Voi yksinäisen viedä marraskuu

Pari viikkoa ilman ohjattuja treenejä. Varsinaisesti ei olla tokoiltu, lähinnä otettu yksittäisiä liikkeitä muun menon lomassa. Kesken peltoilun/metsäilyn Vea on joutunut keskittymään liikkeisiin vaikka muut juoksisivat ympärillä tai tekisivät muuta kiihdyttävää. Aika hyvin edistyy, pysyy oikeassa asennossa ja tekee loppuun asti. Vaikein houkutus on ollut lelua kantava Ykä, jota pitäisi vähän vilkuilla seuraamisen lomasta. Vielä ei olla heitetty mitään shelteille, sillä niiden haukkuminen saattaa olla vielä vähän liian vaikea häiriö. Ja vuotamista saattaa tapahtua, jos kiihtyy liikaa, joten enemmän lyhyitä pätkiä kuin pitkää hinkkaamista.
Muita harjoituksia on ollut odottelu julkisilla paikoilla ja kaikki muukin "tylsä" ja kärsivällisyyttä kasvattava. Olen tässä hommassa auttamatta myöhässä, Vean kanssa juuri rauhoittumiseen ja odottamiseen olisi voinut keskittyä paljon aikaisemminkin. mutta parempi nyt kun ei milloinkaan. Sitä paitsi pentuna koira oli melko paineistunut vieraiden koirien keskellä treenaamisesta ylipäätään, joten voi olla, että tällaiset olisivat olleet sille liian vaikeita.

Arkielämässä on ollut mälsiäkin juttuja, alkuviikosta Oma sohaisi pimeässä lenkkeillessä ilmeisesti silmänsä johonkin ja sisällä huomattiin siristelevän. Koetin löytää roskaa ja huuhdella, mutta kun ei auttanut, niin käytiin lääkärissä. Pieni haavauma silmässä, tippoja ja tötsä päähän ettei raavi. Tötsineen Oma pääsi M:n työpaikalle viihdyttämään ihmisiä, oli kuulemma tervetullut vieras ja kovasti ihasteltu suloista Omaa.

TOTTIS
Sunnuntaina oltiin tottistreeneissä. Onkin näköjään jääneet viime treenit kirjaamatta, mutta viime treeneissä meitä oli vain Vea, Ykä ja yksi vieras koira. Vea pystyi keskittymään ja rentoutumaan huomattavasti paremmin koko hommasta jäi hyvä fiilis. Tällä kertaa paikalla olivat Ykä, viimeksikin ollut saku, sekä "uudet" labbis, toinen saku ja malikka. Paljon enemmän siis porukkaa, sekä huomattavasti ahtaampaa. Otettiin viime treeneissä uusi lähestymistapa saapumiseen ja samaa noudatettiin myös nyt; Ykä ja Vea tulivat hallille eri aikaan, jotta kumpikaan ei poimi toiselta intoa/hermoilua. Olin sopivasti himpun ajoissa, joten availin Veaa leikkimällä ja verkkaamalla kentällä. Taisi kuulua yksi puhahdus kun muut tulivat halliin, muuten Vea ei juuri ottanut häiriötä muista - jes!

Hallilla oli pari katsojaa vierailemassa, joten kouluttaja tietenkin pykäsi heti henkilöryhmän. Ensimmäisen kerran kävelin itse turhan flegmaattisesti ja Vea vähän koetti haistella ja tutkia ohitettavia tyyppejä. Toisella kerralla pistin vipinää kinttuihin ja koirakin joutui keskittymään kävelemiseen. Ei kuitenkaan arasta, vierasta tai toisaalta ole mitenkään ylikiinnostunut muista ihmisistä. Jatkettiin seuruutuksella, jossa hinkkauksessa olivat saksalaiset täyskäännökset ja hyvät temponvaihdokset. Ei oikeastaan mitään valitettavaa tässä, aloitin saksalaisten opettelun viime treeneissä ja nyt ne menivät kuin vanhoilla tekijöillä. Jättöliikkeistä tehtiin kaikkia BH:n malliin, sekä liikkeestä seisomista tokon tavoin. Epähuomiossa tajusin, että käytän Vealla arkielämässä eri pysäytyskäskyä kuin tokossa. Koetin huvikseni "odota"-käskyä ja toimi seisomaan jääminenkin paljon paremmin. Saa nähdä yritänkö vaihtaa (koska "seis" tulee niin paljon luonnollisemmin tokokentällä...) vai vaihdanko vain oman maneerini.

Noutoja viime kerralla harjoiteltuun tyyliin; koira perusasentoon, kapula lentoon ja koira vapaasti perään. Koiran ollessa kapulalla nappasin pallon esille ja kun Vea tuli suoraan luokse, ilman kapulan palautusta vapautus ja pallo selän taakse. Tätä pari kertaa, kolmannella vedin pallon ylös rinnalle (samaan tapaan kuin eteentulossa) ja kun Vea istahti kapula suussa, vapautus ja palkka. Vielä ei yritetäkään hyppynoutoja, mutta hypyt otettiin. Madallettu pysty ja a-este molempiin suuntiin, autoin koiran pallon kanssa yli ja palatessa spurttasin koppaamaan eteen. Hienoja nämä, vaikka ohjaajalla ei meinannutkaan vauhti riittää.
Loppuun paikkamakuu ja eteenlähetys, paikkamakuussa otin oikein pitkän välipalkoilla. Molemmat kivoja. Kouluttaja lupaili, että varaa lämmintä hallia meille huhtikuuhun asti. Onneksi, olen meinaa melko varma, että pimeässä pakkasilla ei niin helposti saa itseään vetämään tunnin tokotreenejä pihalle. Koulu vetää hyvin mehut pois, mutta kunhan tähän pimeään taas tottuu, niin eiköhän tilanne tasaannu. Onneksi on myös autohalli, jossa voi ottaa jonkin liikkeen autolle mennessä.

 

 Illalla myös agitreenit, vähän eteenlähetystä ja keppejä eri suunnista. Omalle kepit oikein hyviä kun olen samalla puolella ja hankalia kun olen "väärällä puolella", kuitenkin saatiin pari tosi hyvää molemmista suunnista. Muuten koko viikon saikkuillut Oma oli lähinnä joka suuntaan sinkoava tättähäärä ja sain vähän narskutella hampaita ja repiä hiuksia sen kanssa.

Nika sen sijaan meni M:n kanssa oikein hienosti! Supermummu.