Juoksuja

Omistaja istuu kotona flunssan kourissa, joten keskiviikon tokotreenit jäivät väliin. Maanantain treeneissä tehtiin ensin Nikan kanssa paikkamakuu. Parannus viikontakaiseen oli huomattava, joten sunnuntain treenistä oli selvästi apua. Koska Nika oli kuitenkin levoton, käytiin tiistaina vielä kerran vähän paikkamakuutreeniä läpi. Testataan taas kun pääsen sängynpohjalta ylös.

TOKO
Kun Nika oli saanut paikkamakuunsa makailtua, hain autosta Vean. Tällaisissa treenitilanteissa otan Nikalle yleensä haukkupannan autoon, ilman sitä se ei oikein rentoudu, vaan vahtaa ja huutaa meille treenaajille. Pannan ei tarvitse olla edes päällä, Nika yhdistää sen pitämisen siihen ettei hauku ja menee nukkumaan.
Vealla otettiin ensin paikkamakuu. Koira tuntui olevan extralevoton, nousi muutamaan otteeseen ja kitisi. Olin niin harmistunut tuosta temppuilusta, että otettiin kokonaan uusi paikkamakuu vielä treenien lopuksi, kouluttajan katseen alla. Piti vain puuttua vähän nopeammin ja komentaa koiraa jo kun se edes ajatteli jotain mölinää tai pyörimistä, makasi nätisti.
Noudot vähän vaisut, laiskat palautukset. Koska tämä ongelma jatkui myös hakutreeneissä seuraavana päivänä, todettiin, että pitää vähän muuttaa harjoittelua. Tunnariharjoittelussa alkoi hiljalleen tajuta oman nostamisen, vielä kun olisi enemmän malttia. Jos hösläsi ja töhötti, ei myöskään haistanut. Tällöin käännyin pois jo ennen kapuloita, käytin lenkin ja kokeilin uudestaan rauhallisemmin.
Hyppy paranee, ruutukin näyttää oikein hienolta. Menee jo kauempaa käskiessä maahan!

HAKU
Tutuhko maasto, mutta maalimiehet suht kaukana keskilinjasta. Ensimmäinen maalimies vasemmassa etukulmassa kokonaan pressun alla. Vealla oli ongelmia lähteä etsimään hirmupaksun ryteikön läpi, jouduin lähettämään pari kertaa, kunnes tajusin vaihtaa vähän suuntaa ja lähettää pienen mutkan kautta. Mutkalla pääsi ohi ryteiköstä ja löysi sitten jäljenkin. Ei ihmetellyt pressua laisinkaan, vaan otti rullan, kurkkasi sisälle ja tuli palautukselle. Palauttaessa heti lähietäisyydellä pudotteli rullaa ja jäi oleskelemaan, isoilla kehuilla toi. Näytöllä oli pakko päästää irti liinasta, en minäkään siitä ryteiköstä siis ongelmitta läpi päässyt!
Toinen maalimies oikeassa etukulmassa, maassa mahallaan. Vea kiersi ensin liian lyhyen alueen, lähetin uudelleen ja lähti kyllin pitkälle. Löytyi ukko, mutta palautuksessa samaa ongelmaa. Näyttö todella hieno!
Kolmas maalimies oli pidemmällä, vasemmalla ja korkean kallion päällä. Tässä testattiin vähän mitä koira tekee. Vea ei ensin tajunnut hommaa oikein ollenkaan, se kävi kallion alla, haisteli ja juoksi molemmille sivuille, muttei ymmärtänyt etsiä maalimiestä. Tarvittiin vähän ääniapuja, että lähti. Vea löysi hyvin reitin ylös, mutta tulikin alas suoraan kalliota alas. Ja siinähän sitten arvaa minne koira johdatti minut näytöllä... Nyt pikkusaku ei kuitenkaan enää päässyt loikkaamaan kalliota ylös, joten jouduin pukkaamaan takapuolesta ja juoksemaan itse polkua pitkin perään.

Koska Vean palautukset olivat huonoja, kokeiltiin vielä pari ihan lyhyttä etsimistä maalimiehen hetsatessa ja jäädessä näkyviin, lähelle. Ensimmäisellä kerralla en auttanut mitenkään. Vea lähti todella hienosti maalimiehelle, otti rullan ja jäi pohtimaan. Se juoksi jonkin matkaa, mietti taas, vei rullan maalimiehelle ja kun tälle ei rulla kelvannut, tuli lähelleni. Muttei palauttanut rullaa käteen asti kuin houkuttelemalla. Toisella kerralla miltei sama homma, vaikka autoinkin koiraa reilusti. Osa oli selvästi jo vähän väsymystä, mutta selvästi esineen palauttaminen on nyt jostain syystä tylsää. Päätinkin, että jätän noutoharjoitukset kokonaan pois ja koetan parantaa omaa suhdetta koiraan.
Kipeänä tämä ei ole onnistunut kuin minimuotoisesti kotioloissa. Vealta on otettu lelut pois lattialta pyörimästä. Se saa välillä yhden lelun itselleen. Jos Vea kanniskelee lelua, alan ihastella kuinka mahtava juttu sillä on ja pyydän tuomaan. Ihmettelen ja kehun lelua ja annan sen sitten takaisin, leikitään ja Vea saa voittaa lelun. Jotain on jo saavutettu, sillä nyt Vea tuo leluja enemmän minulle, eikä leiki niillä itsekseen. Kunhan parannun, siirretään sama ulos .Otan Vean vaikkapa liinaan ja menen istuskelemaan jonnekin sen ja lelun kanssa. Se saa palkkaa minun huomioimisestani ja kanssani leikkimisestä, pyritään olemaan vain ihan rennosti. Toivottavasti tämä auttaa. Kouluttajalla oli myös muita vinkkejä, joita kokeilemme seuraavalla hakukerralla.

 Vean uninäytteitä.

Eilen koirat pääsivät juoksentelemaan vapaana, kun omat voimat olivat aika lopussa. Tänään Oma lähti kasvattajan luo, toivotaan onnea pentujen saantiin! Agissa voin nyt sitten keskittyä Nikan kanssa touhuamiseen, josko vanhaan shelttiin saisi vähän vauhtia. Myös Vean juoksut alkoivat, uskomatonta, että pikkutytöstä taitaa olla tulossa hiljalleen nuori aikuinen. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että Vealta taitaa jäädä Ahvenanmaan reissu väliin, äitini vanhemmat nartut kun eivät välttämättä asiasta niin innostu. M jää Ykän ja Vean kanssa lomailemaan Helsinkiin.