Ahvenanmaan lomailu sujui rauhallisissa merkeissä. Juhlimme sukulaisen häitä ja treenailimme Nikan kanssa kaikessa rauhassa tokohommia. Matkustaminen vain yhden sheltin kanssa on ihanan vaivatonta, autolautan kannella Nika makasi jaloissa välittämättä ohikulkevista räksyttäjistä. Se sai paljon rapsutuksia ja kehuja ohi kulkeneilta, sekä tapasi useamman pennun ja vieraan koiran kotipihalla. Tästä kaikesta ei olisi voinut unelmoidakaan silloin kun Nika oli vielä nuori, eikä meidän suhteemme ollut kunnossa. Hieno soopelineiti. Sunnuntaina paluumatkalla poimimme Oman kyytiin, kaikki oli ilmeisesti mennyt hyvin, nyt ollaan vaan raajat ristissä.
Maanantaina tottiskentällä Vealle risteilyn alkeita. Aamulla ilman apukäsiä ja illalla uudestaan apukäsien kera, homma alkaa selvitä koiralle. Aloitimme ihan lyhyillä, n. 5m matkoilla. Nämä olivat Vealle helppoja ja aamulla pääsimme nopeasti 20m paikkeille. Illalla venytimme tästä vielä n. 35m:iin. Tekaisin tötsämerkeillä keskilinjan ja asetin sen molemmin puolin tietyn välimatkan päähän linjasta ja 10m välein toisistaan namipurkit. Vea sai maata keskilinjan alkupäässä ja nähdä mitä tein. Koira sivulla tulimme ensimmäisten purkkien luo, jossa näytin suunnan ja lähetin eteen. Juuri ennen kuin Vea ehti kupille, vapautin ja kehujen myötä takaisin luo. Hallintaan ja sama homma toiselle puolelle. Näistä saataisiin toivottavasti apuja hakuhommiin.
Tiistaina kävimme aamusella hakutreeneissä. Vealla oli hauska tekemisenmeininki, joka herätti itsenikin pienestä unisuudesta. Teimme ilmaisuharjoituksia raunioradan esteillä. Etsimiset itsessään olivat siis helpohkoja, lyhyitä matkoja, mutta "jännitys" tuli umpipiiloista, erilaisista pinnoista ja uudesta maastosta. Vealle kolme maalimiestä näkölähdöin.
Ensimmäinen maalimies oli lähellä keskilinjaa makaamassa matalan katoksen alla. Vea lähti vauhdilla, ei seurannut aivan maalimiehen jälkiä, vaan haki helpomman reitin ja haisteli lopun matkaa. Nopeasti löysi, ei haahuillut tai ihmetellyt piiloa. Reipas palautus, leikkiä ja palkka purkista. Näyttö hieno. Toinen maalimies oli kauempana samankaltaisen katoksen alla. Tässä jäi hieman ihmettelemään kallioiden päälle (ovat olleet aiemmin vähän vaikea, jos maalimies on kallion takana, Vea ei etene), palasi lähelle, mutta lähti ilman eri käskyä etsimään uudestaan. Hieno nenänkäyttö, oikein näki kun polla raksutti ja sieltä se maalimies löytyi. Näytöllä sähläsin itse vähän liian kauan, jolloin paras vire meni ja näyttäessä Vea kerran teki stopin ihmetellen minne oli oikein menossa. Toisella käskyllä jatkoi matkaa ja maalimies löytyi taas. Kolmas maalimies taas lähempänä linjaa. Umpipiilossa betoniputkessa, jonka suu oli vedetty kiinni metallilevyllä. Vealla on vielä irtorullat, joten rulla vähän pilkotti piilosta. Löysi nopeasti, hyvä palautus ja hyvä näyttö. Tällä kertaa en söheltänyt liinojeni kanssa. Neljäs maalimies avopiilossa ilman palkkaa, tämäkin oikein hyvä, joskin ilman palkkaa vähän ihmetteli haluaisiko lähteä näytölle.
Lopuksi vielä yksi näkölähtö suoralla linjalla ihan lähelle, kouluttaja maalimiehenä. Vean ottaessa rullan taisteli ihan lyhyesti rullasta, jolloin Vea palautti rullan innokkaammin. Palautuspalkkana vain yksi nakinpala, näytti hyvin. Vealla oli ylipäätään hyvä vire ja nyt kun juoksut alkavat hiljalleen helpottaa, löytyy koiraltakin keskittymistä enemmän. Yhdet helpommat harjoitukset olivat ihan hyvä juttu, saatiin paljon onnistumisia ja hyvä mieli sekä koiralle, että ohjaajalle.
Torstaina sama meininki tallotussa metsässä, hyvää tekemistä ja etenemistä, siis. Maasto oli Vealle vaikeaa ja se vaati joitain apuja, mutta työskentely jälleen hienoa.
Ensimmäinen ja toinen maalimies olivat näkösällä ja kolmas umpipiilossa pressun alla. Pöljät pressut eivät Veaa hätkäyttäneet, vaan se haki rullan kuin vettä vain. Näytöillä oli jopa niin paljon energiaa, että toisen maalimiehen kohdalla Vea taisi juosta katsomatta minne meni. Kesken näytön koira pysähtyi, ihmetteli vähän ympäristöään ja jatkoi uudesta "näytä"-käskystä. Mahtoikohan eksyä...
Tänään vietetään tylsä päivä, sillä huomiselle pitäisi kerätä tokoenergiaa Nikan kisoihin. Illemmalla varmaan sitten Veaakin juoksuttamasn.
Maanantaina tottiskentällä Vealle risteilyn alkeita. Aamulla ilman apukäsiä ja illalla uudestaan apukäsien kera, homma alkaa selvitä koiralle. Aloitimme ihan lyhyillä, n. 5m matkoilla. Nämä olivat Vealle helppoja ja aamulla pääsimme nopeasti 20m paikkeille. Illalla venytimme tästä vielä n. 35m:iin. Tekaisin tötsämerkeillä keskilinjan ja asetin sen molemmin puolin tietyn välimatkan päähän linjasta ja 10m välein toisistaan namipurkit. Vea sai maata keskilinjan alkupäässä ja nähdä mitä tein. Koira sivulla tulimme ensimmäisten purkkien luo, jossa näytin suunnan ja lähetin eteen. Juuri ennen kuin Vea ehti kupille, vapautin ja kehujen myötä takaisin luo. Hallintaan ja sama homma toiselle puolelle. Näistä saataisiin toivottavasti apuja hakuhommiin.
Tiistaina kävimme aamusella hakutreeneissä. Vealla oli hauska tekemisenmeininki, joka herätti itsenikin pienestä unisuudesta. Teimme ilmaisuharjoituksia raunioradan esteillä. Etsimiset itsessään olivat siis helpohkoja, lyhyitä matkoja, mutta "jännitys" tuli umpipiiloista, erilaisista pinnoista ja uudesta maastosta. Vealle kolme maalimiestä näkölähdöin.
Ensimmäinen maalimies oli lähellä keskilinjaa makaamassa matalan katoksen alla. Vea lähti vauhdilla, ei seurannut aivan maalimiehen jälkiä, vaan haki helpomman reitin ja haisteli lopun matkaa. Nopeasti löysi, ei haahuillut tai ihmetellyt piiloa. Reipas palautus, leikkiä ja palkka purkista. Näyttö hieno. Toinen maalimies oli kauempana samankaltaisen katoksen alla. Tässä jäi hieman ihmettelemään kallioiden päälle (ovat olleet aiemmin vähän vaikea, jos maalimies on kallion takana, Vea ei etene), palasi lähelle, mutta lähti ilman eri käskyä etsimään uudestaan. Hieno nenänkäyttö, oikein näki kun polla raksutti ja sieltä se maalimies löytyi. Näytöllä sähläsin itse vähän liian kauan, jolloin paras vire meni ja näyttäessä Vea kerran teki stopin ihmetellen minne oli oikein menossa. Toisella käskyllä jatkoi matkaa ja maalimies löytyi taas. Kolmas maalimies taas lähempänä linjaa. Umpipiilossa betoniputkessa, jonka suu oli vedetty kiinni metallilevyllä. Vealla on vielä irtorullat, joten rulla vähän pilkotti piilosta. Löysi nopeasti, hyvä palautus ja hyvä näyttö. Tällä kertaa en söheltänyt liinojeni kanssa. Neljäs maalimies avopiilossa ilman palkkaa, tämäkin oikein hyvä, joskin ilman palkkaa vähän ihmetteli haluaisiko lähteä näytölle.
Lopuksi vielä yksi näkölähtö suoralla linjalla ihan lähelle, kouluttaja maalimiehenä. Vean ottaessa rullan taisteli ihan lyhyesti rullasta, jolloin Vea palautti rullan innokkaammin. Palautuspalkkana vain yksi nakinpala, näytti hyvin. Vealla oli ylipäätään hyvä vire ja nyt kun juoksut alkavat hiljalleen helpottaa, löytyy koiraltakin keskittymistä enemmän. Yhdet helpommat harjoitukset olivat ihan hyvä juttu, saatiin paljon onnistumisia ja hyvä mieli sekä koiralle, että ohjaajalle.
Torstaina sama meininki tallotussa metsässä, hyvää tekemistä ja etenemistä, siis. Maasto oli Vealle vaikeaa ja se vaati joitain apuja, mutta työskentely jälleen hienoa.
Ensimmäinen ja toinen maalimies olivat näkösällä ja kolmas umpipiilossa pressun alla. Pöljät pressut eivät Veaa hätkäyttäneet, vaan se haki rullan kuin vettä vain. Näytöillä oli jopa niin paljon energiaa, että toisen maalimiehen kohdalla Vea taisi juosta katsomatta minne meni. Kesken näytön koira pysähtyi, ihmetteli vähän ympäristöään ja jatkoi uudesta "näytä"-käskystä. Mahtoikohan eksyä...
Tänään vietetään tylsä päivä, sillä huomiselle pitäisi kerätä tokoenergiaa Nikan kisoihin. Illemmalla varmaan sitten Veaakin juoksuttamasn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti