Pipo silmillä, mutta tulossa ollaan! Esineruutukuvat Ida Huttusen ottamia |
VEA
BH:ta varten ollaan treenailtu kovasti, Vean ohjattuja treenejä on ollut keskimäärin kolme/viikko (kaksi kaivarissa) ja kyllä ohjaajakin ehkä jo uskaltaa olla varovaisen positiivinen että selviää hengissä kokeesta. Pahimpia paikkoja kokeessa taitaa olla askeleiden laskeminen; miten vaikeaa voi olla kävellä ja laskea viiteenkymmeneen!
Kaivarissa ollaan tehty mukavia hallintatreenejä, joissa koiran on pitänyt olla kontaktissa rauhallisesti erittäin lähelläkin muita koiria. Näitä ollaan tehty mm. istumalla paikallaan rivissä, kun yksi ryhmän koirakoista pujottelee muiden välistä. Lisähaasteena erittäin tiukat välit, joista vain juuri ja juuri mahtuu kulkemaan koiran kanssa, eli kaikki ovat aivan toistensa iholla. Toisessa hallintatreenissä koirat istutetaan ympyrään ja otetaan aina muutama askel seuruutuksessa kohti keskipistettä, jolloin ympyrä pienenee. Lopulta kun oltiin jo aivan kylki kyljessä, käskettiin koirat vielä maahan. Vean kanssa sairaan hienoja suorituksia, ei ääntäkään ja kontaktit säilyivät. Tällaisten jälkeen on kiva miettiä, että kuukausi sitten meillä muka oli jokin ongelma tämän asian kanssa. Kuten itsekin sanoin: " Viime viikolla me ei osattu, tänään menee ehkä paremmin ja parin viikon päästä me sitten osataan". Treenaaminen kannattaa aina!
Viikko sitten käytiin tihkusateessa kuivaharjoittelemassa 1kg ja 2kg kapuloiden heittämistä vaaditun 10 metrin päähän. Varmasti hyvin vähäjärkisen näköistä hommaa, mutta puoli tuntia heiteltyä alkoi tulla semmoinen olo, että lihasmuistiin jopa jäi jotain. Kapulat ovat tuon jälkeen lentäneet hieman paremmin! Ettei koko päivä menisi ihan viattomien ohikulkijoiden viihdyttämiseksi, otettiin myös esineruutua, joka oli... aika hirveä. Myönnettäköön, harjoitus oli vaativa Vealle, jolla esineruutua on ylipäätään otettu hyvin vähän. Koira kyllä irtosi, mutta juoksi enemmän kuin käytti nenäänsä ja tötöili ympäri metsää omia juttujaan tehden. Esineitä löytyi lopulta pari kappaletta, mutta ei takuuvarmasti vaaditun ajan puitteissa.
Toimi kuitenkin hyvänä tilannekatsauksena ja muistutuksena siitä, että voisipa oikeasti koettaa tuotakin vähän treenata, jos oikeasti joskus aikoo kilpaillakin jossain lajissa. Harjoitusten vaativuutta otetaan huomattavasti alaspäin, tehdään suikaleita hyvin tallottuna ja kivoilla esineillä. Toukokuussa on sopivasti lomaakin, että voi aloittaa kunnolla ja katsoa sitten missä tilanteessa kesällä ollaan. Koska seuraavat ohjatut haut ovat luultavasti vasta syksyllä, lykkäämme varmaan kisastarttejakin ensi vuodelle ja käymme kesällä vaikkapa jossain tokokokeissa. Sinänsä ei siis ole mikään kiire.
NIKA
Nikan kanssa treenailu on jatkunut vähän rauhallisempaan tahtiin, viime sunnuntaina AVO-liikkeitä treenaillessa kaikki muu oli oikein hyvää, mutta kaukot takkuilevat yhä. Koetan kovasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja treenata liikkeen kuntoon, tyhmää käydä niitä starttejakaan läpi, jos tietää nollaavansa yhden liikkeen. Saatiin myös uusi paimennuskortti, joka täytyy kuitenkin käyttää pois jo ennen kesäkuuta, joten tiedossa on oikein paimennuskuukausi.
Agilityssa Oman kanssa tutut kuviot, teimme puoliohjatusti rataa vanhemman harrastajan ja kouluttajan silmien alla ja kovasti tuli komennusta, että lisää luottoa koiraan ja omiin taitoihin ja sitten kisoihin vain. Voi olla, että kesä on vähän enemmän agilitypainotteinen. Treenejä tulee olemaan kahdesti viikossa ja jos en kesän loppuun mennessä ole edes startannut virallisissa kisoissa, niin on kyllä häpeä! Oma on päässyt muutenkin loistamaan, sillä Ykän sairastellessa se on toiminut M:n treenikoirana tokossa ja rally-tokossa - toivottavasti jatkaen tehtävässään myös holskun palatessa kentille. Oman treeneistä lisää Ykän blogissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti