Koirat aavikolla

Vea 3v 7kk

Vähän aavikkokuvia hiekkamontuilta, Nika jäi kotiin, koska sillä oli seuraavana päivänä tiedossa rallytokon kokeet.  Ei tullut tulosta tällä kertaa, mutta uusi mato on jo koukussa, kyllä se mummeli sieltä vielä perässä MESsiin nousee!

Oma olisi periaatteessa myös MES-valmis (mitä nyt tekee välillä aivan omiaan, pehmeä ja paineistuva koira kun on), mutta olen ollut niin keskittynyt Veaan, etten ole itse ihan rallymoodissa. Ehkä tässä kesän aikana voisi tsempata siihenkin! Nyt Oma on kuitenkin M:n ohjattavana, kun sitä koulitaan tokon AVO-liikkeitä ajatellen. Hauskaa ainakin näyttää olevan, Oman treeneistäkin lisää tuolla Ykän blogin puolella.

Vea kävi tänään mätsäreissä, lähinnä treenaamassa häiriötä ja sosiaalistumista. Ei tuo meidän seuraamalla kehässä juokseva minisaku mitään pokaaleja kerää, mutta sen häntä heiluu ja ilme iloinen ja sehän on tärkeintä. Kerran tein sen kanssa myös vähän treeniä n. kahdenkymmenen räkä roiskuen haukkuvan koiran vieressä. Vean ilme oli toki näkemisen arvoinen, mutta hienosti se seurasi, teki liikkeestä maahanmenon ja nouti metskukapulan. Vielä lisää paikkis- ja kehääntulotreeniä, niin ehkä, ehkä...

Omalla sen sijaan meni mätsäreissä ihan kivasti, punaisen kehän kakkonen ja BIS-kehässä "kunniamaininta". Sheltti törötti kehässä välittämättä mistään häiriöstä. Se juoksi kyllä ihan miten sattuu (ravia toki, mutta välillä seuraten ja välillä vetäen), mutta mitä nyt voi odottaa jos koiraa käyttää mätsäreissä kerran kahteen vuoteen. :D

Kauneuskilpailut

Perjantaina uitettiin Veaa ja kahlailtiin itsekin, lauantaina koko lössi + Merlin-manssi käytiin jämäpellolla ja hiekkakuopalla juoksemassa. Peltokuvat otti Heartshapedin Laura Niska.

Autolla huomattiin shelttien ottaneen kivasti vihreää väriä. Kun Vea ja Ykä vielä löysivät mutaojan, oli illan ohjelma päätetty. Puhdasta tuli lopulta ja sillä shampoomäärällä parempikin.
Pitänee kuvata shelttejä nyt, kun ne vielä hohtavat valkeuttaan.

Eilen oli mätsäripäivä. Mukana oli vain Vea, mutta käytös oli sen verran rauhallista, että ensi kerralla ehkä muitakin!
Päivä oli kuuma ja paikka varjoton. Vealle otettiin mukaan vettä ja kylmällä vedellä kasteltu pyyhe. M tahtoi koettaa esittämistä ja todella hienosti menikin. Ensin ravailtiin punaisten kehään. Vea antoi kopeloida hyvin läpi. Hampaiden katsominen häiritsi naminsyöntiä, mutta siitäkin tyhmyydestä selvittiin.

Punaisten kehässä Vea alkoi olla väsynyt, joka ilmeni pienenä märinänä. Tästä huolimatta penska jaksoi vielä seistä ja juosta kauniisti. Tästä tulokseksi isojen pentujen PUN4!
Palkinnoksi saimme vinkulelun ja näyttelyhihnan violetin sävyissä, sekä ihania namipaloja. Parasta Veasta taisi kuitenkin olla pellonreunassa omalla patukalla leikkiminen ja kaikkien kehut!

Äää, mennään jo kotiin!

Illalla ageilin pelkän Oman kanssa. Hinkattiin keppejä, puomin kontaktia ja putkiin lähettämistä ilman varsinaista rataa. Saatiin apua irtoamisen tekniikkajumppaukseen. Oma oppii todella nopeasti, mutta koska se itse "tekee omiaan", pitäisi minun olla vielä nopeampi, tarkempi ja selkeämpi.
Kun koiran lähetti oikein huolella putkeen, niin menihän se sinne!

Touhuviikko

Tsaukki, taukit!

Huhhoi, nyt on ollut sen verran tekemistä koirahommissa ja muuten, että tän viikon kirjoittaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Neljä koiraa on mahtava homma ja se, että jokaisen kanssa voi tehdä eri hommia. Mutta jos niiden jokaisen kanssa tekee joka päivä vähän jotakin, niin kyllä voin sanoa, että illalla ohjaajaa nukuttaa!
Kevään tulovauhti on hauska huomata kuvista. Ensimmäiset ovat alkuviikolta ja loput loppuviikolta, kyllä se aurinko ja kuiva maa sieltä vaan alkavat hiljalleen löytyä!

 

Tiistaina koko kööri kävi mummulassa tervehtimässä isoäitiäni, käveltiin vähän lenkkiä lauman kera ja syötiin porukalla lettuja. Tästä poukkasin Vean kanssa treffaamaan Bella-seropia. Bella oli vähän pienempi ja nuorempi kuin Vea, se myös alkuun vähän arasteli toista. Vea oli kuitenkin reilusti, eikä puskenut heti päälle, kehotin sitä juoksentelemaan itsekseen, jolloin Bellakin reipastui ja päästiin painimaan. Sosiaalisaku!

Mitä sä teet?

Keskiviikkona lenkkeilimme vesisateessa. Oman rally-toko oli peruttu, joten naksuttelimme ja harkkasimme kotona. Oma osaa hienosti laittaa takajalat kosketusalustan päälle. Nika siivoaa, nostaa erilaisia esineitä ja "täpisee". Vea harjoitteli hienoa seisomista ja vauhdikasta maahanmenoa. Paljon parempi jo! Torstaina oli vuorossa dobo-harkkailu kaikkien koirien kanssa. Teemme opastuksen mukaan harjoituksia, jotka eivät ole koirille haastavia ja elikot ovatkin lähinnä pöllöilleet hännät heiluen. Pallolle nousemista ei tässä vaiheessa vielä paljon ole, vaan vaarattomia venytyksiä, asennonvaihtoja, pyörimistä, ryömimistä ja jalkojen yli hyppimistä.
Sheltit olivat doboilusta extrainnoissaan. Nikan mielestä namin syöminen siitä hyvästä, että se pyöri minun ympäri, oli ehkä maailman parasta. Se otti myös pallon päällä olemisen ja siinä asennonvaihtamisen suht lungisti, eikä jännittänyt tärinää. Omalla oli niin hirveät höyryt päällä, että jouduin vähän rajoittamaan. Muuten olisi voinut käydä niin, että merle tussahtaa nenälleen lattialle. Pallolla seisominen jännitti Omaa eniten.

Perjantaina olivat Oman ja Ykän keppitreenit. Ykän kasvattaja kouluttaa myös koiria ja kun hänen kanssaan oli tullut puheeksi Ykän kepittely käsiavuin, saimme tarjouksen, että opettelemaan käsiavuton tyyli. Tottakai me menimme!
Kaikki koirat pakattiin autoon, mutta Nika ja Vea saivat jäädä harjoittelemaan odottamista. Aloitettiin keppien meneminen kuudella kepillä, jolloin näytimme mitä normaalisti teemme. Sen jälkeen meille opetettiin pujottelu namin ja vartaloavun kanssa. Koiralta ikään kuin "blokattiin" väärä reitti, jolloin se lähti kiertämään oikeaa kautta. Naksu tuli, kun koira kiersi kepin ja katsoi takaisin ohjaajaan. Palkka taas ohjasi koiraa jatkamaan oikeaan suuntaan. Tästä päästiin nopeasti tekemään useampaa väliä ja lähettämään koiraa eri suunnista. Homma harjoiteltiin ohjaajan ollessa sekä keppien vasemmalla, että oikealla puolella. Lopuksi teimme "rataa": kepit, esteen kiertäminen, uudet kepit ja jälleen esteen kiertäminen. Homma tehtiin molempiin suuntiin.
Hyvä treeni, kepeissä tuli paljon vähemmän virheitä ja tämä tuntuu huomattavasti nopeammalta tavalta edetä.

Lauantaina treffailimme kissoja ja leikimme tuttavien luona. Vea haluaisi yhä pussailla kovasti kaikkea mikä liikkuu (tai möllöttää tyytymättömänä paikallaan), mutta koetimme vähän rajoittaa rakkaudenosoituksia kissojen mielenrauhan säästämiseksi. Loppuaika syötiin luita ja oltiin kaikkien leikitettävänä.

Tänään meillä oli ensimmäiset mätsärit! Mentiin paikalle vähän ennen ilmoittautumista ja autettiin ensimmäisenä kaverin mutaanjuuttunut auto irti työntämällä. Tämän ohjelmanumeron jälkeen koira olikin saanut jo vähän tutustua alueeseen, eikä juurikaan enää hermoillut. Isot ja oudot koirat saivat kirvoitettua ajoitellen puhahduksia, mutta Vea rentoutui nopeasti tuttujen, fiksujen koirien seurassa. Ilmoittautumisen jälkeen kävimme kävelemässä ja loppu ajan lähinnä hengailimme. Kehän laidalla itseäni taisi jännittää vähäsen, joka tarttui Veaan. Se ei häslännyt, mutta oli aavistuksen normaalia hiljaisempi. Loppuvaiheessa kaikki uusi taisi alkaa jo väsyttääkin. Kehässä hiljaisuuden aiheuttama rauhallisuus ei ollut sinänsä huono juttu, koira käyttäytyi asiallisesti ja antoi tuomarin kopeloida perusteellisesti läpi. Se juoksi siististi ja seisoi suurimman osan aikaa paikallaan, koiran tuntien vain näki selvästi, että vähän jännitti.

Onko pakko kaivaa korvaa?

Tähän auttaa kuitenkin kaikken parhaiten kokemus, kunhan Vea tottuu hälinään, uskon sen olevan kuin kala vedessä. Kisassa joka tapauksessa saimme punaisen nauhan ja nauhakehässä olimme ihan viimeiseen asti mukana. Vinttarit kiilasivat viime metreillä ohitse ja tuloksena PUN, ei sij.
Hieno Vea!