Tottiskuvia!

  

 

 Jes! Nämä ovat niin harvinaista herkkua, että nyt oikein rytäkällä kuvia peliin! Tottiskuvia siis Veasta, nämä on otettu kurssilla, jossa koirat treenaavat yksitellen. Tämän viikottaisen treenin lisäksihän meillä on vielä tämän kuun ajan hallitottista ryhmässä ja tänään alkaakin myös ulkotoko. Kevään treenisulkeiset siis jatkuvat ja eilen tuntui kyllä siltä, että kyllä sitä välillä kannattaa roudata paleleva takapuolensa kentälle, vaikka lupaavan keväänalun jälkeen satanut lumi vähän ketuttaisikin. Lauantaina olimme sisätreeneissä, jotka nekin menivät aika kivasti, sunnuntaina Vealla oli kuitenkin sikakiva tekemisen meininki!

Seuruutuksessa haettiin vähän malttia. Pari askelta - pysähdys - pari askelta - pysähdys. Vea sai palkan vasta kun liikkeellelähtö oli reipas, mutta ilman keulimista tai ääntä. Tämä oli sopivan haastava harjoitus heti treenikerran alkuun, sillä Veasta saattaa helposti lähteä pieni ujellus ensimmäisten liikkeiden ajan. Nyt koira tarjosi kivaa seuraamista ja oikein odotti, että jokojokojoko se pallo tulee. Kouluttaja kyllä huomautti ja kyllä kuvistakin näkee, että ohjaaja voisi koettaa nostaa sen leuan ylös edes välillä...

Vähän "halittelua" liikkeiden välillä!

 Jättöliikkeistä otettiin vain yksi liikkeestä istuminen, nuo ovat Vealla varmat ja keskityttiin vähän muihin juttuihin. Pitkää luoksetuloa ei otettu myöskään tällä kertaa, vaan keskityttiin vain päätösvaiheeseen. Leikittäessä käskin koiran maahan tai istumaan, jossa pyysin irrottamaan pallon. Vea jäi kivalla jännitteellä paikalleen, kun itse peruutin muutaman askeleen ja kutsuin luokse. Oli niin kivaa, että edestä sivulletulossa piti tehdä jopa yksi holskuloikka!

 Lauantain hallitottiksessa teemanamme oli ollut nouto, saatiin siihen vähän uusia vinkkejä, joita nyt kokeiltiin sunnuntainakin. Vea hakee nyt vähän aikaa juuttipehmustettua kapulaa, jotta sen otteen saisi vähän rauhallisemmaksi. Juutti on koiran mielestä hauskempi kuin puukapula ja sen kanssa Vea "kestää" vähän enemmän korjaamista. Tällä kertaa koiraa ei otettu käskyn alle kapulaa heittäessä, vaan pidin pannasta kiinni nakatessa. Kun kapula laskeutui, pyysin koiran istumaan ja kontaktista lähetys kapulalle.

Ensimmäinen nouto meni vähän koiralla leikiksi, mutta se toi kuitenkin pienellä kannustuksella suoraan eteen. Vea tuppaa ottamaan kapulan liian taakse suuhun ja alkaa sitten herkästi mälväämään. Se ei kuitenkaan pudota kapulaa, joten koiran tullessa eteen rauhoitin sitä hieman ja korjasin kapulan asennon suussa. Tämän jälkeen kapulan poisotto ilman hätikointiä.

Toinen nouto oli asiallisempi, yhä Vea vei ja toi laukalla, mutta ilman tättähäärämäisiä loikkia ja kapulannakkelua. Eteentulossa taas vähän käsiapua. Kapulan poisoton jälkeen palkka tulee takin rinnusten sisältä ja niin, että astun itse reilusti taaksepäin palkatessa. Näin Veakin tuo kapulan tiiviimmin.

 Viimeinen nouto oli kaikista kivoin. Koiran pitoasento oli parempi, se tuli suoraan eteen ja se rauhoitti suun vain pienellä avulla. Ohjaajakin muisti olla kiirehtimättä ja otti kapulan rauhallisesti pois!

 Telineistä otettiin tänään hyppyä ja A-estettä vähän matalampina versioina. Ensimmäisestä ei valitettavasti sattunut kuvaa, mutta jälkimmäisestä sentään. Vea hyppää edelleen kivalla ja ilmavalla tekniikalla ja siitä hyppääminen on sikahauskaa. Teimme esteitä niin, että jätin koiran niiden toiselle puolelle, kiersin itse esteen taa ja kutsuin siitä luokse. Hyvin meni molempiin suuntiin ja malttoi silti tehdä hyvät eteentulot.

 

 Eteenlähetyksessä koira jäi maahan odottamaan kun vein itse pallon kauemmas. Virittäessä Vea kyllä tuntui olevan hollilla, katseli oikeaan suuntaan ja kiinnostui, mutta seuruutuksen jälkeen pallo oli kuitenkin vähän hukassa. Pienen kaaren kautta Vea bongasi palkan, tästä vapautus ja pääsi leikkimään. Hangessa emme ottaneet nyt paikkamakuuta, mutta lauantain hallitottiksessa tosi pätevä 5min paikkamakuu ryhmässä! Etäisyyttä oli koko hallin matka ja häiriönä vähän kouluttajan käveleskelyä ja ovenpaukuttelua. Tosi hienosti pysyi hiljaa ja tarkkana.

 

Nikan kanssa ollaan jatkettu tokoliikkeiden  treenailua aina hallitreenien yhteydessä ja vähän kotosalla. Tehoharjoittelussa ovat olleet kaukot, jotka näyttävät vähän paremmilta. Nika vaihtaa varmemmin ja apulaudan kanssa se ei etene. Jännityksellä kuitenkin katson, että meneekö koira kuinka monta metriä ilman apulautaa... Jättöliikkeet alkavat olla jälleen selvää kauraa, hypyssä toivoisin yhä, että Nika istuisi edes vähän kauemmas esteestä. Se kuitenkin pääsee tukea ottamatta yli myös takaisinpäin, joten en lähde korjaamaan liikettä kovin radikaalisti. Korkeintaan siirrän palkkauspaikkaa vähän kauemmas esteestä. Paikkamakuut ovat myös olleet hyvänlaiset, tosin ajoittain koirasta lähtee taas piipitystä. Toivottavasti vain häiriön vuoksi, sillä treenattu on vain niin, että muut tekevät samalla ympärillä muuta omien koiriensa kanssa.

Paimentamaankin päästään taas kuun lopussa, ehkä sitten kevään edetessä ja ainakin tästä seuraavasta tokokokeesta selvinneenä useammin taas.

Oma  pääsi taas hyppäämään sunnuntai-iltana omatoimivuorolla. Emme tällä kertaa tehneet rataa, vaan kävimme läpi yksittäisiä esteitä. Pussi on täysin ongelmaton, samoin puomi. Kepitkin alkavat olla yhä vain varmemmat ja nyt niille uskaltaa lähettää ja aika kivoistakin kulmista. Toki virheitä sattuu edelleen ensimmäisen välin haussa (ja vauhdinsäätelyssä, kun en ehdi hidastaa koiraa ja se tykittää jo ohi koko kepeistä...), mutta itse alan olla aika hyvillä mielin kys. esteestä. Keinu on vielä murheenkryynimme, se jännittää Omaa ja koira suorittaakin esteen hiiiiirveän hitaaasti. Tähän tarvittaisiin varmaan joltain ihan apuakin, mutta toistaiseksi olen tehnyt keinua vähän helpotettuna apupöydän kanssa ja antanut koiran itse tajuta, mistä se palkan saa.

Tehtiin radalle myös viiden esteen innari, jonka Oma hyppäsi tosi hienosti ja maltilla. Välit olivat aavistuksen pitkät, jotta saataisiin sheltti venyttämään itseään, mutta ei ne lopulta olleet Omalle mikään ongelma. Hieno agisheltti!