--onneksi loppuviikon harrastukset on maneesissa! Aion hehkuttaa tätä säännöllisin väliajoin, jotta ei tuntuisi niin pahalta se summa, jonka on lämpimästä harrastamisesta maksanut. Ja eihän se tunnukaan, muistan kiroilleeni viime kevään tottiksissa eniten sitä kylmää ja pimeää. Tosin tämän päivän itsenäiset tokoilut ulkokentällä taitavat jäädä nyt suosiolla. Taivaalta tahtoo tulla sitä itseään vaakatasossa, ja silloin minun "suorasta kävelystäni katse horisontissa" tulee vielä enemmän jonkinlaista kaksinkerroin kyyristelyä kädet naamalla. Kokeillaan illalla, jos yhtään helpottaa.
Tällä viikolla olen työskennellyt etänä koulusta, joten valoisia tunteja on riittänyt koirien kanssa touhuamiseen. Nämä on hyödynnetty kunnon lenkeillä, itsenäisellä tokoharjoittelulla Vean kanssa (täyskäännös vasemmalle näyttää joltain, jes!) ja kavereiden näkemisellä. Lisäksi meillä on ollut vähän treenejä. Lauantaina Vealta ja minulta jäivät tottistreenit väliin, sillä olin itse kuuntelemassa koulun velvoittamana seminaaria koirien sosiaalisista suhteista. Puhujana oli Helena Telkänranta, joka osasi puhua hyvin kiinnostavasti ja monentasoista kuuntelijaa hyödyttävästi. Tuli opittua uutta susista, mm. siitä, että susilauman jäsenet itse asiassa opettavat pentunsa yksinoloon. Tietenkin myös paljon tietoa koirista, vahvuutta asioille jotka jo tiesi ja selvyyttä sellaisiin joita vielä mietti. Suosittelen Telkänrannan luentoja, jos sellaisia lähistöllänne bongaatte. Mutta treeneihin--
AGILITY
Sunnuntaina tuttuun tapaan hallissa, Oman annoin lainaksi kaverille, hänen koiransa kun parantuili vielä pienestä tassuvammasta. Itse pyörittelin Nikaa ja M leikitti Veaa viereisellä radalla.
Tehtiin rata, jossa sai sekä vähän pohtia, että juosta. Tämän kyllä näkikin ohjaajien helakoina loistavista poskista viimeisen spurtin jälkeen! Este 13 on vaihtoehdoilla, koiran sai lähettää joko suoraan putkeen tai ottaa kepit. Koska itselläni oli vain Nika, valitsin suorat putket. Nikan kanssa tehdään normaalisti sen verran rauhassa, että nyt oli kiva nähdä sen vähän spurttailevan. Oman kanssa otettiin keppejä erikseen toisella kentällä.
Nika oli ensin tehdä taas renkaasta numeron (en tiedä miksi se este on niin tyhmä), mutta menihän se sitten hienosti. Viimeisenä esteenä ei olisi millään tahtonut myöskään mennä rengasta, ellen ohjannut vasemmalta puolelta. Hupsis, pitäisiköhän opettaa molemmin käsin? Muuten rata näytti Nikan kanssa oikein hyvältä, puomilla se laukkasi kuin viimeistä päivää ja irtosikin tänään kivasti seuraaville esteille. Yksi ohijuoksu taisi olla esteellä 9. Treenien lopuksi Vea sai mennä leikinomaisesti koko radan, pienissä pätkissä ja pallopalkalla. Tokokoirani seuraa kyllä kiinnostuneimmin ihmisten käsiä, mutta hienostihan se kaikki esteet meni!
PAIMENNUS
Tällä viikolla kävimme kahdesti paimentamassa Nikan kanssa, keskiviikkona myös Oma oli mukana. Ensimmäisissä treeneissä aloitimme tutulla poispäin ajamisella, jossa lampaat kulkevat ensimmäisinä, koira keskellä ja minä koiran takana. Vielä Nikan kanssa ei olla mietitty lampaiden ohjaamista, vaan keskitytään siihen, että se suuntaa suoraan lampaita kohti ja hidastaa/pysähtyy pyydettäessä. Tämä sujui, joten otettiin koira irti ja aloitettiin vapaata kuljetusta. Tässä koira jää istumaan ja minä kävelen puoleen väliin lampaita kohti. Kutsun Nikaa ensin kohti, josta lähetän sen vasemmalle tai oikealle kokoamaan lampaat. Se kiertää lampaiden taa ja lähettää ne minua kohti. Tästä jatkamme sitten niin, että Nika kulkee takimmaisena, lampaat ja minä yhdessä.
Harjoitusvaiheessa Nika sai vielä kokoamisen jälkeen kiertää vähän lampaita, välillä pysäytin ja vaihdoin kiertosuunnan. Vahvistimme siis suuntia, pysäytyksiä ja kokoamista. Tämän jälkeen aloin liikkua, jolloin aina Nikan koettaessa kiertämään ohjasin sen takaisin lampaiden taa. Hyviä pätkiä, koira sai kouluttajalta paljon kehua sisukkuudesta ja työinnosta.
Keskiviikkona samalla idealla. Ensin harjoittelimme kapeammassa tilassa, tämä lisäsi hieman painetta Nikalle, sillä se joutui työskentelemään suhteellisen lähellä lampaita. Ensin koira hieman jännittyikin ja purki haukkuna, mutta kun se huomasi taas että lampaat kyllä tottelevat sitä, loppui ääntelykin. Haukkuminen ei ole virhe paimennuksessa ja sheltti saa tehostaa sanomaansa ääneen, mutta yleensä kun koira on varma itsestään sen ei tarvitse pitää meteliä. Toinen kierros tehtiin taas isommassa tilassa, molemmissa näkyi jo oikein kivoja kuljetuksia ja jos mitään, niin Nika ainakin rakastaa hommaa jossa se saa komentaa kaikkia.
Oma harjoitteli vain poispäin ajamista, se on vielä nk. herättelyvaiheessa, jossa koetetaan saada koira syttymään lampaille. Tänään nähtiinkin "läpimurto", haahuilun ja lampaiden kanssa oleskelun sijaan Oma ihan viime metreillä tuntui napsauttavan jonkinlaisen vaiston päälle aivoissaan, päästi kunnon huutohaukun ja sen jälkeen alkoi seurata lampaita aivan uudella mielenkiinnolla! Jes, tästä on hyvä jatkaa. Kuten Nikan, myös Oman kanssa harjoitellaan paimensauvan väistämistä ja sillä suuntien ohjaamista. Kepin ideana ei ole rangaista koiraa, se toimii hieman kuin nurinkurisena kosketuskeppinä. Sen sijaan, että koira suunnistaisi keppiä kohti, se siirtyy vastakkaiseen suuntaan. Kunhan koira osaa äänikäskyt varmasti, voidaan keppi luultavasti jättää poiskin.
HAKU
Eilen hakumetsässä, syksyn viimeiset ohjatut ja ideana tehdä kivat treenit. Kaikki maalimiehet olivat näkölähtöjä ja koira lähetettiin juoksevat ukon perään niin, että saavuttaessa maalimies maastoutui puun taa, heittäytyi maahan tai piiloutui muulla tapaa. Vealla olikin hauskaa, oikeastaan niin hauskaa, että ensimmäisellä maalimiehellä meni rälläilyn puolelle. Lähetys tapahtui oikealle ja koira juoksi hienosti maalimiehen perään, haki rullan ja kaikki näytti hyvältä. Näytöllä en pysynyt liinassa, joten koira jatkoi matkaa-- johonkin. Ja teki kunniakierroksen keinuheppalaukalla, lällätteli jotain ja pyöri missä huvitti. Tyhmä ohjaaja jäi ihmettelemään, kunnes kouluttaja karjaisi, että jospa ottaisin koiran hallintaan ja tajusin sitten viimein kutsua Vean takaisin ja käskyttää maalimiehelle.
Noin kamalaa mokaa en halunnut toistaa, joten tämän jälkeen koira kunnolla hallintaan, lähetykset päättäväisemmin ja liinassa kiinni vaikka puu kaatuisi päälle. Toimi, toisella maalimiehellä vasemmalle lähetettynä oli edelleen älyttömän kivaa, mutta ei mitään ylimääräisiä pelleilyjä. Rullaa tuodessa Vea olisi meinannut jäädä leikkimään, mutta päättäväinen "tänne" sai koiran toisiin aatoksiin. Kolmannella maalimiehellä loppui rullalla ropeltaminenkin, oikein suoraviivainen etsiminen, rullan tuonti ja näyttäminen. Jes, tällaista sen kuuluu olla! Neljännellä maalimiehellä Vea olisi saanut tehdä näytön hieman suoremmin, jonka johdosta kouluttaja olikin suunnitellut meille molemmille pienen ansan vimeiselle maalimiehelle. Viides maalimies oli M, jonka luona Vea hieman epäröi, mutta lähti tuomaan rullaa ilman lisäkomennuksia. Näytölle lähettäessä kouluttaja kehotti käskyttämään hyvään ääneen ja huutaessani "näytä", pinkaisikin maalimies hitaasti mutta näyttävästi poispäin. Ei varmasti Vea vetänyt minnekään sivusuuntiin, vaan juoksi hirveää kyytiä perään. Hitto, maalimieshän voi karata!
Tänään pidetään siis osittain säästä johtuen vähän lepopäivää. Luultavasti illalla kuitenkin lähdetään tarpomaan pellolle tai metsään (hulluja kun ollaan), mutta muuten keskitymme luiden syömiseen.
Kuvat eivät tosiaan ole eiliseltä, kuten ehkäpä vehreydestä voi päätellä, vaan ESS:n järkkäämiltä paimennuspäiviltä toissa kesältä. Kävimme silloin tutustumassa paimentamiseen Somerolla, mutta nykyään paimennamme Vantaan Seutulassa. Yllätyin iloisesti kun näin läheltä löytyi paikka paimentamiseen ja tähän mennessä olen ollut tosi tyytyväinen koulutukseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti