Vea - RTK2, Oma - ALOHYV!

Tänä lauantaina Vean osalta viimeiset AVO-kisat, Lahdessa. Tuomarina Anna Pekkala ja luokassa nelisenkymmentä koiraa. AVO oli jaettu kahteen ryhmään, joista ensimmäinen oli ollut aiemmin päivällä ja meidän puoliltapäivin. Tällä kertaa Ykä oli vuorossa toisena ja Vea luokan loppupäässä, välissä n. 15 koirakkoa.

Ykä oli ennen kehään menoa oikein kiva, mutta kehässä holsku meni jotenkin falsettiin. Piti odottaa ennen lähtövuoroa ja siinä välissä meidän yhteistyö vain päättyi. Koiraa jännitti ja kontaktia ei tahtonut löytyä, päättyi sitten siihen, että Ykä karkasi moikkaamaan tuomaria - HYLly tuli. Tehtiin rata kuitenkin loppuun, oli aika täpisevä meininki, tänään ei vain ollut Ykän päivä. Ensi kerralla paremmin!
Vealla puolestaan oli kiva fiilis, ainoat virheet olivat yhdeltä kyltiltä ja -1p yleisvaikutelmasta parin haukahduksen vuoksi.

Myös Oma oli kisaamassa saatuaan paikan varasijalta, M ohjasi omaa ALO-luokassa ja he saivat hienot pisteet 98/100p, joka tarkoittaa ensimmäistä ALOHYViä Omalle! Lisää Omasta Ykän blogin puolella!

Vealle AVOHYV ja  RTK2-koulutustunnus, pisteet olivat 95/100p. Kohti voittajaa!

Alla vielä rata ja ratojen ongelmakohdat:

VEA, 95/100p, 1:47:41, AVOHYV, RTK2

4. ISTU, ASKEL OIKEAAN, ISTU, -1p, vino, -3p TVÄ
Eka perusasento vino, teki jonkun haahun selän takana askelsiirtymässä.
"Taputukset pois voittajassa. -1p Ääntely."

YKÄ, HYL (POIS)

3. SPIRAALI VASEMMALLE, HYL (POIS)
Viimeinen tötsä oli aivan kehänauhan vieressä, Ykä bongasi ihanan tuomarin ja hyppäsi nauhan yli moikkaamaan. Palasi heti pyynnöstä.
"Hieno rata, taputukset pois voittajassa."

--

Lilin pusu äidille

Nika on palannut treenikentille. Hieroja kävi viime viikolla vähän käsittelemässä koiraa läpi ja kyllähän sieltä - odotetusti - löytyi jumeja. Nika on normaalisti ollut aika hyvin auki, mutta leikkauksesta toipuilu ja  nämä karsean liukkaat kyllä tekivät tehtävänsä. Jopa Omallakin oli vähän jumia selässä, Vea sentään on pysynyt melko hyvässä kunnossa. Hieronnan jälkeen Nika köpötteli pari päivää vielä vaivaisemman oloisena, mutta sitten onneksi alkoi näkyä tuloksia ja sheltin liikkeet alkoivat muistuttaa taas sitä mukavaa, normaalia ravia ja laukkaa.
 Ystävänpäiväviikonloppuna meillä oli yksi Oman pennuista hoidossa. Lilistä on kasvanut hurjan reipas ja hieno sheltinalku, se leikkii reippaasti isompien koiriemme kanssa ja oli mukana ulkoilemassakin (tosin liinassa, jos pieni keksii lähteä litomaan kun mammaa ei ole mukana). Oman mielestä pentu on jo ihan tyhmä, mutta Vea ja Lili painivat iloisesti koko viikonlopun. Kuvissa onkin vielä vähän lunta, mutta nyt on maa jo oikeastaan sula. Jäätä on vielä metsäpoluilla, mutta aukeat alueet alkavat olla ihanaa kurapeltoa. Tassupesuja odotellessa...

Janakkalan ja Lahden kisojen välissä tuli treenattua vähän vähemmän rally-tokoa ja enemmän tottisjuttuja. Yksityistunteja oli pari kappaletta hallissa ja pienryhmätunteja pari ulkosalla, näistä saatiinkin paljon irti taas itsenäistä treenaamista ajatellen. Tottikset jatkuvat ohjattuna taas parin kuukauden päästä, mutta nyt vähän aikaa keskitytään tokohommiin, josko tässä jossain vaiheessa kävisi kokeilemassa siitäkin AVO-luokkaa Vean kanssa.
Luoksetulon pysäytys on ihan hyvällä mallilla, mutta vielä kesken. Vealle on opetettu niin vauhdikkaat luoksetulot, että itseä ihan tympii opettaa pysähtymään siinä välissä! Tokon luoksetulolle onkin sitten eri sana, jos Vea oppii lönkyttelylaukkaamaan sillä käskyllä, mutta tulee yhä vauhdikkaasti tottiskäskyllä, ei minua haittaa lainkaan. Muut liikkeet ovatkin oikeastaan koevalmiit, kaukot ovat hienot, pysäytykset pelittävät. Hypyssä Vea hakeutuu aika sivulle esteestä istumaan, mutta palaa kuitenkin esteen yli. Noudossa on ajoittain vähän semmoista kapulalla puljaamista, mutta sekin on treenin alla.