--että kaikkea sattuu ja nyt sitä alkaa olla jo vähän hankala summata mitenkään fiksunmittaiseen postaukseen.
Kerrottakoon ainakin, että toko uudessa ryhmässä alkaa mennä jo todella hyvin ja Vea käyttäytyy hienosti. Se ei vieläkään ole kovin innoissaan kaikista ryhmätovereistaan, mutta työskentelee minun kanssani ilman ongelmia. Sunnuntaina olivat viimeiset hallitottikset, joissa viereisellä kentällä sattui olemaan supermölliagilitykilpailut. Meteliä ja hässäkkää siis riitti, mutta tästä huolimatta Vea oli tosi hyvä! Otettiin koirat yksitellen ja Vean seuraaminen näytti todella kivalta, se oli aktiivinen, kuunteli, eikä tuntunut juuri paineistuvan.
Viikonloppuna oli myös muuta jännää, kun lauantaina kävimme Nikan kanssa starttaamassa AVO:ssa. Ensimmäisistä kisoista tulokseksi tuli AVO3 (131p), kun nollasimme kaukon ja ohjaajan ihmetykseksi myös nouto meni nollille Nikan varastettua. Häkellyin niin kovasti, että kutsuin koiran takaisin, mutta jälkikäteen hyvä niin. En halua, että se oppii kisoissa olevan sallittua varastaa ja ykkönen oli joka tapauksessa jo saavuttamattomissa, joten nollaus ei tehnyt paljoakaan lisävahinkoa. Näitä nollauksia lukuunottamatta pisteet olivat hyvää tasoa; paikkamakuu, jätöt, hyppy ja yleisvaikutelma olivat kaikki ysiä tai kymppiä. Luoksetulon seiskasimme, koska ennakoin käskyä.
Toinen starttimme olisi ollut tänä viikonloppuna, mutta se taitaa nyt vähän lykkääntyä. Koira kyllä luultavasti saataisiin treenattua hyväksi siihen mennessä, mutta olikin sitten vähän muuta, joka vähän hidastaa nyt harrastelua.
Nimittäin Ykä on taas kipeänä. Vaikka Ykä ei olekaan minun koirani, imi sen sairasloma vähän kisailu- ja treenihaluja minustakin. Ei tunnu hyvältä tahkota Nikan kanssa kaukoja, kun veikka on saikulla. Otetaan siis suosiolla vähän pidempi pätkä ja treenataan Nikan kanssa rauhassa liikkeet parempaan kuosiin. Sillä tuskin on ainakaan mitään pahaa vaikutusta.
Kun Ykä oli jo valmiiksi tiistaina lähetetty sairaslomalle, eivät keskiviikon luustokuvausten paineet ainakaan helpottaneet. Plussat Vealle siitä, että se käyttäytyi hirmuisen hienosti, joka ainakin vähän helpotti omaa jännitykstäni. Otimme valokuvia vilkkaahkossa puistossa, jossa koiriakin meni jonkin verran ohi, mutta Vea ei juuri edes äännellyt näille. Hieno! Itse luustokuvaus tapahtui MeVetissä ja, no, tähän mennessä kun kaikki koirani ovat olleet täysin moitteettomia terveystuloksiltaan, niin kyllä tämä mietityttämään jäi. Vean tulokset Kennelliittoon lähetettyinä olivat: lonkat B/B, kyynärät 1/1, polvet 0, selässä ei sanomista (otatin omaksi referenssiksi kuvat koko rangasta). Vielä odotellaan millaisina tulokset virallisesti palautuvat.
Veaa ei ole agilitykoiraksi hankittukaan, mutta jos haluamme harrastaa hakua, kuuluu tottisosuuteen hypyt. Koskaan elämässään Vea ei ole ontunut pätkääkään (ainakaan nivelperäisesti, kerran sillä oli haava tassussa), se liikkuu iloisesti, eivätkä pakkasetkaan vaivaa sitä. Joitain liikuntamuotoja me luultavasti tämän myötä rajoitamme, mutta ehdottomasti itse liikkumista ja harrastamista ei oireettomalla koiralla lopeteta. Vaikka viralliset terveystulokset kertovat meille koirasta jotain, sitä on tähän mennessä tullut karvaasti todettua, että mitkään aat tai nollat eivät lopulta suojaa koiraa sairastumiselta.
Mietiskelin vähän aikaa CT-kuvausta, sillä se antaa niin paljon paremman kuvan nivelen todellisesta tilanteesta, mutta luultavasti en vielä ryhdy kuvauttamaan. Vaikka näkisinkin lisää, mikään koiran hoidossa ei luultavasti muuttuisi. Sen ruokinnasta, liikunnasta ja lihashuollosta pidetään jo nyt huolta. Yhtenä lisänä tosin alan luultavasti käyttämään Veaa säännöllisesti fysioterapeutilla/hierojalla, siinä samassahan tuo menee kuin Ykäkin. Tänä viikonloppuna lähdetäänkin sitten treenaamaan BH:ta varten, joten ainakaan tähän ei voi jäädä paikalleen pohdiskelemaan.
Kerrottakoon ainakin, että toko uudessa ryhmässä alkaa mennä jo todella hyvin ja Vea käyttäytyy hienosti. Se ei vieläkään ole kovin innoissaan kaikista ryhmätovereistaan, mutta työskentelee minun kanssani ilman ongelmia. Sunnuntaina olivat viimeiset hallitottikset, joissa viereisellä kentällä sattui olemaan supermölliagilitykilpailut. Meteliä ja hässäkkää siis riitti, mutta tästä huolimatta Vea oli tosi hyvä! Otettiin koirat yksitellen ja Vean seuraaminen näytti todella kivalta, se oli aktiivinen, kuunteli, eikä tuntunut juuri paineistuvan.
Viikonloppuna oli myös muuta jännää, kun lauantaina kävimme Nikan kanssa starttaamassa AVO:ssa. Ensimmäisistä kisoista tulokseksi tuli AVO3 (131p), kun nollasimme kaukon ja ohjaajan ihmetykseksi myös nouto meni nollille Nikan varastettua. Häkellyin niin kovasti, että kutsuin koiran takaisin, mutta jälkikäteen hyvä niin. En halua, että se oppii kisoissa olevan sallittua varastaa ja ykkönen oli joka tapauksessa jo saavuttamattomissa, joten nollaus ei tehnyt paljoakaan lisävahinkoa. Näitä nollauksia lukuunottamatta pisteet olivat hyvää tasoa; paikkamakuu, jätöt, hyppy ja yleisvaikutelma olivat kaikki ysiä tai kymppiä. Luoksetulon seiskasimme, koska ennakoin käskyä.
Toinen starttimme olisi ollut tänä viikonloppuna, mutta se taitaa nyt vähän lykkääntyä. Koira kyllä luultavasti saataisiin treenattua hyväksi siihen mennessä, mutta olikin sitten vähän muuta, joka vähän hidastaa nyt harrastelua.
Nimittäin Ykä on taas kipeänä. Vaikka Ykä ei olekaan minun koirani, imi sen sairasloma vähän kisailu- ja treenihaluja minustakin. Ei tunnu hyvältä tahkota Nikan kanssa kaukoja, kun veikka on saikulla. Otetaan siis suosiolla vähän pidempi pätkä ja treenataan Nikan kanssa rauhassa liikkeet parempaan kuosiin. Sillä tuskin on ainakaan mitään pahaa vaikutusta.
Kun Ykä oli jo valmiiksi tiistaina lähetetty sairaslomalle, eivät keskiviikon luustokuvausten paineet ainakaan helpottaneet. Plussat Vealle siitä, että se käyttäytyi hirmuisen hienosti, joka ainakin vähän helpotti omaa jännitykstäni. Otimme valokuvia vilkkaahkossa puistossa, jossa koiriakin meni jonkin verran ohi, mutta Vea ei juuri edes äännellyt näille. Hieno! Itse luustokuvaus tapahtui MeVetissä ja, no, tähän mennessä kun kaikki koirani ovat olleet täysin moitteettomia terveystuloksiltaan, niin kyllä tämä mietityttämään jäi. Vean tulokset Kennelliittoon lähetettyinä olivat: lonkat B/B, kyynärät 1/1, polvet 0, selässä ei sanomista (otatin omaksi referenssiksi kuvat koko rangasta). Vielä odotellaan millaisina tulokset virallisesti palautuvat.
Veaa ei ole agilitykoiraksi hankittukaan, mutta jos haluamme harrastaa hakua, kuuluu tottisosuuteen hypyt. Koskaan elämässään Vea ei ole ontunut pätkääkään (ainakaan nivelperäisesti, kerran sillä oli haava tassussa), se liikkuu iloisesti, eivätkä pakkasetkaan vaivaa sitä. Joitain liikuntamuotoja me luultavasti tämän myötä rajoitamme, mutta ehdottomasti itse liikkumista ja harrastamista ei oireettomalla koiralla lopeteta. Vaikka viralliset terveystulokset kertovat meille koirasta jotain, sitä on tähän mennessä tullut karvaasti todettua, että mitkään aat tai nollat eivät lopulta suojaa koiraa sairastumiselta.
Mietiskelin vähän aikaa CT-kuvausta, sillä se antaa niin paljon paremman kuvan nivelen todellisesta tilanteesta, mutta luultavasti en vielä ryhdy kuvauttamaan. Vaikka näkisinkin lisää, mikään koiran hoidossa ei luultavasti muuttuisi. Sen ruokinnasta, liikunnasta ja lihashuollosta pidetään jo nyt huolta. Yhtenä lisänä tosin alan luultavasti käyttämään Veaa säännöllisesti fysioterapeutilla/hierojalla, siinä samassahan tuo menee kuin Ykäkin. Tänä viikonloppuna lähdetäänkin sitten treenaamaan BH:ta varten, joten ainakaan tähän ei voi jäädä paikalleen pohdiskelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti