Raparoopet

Pelto on hyvää!

Huh mitä tappoviikkoja! Onneksi tahti vähän helpottuu nyt syyskuun puolella, niin ehtii muutakin kuin juosta ja nukkua. Huomenna alkaa ainakin kuukauden toko- ja hakutauko, joten aikatauluun kuuluu vain agilityä ja itsenäistä treenausta. Syksyn tulon huomaa siitäkin, että pellot on viimein niitetty, jolloin saadaan hyvää jälki- ja lenkkimaastoa lisää. Joskos tänä syksynä jaksaisi panostaa ensinmainittuun työskentelyynkin vähän enemmän. Aina treenittöminä päivinä olemmekin kuskanneet koiria ahkerasti metsään tai pellolle juoksemaan, jotta saisi myös niitä "aivot narikkaan" hetkiä ja olla vaan villi ja vapaa. Kaikki tässä kirjoituksessa näkyvät kuvat ovat Laura Niskan ottamia, tällä peltoreissulla oltiin Nikan, Oman, Vean, Merlin-manssin ja Luna-bullin kesken.
Oma on ilmoitettu alustavasti luonnetestiin, testi vain oli muunrotuisille, joten odotellaan nyt pari viikkoa saadaanko paikka vai ei.

AGILITY
Kaksi kertaa ehtikin hurahtaa jo ohi, toissa viikolla emme tehneet mitään rataa, vaan viilailimme yksittäisiä esteitä. Puomin kontaktit näyttävät hyvältä, A-esteellä pysähtyminen on vielä vähän vaikeaa molemmille shelteille, mutta annan anteeksi kun este on niin jyrkkä. Kepit alkavat näyttää Oman kanssa hienoilta, ei tarvitse enää niin isoja apuja ja hakee itse, voin jäädä koiran taa! Nika pääsi pienellä treenillä keinukauhustaan, kun taas Oma tarvitsisi hirmuisesti itsevarmuutta keinuun. No, kun on kaikessa muussa täydellinen, niin kyllä merle tästäkin yli pääsee.
Viime sunnuntaina otimme radan, jota olemme tehneet joskus aiemminkin. Melko suoraviivainen ilman vaikeita ohjauksia, mutta kaikilla esteillä. Nikan kanssa tämä ei siis tuottanut juurikaan ongelmia, ensimmäisellä treenillä hyppäsi renkaan väärästä kohdasta, mutta toistin pari kertaa ja sitten mentiin. Kepeillä reilu käsiohjaus, mutta näitä onkin harjoiteltu vähemmän Nikan kanssa. Omalla taas kaikki muu tosi hienosti, mutta sitten se keinu... Koiralla oli niin hirveä into päällä, ettei se kuunnellut kun käskin kiertämään, jäin jälkeen ja hyppykeinuhan siitä tuli. Olin ajatellut, etten ota edes sinä päivänä keinua! Episodin jälkeen oli kuitenkin pakko toistaa keinua muutaman kerran hallitusti, koska koira selvästi kiersi hirveää kolinalaitetta taas kaukaa.

HAKU
Hakutreenit kerran käytetyssä maastossa. Aloituspiste 500m autoilta ja siinäkin välissä vähän odottelua, joten sain harkata Vean kanssa malttia. Harjoitukset itsessään menivät ihan hyvin, mutta kohtaloksemme koitui vieraan koiran haju. Juuri ennen Vean vuoroa koiranlenkittäjät olivat kävelleet keskilinjaa kahden koiransa kanssa ja jostain syystä Vea otti aivan tolkuttoman häiriön näistä koirista. Matka aloitukseen suoritettiin melkein koiraa vetäen, sillä Vea olisi vain halunnut ryystää hajuja nenä maassa. Ensimmäiseen lähetykseen se asennoitui ihan hyvin ja vaikutti skarpilta--
ja juoksi 2m, bongasi koiranhajun uudestaan ja lähti jäljestämään sitä.
Uusintayritys, mutta koska koira ei irronnut, otettiin sitten toiseksi tarkoitetun maalimiehen suuntaan ensin. Eli ensimmäinen maalimies etukulmassa oikealla, n. 50m. Ilman koiranhajuja Vea irtosi hyvin, juoksi vähän matkaa, jäi miettimään asiaa ja jatkoi sitten nenällä maalimiehen hakua. Rullan pudotti kerran tuodessa, mutta toi käteen asti. Näyttö hyvä, tosin vauhti ei tavallisen luokkaa.
Toinen maalimies uudella yrityksellä vasempaan etukulmaan, n.50m. Tällä kertaa pääsi yli hajusta ja lähti etsimään. Piilossa oli uusi maalimies, joka Vean oli kuulemma pitänyt pussailla niin kovasti ettei olisi malttanut lähteä pois. "Hyvä!"-kehotuksella kuitenkin tuli sitten takaisinpäin. Näyttö hyvä, joskin liinassa roikkuminen melkoinen haaste siinä ryteikössä.
Kolmas maalimies oikealla n.30m ylämäkeen. Koira löysi maalimiehen hyvin, muttei olisi malttanut taaskaan lähteä tämän luota. Jäi seisoskelemaan lähistölle, mutta kun ei saanut apuja, toi sitten rullan. Pudotti lähistölle ja vaati lisäkäskyn tuomiseen. Käteen palauttamisesta leikkiä ja namia, näyttö hyvä.
Lopuksi kolme ihan lyhkäistä näkölähtöä rullan palauttamisen auttamiseksi, lähinnä ohjaajan kouluttamista siis. Kehuni saisivat olla terävämpiä ja "aidompia", kun taas pakotteet tai käskyt voisin esittää jämäkämmin. Nyt molemmat ovat vähän liian pehmoisia (eli sellaisia, mitä joudun pehmeälle Nikalle käyttämään), jolloin ohjaan epäselvästi. Koira joko husaa tai ei ole varma tekikö oikein.
Treeneissä tuli monta pistoa, mutta Vean kunto kesti hyvin. Uuden, paremman asenteen kanssa se myös toi rullaa paremmin. Tästä hyvää ajateltavaa hakutaukoa varten, tauon aikana luultavasti treenaillaan esineen tuomista henkilöltä ohjaajalle.

TOKO
Viime viikolla jäi vähän tokoa pois, sillä Ykä on vähän kipuillut selkäänsä ja käytiin yhdessä näyttämässä koiraa lääkärillä kuvissa. Mistään vakavasta ei ole kyse, M varmaan käsittelee asiaa jossain vaiheessa Ykän blogissa. Eilen otin kuitenkin hakutreeneissä puhutun selkeämmän asenteen myös tokokentälle.
Aloitimme lämppäilyn jälkeen paikkamakuulla, n. 3min ja etäisyyttä 20m. Hyvä ja maltillinen, katseli vähän ympäröimää maailmaa ja kaveria, jonka luona käytiin välipalkkaamassa. Ei noussut tai mölissyt. Paikkamakuusta lähtiessä pieni seuraamispätkä, jossa kiva vire. Perusasennoissa Vea koetti heittää maihin, korjaantui kun valmistelin vähän pysähdystä ja muistin katsoa eteen.
Seuraavaksi paikkaistuminen, tämä vähän lyhyempi, reilun minuutin verran ja etäisyyttä 10m. Hyvä tämäkin. Seuraamisessa keskityin siihen, että kehuni olisivat oikeasti innostavia. Koira pysyi hyvässä vireessä ja seuraaminen näytti kivalta. Näin hyvällä vireellä pystyin myös antamaan palautetta ilman, että seuraamisen taso olisi huonontunut. Käännökset hienot, varsinkin oikealle. Vasemmalle voisi malttaa vähän enemmän.
Luoksetulo, joka tehtiin yksitellen muiden harjoitellessa paikallaoloa vieressä. Vean kanssa pyysin koiran maahan ja seisoin sen edessä selkä koiraan päin. Pysyi, vähän kitisi kun Ykä teki. Itse luoksetulossa koira tuli hyvällä vauhdilla ja tällä kertaa suoraan. Olisi vain saanut tulla lähemmäs. Kouluttajalta kommenttia, että painostan koiraa katseella luoksetulossa. Suoristin katseen ja koetin pari kertaa uudestaan, tuli tiiviimmin.
Liikkeestä jätöt hyviä, nyt alkaa seistäkin paremmin - jes! Kaukot (m-i-m-i) sikahienot, etäisyys n.5m. Nouto myös kiva, malttaa odottaa vierellä tosi hienosti ja tuo kapulan ilman ongelmia. Nyt aletaan pidentää malttia kapulan pitämisessä ennen kuin otan sen (tällä hetkellä vaatii melkoiset avut) ja oikeaa istumista (kapula putoaa kun pylly laskeutuu). Harjoiteltiin tätä kahta palloa heittämällä, jolloin seuraava pallo lensi vasta kun Vea istui pallo suussa eteeni. Alkoi tajuta.
Koko treenien ajan vire pysyi hyvänä, pidettiin sopivasti pieniä taukoa ja hassuteltiin välillä. Vea jaksoi keskittyä kivasti.

NIKA
Nika osallistui Mr. Twist -blogin kesäkuvakisaan, Nikan kuvaa (tai muita tykkäämiänsä kuvia) voi käydä äänestämässä täällä!
Eilen käytiin Nikan kanssa Supertokoringin järkkäämillä tokotreffeillä, mukana olivat Ruffe ja Bea-belgi. Nikalla ei vaikeita juttuja, semmoista mielenvirkistelyä. Ihan lyhkäisiä seuraamisia, joissa en välittänyt juurikaan paikasta vaan keskityin innokkuuteen (sitä löytyi). Hyppy, jossa vaati tuplakäskyn loikkaan, mutta muuten hyvä. Paikkamakuu n. 30m etäisyydellä ja n. 4min, ei ottanut häiriötä vaikka jouduttiin palauttamaan toista koiraa pari kertaa ja malttoi olla tosi siististi aloillaan - hyvä Nika! Välillä temppuiltiin vähän, pujoteltiin ja tehtiin kasia, sekä sukellettiin jalan ali tai loikattiin sen yli. Nika sai haukkua vähän käskystä ja sitten taas jotain tokoon liittyvää. Ruutu ensin niin, että veimme yhdessä namikannelle namit ja siirryimme lähetykseen. Lähetyspaikalta käsky maahan ja menin viemään namia kannelle. Toisella kerralla koira odotti lähetyspaikalla kun vein namit, lähetys ruutuun, maahan ja maasta seuruutukseen. Kaksi käskyä, että lähti reippaasti perään, mutta seuraaminen hieno! Jätöissä maahan normaali ja hieno, seisomisessa taas tarjosi vaikka kuinka monesti maahanmenoa! Otettiin pari kertaa ihan osissa ja tosi helppona, sitten lähti taas sujumaan - mikä lie dementia iski? Kapulaa en muka lähtiessä löytänyt mistään, mutta kotona huomasin sen sitten olevan autossa juuri siellä missä pitikin...
Kotona ollaan Nikan kanssa treenattu kaukoja (ne ovat vielä niin päivästä kiinni, etten viitsi treenata häiriössä), välillä sujuu ja välillä ei. Pahin ongelma on eteneminen, mutta jos kun tämä saadaan kuntoon, niin eiköhän me sinne AVO-kokeeseen ilmoittauduta. Keväällä viimeistään, jos ei talvella innosta.