Tuleeko jo kevät?

Tällä kuvalla toivottelimme hyvää ystävänpäivää, myöhäiset toivotukset vielä blogin lukijoille!

Talvi taisi mennä yhtä vauhdilla kuin tulikin. Kelkkaa päästiin vetämään vain pariin otteeseen ja nyt ei taas ole lunta löydettävissä mistään, kohta varmaan täytyy tyytyä taas pyöräkyyteihin. Vähän saatiin kuitenkin kuvamateriaaliakin meidän hienosta valjakosta, kun kävimme Tuomarinkylässä vetelemässä pieniä matkoja ihan valokuvausmielessä. Nikalla on nyt vähän paussia paimennuksesta, mutta eiköhän homma ensi kuussa taas jatku. Sen sijaan pitäisi panostaa tokohommiin, jos mielin joskus päästä ihan kokeeseen asti taas. Vähän jo soiteltiinkin, mutta tämän kuun kokeet menivät harmi kyllä täyteen ennen kuin päästiin linjoille. Ehkä ensi kuussa tärppäisi.
AVO:n liikkeet ovatkin Nikalla jo suht hyvin hallussa, seuruutus pitäisi saada taas vähän hauskemmaksi (koira kulkee mukana kyllä kuuliaisesti, mutta verrattuna vaikka Veaan on homma melko matkustamista) ja kaukot varmemmiksi. Hyppy, nouto ja luoksetulo ovat yleensä helppoa kauraa, liikkeestä maahanmeno ja seisominen onnistuvat liki aina treeneissä. AVO:ssa ei (toivottavasti) myöskään tarvitse ohjaajan enää stressata siitä uiko naapuri paikkamakuussa liiveihin.

Vean kanssa jännitysjutut menevät hyvää vauhtia hyvään suuntaan. Itse asiassa kun sakua ei enää jännitä niin kamalasti, koko lauma tuntuu taas rennommalta sekä arkielämässä, että treeneihin mennessä. Vieraan koiran tuuskahtaminen suoraan naaman eteen saattaa säikäyttää, mutta tiedän hyvin mitä itse teen ja tilanteista päästään nopeasti yli. Treeneissä Vean häiriönottaminen on siedettävää, mutta harmillista. Toivon kuitenkin, että sitkeä treenaaminen auttaa lopunkin kangertelun yli.

TOTTIS
Tottista treenataan yhä sisällä ja ulkona. Sisätreenit ovat nyt 2h mittaiset, joissa joka treeneissä on yksittäin harjoiteltava teema, aikaa pitää vähän paussia ja treenata muita juttuja "itsenäisesti" (ei siellä mitään itsenäisesti pääse tekemään, meidän kouluttajalla on silmät selässäkin). Ensimmäinen teema oli paikkamakuu, tässä treenattiin Vealle jännitettä, jotta se seuraisi tiukasti minua mahdollisimman pitkään ja paljon. Pallopalkka ja erilaisia palkitsemistapoja (palkka jo kun kävelen poispäin koirasta, etupalkka viereltä, palkka kun seison kaukana), jotta koira ei voi ennakoida ja joutuu pysymään skarppina. Toimi, paikkamakuu pysyi rentona ja varmana, mutta Vea oli skarpimpi. Toisena teemana oli seuruutus, jossa keskityttiin suoruuteen ja vaatimiseen. Paljon käännöksiä, täyskäännösten jälkeen heti pysähdys, jossa korjaus jos edistää. Hyvä fiilis, vietit ylös ja iloiset palkkaamiset. Lyhyet leikit, mutta useammin. Viime viikonloppuna keskityttiin jättöliikkeisiin, joita tehtiin BH:n omaisesti (perusasennon kautta, luoksetulon kanssa) ja tokoliikkeinä (suoraan liikkeestä, vierelle palaten). Nämä ovat Vealle hirmu varmoja, istumiset ja maahanmenot ovat nopeita ja iloisia, jälleen palkka tuli vähän eri kohtaa liikettä, jotta tarkkailisi skarppina myös kun käveln poispäin. Seisomista ei otettu, mutta voisin alkaa taas treenata sitä, jos kävisin omaksi iloksi pyörähtämässä kesällä Vean kanssa myös jonkun kokeen tokossa.

Itsenäisesti olemme treenanneet mm. hyppyä, noutoa ja kaukokäskyjä - sekä tietenkin temppuja, joilla vähän lämppäillään ja jäähdytellään. Eteenlähetyksissä "maahan"-käsky ennen pallopalkkaa menee nyt kuuleville korville ja hienosti pysähtyykin. Ykästä Vea ottaa hieman häiriötä, jos sen kanssa telmutaan palloleikkejä tai muuta hirmuihanaa palkkaa, saattaa Vea koettaa josko saisi eteenlähetyksen sijaan mennä sinne.

AGILITY
Sunnuntaisin pidetyn agilitykurssin viimeinen kerta oli viime viikonloppuna ja nyt Omalta ollaan nähty jo kelvollisia keinuja, sekä täysiä keppejä molempiin suuntiin hienoilla lähetyksillä. On ihmeellistä, miten jossain asiassa tuntuu junnaavan viikkotolkulla ja sitten se vain naksahtaa paikoilleen kuin mitään ongelmaa ei olisi ikinä ollutkaan. Omalla on hyvä fiilis agikentällä ja vaikka siitä joskus lähtee ääntä kun suoritetaan, olen tyytyväinen ettei se kilju ja höyryä päättömästi, vaan keskittyy. Vauhti ei vähene ja saankin olla itse aika tarkkana ohjauskuvioissa, etten juokse koiran eteen ja ehdin ohjaamaan varmasti ennen kuin Oma meni jo. Useimmiten jos tulee virheitä, ne tulee koska en vain ehtinyt antamaan käskyjä tai näyttämään suuntaa. Tyytyväinen olen kuitenkin esimerkiksi viikko sitten tehtyyn valssitreeniin, jossa Oma alkoi oikeasti seuraamaan mitä sille näytän ja piti hienosti suunnat.
Ei kai auta kuin alkaa katsoa kisoja, joskus ne virallisetkin on kai korkattava.

Jos peiliin kattois

Pyöräkoirina Oma ja Merlin, kärjessä Ykä ja Laeka. Kuskina allekirjoittanut.

 Luin tällä viikolla kaksi kirjoitusta koiraharrastuksen motivaatioon ja tavoitteellisuuteen liittyen. Yksi oli Azurcoyotesin teksti ja toinen Kiusan&Tällin blogista. Silti on ilmeisesti pakko mennä perse edellä puuhun, eikä tajuta ainakaan hyvällä yhtään mitään. Tästä lisää myöhemmin.
Keskiviikkona oli normi remmilenkkipäivä, harjoittelimme naksuttelemalla siivoamista. Kaikki videot on kännykkäkameralaatua, eli ei mitään ihmeellistä.

(ja vielä hirveen pimeä video, sori!)

Torstaina otimme hallissa vähän tokoja, Vean kanssa kaikki meni hienosti. Leikittiin, Vea jahtasi ja veti narupalloa, temputeltiin ja otettiin seuruutuksia niin, että pysyin suorana. Haki vähän kättä ja saattoi haahuta, mutta hyviä pätkiä myös. Liikkeestä pysäytyksiä (yhä pysähdyn ensin mukana), istuminen ja maahanmeno tosi hienoja jo, seisomisessa palatessa koetti jotain omiaan. Eipä se mitään, tää oli vasta toka kerta seisomisia Vean kanssa. Hienoja luoksetuloja. Yhden kerran pylly nousi, palasin luo ja palautin lähtöpaikalle, palkkasin ja poistuin uudestaan. Ylipäätään kiva "reenailu".


Sitten Nika, jonka otin heti Vean perään ja jotain vain kävi. Tehtiin kaikkea kivaa, temppuja, pujottelua ja Nika oli mukana tavalliseen tyyliin. Sitten me koetettiin seuruutuksia. Mulla jäi itselle joku trauma Nikan törkeän huonosta seuraamisesta ja sen jälkeen en ole saanut sitä menemään hyvin. Tuntuu, etten ole saanut sitä innostumaan mistään. Se vaan jää. M siinä totesi, että mä menin itsekin ihan vakavaksi kun aloin sitä liikettä harjoittelemaan, mutta änkkäsin vastaan "onhan sen mentävä!"
Niin. Hohhoi.
Aloitin Nikan kanssa tokoilun ilman mitään tarkoitusta alkaa kisata, kuitenkin mitä taitavampi koirasta on tullut, sitä enemmän on tehnyt mieli hakea joku todiste osaamisesta. Tuli joku "pakko". Lopulta olin niin kypsä, että istuin sivuun ja sain puuskahdettua josko toinen kokeilisi seuruuttaa Nikaa. Iloisella meiningillä, kehumalla ja reippaudella Nika oli täysin oma itsensä. Silloin iski häpeä ja melkein parkukin. Voi vitsi miten tyhmä voi olla ja miten sokea! Nika on reipas, mutta kun se on pehmeä. Ja jos minä menen siellä kentällä kyyristellen koiraa kohti, että "joko jäät joko jäät", niin kai se nyt jää! Onneksi näissä nolostuttavissa tajuamisissa on se hyvä puoli, että ongelman ymmärtämisen jälkeen asiat on helppo korjata. Vedin henkeä, tsemppasin itseni ja yritin uudestaan.
Ja Nika oli ihan normaali itsensä, ei jätättänyt mihinkään, ei ennakoinut mitään. Häntä heilui ja hymy oli leveä. Lopuksi tehtiin Nikalle lähetyksiä 50-100m matkalla.


Tänään lähdettiin Tuusulanjärvelle, jossa mukana oli erittäin sekalainen sakki "huskyjä" ja jopa yksi husky! Kokoonpano siis: Ykä, Nika, Oma, Vea, Merlin-manssi, Aku-seropi, Luna-bulli ja Laeka-husky. Heartshapedin Laura kuvaili taas! Vea kokeili valjaita ja sitä, miltä tuntuu kun ne kiristyy. Matkaa oli muutama metri, vetoapuna Ykä ja kuski potkimassa vauhtia.

Pääasiassa Vean tehtävä oli kuitenkin juosta vapaana, leikkiä muiden kanssa ja häiritä treenejä...Näin ikään:

Päivän varsinaisina tähtinä olivat aikuisemme, jotka tekivätkin mahtavaa työtä. Ensin piti tietenkin vaan mennä joka suuntaan, mölistä, haukkua ja olla NIINKU EN IKINÄ OLIS ULKONA KÄYNYTKÄÄN JA TÄÄONNIINKIVAAAAA! Mut kyl se sit siitä... Vaihdeltiin koiria valjakossa antaen lepohetkiä ylimääräisille (enimmillään juoksi 6 koiraa, neljä reen ja kaksi kelkan edessä - pääosin kuitenkin 3-5), Aku-pappa ja Vea-pentu olivat koko ajan irti. Nika vetää hienosti, Oma aloittaa reippaasti, mutta heti kun alkaa vähän väsyttää se laistaa ja roikkuu naruissa. Ei siis mitään varsinaista draivia vetoon merlesheltillä.

Edessä Luna, pyöräkoirina Merlin ja Oma

 

Edessä Nika ja Merlin, pyöräkoirina Laeka ja Luna

Loppukevennyksenä vielä jotain (mitä lienee) Oman kanssa agihallilla, vanhoja pätkiä siis.