Eteenpäin

Harrastaminen jatkuu ja treenejä riittää - lumikin tuli! Kummaa, miten kovasti mesosin pitäväni alkuvuodesta vähän taukoa, mutta viime kuun lopussa näimme mm. kolmen päivän putken, jossa oli kahdet tottistreenit, paimennustreenit ja agility. Helmikuun viikonloput näyttävät myös hyvin täysiltä ja tämän lisäksihän on sitten niitä arki-iltojen treenejä, metsässä ulkoiluttamista ja kicksparkin potkimista. Pyöräilykelit loppuivat ja ollaan tehty Vean kanssa lyhyehköjä lenkkejä kelkan edessä. Ideana on tarjota vähän erilaisia liikuntamuotoja, ilman liiallista kropan rasitusta. Helpossa maastossa se on saanut vetää yksin tai Nikan kanssa, minun vähän auttaessa kelkkaa potkien ja raskaammissa paikoissa Ykä on tullut vetoavuksi. Ykä on kuitenkin virallisesti selän vuoksi poissa vetohommista, joten se lähinnä tsempittää kelkan rinnalla juoksevan kirittäjän kanssa. Jos opettelisi itse taas hiihtämään, voisi sitäkin koettaa järven jäällä harrastaa.

VEA
Vea on toiminut tosi kivasti tottistreeneissä viime aikoina. Sillä riittää intoa ja siltä pystyy vaatimaan vähän tarkempia suorituksia. Nouto alkaa näyttää jo ihan kokonaiselta liikkeeltä ja hyppynoutoakin ollaan tehty (tokokorkuisella esteellä), eteenlähetykset ovat myös hyvällä mallilla. Maahanmenoissa/paikkamakuissa on ulkokentällä pitänyt antaa vähän armoa ajan kanssa, mutta sisähallissa nekin menevät oikein hienosti. Isoin ongelma tällä hetkellä on, että Vea ottaa yhä ison häiriön muista koirista. Se ei haittaa käskyn alla ollessa tai tehdessä liikkeitä minun lähelläni. Seuruutuksessa voimme ohittaa toisen niin, että koirien kyljet miltei hipovat ja Vea korkeintaan katkaisee kontaktin vilkaistakseen mikä ohi meni. Epävarmuus näkyy enemmän kaukana työskentelyssä ja ilman käskyä kulkiessa. Jos Veaa lähettäessä tai luo kutsuessa jossain "matkalla" on koira, Vea tekee tarpettoman ison kaaren tai pahimmassa tapauksessa alkaa sijaistoimintona keksiä jotain omiaan (viime treeneissä juoksi täysin viistoon ruutumerkkejä haistelemaan). Lenkillä jos antaisin Vean tehdä mitä se mielii, se helposti jäisi tuijottamaan ja alkaisi mitä varmimmin haukkumaan vastaantulijalle. Veaa pelottavat muut koirat.
Jäimme juttelemaan asiasta kouluttajan kanssa ja lopulta asian analysoimiseen meni hyvä tovi treenien jälkeen, mitään minun silmääni koiraa suuresti järkyttävää ei sen pentuajassa ole tapahtunut. Ei mitään hyökkäyksiä tai vastaavia. Vea oli kuitenkin vähän epävarma pentu tietynnäköisiä koiria kohtaan ja, jälkikäteen ajateltuna, ehkä minun olisi pitänyt olla vielä suojelevaisempi sitä kohtaan ja antaa sen kasvattaa luonnettaan rauhassa. Vaikka Vea tulee toimeen kaikenlaisten koirien kanssa, se ei ole mikään neiti itsevarmuus, ei lähellekään sitä. Toki Vea on täysin kehitysvaiheessa yhä, ei se yksivuotiaana ole luonteen puolesta mikään valmis paketti. Pelottavanoloisia koiria se lähestyy usein haukkuen, vähän mitatakseen mitä on vastassa. Vasta tämän alkurituaalin jälkeen voi leikkiä. Tuttujen ja ei-pelottavien koirien kanssa Vea leikkii yleensä oikeastaan ääneti.
Otimme vähän harjoitusta aiheesta kouluttajan koirien avulla ja sain paljon hyviä vinkkejä ja apuja. Vean kanssa avaimet ovat - eivät kovinkaan yllättäen - hallinnassa. Sitä jännittää, mutta en saa antaa sen arki- tai koulutustilanteissa velloa tunteessaan, vaan sen on keskityttävä rauhassa olemiseen. Koska varovaisuudesta on tullut tapa, minun pitää nyt saada näytettyä Vealle, että "ei tässä tapahdu mitään, vaikket reagoisikaan". Kun saadaan aikaiseksi tarpeeksi toistoja vaarattomista koirankohtaamisista, Vea luultavasti myös aidosti ymmärtää, ettei se ole vaarassa. Sinänsähän tämä ei ole minulle uutta. Olen käynyt ihan saman Nikan kanssa läpi, sillä erotuksella, että söpö shelttini oli nuorena tolkuton remmirähjä. Vean kanssa vain vaaditaan vielä enemmän johdonmukaisuutta ja "asennetta", jotta ihan aidosti saisin tilanteen haltuun. Olen tosi tyytyväinen, että asia tuli käsiteltyä rauhassa ja saatiin tehtyä vähän harjoituksiakin siihen liittyen. Nyt voin panostaa kaksi lomaviikkoani kunnolla Veaan, jotta saadaan harjoitusta aloitettua vähän käytäntöönkin.

OMA
Agilitytreenaus jatkuu, viime treeneissä otettiin erikoisesteistä pöytää, pussia ja rengasta, joista kaikki sujuivat oikeastaan tosi hyvin. Pussi ensimmäisen kerran yksittäisenä esteenä pienellä avulla, mutta koska Oma ei ollut raskaasta kankaasta moksiskaan, sai se mennä seuraavat kerrat ilman apua. Rata mentiin vauhdilla ja itse olen kaikkein ylpein kepeistä. 12 kappaletta minulle vaikeammalta puolelta ohjattuna virheettä - jes! Yhä on kovasti puheenaiheena Omalle lisenssi, mutta kukas tulisi pitämään kädestä, kun menen ekoihin kisoihin?
Oma myös harjoittelee rally-tokoa, jossa nyt teemana ovat perusasento ja eteentulo paremmiksi naksuttelemalla. Kaikki liikkeet Omalta oikeastaan sujuvat ja ollaan harjoiteltu nyt yhdistyksen sivuilta haettuja ratojakin, mutta viilailua tarvitaan. Odottelemme myös päiviä, että päästään ilmoittelemaan koiraa luonnetestaukseen. Maalis-huhtikuussa voisi olla mahdollisuuksia ensimmäisiin testeihin.

NIKA
Nikan kanssa ollaan paimennuksessa jatkettu suuntaharjoituksia ja tehty eteenpäinajoa ilman liinaa. Huh, pikkusheltillä olikin minulle melkoisia mielipiteitä jaettavana viime treeneissä. Suuntaharjoitukset menivät tosi mallikkaaksi, mutta ensimmäinen kierros ajoa ilman liinaa oli mennä vähän penkin alle. Ideana siis on, että minä kävelen viimeisenä, Nika keskellä ja lampaat koiran edellä. Nikan tulisi kuunnella ajokäskyä, jossa se vauhdittaa lampaita ja hidastaa ja pysähtyä pyynnöstä, että liikutaan vielä hallitusti.
Hyviä pätkiä oli kyllä paljon, mutta sitten tuli pari lähetystä, jossa pakka räjähti käsiin ja Nika kävi pyräyttämässä lampaat joka suuntaan tai lähti hakemaan laumaa luokseni. Tuli onneksi nopeasti käskyn alle perseiltyään ja keräsi asiallisesti lauman takaisin kokoon. Tokalla kierroksella tein itse vähän asenteenvaihtoa. Nika oli lähdössä "aja" käskystä samaan hallitsemattomaan räjäytyspyrähdykseen ja päätin tehostaa varsin painavaa pysäytyskäskyä iskemällä paimenkepin maahan viereeni.
Oli muuten Nikan ilme näkemisen arvoinen. Sehän nyt oli varmaan 10m päässä minusta, mutta äkkiä sheltti muistikin, että äiskältä saattaa tulla noottia jos alkaa ihan pyllypääksi. Syöksähtelyt loppuivat tähän ja harjoitus jatkui asiallisena, Nika malttoi odottaa ja pysähtyä, vaikka laskin sen pidemmällekin itsestäni tai lampaat pyrähtivät eteenpäin. Mokoma jallittava sisuseniori.