Ohjelmaa on

Suunnitelmista poikettiin ja niinhän se tottis alkoi kuitenkin jo viime viikonloppuna. Pääsimme siis pitkästä aikaa halliin, joka ollee myöhemmin vuodesta helpotus, mutta nyt se oli Vealle lähinnä kauhistus.  Koska toko-/tottistreenejä on tällä hetkellä vain kerran viikossa, ollaan otettu peltoilun ja metsäilyn yhteydessä liikkeitä.
Pyöräily jatkuu ja samoin ollaan aloitettu Vean kanssa jäljen alkeita "vaihtelu virkistää"-meiningillä. Ensi viikolla päästään taas paimentamaan Nikan kanssa ja viikonloppunakin on jännät hetket, sillä Omalla on vuorossa luonnetestaus.






TOTTIS
Tottishalli on Vealle tuttu agilitytreeneistä, mutta korkeavireiset (vieraat ja tutut) häiriökoirat ja/tai oma hermostuneisuuteni menivät nyt koiraan. Suurimman osan treeneistä Vean oli vaikea keskittyä, tarjosi ääntä ja puolittaista tekemistä. Päätin heti treenien alusta, että tällä kertaa lasken suosiolla vaatimustasoa ja pyrin vain tekemään kokemuksesta stressittömän meille molemmille. Klikkeri taskusta ja keskittymään Vean mielestä kivaan juttuun: perusasentoon. Koska hallissa on peili, sain hyvin vahdittua omaa ja koiran suoruutta. Oikeasta asennosta nami. Tästä edettiin lyhyisiin seuruutuksiin, koira saisi olla aavistuksen suorempi, sekä käyttää takapäätään vasemmalle kääntymisessä. Oikealle kääntymiset oli tosi hienot. Noutoa kokeiltiin, mutta siitä ei tullut mitään, joten tällä kertaa vain noutokapulan nostamista maasta minulle. Palloa haettiin sitten puolestaan kaksi kertaa noudonomaisesti.
Hyppyä madallettiin aavistuksen verran ja Vea sai hypätä vapaahkosti yli, hieno ilmavara jäi ja koiraakin alkoi jo vähän naurattaa. Kiipeäminen puolestaan oli ennen harjoiteltua jyrkempi ja vaati vähän yritystä. Kiipesin itse esteen päälle pallon kanssa ja kouluttaja jäi pitämään koiraa, houkuttelulla ylös ja pallo putosi esteen toiselle puolelle. Kaksi iloista onnistumista (kolmannenkin olisi Vea tahtonut ominpäin tehdä), joihin lopetettiin.

AGILITY
Agilityyn otettiin nyt vain sheltit. Rata pidettiin suht yksinkertaisena, sillä viime kerrasta onkin jo hieman aikaa.

Radan ulkopuolella harjoittelin Oman kanssa keppejä (menee todella hyvin) ja keinua (alkaa mennä hiljalleen vähän paremmin). Radallakin otettiin kolmosesteen jälkeen stoppi ja mentiin keinu rauhassa, erillisenä esteenä, ettei tule vahingossakaan mitään hyppykeinuja. Kaiken kaikkiaan ihan kiva koira, vaati vähän höyryjen päästelyjä ennen kunnon keskittymistä, mutta kyllä Omasta näki kuinka kiva on taas olla tekemässä. 9-10 koetti kiertää kokonaan kympin, mutta vaihdoin vähän omaa ohjausta (tiukempi käännös itsellä jo yhtätoista kohti), jolloin palasi nopeammin ja esteen yli.
Nikan kanssa myös kiva rata. Ensimmäisellä kierroksella koira olisi mieluummin kiertänyt kaikki kontaktiesteet, mutta toisella kerralla saatiin jo vauhtiakin, kun Nika kiinnostui tekemisestä. Keinu hieno, hyvin pysähtyi käskystä. 5-6 sai olla tarkkana, että koira hyppäsi myös jälkimmäisen.

HAKU

Hakukertoja on ollut tässä välissä kaksi. Viime viikon kerta meni hyvin, tehtiin kaksi tyhjää pistoa joilla koira eteni aika kivasti ja aloitettiin hieman risteilyäkin. Tosin jälkimmäisessä ohjaaja teki myös jotain ihan mitä sattuu ja näytti käsimerkkejä jos jonkinmoisia, mutta koira onneksi muisti homman kenttätreeneistä ja paineli hyvää vauhtia osoitettuun suuntaan. Vaikein juttu treeneissä oli tuttu, umpipiilossa ollut maalimies, jonka luokse Vea olisi jäänyt mieluusti viettämään aikaa. Piilo ei siis pelottanut ja rullan koira otti asiallisesti, mutta takaisintulo vähän tökki. Reipas "hyvä!" sai kuitenkin Vean palaamaan rullineen keskilinjalle. Kaksi seuraavaa maalimiestä toimivat ok.

Eilisen kerralla puolestaan harjoiteltiin laatikkoja. Alue jätettiin sotkematta muuten kuin piiloon johtavien reittien osalta. Maalimiehet kulkivat ensin keskilinjalta n.40-50m suoraan poispäin ja tekivät 90 asteen käännöksen keskilinjan suuntaisesti. Koira oppisi tekemään syviä pistoja ja työskentelemään oikeaan suuntaan. Tämä oli vähän vaikea Vealle, varsinkin kun treeni alkoi alueelle eksyneellä, äänekkäällä belgillä, jonka omistaja joutui kantamaan melkein meidän ohi. Siinä menivät pasmat sekaisin koiran lisäksi myös ohjaajalta (etsimisen käskyhän oli "näytä", eikö niin...). Vea juoksi kyllä hienot pistot, mutta käännöstä se ei ymmärtänyt tehdä, vaan jatkoi täyttä vauhtia eteenpäin. Tämän johdosta koira joutui tekemään kovasti töitä etsiessään maalimiestä hajuttomasta maastosta. Lopulta ensimmäinen ukko kuitenkin löytyi.
Toinen ukko oli Vealle helppo, mutta taaskin se oli poistunut hajulta ja lähtenyt etsimään omin voimin. Kolmas ukko oli jälleen vaikea, samat ongelmat kuin ekalla ja vaati paljon apua. Huomasi kuinka tilanne alkoi kiukuttaa Veaakin, joka alkoi ensimmäistä kertaa komentamaan takaisin kun koetin lähettää. Koiran mielen piristämiseksi otettiin loppuun näkölähtö, jolla saatiin treeni loppumaan onnistuneeseen. Vähän Vea tarjosi palauttamisessa sijaistoimintoja (vanha rullan pudottelu), mutta toi kuitenkin rullan ja näytti hienosti. Joskus pitää olla tämmöisetkin treenit, että pysyy nöyränä! Ens kerralla menee varmasti taas paremmin.
Osasyy levottomaan työskentelyyn saattoi olla, että koiralla oli jostain syystä (syksyn pöpöt?) maha kipeänä. Tätä nyt ollaan sitten yö ja tämä päivä hoivailtu.