Kesä laiskottaa

Ei auta, kuuma vain jatkuu. Harrastusten välipäivinä ollaan menty yömyöhään pyöräilemään tai kävelemään, päivällä koirat ovat lähinnä juosseet irti omaan vauhtiinsa. Kuvailla emme ole juuri ehtineet, sillä joko alkaa olla hämärää tai sitten ollaan molemmat koira kädessä. Koetaan myös jänniä aikoja juoksujen suhteen, sillä Oma aloitti juuri omansa, Vealla alkaa hetkenä minä hyvänsä ja Nika näyttäisi aikaistavan omiaan... Vähän hormoneja talossa.
Tämä ei onneksi vaikuta juuri negatiivisesti. Kiihdyttävissä tilanteissa sheltit saattavat alkaa purrata toisilleen, mutta homma jää aina äkisemisen asteelle. Vea ei tajua mistään mitään, se on yhä lungi ja kiltti ja nauttii jos toinen shelteistä erehdyksissään alkaa leikkiä sen kanssa. Ykä tajuaa vielä vähemmän. Onni on olla palliton.

AGILITY
Ennen treenejä juoksenneltiin irti. Nika ja Oma pärisivät jotain ja mukana oli myös yksi vieras koira sekoittamassa pakkaa. Tässä vaiheessa homma kysyi vielä kasassa, mutta palloa heittäessä Nikalla paloi käämi. Pieni pyöräytys ja soopeli lähti luimussa toiseen suuntaan.
Ratana oli helpohko putkista, hypyistä ja yhdestä renkaasta koostuva irtoamisrata. Tästä ei sen kummempaa, hyvin meni, vaikka putkiin saisi ohjata himpun paremmin. Oma menee jos itse ei pysähdy tai käänny liian aikaisin, täytyy muistaa tönäistä lopussa! Videota oli, mutta poden usb-portissa olevan vian aiheuttamaa puhelimettomuutta.

TOKO
Toko maanantaina ja keskiviikkona. Molemmilla kerroilla mukana vain me, Ykä ja yksi vieras koira, joten on ollut hyvin tilaa ja mahdollisuuksia tehdä.
Nouto meni ensin huonommaksi, mutta vahvistin heittämällä palloja ja innostamalla Veaa sitä kautta. Keskiviikkona huomattavasti parempi taas. Tuo liki poikkeuksetta käteen. Jos kapula sattuukin putoamaan, pyydän nostamaan käteen asti ja pallopalkka oman selän taa. Kerran koetti lähteä rallattelemaan kapulan kanssa, mutta otin pari juoksuaskelta taaksepäin.
Tunnarin alkeita harjoiteltiin hihnassa. Otettiin oikein nakeilla hinkattu tunnarikapula, joka vieriin vieraiden sekaan. Vea ilman käskysanoja, hieman hihnalla rauhoittaen nuuskimaan kapuloita. Kun noteerasi oman, paljon leikkiä ja vähän kapulan viskelyä. Osan aikaa meni vaan vähän, että "just joo, mitähän te haluatte", mutta pari kertaa tuntui lamppukin syttyvän. Kun kehuttiin, nosti hienosti ja toi luokse. Taitava tyttö!
Seuruutusta joukolla ja yksittäin, näissä vähän lisää vaatimusta koiralle. Se osaa jo homman, voi vähän sanoa kun haahuilee. Paljon kehuja ja hyvät pallopalkat. Tehtiin lyhyissä pätkissä askelsiirtymiä, oli pätevä ja korjasi itse perusasennon kun häselsi.
Jäävät istu + maahan yksitellen, Vea oli täpäkkänä, mutta otti maahanmenossa väärää asentoa (istui). Kerran vähän isommin elkein ja sujui. Harjoiteltiin myös itsenäisesti, jolloin meni ok. Mikä lie lokki kiinnostanut minua enemmän.
Paikkamakuu + paikkaistuminen, paikkamakuussa nousi kerran istumaan, komensin kaukaa takaisin maahan. (Hieno kauko!) Vähän vuotamista ollut havaittavissa, pitää varoa ettei lähesty koiraa kun se päästää ääniä. Istumisessa tuli mahtava häiriö, kun lokki alkoi kierrellä Veaa kävellen aivan koiran nokan edestä. Ei noussut, melko pätevä.
Luoksetulo, ei minulla ole näistä mitään pahaa sanottavaa. Vea on tajunnut pallopalkan ihan törkeän hyvin, tulee kuin raketti ja on liki poikkeuksetta suora tullessaan. Kyllä voi olla tyytyväinen, kauhulla odotan kun se pitäisi saada muka pysähtymään luoksetulossa.
Hypyssä Vea kääntyy tosi nopeasti esteen jälkeen ja hakeutuu vähän ulkosyrjään. Olen palkannut seisomisesta ojentamalla makupalan, joka luultavimmin vain edesauttaa tätä esteeseen kiinni hakeutumista. Koetettiin korjata tätä heittämällä namipala sen ojentamisen sijaan. Toinen vinkki oli, että jos koira hakeutuu esteen oikealle puolelle, tulee pallopalkka reilusti takavasemmalle. Alkoi suoristua, katsotaan kumpi tapa lopulta tepsii paremmin. Olen tottunut antamaan Nikalle todella hennon "seiso"-käskyn, sillä kovemman se ajattelee tarkoittavan maahanmenoa. Vealle voisin kuitenkin muistaa sanoa terävämmän käskysanan. Se tietää mistä on kyse, mutta kun kuiskailen esteen takana jotain, ei koira malta pysähtyä.
Muuten paljon leikkiä, touhuamista ja temppuja. Harjoittelemme peruuttamista, voisin ehkä ottaa hommaan klikkerin avuksi, tällä hetkellä Vea kaipaa niin valtavaa vartaloapua peruuttaakseen.

Nika oli mukana maanantain tokokerralla, koiralla oli hirveä into tehdä ja otettiinkin pari liikettä, perusasentoa ja seuraamista. Pääpaino oli kuitenkin paikkamakuulla, joka Nikan kanssa on ollut vähän ongelma. Paikkamakuut olivat ensin hyvät, sitten koira (ikävien koekokemusten takia? En osaa sanoa) alkoi piipata aina välillä maatessaan. Nyt se jopa nousi kahdesti seisomaan.
Jatketaan homman hinkkaamista sunnuntaina Nikan kanssa, sillä jossain vaiheessa pitäisi kai kisatakin taas. Tällä viikolla jäävät agitreenit väliin, ollaan sovittu hakua illaksi. Toivottavasti vähän viileämmissä merkeissä!