Huhtikuun juttuja

No nyt treenataan taas! Huhtikuun ensimmäinen viikko tosin poikkeuksena, sillä ohjaaja sairasti niin rajusti, ettei noussut moneen päivään lainkaan sängynpohjalta. Sen jälkeen Vealla on alkanut toko-/tottiskurssit, sekä rauniotreenit. Oman kanssa harjoitellaan täsmällisyyttä MES:in liikkeisiin ja Nikakin treenaa ahkerasti M:n kanssa RTK:n vikoja VOIttajia varten.

Vean toko on vähän hajallaan, liikkeitä on pakko pilkkoa kisavarmuuden lisäämiseksi. Isoimmat ongelmat ovat kaukoissa, pienempää viilattavaa lähetyksien (noudot, ruutu) ääntelyssä ja jäävien, sekä luoksarin stopin nopeudessa. Liikkeestä istumisessa saatiin hyvä ja hölmö ahaa-elämys, kun koiralla tuli yhtäkkiä ongelmia asennossa ja jäi usein seisomaan - minä kävelen liian kovaa kun olen tottiskentällä! :D Heti kun hidasti himpun tahtia, enkä painellut kuin peura pellossa, malttoi Veakin istua hienosti.

Häiriövarmuutta muiden koirien suhteen ollaan saatu treenattua kivasti ryhmätreeneissä, joissa esim treenattu luoksareita muiden koirakoiden välistä, sekä paljon paikkiksia ja muuta muiden lähellä oleskelua. Oli meillä yhtenä päivänä komea tanskandoggikin häiriönä!

Kaukoissa treenataan nyt paljon ihan vaan tekniikkaa jumpaten, m-s-m ja i-s-i niin, ettei kintut liiku. Parit namikikat ollaan myös opittu. Vähän pohdittiin myös targettia takajalkojen alle, mutta koska sitä ei ole Vealle ikinä opetettu, vaatisi jonkin verran pohjatreeniä. Sivupalkoista sen sijaan tuntuu olevan apua, kunhan ne saa hyvin häivytettyä.
Lähetyksissä ollaan käytetty paria kikkaa, joilla saadaan lähdöstä rauhallisempi. Ongelma on lähinnä liikkeellelähdön pomppu ja yksi "HAU". Vaatimuksella tulee kyllä hiljaisemmaksi, mutta samalla laskee vähän koko koira, enkä tietenkään voi komentaa kokeessa.
Metskunoudossa kokeillaan nyt luopumista, jossa lelu roikkuu tai on nyrkissä koiran ulkopuolella kapulaa heittäessä. Ei sen kummempaa. Tavoitteena, että pelkkä jättämiskäsky hillitsee lopulta ennen kapulanheittoa sen verran, ettei kiljahdusta tule.
Ruudussa ja tunnarissa en halua sekoittaa lähetystä lelulla, joten ennen lähetystä vapautan Vean syömään yhden namin jalkojensa juuresta ja lähetän siitä eteenpäin. Ajatuksena, että nostavan pompun sijaan koira lähtisi vähän "maan kautta". Katsotaan miten auttavat!
Tunnarissa haistelu on nyt parempaa, kiitos takapihatreenien. Näitä jatketaan, rauhallisella mielentilalla ja hyvään haisteluun keskittyen. Vieraita hämyhajustetaan, se ei saa häiritä.

Raunioilla ollaan treenattu nyt kahdesti, näistä jäi tosi hyvä fiilis. Ensimmäisellä kerralla otettiin helppo treeni, neljä maalimiestä, joista ensimmäinen puolihaamu. Haamu kiihdytti sen verran, että alku meni vähän nenä kiinni juosten, mutta tokalla maalimiehellä nokka aukesi ja loput haisteli hyvin. Ohjaamista Vea on aina kuunnellut hyvin, treenattavaa on vielä siinä, että malttaa haistella alusta lähtien. Tähän mennessä hakupistoissa tärkeää on ollut kovaa ja pitkälle, joten mentaliteetinmuuttoon mennee hetki.
Toisissa treeneissä kaikki olivat umppareita, ekalla ääniapu. Vea kiersi piiloa pitkään, apuohjauksella ymmärsi tunkea raunioon ja seuraavat haki jälleen hienosti. Minun pitäisi päättää haluanko Veasta haukkuvan vai rullakoiran. Molemmissa on puolensa, mutta nyt onneksi treenataan lähinnä maalimiesvarmuutta, joten saan hetken vielä jatkaa pohtimista.

Katsotaan milloin mennään taas tokokokeisiin, nyt katselen hieman kesäkuun loppua, mutta en viitsi lyödä mitään lukkoon ennen kuin itselläni on hyvä fiilis ilmoittautumisesta. Kiirehän meillä ei ole!
Ja nyt kun näyttää siltä, että kesä viimein suvaitsee saapua, päästään myös pyöräilemään ja uimaan ja nauttimaan ilmoista - tänä vuonnahan sitä on jopa lomaakin! <3

Nika 10v

Oho, näin siinä kävi. Meidän Nika täyttää tänään 10!

Kirjoitin Nikasta synttäripostauksen myös blogin alkuvaiheessa, se oli 7-vuotias ja ehtinyt jo silloin tehdä vaikka mitä. 2013 maaliskuussa Vea oli vasta viisikuinen ja Nika toimi yhä varsinaisena harrastuskoiranani. Sen hyvässä opissa keräsin sopivasti pohjaa koirankouluttamiseen, että Veastakin saatiin kiva koirakansalainen. Nikan kanssa tuskin toko- tai paimennuskisoissa tullaan enää käymään, mutta tuon postauksen jälkeen olemme löytäneet rally-tokon - siinä Nika kilpailee nykyään VOIttajaluokassa esittäen hienoja kisasuorituksia häntä kippuralla ja heiluen. Se on yhä luottokoirani; järkevä, aikuinen narttu, jonka voin ottaa mukaan mihin tilanteeseen tahansa.

Nika on supermummu. Sellainen sheltti, että kun tavataan uusia ihmisiä, kaikki tykkäävät arvuuttaa minkä ikäinen Nika on. Vaikka naama alkaa olla nykyään melko harmaa, menevät arvaukset silti usein vuosia alakanttiin. ❤ Se ottaa paikkansa, vaatii rapsutuksia, tulee tykö ja pusuttelee itsensä kaikkien sydämiin.

Nika on ollut aina terve, mutta kun sitä katselee päivittäin, ikääntymisenkin alkaa nähdä. Nika retuuttaa leluja raivolla, haukkuu nuorison leikit ja vetää ilospurtteja pellolla. Villien leikkien jälkeen illalla tullaan kuitenkin mieluummin kylkeen lämpimään. 2015 Nikalta kuvattiin epävirallisesti lonkat ja selkä, kun sillä oli pientä (lihasvammaksi paljastunutta) ontumaa. Kaikki näytti hyvältä, lääkärin mukaan "kuin nuoren koiran luusto".

Ensimmäinen shelttini kuoli 8-vuotiaana yllättäen. Se oli tärsky joka tulee varmasti tuntumaan lopun ikää, mutta nyt näen jo, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa. Myran ollessa vielä osa laumaamme Nika tukeutui ehkäpä enemmän siihen kuin minuun, se oli kakaramaisempi eikä yhteistyömme ollut mitenkään mainitsemisen arvoista. Me molemmat jotenkin luotimme, että kiltti ja rauhallinen Myra hoitaa homman. Myran kuoleman jälkeen Nika muuttui selvästi, se otti lauman vanhimman paikan, rauhoittui ja järkevöityi. Meistä tuli tiukka tiimi, enkä vaihtaisi pois kaikkea sitä kokemusta ja niitä kokemuksia, joita olen Nikan kanssa saanut.

Heinä-elokuun rallyputki, Nika sai joka kisasta yli 90p, sijoittui kahdesti ja kolmansissa kisoissa siirtyi voittajaluokkaan!

Mikään ei kai tämän päivän jälkeen muutu, huomenna Nika on 10v ja 1pvä:n ikäinen, me jatkamme treenaamista, kisaamista, pellolla juoksemista ja lelujen retuuttamista. Eläkeläistä Nikasta ei saa tekemälläkään, mutta jos se päivä joskus tulevaisuudessa koittaa, sille on varattu pehmein paikka sohvalta. Siitä mihin iltapäivän aurinko paistaa oikein lämpimästi.

Loppuun vielä vähän synttärikuvia, kun Nika kävi poseeraamassa Oman pennun kanssa. Ikäeroa melkein 10 vuotta!

Hyvää syntymäpäivää Nika!

Kuulumisia

Täällä kuuluu hyvää! Vealla on ollut kivoja treenejä, koirahäiriötä ja yhteistyön parantamista. Vaikka fiilis oli tammikuun lopussa aika mälsä, se onneksi on kohentunut nopeasti kun ollaan vaan tehty hommia, hommia, hommia. Kyllä se koira osaa, taitoja on vain muistettava ylläpitää. Meillä on maaliskuussa ollut vain omatoimitreenejä tokon osalta, ensi kuussa alkavat taas ohjatutkin treenit. Onni on kuitenkin kivat treenikaverit, joiden kanssa pääsee tutkailemaan sitä omaa tekemistään vähän ulkopuolisenkin kulmasta.

Vean sterkka meni oikein hyvin. Se sterkattiin töissä, hyvässä turvassa ja hoidossa, ja samalla otettiin vähän RTG-kuvia omistajan mieliksi. Vea ei olisi millään halunnut nukahtaa, mutta sammahti lopulta kun istuin lattialla rapsuttelemassa. Otettiin viralliset selkäkuvat:

Ei ongelmia, kuten odotuskin oli. Kun kerran oltiin röntgenissä, niin uudelleenkuvattiin samalla (epävirallisena) lonkat, kyynärät ja olat. Kaikki näytti sielläkin oikein hyvältä, lonkkien kirjaimet tämänkin ortopedin mielestä löysyydestä, rikkoa ei ollut nähtävissä missään. <3

Itse sterkka tehtiin tähystyksessä, suunnitelmien mukaan meni ja herääminen kävi tosi miellyttävästi omistajan kainalossa. Tietenkin kipulääkkeistä oli tiedossa vähän känniä ja kitinää, mutta kun kotona otin Vean viereeni kangaskoppaan nukkumaan, se torkkui ihan rauhassa M:n kotiintuloon asti. Seuraavana päivänä olisi ollut jo vauhdikas meno, eikä paranemisessa muutenkaan ollut mitään ongelmia. Pari viikkoa leikkauksesta päästiin jo mökkeilemään ja siitä sitten takaisin treenailemaan.

Tässä kuussa käytiinkin sitten vähän kokeilemassa rauniohommia. Osallistuin pelastuskoirahaun tutustumiskurssille, jonka lopussa pidettiin "tositoimipäivä". Tositoimipäivässä oltiin viiden koiran kesken (Vea, bortsu, borderterrieri, suursnautseri ja labbissekoitus) pimeässä rakennuksessa, jossa ryömittiin esteiden ali, kiipeiltiin maakellarissa, rämistiin ja kolistiin. Vea oli siivosti, ihmetteli vähän muita koiria, mutta malttoi olla. Ilmoittauduin sitten kevätkurssille, jos löydettäisiin tästä uusi into ihmisetsintään - ainakin tositoimipäivässä oli hurjan kivaa!

Alla parissa kuvassa Vea mukana Helsingin keskustassa ja junailemassa. Hyvinhän tuo citykoira edelleen käyttäytyy, melu tai hälinä eivät haittaa. Espan puistossa välipalaluuta nassutellessa parit koiratkin saivat mennä ihan rauhassa ohi.

Muillakaan koirilla ei ole vielä hetkeen kisakalenterissa mitään tiedossa. Nika treenailee RTK:n voittajaluokan liikkeitä M:n kanssa, että kaapataan se RTK3. Oma taas harkkaa tällä hetkellä tokon liikkeitä. Rallyn MES:iin ei kukaan meidän elikoista taida olla ihan vielä menossa, se vaatii luokkana jonkin verran keskittymistä liikkeiden harjoitteluun ja ihan joka lajia ei välttämättä kannata treenata samaan aikaan. :D

Alkuvuosi

Aina ei jaksa. Ohjaajalla on nyt ollut sen verran rankka alkuvuosi (koiriin liittymättömiä asioita), että motivaatio on ollut hukassa. Kirjoittamisen, treenaamisen ja vähän muunkin suhteen.

Tammikuun lopussa meillä oli Vean kanssa toiset tokon VOI-kisat. Ei ne menneet putkeen. Oli hyvääkin, mutta enemmän huonoa; fiilis hukassa, huono yhteistyö, ohjaaja väsynyt ja liian ajatuksissaan. Yksilöliikkeiden alku oli täyttä haahuilua, parani kyllä loppua kohti esim tosi kivaan ruutuun, mutta ei se riittänyt kun alla oli mm. kaukojen nolla. Tulos oli VOI3, 212,5p, 2. sija.

Aina ei mee putkeen, mutta Vea on silti aina oma Vea <3

Ei me lannistuta - tosiaankaan -, mutta nyt on otettava hengähdystauko. Pään täytyy selvitä näistä muista jutuista, että voi taas keskittyä täysillä koiraan. Erilaista treeniä, enemmän häiriötä, lisää vaatimusta ja haastamista. Suunnitelmat ovat kyllä selvillä kevättä varten. Olin päättänyt jo viime vuoden puolella, että Vea sterkataan ennen kevään juoksuja. Ne olisi luultavasti joskus huhti-toukokuussa, joten nyt on oikeastaan enemmän kuin parempi aika. Siispä me varattiin aika tähystyssterkkaan ensi viikolle. Helmikuu ollaan tehty joitain haastavia häiriötreenejä, mutta myös kivoja motivaatiojuttuja, jotta minilomalle jääminen tapahtuisi mahdollisimman hyvällä fiiliksellä. Se tuntuu onnistuneen, maaliskuussa me aletaan taas tykittää täysillä.

Helmikuussa on ollut kaikkea muutakin ohjelmaa, maakuntamatkailua Joensuuhun ja hotelliyöpymistä koirien kanssa. Yllättävän fiksusti meidän elikot osasivat yöpyä, joten varmaan uskaltaa toistekin viedä niitä ihmisten ilmoille. Ainakin helpotus tietää, mikäli tulee pidempiä reissuja esimerkiksi pohjoisen mökille, eikä huvita ajaa 11h matkaa putkeen. Meillä on käynyt koiravieraita hoidossa, on vedetty kelkkaa Vean kanssa (kun nämä hämmentävät säät ovat vain sallineet) ja sheltit ovat rallyilleet M:n ohjaamina. Tänään niillä oli kotihallilla Rally-toko -kilpailut, joissa tuli hienot tulokset! Omalle viimeinen VOIHYV pisteillä 85/100p. Tämä tarkoittaa, että Oman kasvavaan titteliriviin lisätään RTK3 ja mahtisheltti siirtyy mestariluokkaan! Nika teki myös upean suorituksen pisteillä 90/100p ja sai ensimmäisen VOIHYVinsä! Parin nollan jälkeen ohjaajan ja koiran yhteistyö näytti taas siltä miltä pitää ja pääsivät oikeutetusti loistamaan. M on kirjoitellut kisoista enemmän omaan blogiinsa.
Hyvä tiimi!

Saatiin muuten myös kivaa postia, kun Oma oli valittu Etelä-Suomen Shelttien vuoden tokokoiraksi 2015! Hieno saavutus M:ltä ja Omalta, nyt kun merlen kanssa ollaan kisailtu RTK3 pussiin, se voisi hyvin siirtyä treenailemaan myös tokon AVO:a varten. :)