Nika 10v

Oho, näin siinä kävi. Meidän Nika täyttää tänään 10!

Kirjoitin Nikasta synttäripostauksen myös blogin alkuvaiheessa, se oli 7-vuotias ja ehtinyt jo silloin tehdä vaikka mitä. 2013 maaliskuussa Vea oli vasta viisikuinen ja Nika toimi yhä varsinaisena harrastuskoiranani. Sen hyvässä opissa keräsin sopivasti pohjaa koirankouluttamiseen, että Veastakin saatiin kiva koirakansalainen. Nikan kanssa tuskin toko- tai paimennuskisoissa tullaan enää käymään, mutta tuon postauksen jälkeen olemme löytäneet rally-tokon - siinä Nika kilpailee nykyään VOIttajaluokassa esittäen hienoja kisasuorituksia häntä kippuralla ja heiluen. Se on yhä luottokoirani; järkevä, aikuinen narttu, jonka voin ottaa mukaan mihin tilanteeseen tahansa.

Nika on supermummu. Sellainen sheltti, että kun tavataan uusia ihmisiä, kaikki tykkäävät arvuuttaa minkä ikäinen Nika on. Vaikka naama alkaa olla nykyään melko harmaa, menevät arvaukset silti usein vuosia alakanttiin. ❤ Se ottaa paikkansa, vaatii rapsutuksia, tulee tykö ja pusuttelee itsensä kaikkien sydämiin.

Nika on ollut aina terve, mutta kun sitä katselee päivittäin, ikääntymisenkin alkaa nähdä. Nika retuuttaa leluja raivolla, haukkuu nuorison leikit ja vetää ilospurtteja pellolla. Villien leikkien jälkeen illalla tullaan kuitenkin mieluummin kylkeen lämpimään. 2015 Nikalta kuvattiin epävirallisesti lonkat ja selkä, kun sillä oli pientä (lihasvammaksi paljastunutta) ontumaa. Kaikki näytti hyvältä, lääkärin mukaan "kuin nuoren koiran luusto".

Ensimmäinen shelttini kuoli 8-vuotiaana yllättäen. Se oli tärsky joka tulee varmasti tuntumaan lopun ikää, mutta nyt näen jo, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa. Myran ollessa vielä osa laumaamme Nika tukeutui ehkäpä enemmän siihen kuin minuun, se oli kakaramaisempi eikä yhteistyömme ollut mitenkään mainitsemisen arvoista. Me molemmat jotenkin luotimme, että kiltti ja rauhallinen Myra hoitaa homman. Myran kuoleman jälkeen Nika muuttui selvästi, se otti lauman vanhimman paikan, rauhoittui ja järkevöityi. Meistä tuli tiukka tiimi, enkä vaihtaisi pois kaikkea sitä kokemusta ja niitä kokemuksia, joita olen Nikan kanssa saanut.

Heinä-elokuun rallyputki, Nika sai joka kisasta yli 90p, sijoittui kahdesti ja kolmansissa kisoissa siirtyi voittajaluokkaan!

Mikään ei kai tämän päivän jälkeen muutu, huomenna Nika on 10v ja 1pvä:n ikäinen, me jatkamme treenaamista, kisaamista, pellolla juoksemista ja lelujen retuuttamista. Eläkeläistä Nikasta ei saa tekemälläkään, mutta jos se päivä joskus tulevaisuudessa koittaa, sille on varattu pehmein paikka sohvalta. Siitä mihin iltapäivän aurinko paistaa oikein lämpimästi.

Loppuun vielä vähän synttärikuvia, kun Nika kävi poseeraamassa Oman pennun kanssa. Ikäeroa melkein 10 vuotta!

Hyvää syntymäpäivää Nika!

Kuulumisia

Täällä kuuluu hyvää! Vealla on ollut kivoja treenejä, koirahäiriötä ja yhteistyön parantamista. Vaikka fiilis oli tammikuun lopussa aika mälsä, se onneksi on kohentunut nopeasti kun ollaan vaan tehty hommia, hommia, hommia. Kyllä se koira osaa, taitoja on vain muistettava ylläpitää. Meillä on maaliskuussa ollut vain omatoimitreenejä tokon osalta, ensi kuussa alkavat taas ohjatutkin treenit. Onni on kuitenkin kivat treenikaverit, joiden kanssa pääsee tutkailemaan sitä omaa tekemistään vähän ulkopuolisenkin kulmasta.

Vean sterkka meni oikein hyvin. Se sterkattiin töissä, hyvässä turvassa ja hoidossa, ja samalla otettiin vähän RTG-kuvia omistajan mieliksi. Vea ei olisi millään halunnut nukahtaa, mutta sammahti lopulta kun istuin lattialla rapsuttelemassa. Otettiin viralliset selkäkuvat:

Ei ongelmia, kuten odotuskin oli. Kun kerran oltiin röntgenissä, niin uudelleenkuvattiin samalla (epävirallisena) lonkat, kyynärät ja olat. Kaikki näytti sielläkin oikein hyvältä, lonkkien kirjaimet tämänkin ortopedin mielestä löysyydestä, rikkoa ei ollut nähtävissä missään. <3

Itse sterkka tehtiin tähystyksessä, suunnitelmien mukaan meni ja herääminen kävi tosi miellyttävästi omistajan kainalossa. Tietenkin kipulääkkeistä oli tiedossa vähän känniä ja kitinää, mutta kun kotona otin Vean viereeni kangaskoppaan nukkumaan, se torkkui ihan rauhassa M:n kotiintuloon asti. Seuraavana päivänä olisi ollut jo vauhdikas meno, eikä paranemisessa muutenkaan ollut mitään ongelmia. Pari viikkoa leikkauksesta päästiin jo mökkeilemään ja siitä sitten takaisin treenailemaan.

Tässä kuussa käytiinkin sitten vähän kokeilemassa rauniohommia. Osallistuin pelastuskoirahaun tutustumiskurssille, jonka lopussa pidettiin "tositoimipäivä". Tositoimipäivässä oltiin viiden koiran kesken (Vea, bortsu, borderterrieri, suursnautseri ja labbissekoitus) pimeässä rakennuksessa, jossa ryömittiin esteiden ali, kiipeiltiin maakellarissa, rämistiin ja kolistiin. Vea oli siivosti, ihmetteli vähän muita koiria, mutta malttoi olla. Ilmoittauduin sitten kevätkurssille, jos löydettäisiin tästä uusi into ihmisetsintään - ainakin tositoimipäivässä oli hurjan kivaa!

Alla parissa kuvassa Vea mukana Helsingin keskustassa ja junailemassa. Hyvinhän tuo citykoira edelleen käyttäytyy, melu tai hälinä eivät haittaa. Espan puistossa välipalaluuta nassutellessa parit koiratkin saivat mennä ihan rauhassa ohi.

Muillakaan koirilla ei ole vielä hetkeen kisakalenterissa mitään tiedossa. Nika treenailee RTK:n voittajaluokan liikkeitä M:n kanssa, että kaapataan se RTK3. Oma taas harkkaa tällä hetkellä tokon liikkeitä. Rallyn MES:iin ei kukaan meidän elikoista taida olla ihan vielä menossa, se vaatii luokkana jonkin verran keskittymistä liikkeiden harjoitteluun ja ihan joka lajia ei välttämättä kannata treenata samaan aikaan. :D

Alkuvuosi

Aina ei jaksa. Ohjaajalla on nyt ollut sen verran rankka alkuvuosi (koiriin liittymättömiä asioita), että motivaatio on ollut hukassa. Kirjoittamisen, treenaamisen ja vähän muunkin suhteen.

Tammikuun lopussa meillä oli Vean kanssa toiset tokon VOI-kisat. Ei ne menneet putkeen. Oli hyvääkin, mutta enemmän huonoa; fiilis hukassa, huono yhteistyö, ohjaaja väsynyt ja liian ajatuksissaan. Yksilöliikkeiden alku oli täyttä haahuilua, parani kyllä loppua kohti esim tosi kivaan ruutuun, mutta ei se riittänyt kun alla oli mm. kaukojen nolla. Tulos oli VOI3, 212,5p, 2. sija.

Aina ei mee putkeen, mutta Vea on silti aina oma Vea <3

Ei me lannistuta - tosiaankaan -, mutta nyt on otettava hengähdystauko. Pään täytyy selvitä näistä muista jutuista, että voi taas keskittyä täysillä koiraan. Erilaista treeniä, enemmän häiriötä, lisää vaatimusta ja haastamista. Suunnitelmat ovat kyllä selvillä kevättä varten. Olin päättänyt jo viime vuoden puolella, että Vea sterkataan ennen kevään juoksuja. Ne olisi luultavasti joskus huhti-toukokuussa, joten nyt on oikeastaan enemmän kuin parempi aika. Siispä me varattiin aika tähystyssterkkaan ensi viikolle. Helmikuu ollaan tehty joitain haastavia häiriötreenejä, mutta myös kivoja motivaatiojuttuja, jotta minilomalle jääminen tapahtuisi mahdollisimman hyvällä fiiliksellä. Se tuntuu onnistuneen, maaliskuussa me aletaan taas tykittää täysillä.

Helmikuussa on ollut kaikkea muutakin ohjelmaa, maakuntamatkailua Joensuuhun ja hotelliyöpymistä koirien kanssa. Yllättävän fiksusti meidän elikot osasivat yöpyä, joten varmaan uskaltaa toistekin viedä niitä ihmisten ilmoille. Ainakin helpotus tietää, mikäli tulee pidempiä reissuja esimerkiksi pohjoisen mökille, eikä huvita ajaa 11h matkaa putkeen. Meillä on käynyt koiravieraita hoidossa, on vedetty kelkkaa Vean kanssa (kun nämä hämmentävät säät ovat vain sallineet) ja sheltit ovat rallyilleet M:n ohjaamina. Tänään niillä oli kotihallilla Rally-toko -kilpailut, joissa tuli hienot tulokset! Omalle viimeinen VOIHYV pisteillä 85/100p. Tämä tarkoittaa, että Oman kasvavaan titteliriviin lisätään RTK3 ja mahtisheltti siirtyy mestariluokkaan! Nika teki myös upean suorituksen pisteillä 90/100p ja sai ensimmäisen VOIHYVinsä! Parin nollan jälkeen ohjaajan ja koiran yhteistyö näytti taas siltä miltä pitää ja pääsivät oikeutetusti loistamaan. M on kirjoitellut kisoista enemmän omaan blogiinsa.
Hyvä tiimi!

Saatiin muuten myös kivaa postia, kun Oma oli valittu Etelä-Suomen Shelttien vuoden tokokoiraksi 2015! Hieno saavutus M:ltä ja Omalta, nyt kun merlen kanssa ollaan kisailtu RTK3 pussiin, se voisi hyvin siirtyä treenailemaan myös tokon AVO:a varten. :)

Vuosi 2015

Vuosi alkaa olla paketissa. Tänä vuonna on kisattu kovin ahkerasti, koulareita on kerätty kaikille neljälle koiralle yhteensä kymmenen kappaletta... Suurin osa niistä rally-tokosta (sheltit RTK1 ja RTK2, isot RTK2, RTK3), mutta Oma on ansioitunut myös tokossa TK1:sen, suorittanut BH:n ja saanut 2xVOIHYV -tulosta rallysta!

Pikkumerle on tänä vuonna tosiaan näyttänyt meille mihin siitä on. Ja nyt kun se on viimein alkanut myös tajuta noutamisen saloja, niin taivas tietää mitä kaikkea sen kanssa vielä pitää lähteä kokeilemaan.:D

Tokoa on harrastettu myös Vean kanssa, mutta ollaan edetty suoraan vaikeampiin luokkiin, AVO1 saatiin kesällä ja talvella VOI2. Keväällä toivottavasti korotamme VOI1:seen, jotta päästään työstämään TK4:sta ja mahdollisesti niitä valioitumisjuttuja.
Sheltit ja Vea ovat pysyneet pääasiassa terveenä, Nika säikäytti vuosi sitten tammikuussa pyometralla ja myöhemmin sitten Omakin sterkattiin.

Ensi vuonna jatkuvat rally- ja tokoharrastukset. Vähän on ollut myös suunnitelmissa tutustua Vean kanssa pelastuspuoleen, mutta siitä sitten lisää jos lähtee rullaamaan.
Tavoitteet tykkään pitää aina vain siinä "seuraavassa askeleessa", koska aina on hyvä olla jotain tähtäimessä, mutta toisaalta jos jotain ei vuoden aikana ehditä niin sitten ei. Vealle tämä tarkoittaisi kuitenkin ensi vuonna EVL-luokkaan siirtymistä tokossa, sekä MES-luokkaan siirtymistä rallyssa, Omalle RTK3:sta ja ehkäpä jotain starttia tokon AVO:ssa, Nikalle hyväksyttyjä tuloksia rallyn VOI-luokasta.
Ainoa oikea toiveeni ensi vuodelle kuitenkin on, että koirat pysyvät terveinä.

Kuvat ovat muuten jouluaatolta, näin talvista meillä vielä on... Toivottavasti pian tulisi tähän muutos.