Nyt ollaan taas treenailtu jos jonkinmoista. Toissa viikolla sunnuntaina sattuivat tottis- ja agitreenit peräkkäin samalle hallille. Hyvin kuitenkin sujui odotus sekä shelteiltä, että isoilta koirilta. Autokin pysyi sopivasti lämpimänä kun siellä koko ajan höngittiin.
TOTTIS
Tottiksessa noudot alkavat mennä suorempaan, mutta eteenlähetyksissä tapahtui jonkinlaisia mutkia. Vea joko juoksee ilman silmiä tai sitten se väistää muita koiria, ensimmäinen toisto meni myös mönkään, mutta kolmannella yrityksellä saatiin hyvä lähetys. Hypyssä oli kiva tekniikka, oltiin laitettu vähän "maapuomia" auttamaan lähtöpaikan löydössä. Toimi, tosi kaunis, pyöreä ja ilmava hyppy. Näytti siltä, ettei tee edes tiukkaa!
Kaikkein parasta on kuitenkin, että Vea ei enää stressaa. Uusi asia on selätetty ja kun ollaan otettu uusi lähestymistapa hallille tuloon, ei veikkakaan enää saa pikkukoiraa innostumaan yli äyräittensä. Nyt voidaan seuruuttaa koirien kyljet vastakkain ja pallon voi hakea ilman muille puhahtelua. Selvästi Vean ollessa poissa minun läheltäni (paikkamakuu tai eteenlähetys) se katsoo vähän enemmän muita, mutta koska se ei paineistu liikaa, annan asian olla omalla painollaan. Mitä enemmän kokemusta tulee, sitä varmemmin Veakin varmasti pystyy olemaan.
AGILITY
Agilityssä vaikea, uusi juttu, eli leijeröinti. Näytti suunnilleen tältä.
Omalla homma sujui yllättävän hyvin, toiseen suuntaan (4-7) leijeröinti pelitti ilman harmaita hiuksia. Ja puolikkaat kepitkin saimme menemään mallikkaasti. Hankalin pätkä oli itse asiassa 13-15, jossa ongelmaksi muodostui lähtö neljältätoista hyppyyn. Kun sain oman juoksukaareni kuosiin, lähti Omakin oikein ja loppu oli taas helppoa esteiden huutelua! Myös Nika teki radan hienosti M:n kanssa, Nikan kanssa eteenlähetys ei ole ongelma, mutta sitä vähän jännitti musta L-muotoinen putki (4. este). Samassa oli muillakin vähän ropleemaa, joten helpotettiin suoristamalla putkea ja taivutettiin hiljalleen oikeaan muotoon. En minäkään lähtisi sokkona pimeään...
Viikot itsessään ovat menneet rauhallisesti, olemme pyöräilleet (Omakin on päässyt tehotreeniin, sillä sen kunto saisi vähän kohota), peltoilleet ja tokoilleet. Vean kanssa on ollut vähän ohitusongelmia, joten olen ottanut ne arkielämässä tehotarkkailuun. Homma alkaa näyttää nyt oikein hyvältä, ongelmia on oikeastaan lähinnä jos ollaan liikkeellä koko joukon voimin. Tyhmyys tiivistyy jne.
Kuvia sen sijaan on vähän vähänlaisesti, sillä tietokoneemme teki tenkkapoon ja hommaa selvitetään parhaillaan. Muutama kuva kuitenkin löytyy esimerkiksi viime viikonloppuna repäisemästämme tempauksesta, johon innoitti Yrjänän kasvattaja:
Koiria tai huonekaluja ei vahingoitettu tempussa ja koko homma opeteltiin rauhallisesti pätkissä, ettei koiria jännitä! Vaikeinta koko jutussa taisi olla saada kyllin suuri liekki kuvaan. Tapahtunut on myös mm. Käpäläkoplan kennelin treffien, Nikan rauniopäivän ja erään haasteenkin muodossa! Omistan noille jutuille kuitenkin ihan omat postauksensa, joten kuulemisiin!
TOTTIS
Tottiksessa noudot alkavat mennä suorempaan, mutta eteenlähetyksissä tapahtui jonkinlaisia mutkia. Vea joko juoksee ilman silmiä tai sitten se väistää muita koiria, ensimmäinen toisto meni myös mönkään, mutta kolmannella yrityksellä saatiin hyvä lähetys. Hypyssä oli kiva tekniikka, oltiin laitettu vähän "maapuomia" auttamaan lähtöpaikan löydössä. Toimi, tosi kaunis, pyöreä ja ilmava hyppy. Näytti siltä, ettei tee edes tiukkaa!
Kaikkein parasta on kuitenkin, että Vea ei enää stressaa. Uusi asia on selätetty ja kun ollaan otettu uusi lähestymistapa hallille tuloon, ei veikkakaan enää saa pikkukoiraa innostumaan yli äyräittensä. Nyt voidaan seuruuttaa koirien kyljet vastakkain ja pallon voi hakea ilman muille puhahtelua. Selvästi Vean ollessa poissa minun läheltäni (paikkamakuu tai eteenlähetys) se katsoo vähän enemmän muita, mutta koska se ei paineistu liikaa, annan asian olla omalla painollaan. Mitä enemmän kokemusta tulee, sitä varmemmin Veakin varmasti pystyy olemaan.
AGILITY
Agilityssä vaikea, uusi juttu, eli leijeröinti. Näytti suunnilleen tältä.
Omalla homma sujui yllättävän hyvin, toiseen suuntaan (4-7) leijeröinti pelitti ilman harmaita hiuksia. Ja puolikkaat kepitkin saimme menemään mallikkaasti. Hankalin pätkä oli itse asiassa 13-15, jossa ongelmaksi muodostui lähtö neljältätoista hyppyyn. Kun sain oman juoksukaareni kuosiin, lähti Omakin oikein ja loppu oli taas helppoa esteiden huutelua! Myös Nika teki radan hienosti M:n kanssa, Nikan kanssa eteenlähetys ei ole ongelma, mutta sitä vähän jännitti musta L-muotoinen putki (4. este). Samassa oli muillakin vähän ropleemaa, joten helpotettiin suoristamalla putkea ja taivutettiin hiljalleen oikeaan muotoon. En minäkään lähtisi sokkona pimeään...
Viikot itsessään ovat menneet rauhallisesti, olemme pyöräilleet (Omakin on päässyt tehotreeniin, sillä sen kunto saisi vähän kohota), peltoilleet ja tokoilleet. Vean kanssa on ollut vähän ohitusongelmia, joten olen ottanut ne arkielämässä tehotarkkailuun. Homma alkaa näyttää nyt oikein hyvältä, ongelmia on oikeastaan lähinnä jos ollaan liikkeellä koko joukon voimin. Tyhmyys tiivistyy jne.
Kuvia sen sijaan on vähän vähänlaisesti, sillä tietokoneemme teki tenkkapoon ja hommaa selvitetään parhaillaan. Muutama kuva kuitenkin löytyy esimerkiksi viime viikonloppuna repäisemästämme tempauksesta, johon innoitti Yrjänän kasvattaja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti