Alunperin tammikuun alkupuolen rallykilpailut olivat kaikille neljälle koiralle varattu. Osallistujamäärämme kuitenkin putosi puoleen, kun ensin Nikalla ja sitten vielä Omallakin alkoivat juoksut. Sellaistahan se on, narttujen kanssa. Kisat peruttiin ja kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, jäljelle jääneillä koirilla kilpailut menivät oikein hyvin.
Tämän jälkeen koirilla alkoivat mahaoireet. Oma säikäytti kunnolla, kun se mahakipujen vuoksi meni yöllä aivan järkyttävän kipeäksi. Se liikkui huonosti, vapisi ja kaipasi kylkeen. Aamulla lähdettiin hakemaan helpotusta lääkityksen muodossa ja kuivunut Oma jäi tiputukseen, illalla haettu koira näytti onneksi jo pirteämmältä ja parin päivän aikana palautui kokonaan normaaliksi. Puoltatoista viikkoa myöhemmin, ennen Ykälle ja Vealle varattuja toisia rallykilpailuja Vea alkoi oireilla mahaansa. Ensin maha oli hieman sekaisin, mutta päivää ennen kilpailuja tilanne meni äkkiä surkeampaan suuntaan ja pian oltiinkin sitten verisen ripulin kanssa hakemassa taas kuuria. Vea oli onneksi pirteä koko ajan, saatiin se pysymään nesteytettynä ilman lisätoimenpiteitä. Kisat kuitenkin jäivät väliin molemmilta koirilta, sillä tässä vaiheessa mahatauti vaikutti tarttuvalta.
Tällä viikolla Nika alkoi oirehtia. Tiistaina alkoi lisääntynyt juominen ja pissaaminen, jonka vuoksi päätin käydä näyttämässä ennen kuin kehittyy miksikään muuksi. Pissanäytteessä ei näkynyt kummempaa, kohtu ultrattiin ja siellä oli pieni nestesisältö, mutta tämä saattoi hyvin johtua vielä loppumassa olevista juoksuista. Keskiviikkona Nika alkoi oksennella rajusti. Se sai nesteytystä ja oksennuksenestolääkettä, mutta kun torstaina lääkkeestä huolimatta koira voi selvästi pahoin ja alkoi jälleen oksentaa, aloin olla isosti huolissani. Kolmatta päivää putkeen lääkäriin siis.
Nyt laitoin Nikan työkavereiden kanssa suoraan tiputukseen, ultrattiin maha uudestaan, missään muualla ei näkynyt vikaa kuin kohdussa. Se ei ollut kasvanut juurikaan viime kerrasta, mutta kun nestesisältöä selvästi oli ja koiran oireet olivat näin selvät, lähdettiin leikkaamaan.
Leikkauksesta ei sen enempää, yöllä kotona Nika alkoi heräillä paremmin ja nyt ollaan jo käyty kävelemässä pienenpieniä lenkkejä. Sterkkahan meillä oli joka tapauksessa suunnitelmissa tälle keväälle, joten sinänsä leikkaus ei tuonut sillä tavalla harmia. Paranemisen ja Nikan voinnin suhteen sen sijaan olisin tietenkin toivonut, että oltaisiin selvitty ilman tämmöistä epäonnea.
Pieni voimasheltti saa toipua rauhassa, jonka jälkeen - kunhan kaikki on hyvin - palataan arkeen. Muiden koirien kanssa toivottavasti ovat myös mahataudit ja muut ikävyydet sairastettu, jotta päästäisiin ensi viikonloppuna taas kilpailemaan.
Tämän jälkeen koirilla alkoivat mahaoireet. Oma säikäytti kunnolla, kun se mahakipujen vuoksi meni yöllä aivan järkyttävän kipeäksi. Se liikkui huonosti, vapisi ja kaipasi kylkeen. Aamulla lähdettiin hakemaan helpotusta lääkityksen muodossa ja kuivunut Oma jäi tiputukseen, illalla haettu koira näytti onneksi jo pirteämmältä ja parin päivän aikana palautui kokonaan normaaliksi. Puoltatoista viikkoa myöhemmin, ennen Ykälle ja Vealle varattuja toisia rallykilpailuja Vea alkoi oireilla mahaansa. Ensin maha oli hieman sekaisin, mutta päivää ennen kilpailuja tilanne meni äkkiä surkeampaan suuntaan ja pian oltiinkin sitten verisen ripulin kanssa hakemassa taas kuuria. Vea oli onneksi pirteä koko ajan, saatiin se pysymään nesteytettynä ilman lisätoimenpiteitä. Kisat kuitenkin jäivät väliin molemmilta koirilta, sillä tässä vaiheessa mahatauti vaikutti tarttuvalta.
Tällä viikolla Nika alkoi oirehtia. Tiistaina alkoi lisääntynyt juominen ja pissaaminen, jonka vuoksi päätin käydä näyttämässä ennen kuin kehittyy miksikään muuksi. Pissanäytteessä ei näkynyt kummempaa, kohtu ultrattiin ja siellä oli pieni nestesisältö, mutta tämä saattoi hyvin johtua vielä loppumassa olevista juoksuista. Keskiviikkona Nika alkoi oksennella rajusti. Se sai nesteytystä ja oksennuksenestolääkettä, mutta kun torstaina lääkkeestä huolimatta koira voi selvästi pahoin ja alkoi jälleen oksentaa, aloin olla isosti huolissani. Kolmatta päivää putkeen lääkäriin siis.
Nyt laitoin Nikan työkavereiden kanssa suoraan tiputukseen, ultrattiin maha uudestaan, missään muualla ei näkynyt vikaa kuin kohdussa. Se ei ollut kasvanut juurikaan viime kerrasta, mutta kun nestesisältöä selvästi oli ja koiran oireet olivat näin selvät, lähdettiin leikkaamaan.
Leikkauksesta ei sen enempää, yöllä kotona Nika alkoi heräillä paremmin ja nyt ollaan jo käyty kävelemässä pienenpieniä lenkkejä. Sterkkahan meillä oli joka tapauksessa suunnitelmissa tälle keväälle, joten sinänsä leikkaus ei tuonut sillä tavalla harmia. Paranemisen ja Nikan voinnin suhteen sen sijaan olisin tietenkin toivonut, että oltaisiin selvitty ilman tämmöistä epäonnea.
Pieni voimasheltti saa toipua rauhassa, jonka jälkeen - kunhan kaikki on hyvin - palataan arkeen. Muiden koirien kanssa toivottavasti ovat myös mahataudit ja muut ikävyydet sairastettu, jotta päästäisiin ensi viikonloppuna taas kilpailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti