Shelttiviikko

Loppuviikon treenit olivatkin yllättävän shelttipainoiset. Tämän päivän ohjattu tottis oli peruttu, joten oltiin sitten tämä viikko vain itsenäisten varassa. Agia ja paimennusta sen sijaan oli tarpeeksi urakalla ja niin, että tuntuu.

AGILITY
Keskiviikkona Oman kanssa päästiin tuuraajiksi Oreniuksen treeneihin Vantaalle. Minulla oli tietenkin päällä vanha tuttu "minnemeajetaanmissämeollaanmitätäällätehdään"-paniikki, jonka kehitän joka kerta kun pääsen uudelle hallille ja uuden kouluttajan katseen alle. Oman juoksut ovat vielä lopuillaan, joten vaikka ryhmä oli pelkkiä narttuja, pidettiin varmuudeksi pöksyjä. Ei näyttänyt haittaavan shelttiä pätkän vertaa. Rata näytti about tältä:

keskiviikon rata, suuntaa-antavasti

 Onneksemme radassa oli paljon ohjaustekniikkojen hiomista (niissä tarvitaan apua) ja vähemmän "erikoisesteitä" (joku keinulla hinkkaamaan jääminen olisi ollut vähän mälsää näissä treeneissä), saatiin hirveästi hyviä vinkkejä ja aika nopeasti homma alkoi pelittää. Osa oli vanhaa tuttua (kädet alas, katso minne menet, merkkaa esteet), osa oli hyvää tsempitystä siitä, että kunhan vain itse juoksen niin kovaa kuin pääsen, niin kyllä se koira osaa tulla perässä. Erityisen tyytyväinen olin 11-12 välillä tehtyyn takaakiertoon, jossa itse ehdin viimein päästelemään Oman edelle ja ohjaus meni nappiin. JES, hieno koira! Vielä minä sen kilpailuluvan ostan, uskokaa pois.

Nikan kanssa olimme tänään E-SS:n agijatkossa, eli sillä kurssilla, jolle oikeasti olen kyllä ilmoittanut Oman... Merlesheltin juoksut vain jatkuvat ja jatkuvat, joten sijaisshelttiä pukkaa. Nyt onneksi näyttää siltä, että saadaan ensi kerralle Oma mukaan ja Nika pääsee keskittymään omiin lajeihinsa. Mitään ongelmaahan ei sinänsä ole, Nika kyllä tekee hienosti ja noudattaa käskyjä, mutta sen harrastusten pääpaino on tokossa ja paimennuksessa ja niin haluan homman pitääkin.

Tämän päivän rata, noin suunnilleen

Nika teki hienosti, kunhan sain itseäni kokoon. Kutosesteellä täytyi saattaa koira loppuun asti (ei kääntyä itse milloin sattuu, jolloin Nika lähtee perään - dorka), mutta nelosella ja kasilla jäin ihan turhaan töllöttämään paikalleni, että meneekö se vai ei. Viimeiselle putkelle pääsin jopa vähän liiankin pitkälle eteen, jolloin piti himpun himmata ennen putken suuta, jotta Nikakin tajuaisi mennä sen. Ylipäätään kuitenkin hyvä rata.

PAIMENNUS
Ihanaa, pitkän tauon jälkeen lampaille! Lauantain teemana olivat suunnat ja etäisyys. Työskenneltiin vain pyöröaitauksessa, jossa Nikan täytyi kiertää lampaita myötäpäivään ("by"), vastapäivään ("away") ja mennä poispäin lampaista ("pois"), jotta se ei painosta niitä liikaa. Välillä pysähdyttiin ("odota" tai "seis") ja vaihdettiin suuntaa. Alussa, ensimmäisellä ja osittain toisella kierroksellakin helpotin tehtävää kävelemällä myös itse pientä ympyrää, jotta Nikalla oli jotain itsensä ja lampaiden välissä. Kolmannella kierroksella aloin pysähtyä ja ohjata koiraa paikallaan seisten ja pysäyttämään sitä niin, että lampaat jäivät väliin.
Nika oli hyvä, hieno itsensä. Välillä tehtävä saattoi venyä siitä vähän pitkäksi, jolloin se purki sitten tuntojaan haukkumalla, mutta myös tosi pitkiä hiljaisia pätkiä tuli. Koiranhan on täysin sallittua haukkua, mutta turhaa hyökkäilyä ei saisi tapahtua ja Nikan tuntien jos se menee liikaa kierroksille tapahtuu: turhauma > haukku > turhauma kasvaa > lähestyy lampaita. Kun Nikalla on varma olo siitä mitä se tekee ja lampaat tottelevat, se ei yleensä koe tarpeelliseksi kuin korkeintaan haukahtaa "vahvistaakseen sanaansa". Siksi tiedän koiran haukkuessa, että en saa antaa sen nostaa kierroksia. Poispäin käskeminen toimi ja Nika antoi tilaa lampaille niin, etteivät ne vaikuttaneet ahdistetuilta (videolta näkee, kuinka lampaat suuren osan aikaa vain seisoskelevat). Aina ei tarvinnut mennä laukkaa, vaan tasainen ravikin löytyi.
Tauoilla tahtoivat jäätyä varpaat koiralta ja ohjaajalta, mutta onneksi oli lämmin syli ja edes vähän lämmin auto. Paimentamassa on kuitenkin niin kivaa, että ei pakkanen meitä haittaa!