Oma 8v!

Ohhoh ja ajatella, eilen vietettiin synttäreitä - Oma on ollut perheessämme kohta viisi vuotta!
Kirjoittelin Omasta synttäripostauksen sen täytettyä 5 vuotta, silloin sen kanssa treenailtiin lähinnä aksaa. Agility kuitenkin jäi, kun koiran molemmat ohjaajat vain sattuvat olemaan henkeen ja vereen niin tottelevaisuusihmisiä. Toki me edelleen välillä verestetään muistoja pienellä hyppelyllä, mutta ei Omasta aksakoiraa tule.

Sen sijaan noina kolmena vuotena on tullut huomattua useampaankin otteeseen, että kyllä Omakin osaa!
Se on vähän pehmeä ja tosi häiriöherkkä, sekä tarjoaa paineistuessaan tai epävarmana aivan takuuvarmasti koko hämmentävän temppurepertuaarinsa. Mutta kun palaset loksahtaa kohdalleen, pikkumerle on oikeasti aika makea koira. Se on sairaan iloinen päästessään tekemään, seuraa tiiviisti ja tiukasti, tekee hienot käännökset ja on liikkeissään nopea.

Kuka olisi uskonut, että Oman kennelnimen eteen saa nykyään lyödä viiden koularin litanian! Pääosin M:n kanssa se on tahkonnut TK1:sen, BH:n ja kivunnut rally-tokossa MEStariluokkaan asti. Koira, joka ei alkuun suostunut leikkimään millään lelulla tai nostamaan yhtikäs mitään esinettä maasta, treenaa nykyään noutoa, merkinkiertoa ja ruutua.
Sehän oli viime vuonna jopa E-SS:n vuoden tokosheltti!

Yksi pentuekin Omasta saatiin, kolmea mielettömän hienoa pentua, joista yhden narttupennun elämää ollaan saatu seurata mukavasti lähempääkin. Käpäläkoplan Lol, eli Lili on monessa asiassa hyvin samanlainen, hieno pakkaus kuin emonsakin. Siitäkin varmasti saisi aikaiseksi melko siistin kisakoiran. :)

  Nyt kuitenkin hyvää syntymäpäivää ja onnea Käpäläkoplan O'my - Oma!

Koirat aavikolla

Vea 3v 7kk

Vähän aavikkokuvia hiekkamontuilta, Nika jäi kotiin, koska sillä oli seuraavana päivänä tiedossa rallytokon kokeet.  Ei tullut tulosta tällä kertaa, mutta uusi mato on jo koukussa, kyllä se mummeli sieltä vielä perässä MESsiin nousee!

Oma olisi periaatteessa myös MES-valmis (mitä nyt tekee välillä aivan omiaan, pehmeä ja paineistuva koira kun on), mutta olen ollut niin keskittynyt Veaan, etten ole itse ihan rallymoodissa. Ehkä tässä kesän aikana voisi tsempata siihenkin! Nyt Oma on kuitenkin M:n ohjattavana, kun sitä koulitaan tokon AVO-liikkeitä ajatellen. Hauskaa ainakin näyttää olevan, Oman treeneistäkin lisää tuolla Ykän blogin puolella.

Vea kävi tänään mätsäreissä, lähinnä treenaamassa häiriötä ja sosiaalistumista. Ei tuo meidän seuraamalla kehässä juokseva minisaku mitään pokaaleja kerää, mutta sen häntä heiluu ja ilme iloinen ja sehän on tärkeintä. Kerran tein sen kanssa myös vähän treeniä n. kahdenkymmenen räkä roiskuen haukkuvan koiran vieressä. Vean ilme oli toki näkemisen arvoinen, mutta hienosti se seurasi, teki liikkeestä maahanmenon ja nouti metskukapulan. Vielä lisää paikkis- ja kehääntulotreeniä, niin ehkä, ehkä...

Omalla sen sijaan meni mätsäreissä ihan kivasti, punaisen kehän kakkonen ja BIS-kehässä "kunniamaininta". Sheltti törötti kehässä välittämättä mistään häiriöstä. Se juoksi kyllä ihan miten sattuu (ravia toki, mutta välillä seuraten ja välillä vetäen), mutta mitä nyt voi odottaa jos koiraa käyttää mätsäreissä kerran kahteen vuoteen. :D

Huhtikuun juttuja

No nyt treenataan taas! Huhtikuun ensimmäinen viikko tosin poikkeuksena, sillä ohjaaja sairasti niin rajusti, ettei noussut moneen päivään lainkaan sängynpohjalta. Sen jälkeen Vealla on alkanut toko-/tottiskurssit, sekä rauniotreenit. Oman kanssa harjoitellaan täsmällisyyttä MES:in liikkeisiin ja Nikakin treenaa ahkerasti M:n kanssa RTK:n vikoja VOIttajia varten.

Vean toko on vähän hajallaan, liikkeitä on pakko pilkkoa kisavarmuuden lisäämiseksi. Isoimmat ongelmat ovat kaukoissa, pienempää viilattavaa lähetyksien (noudot, ruutu) ääntelyssä ja jäävien, sekä luoksarin stopin nopeudessa. Liikkeestä istumisessa saatiin hyvä ja hölmö ahaa-elämys, kun koiralla tuli yhtäkkiä ongelmia asennossa ja jäi usein seisomaan - minä kävelen liian kovaa kun olen tottiskentällä! :D Heti kun hidasti himpun tahtia, enkä painellut kuin peura pellossa, malttoi Veakin istua hienosti.

Häiriövarmuutta muiden koirien suhteen ollaan saatu treenattua kivasti ryhmätreeneissä, joissa esim treenattu luoksareita muiden koirakoiden välistä, sekä paljon paikkiksia ja muuta muiden lähellä oleskelua. Oli meillä yhtenä päivänä komea tanskandoggikin häiriönä!

Kaukoissa treenataan nyt paljon ihan vaan tekniikkaa jumpaten, m-s-m ja i-s-i niin, ettei kintut liiku. Parit namikikat ollaan myös opittu. Vähän pohdittiin myös targettia takajalkojen alle, mutta koska sitä ei ole Vealle ikinä opetettu, vaatisi jonkin verran pohjatreeniä. Sivupalkoista sen sijaan tuntuu olevan apua, kunhan ne saa hyvin häivytettyä.
Lähetyksissä ollaan käytetty paria kikkaa, joilla saadaan lähdöstä rauhallisempi. Ongelma on lähinnä liikkeellelähdön pomppu ja yksi "HAU". Vaatimuksella tulee kyllä hiljaisemmaksi, mutta samalla laskee vähän koko koira, enkä tietenkään voi komentaa kokeessa.
Metskunoudossa kokeillaan nyt luopumista, jossa lelu roikkuu tai on nyrkissä koiran ulkopuolella kapulaa heittäessä. Ei sen kummempaa. Tavoitteena, että pelkkä jättämiskäsky hillitsee lopulta ennen kapulanheittoa sen verran, ettei kiljahdusta tule.
Ruudussa ja tunnarissa en halua sekoittaa lähetystä lelulla, joten ennen lähetystä vapautan Vean syömään yhden namin jalkojensa juuresta ja lähetän siitä eteenpäin. Ajatuksena, että nostavan pompun sijaan koira lähtisi vähän "maan kautta". Katsotaan miten auttavat!
Tunnarissa haistelu on nyt parempaa, kiitos takapihatreenien. Näitä jatketaan, rauhallisella mielentilalla ja hyvään haisteluun keskittyen. Vieraita hämyhajustetaan, se ei saa häiritä.

Raunioilla ollaan treenattu nyt kahdesti, näistä jäi tosi hyvä fiilis. Ensimmäisellä kerralla otettiin helppo treeni, neljä maalimiestä, joista ensimmäinen puolihaamu. Haamu kiihdytti sen verran, että alku meni vähän nenä kiinni juosten, mutta tokalla maalimiehellä nokka aukesi ja loput haisteli hyvin. Ohjaamista Vea on aina kuunnellut hyvin, treenattavaa on vielä siinä, että malttaa haistella alusta lähtien. Tähän mennessä hakupistoissa tärkeää on ollut kovaa ja pitkälle, joten mentaliteetinmuuttoon mennee hetki.
Toisissa treeneissä kaikki olivat umppareita, ekalla ääniapu. Vea kiersi piiloa pitkään, apuohjauksella ymmärsi tunkea raunioon ja seuraavat haki jälleen hienosti. Minun pitäisi päättää haluanko Veasta haukkuvan vai rullakoiran. Molemmissa on puolensa, mutta nyt onneksi treenataan lähinnä maalimiesvarmuutta, joten saan hetken vielä jatkaa pohtimista.

Katsotaan milloin mennään taas tokokokeisiin, nyt katselen hieman kesäkuun loppua, mutta en viitsi lyödä mitään lukkoon ennen kuin itselläni on hyvä fiilis ilmoittautumisesta. Kiirehän meillä ei ole!
Ja nyt kun näyttää siltä, että kesä viimein suvaitsee saapua, päästään myös pyöräilemään ja uimaan ja nauttimaan ilmoista - tänä vuonnahan sitä on jopa lomaakin! <3

Nika 10v

Oho, näin siinä kävi. Meidän Nika täyttää tänään 10!

Kirjoitin Nikasta synttäripostauksen myös blogin alkuvaiheessa, se oli 7-vuotias ja ehtinyt jo silloin tehdä vaikka mitä. 2013 maaliskuussa Vea oli vasta viisikuinen ja Nika toimi yhä varsinaisena harrastuskoiranani. Sen hyvässä opissa keräsin sopivasti pohjaa koirankouluttamiseen, että Veastakin saatiin kiva koirakansalainen. Nikan kanssa tuskin toko- tai paimennuskisoissa tullaan enää käymään, mutta tuon postauksen jälkeen olemme löytäneet rally-tokon - siinä Nika kilpailee nykyään VOIttajaluokassa esittäen hienoja kisasuorituksia häntä kippuralla ja heiluen. Se on yhä luottokoirani; järkevä, aikuinen narttu, jonka voin ottaa mukaan mihin tilanteeseen tahansa.

Nika on supermummu. Sellainen sheltti, että kun tavataan uusia ihmisiä, kaikki tykkäävät arvuuttaa minkä ikäinen Nika on. Vaikka naama alkaa olla nykyään melko harmaa, menevät arvaukset silti usein vuosia alakanttiin. ❤ Se ottaa paikkansa, vaatii rapsutuksia, tulee tykö ja pusuttelee itsensä kaikkien sydämiin.

Nika on ollut aina terve, mutta kun sitä katselee päivittäin, ikääntymisenkin alkaa nähdä. Nika retuuttaa leluja raivolla, haukkuu nuorison leikit ja vetää ilospurtteja pellolla. Villien leikkien jälkeen illalla tullaan kuitenkin mieluummin kylkeen lämpimään. 2015 Nikalta kuvattiin epävirallisesti lonkat ja selkä, kun sillä oli pientä (lihasvammaksi paljastunutta) ontumaa. Kaikki näytti hyvältä, lääkärin mukaan "kuin nuoren koiran luusto".

Ensimmäinen shelttini kuoli 8-vuotiaana yllättäen. Se oli tärsky joka tulee varmasti tuntumaan lopun ikää, mutta nyt näen jo, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa. Myran ollessa vielä osa laumaamme Nika tukeutui ehkäpä enemmän siihen kuin minuun, se oli kakaramaisempi eikä yhteistyömme ollut mitenkään mainitsemisen arvoista. Me molemmat jotenkin luotimme, että kiltti ja rauhallinen Myra hoitaa homman. Myran kuoleman jälkeen Nika muuttui selvästi, se otti lauman vanhimman paikan, rauhoittui ja järkevöityi. Meistä tuli tiukka tiimi, enkä vaihtaisi pois kaikkea sitä kokemusta ja niitä kokemuksia, joita olen Nikan kanssa saanut.

Heinä-elokuun rallyputki, Nika sai joka kisasta yli 90p, sijoittui kahdesti ja kolmansissa kisoissa siirtyi voittajaluokkaan!

Mikään ei kai tämän päivän jälkeen muutu, huomenna Nika on 10v ja 1pvä:n ikäinen, me jatkamme treenaamista, kisaamista, pellolla juoksemista ja lelujen retuuttamista. Eläkeläistä Nikasta ei saa tekemälläkään, mutta jos se päivä joskus tulevaisuudessa koittaa, sille on varattu pehmein paikka sohvalta. Siitä mihin iltapäivän aurinko paistaa oikein lämpimästi.

Loppuun vielä vähän synttärikuvia, kun Nika kävi poseeraamassa Oman pennun kanssa. Ikäeroa melkein 10 vuotta!

Hyvää syntymäpäivää Nika!