näkyä tuloksia ja sheltin liikkeet alkoivat muistuttaa taas sitä mukavaa, normaalia ravia ja laukkaa.
 Ystävänpäiväviikonloppuna meillä oli yksi Oman pennuista hoidossa. Lilistä on kasvanut hurjan reipas ja hieno sheltinalku, se leikkii reippaasti isompien koiriemme kanssa ja oli mukana ulkoilemassakin (tosin liinassa, jos pieni keksii lähteä litomaan kun mammaa ei ole mukana). Oman mielestä pentu on jo ihan tyhmä, mutta Vea ja Lili painivat iloisesti koko viikonlopun. Kuvissa onkin vielä vähän lunta, mutta nyt on maa jo oikeastaan sula. Jäätä on vielä metsäpoluilla, mutta aukeat alueet alkavat olla ihanaa kurapeltoa. Tassupesuja odotellessa...

Janakkalan ja Lahden kisojen välissä tuli treenattua vähän vähemmän rally-tokoa ja enemmän tottisjuttuja. Yksityistunteja oli pari kappaletta hallissa ja pienryhmätunteja pari ulkosalla, näistä saatiinkin paljon irti taas itsenäistä treenaamista ajatellen. Tottikset jatkuvat ohjattuna taas parin kuukauden päästä, mutta nyt vähän aikaa keskitytään tokohommiin, josko tässä jossain vaiheessa kävisi kokeilemassa siitäkin AVO-luokkaa Vean kanssa.
Luoksetulon pysäytys on ihan hyvällä mallilla, mutta vielä kesken. Vealle on opetettu niin vauhdikkaat luoksetulot, että itseä ihan tympii opettaa pysähtymään siinä välissä! Tokon luoksetulolle onkin sitten eri sana, jos Vea oppii lönkyttelylaukkaamaan sillä käskyllä, mutta tulee yhä vauhdikkaasti tottiskäskyllä, ei minua haittaa lainkaan. Muut liikkeet ovatkin oikeastaan koevalmiit, kaukot ovat hienot, pysäytykset pelittävät. Hypyssä Vea hakeutuu aika sivulle esteestä istumaan, mutta palaa kuitenkin esteen yli. Noudossa on ajoittain vähän semmoista kapulalla puljaamista, mutta sekin on treenin alla.

Voitto!

Tänä lauantaina lähdimme kisailemaan taas Tampereen suuntaan, Janakkalaan. Tuomarina oli Hannele Pirttimaa ja luokassa 16 koiraa. Vean lähtö oli jälleen ensin, luokan viidentenä ja Ykän viimeisenä. Tälläkin kertaa Vea rauhoittui halliin mukavasti, itse asiassa sillä vaikutti olevan jopa tylsää, joten ensi kerralla lyhennetään taas totutteluaikaa. Radalla Vea haahuili ensimmäiset kolme kylttiä, mutta skarppasi sitten ja teki tosi hienosti loppuun.
Sama liian pitkän odotuksen ongelma tuntui olevan Ykällä, joka sai loikoilla kymmenen koiran ajan hallissa ja ilmeisesti siitä sitten keksi, että saa persehtiä kentällä. Myös Ykä haahuili ensimmäiset kolme kylttiä, skarppasi hetkeksi, mutta unohtui taas houkutuksessa jonnekin (jouduin antamaan napakamman käskyn, ettei mene houkutukselle) ja loppurata olikin melkoista läpitaistelua. Tällä kertaa Ykä ei haukkunut minulle, mutta ääntä siitä lähti ja tekeminen oli erittäin "sinnepäin". Lisäksi pieni raitapossu meinasi maalin ohitettuaan karata kentältä äiskän luo. Tuomarin suunnalta kuului "huh" kun tottismaisella "YRJÄNÄ!"-kehoituksella holsku päätti parhaakseen tulla samaa vauhtia takaisin luokseni. Huh, tosiaan.
Molemmille AVOHYV, Ykälle 88/100p ja Vealle 97/100p, jolla sijoitus 1./16! Aiempien kisojen ohjaajamokista opittiin siis jotain ja Vean kanssa päästiin toista kertaa keräämään ruusukkeita!

Alla vielä rata ja ratojen ongelmakohdat:

Janakkalan AVO-rata

VEA, 97/100p, 2:09:28, AVOHYV, 1. sija

5. ISTU, SEISO, KIERRÄ KOIRAN YMPÄRI -1p, kontr
Vea taisi vähän käydä takajaloillaan ennen perusasentoa?
7. ISTU, KOIRA ETEEN, OIKEALTA SIVULLE, ISTU, -1p, kyl
Haistoi kylttiä perusasentoon istuessa
16. PUJOTTELU, -1p, kontrTunki vähän alle vasemmalle kääntyessä
Tuomarin kommentit: "Hieno, sujuva rata!"

YKÄ, 88/100p, 2:40:97

2. ISTU, 1 ASKEL jne..., -2p, tvä + py
Ei oikein halunnut istua sivulle, ei oikein halunnut tehdä askelsiirtymiä, ei oikein halunnut mitään
5. ISTU, SEISO, KIERRÄ KOIRAN YMPÄRI -1p, kontr
Tunki edelle ennen kuin tuli sivulle
6. HOUKUTUS, -1p, ov
En ole varma, mutta ei se kauniilta näyttänyt - liian kova komento tai haahuiltiin jotain?
7. ISTU, KOIRA ETEEN, OIKEALTA SIVULLE, ISTU, -4p, tvä + uusi
Eteenpyytäessä Ykä veti jonnekin oikealle puolelleni, ei ehtinyt vielä istumaan, joten siitä ilmeisesti vain -1p. Uusin kuitenkin, koska mitä ihmettä ja siitä -3p.
8. ISTU, KÄÄNNÖS OIKEAAN, ISTU, -1p, kyl
Haistoi kylttiä
10. ISTU, TÄYSKÄÄNNÖS OIKEAAN, -1p, tvä
Hitaasti perusasentoon ja joku vetkuilutäyskäännös mölisten
13. PUJOTTELU, -2p, kontr + py
Vasemmalle kääntyessä tunki alle ja oikealle kääntyessä olisi jättäytynyt kokonaan matkasta...
Tuomarin kommentit: "Hieno rata, sait hyvin pidettyä koiran hanskassa"

Hieno Vea ja rakas Ykä-pylly <3

Mitäs tähän lopputulemana, jatketaan treenaamista, kyllä ne vikatkin AVO-tulokset sieltä ovat tulossa! Ykä on Ykä ja samaa treeniä sen kanssa tarvitaan kuin aiemminkin, Vean kanssa olisi kiva saada se keskittymään heti radan alusta lähtien, joten kokeillaan tähän vähän innostavia aloituksia nopeilla palkoilla. Maaliskuun alussa tähtäämme taas kokeisiin, ellei mitään kummempaa ilmaannu.

Nika voi paremmin, mahan haava alkaa olla liki kokonaan umpeutunut ja pikkusheltti on päässyt jo mukaan pellollekin. Tosin hihnassa tai kävelemään polkuja vain, vielä ei saa revitellä. Kotona mennään tötterö päässä ainakin viikko vielä.

Uusi vuosi

 Nyt ollaan vietetty pyhät, vuodenvaihteet ja hoidettu muutto alta pois. Tammikuussa on vielä vähän hoidettavaa vanhalla kämpällä, mutta ainakin kaikki tavarat ja koirat ovat löytäneet jo paikkansa uudesta asunnosta. Itse ollaan tutustuttu lenkkeilymaastoihin ja totuteltu ajatukseen, ettei metro lähde enää oven edestä ja auto ei asukaan lämpimässä hallissa. Vuodenvaihde meni rauhallisesti, Ykää jännitti ja Nika ei tykkää ruudin hajusta ulkona, mutta Vea otti kaiken hyvin iisisti. Nukkui ja leikki kylässä olleen silkkenin kanssa.

Joulukuun aikana ollaan treenattu lähinnä omatoimisesti ja lähinnä rallyjuttuja, yhdet ohjatut tottistreenitkin joukkoon mahtuivat ja nyt tammikuussa tottis jatkuu ohjattuna hallissa.
Tammikuun kunniaksi varattiin paikkoja kokeisiin. Rally-tokon kokeet ovat alkuvuodesta kaikki hirmuisen kaukana, mutta kun saatiin koko lössi ilmoitettua lauantaiksi Ylöjärvelle, niin kai tässä pitää lähteä. Tosin homma meni heti metsään, kun Nikalla alkoi juoksut nyt vuoden alussa, mutta 3/4 ei sekään ole mikään huono koiramäärä ohjattavana.

Oma on käynyt M:n kanssa kaksissa tokokokeissa, joista ensimmäisissä 1.1:stä järkätyissä harmittavat 156p ja ALO2, mutta nyt 6.1:stä saatiinkin sitten se toinen ALO1 komein pistein 172/200p! Näillä pisteillä sijoitus oli 3/11 - hyvä Oma ja hyvä M, lisää kokeista Ykän blogin puolella!