Hommiin

Treeniloman jälkeen arkeenpaluu tiedossa. Palikat ovat saaneet raksutella rauhassa syyskuun loppupuolen ja ohimennen Vea meni täyttämään 11 kuukauttakin! "Loman" aikana mökkeily,  metsässä juoksuttelu ja pyörälenkein kuntoilu ovat jatkuneet - Vea juoksee erittäin kauniisti pyörän vierellä vetämättä. Tavallisesti lenkit ovat olleet nyt 10km luokkaa, kerran tai kahdesti viikossa. Vähän tuntuu, että kunto olisi tänä aikana taas kohonnut. Ruokahalu Vealla on sen sijaan hieman huonontunut viime aikoina, voi olla, että alkaa olla aika vaihtaa piakkoin yhteen ruokintaan/päivä.
Aivan tokoilematta emme ole selvinneet. Saatuamme koodit HSKH:n ulkokentille olemme käyneet testaamassa aidattuja, valaistuja treenialueita. Pimeästä huolimatta mukava touhuta, ympärillä riitti härdelliä agia ja tokoa treenaavista koirista, mutta Vea keskittyi aivan mahtavasti! Otettiin seuruutusta, luoksetuloa ja liikkeestä pysäytyksiä. Nika otti noutoa, avo-hyppyä ja seuruutusta. Hyvä fiilis, kaikilla koirilla tekemisen ilo.

PAIMENNUS
Nikalla on nyt kaksi paimennuskertaa takana uuden kouluttajan silmien alla. Vaihdoimme vähän tyyliä ja kertaamme perusasioita, eli maltillista ajoa ja hidastamista. Nika osaa kyllä pysähtyä, mutta hidastamisessa on sille hyvää harjoitusta. Jos koira osaa malttaa vauhtiaan ei tarvitse jatkuvasti komentaa "seis - aja - seis - aja", pääsee helpommalla ohjaajakin. Ajamista ollaan tehty myös haastavammissa, kapeissa paikoissa, joissa lampaat saavat vaihtaa suuntaa ahtaassa tilassa ja koiran täytyy malttaa ja olla ajamatta liian vauhdilla laumaa liikkeelle. Hyvältä näyttää, tätä lisää.
Oma kävi myös kokeilemassa lampaita ja hyvinhän merlesheltti laumaa liinassa seurasi. Yllättävän hiljainen ja keskittynyt se oli koko ajan, mahtoikohan oikeasti jopa vähän raksuttaa!

HAKU
Sunnuntaina pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin. Vealla puolihaamut molemmissa etukulmissa, ensimmäinen n.50m oikealle. Mielettömän ihana, iloinen ja vauhdikas pikkusaku juoksi epäröimättä, vaikka metsäkaistaleen takana agilityä kilpailevat koirat haukkuivat railakkaasti. Rulla tuotiin käteen asti ja oi että oli hauskaa!  Seuraava etukulma vasemmalle n. 30m, piilo oli umpinaista mallia. Tännekin ilman mitään hidasteluja, haki rullan piilolta ja palautti hienosti käteen. Koska meni näin hyvin, otettiin vielä yksi tyhjä pisto keskivaiheilla oikealle ja sitten hallinnan kautta lähetys vasemmalle, josta löytyi kolmas maalimies. Vealla tässä vaiheessa niin hirveä vauhti ja into, että ohjaaja oli aika milliä vaille turvallaan sammalikossa kun koetti pysyä perässä. Hieno!
Ukkojen jälkeen otettiin vähän esineruutua, jossa M juoksi ensin "pudottelemassa" esineitä ja palasi sitten viereen seisomaan. Vea lähti vauhdilla, juoksenteli hetken nenä kiinni ilmeisesti ihan vain iloiten rällättelystä ja alkoi sitten haistelemaan. Esine löytyikin lopulta ilman mitään apuja ja sekin kiikutettiin käteen asti.

Sama iloinen fiilis jatkui tänään. Ensimmäinen maalimies näkölähtönä vasempaan etukulmaan, katselimme kuinka ukko häipyi metsään ja poistuimme hetkeksi alueelta odottamista harjoittelemaan. Paluu takaisin lähetyspaikalle ja koira matkaan. Teki vähän omaa lenkkiä, mutta löytyi ja rulla käteen. Näytöllä koetettiin vähän suoristaa näyttöreittiä, Vea tekee jonkin verran siksakkia etsiessään ja tuppaa näyttämään tasan samaa reittiä mitä menikin. Kun koira lähti juoksemaan maalimiehestä vasempaan, pieni liinankiristys ja suunnan suoristus. Ainoa vain, että ohjaajakin unohti missä maalimies oli ja antoi yhden pakotteen liikaa... No, uusi yritys, jolla homma sujui ja minäkin muistin minne oltiin menossa.
Ensimmäisen maalimiehen jälkeen otettiin pisto tyhjään etukulmaan, josta jatkettiin eteenpäin. Koira hallintaan ja tyhjä pisto keskivaiheilla vasemmalle. Vea oli tainnut jo tyhjässä kulmassa saada hajun toisesta maalimiehestä, sillä eteneminen vasemmalle oli huonompi kuin oikealle. Ei jääty kuitenkaan hinkkaamaan, vaan risteilyn malliin suora lähetys keskiviivan yli. Sieltähän se rulla tuli! Tämä näyttö oli suorempi, eikä Vea tehnyt juurikaan mutkia reitillä.
Kolmas maalimies oli alueen vasemmassa takanurkassa, tämä otettiin näkölähtönä, koska työskentely oli ollut sen verran hyvää ja haluttiin jättää hyvä mieli. Sinne se pentu pinkoi suoraan kivien ja kallioiden yli, palatessa ihmetteli vähän keskilinjalla edennyttä kouluttajaa ja jäi tuijottamaan tätä. Huikkasin pienesti missä suunnassa olin, niin tajusi tuoda rullan minulle.

Tällä viikolla palaamme myös agihommiin ja lokakuun lopussa jatkuvat tottistreenit. Talveksi pääsemme maneesiin, joka toivottavasti säästää lihaksia ja herkästi jäätyviä sormia.