Lokakuussa Käpäläkoplan kennel vietti 10-vuotisjuhliaan ja myös meidät kutsuttiin paikalle. Lähdimme siis aamusella Turkuun pelkästään Oman kanssa, kovin tyytyväiseltä kyseinen sheltti vaikuttikin saadessaan koko takakontin vain itselleen. Saapuessamme paikalle, oli pihaan kerääntynyt jo monen monta merleä, trikkiä ja muutama soopelikin. Oma sai lähteä suoraan sosialisoimaan ja kyllä se on vain myönnettävä, että sheltti tuntee sheltin.
Tavanomaisesti on odotettavissa, että Oma ainakin vähintään hiukkasen haluaa haukkua ja rääkyä koiralaumaan saapuessaan. Sulautuminen shelttiporukkaan tapahtui kuitenkin nopeasti ja kivuttomasti, hetken päästä emme oikeastaan edes olleet aivan varmoja missä oma koiramme oli...
 |
| Oman velipuoli, sisarus ja Oma itse |
 |
| Oma sai myös oman ihailijan! |
Pihalta parinkymmenen shetlanninlammaskoiran rykelmä karautti metsään
pienelle lenkille, matkalla otettiin muutama ryhmäkuva ja palatessa
pihaan jatkettiin leikkejä, pallonpotkimista ja muutaman agilityesteen
hyppäämistä.
Oman lähisukulaisista paikalla olivat sisko ja velipuoli. Itse tuli vilkuiltua muiden koiria ja muutamia nuoria sheltinalkuja, joiden kohdalla pentukuume hieman nosteli päätään. Kunhan tästä vain pääsee omakotitaloon, ei koirankahmimistani pidättele luultavasti enää mikään!
Nautittuamme herkullisten juhlaruoan ja onniteltuamme vielä Kittaa, koitti kotimatkan aika. Autossa nukkui tyytyväinen Oma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti