Eli Vean ensimmäiset hakutreenit! Mentiin paikan päälle laulamalla komeasti kuorossa, yksinään Vea ja Ykä matkustavat hiljaa, yhdessä ne ryydittävät yhä toisensa komeaan lauluun. No.
Koska sheltit olivat päässeet mukaan, mutta niitä ei otettaisi varsinaisiin treeneihin, ne pääsivät juoksentelemaan viereiselle pellolle ennen treenejä. Samalla yks musta ja toinen raidallinen pylly saivat miettiä autossa, että miten käyttäydytään. Palatessa autolle olivat jo rauhoittuneet ja hiljaa. Vea oli viidestä koirasta neljäntenä, joten minä pääsin vähän rauhassa seuraamaan mitä tehdään, miten ja millä idealla. Oli ihan hyödyllistä, sillä olisin varmaan mokaillut vielä ennemmän, jos muut eivät olisi ensin näyttäneet mallia.
Vea sai vetää paikalle, en pyytänyt sitä kontaktiin tai seuraamaan kunnolla. Sillä oli kiva pyrky vieraiden, paikallaan seisovien ihmisten luo ja se oli omasta mielestäni jo oikein kiva. Tottiksen henkilöryhmää (pimeässä) treenatessahan Vea vähän jännäsi ihmisiä. Kouluttaja huomauttikin koiran reipastuneen. Kun pentu oli käynyt haistelemassa kaikki, laitoimme M:n tuttuna ihmisenä viemään hetsaten tuttua esinettä metsään. Kouluttaja oli valkannut vähän haastavamman maaston, etsien vielä kosteaa ja vesilammikkoista metsää. Vealle ei kuitenkaan otettu mitään syviä paikkoja, vaan sen tarvitsi juosta vain pienen lätäkön yli. Ei mitään ongelmaa.
Ensimmäisessä lähetyksessä räkäisin lähinnä koiran kädestäni piipaten samalla "esine", Vea onneksi oli kuitenkin leikin myötä hommassa mukana ja juoksi hetsatun lelun luo ottaen sen reippaasti M:ltä kädestä. Kutsuin ja kehuin, kun juoksi salamana takaisin. Seuraavalla kerralla esine vietiin myös ja ihminen jäi lähelle, mutta nakkasikin lelun maahan. Tällä kertaa lähetys parempi (tosin en vieläkään tajunnut odottaa, että koira sulkisi suunsa - ääntä meinaa lähti). Vea ei vain tainnut seurata minne esine putosi, sillä se meni odottamaan lelua M:ltä ja vaati, että osoitetaan vähän mihin suuntaan.
Tämän jälkeen kouluttaja otti esineen, tuttu ihminen toki hänkin, mutta vähän vähemmän kuin perheenjäsen. Kouluttaja heitti esineen maahan ja Vea tajusi tällä kertaa katsoa mihin se putosi, juoksi kovaa, otti esineen ja tuli hienosti takaisin (kutsuttuna). Joka palautuksella alettiin suoraan leikkiä, veti hyvin (tosin ei ollut muita koiriakaan ihan vieressä paineistamassa). Toisen kerran sama juttu ja Vea pääsi tauolle autoon.
Tauon jälkeen ilmaisutreenejä, Vealla palkkana purkissa omaa sapuskaansa. Tässä vaiheessa M piti lähettää autolle, sillä Vea oli nähnyt tällä namipurkkeja ja läpi treenin kyllä vilkuili vähän toisella silmällä, että josko lähtis sinne...
Käytettiin ainoastaan kouluttajaa maalimiehenä ensin lähetyksiä keskilinjalta suoraan metsään. Vealle sovittiin heti alussa rulla parista syystä:
- Vaikka Vea on reipastunut, se on aika pidättyväinen - iso, parrakas maalimies voisi epäilyttää sitä. Rullan kanssa Vea voi vain käväistä maalimiehen luona ja saa palata luokseni
- Kantti ei ehkä kestä
- Vea on sikanopea ja lähtee terävästi takaisin maalimiehelle, edestakaisin juoksu ei juuri sen aikaa huononna. Tämä oli muutenkin jo valmiiksi tuttua touhua, koska olemme leikkineet "viestittämällä" koiria välillämme
Kouluttaja siis toimi maalimiehenä, otti namipurkin ja rullan ja lähti hetsaten suoraan poispäin keskilinjalta. Tällä kertaa maltoin odottaa, että Vea oli hetken hiljaa ja lähettäessä se häipyi kuin salama. Otti reippaasti rullan maalimieheltä ja toi hienosti takaisin. Tässä näkyi tosin, että se muisti osan nameista lähteneen auton suuntaan. Kohdallani Vea pudotti rullan ja oli lähdössä autojen suuntaan, kutsuin iloisesti takaisin, jolloin penska nappasi uudestaan rullan ja toi sen minulle. Kehuja, silitystä ja koira hihnaan, takaisin maalimiehen suuntaan ja näyttökäsky. Lähti taas tosi hienosti, koiran koosta huolimatta oli vaikea pysyä perässä. Tämä toistettiin kerran vielä niin, että maalimies kulki keskilinjaa poispäin autoista ja piiloutui aika lähelle linjaa. Sama juttu rullaa palauttaessa, että olisi lähtenyt minun luota sitten autoille. Kutsulla taas takaisin ja maalimiestä hakemaan.
Kolmannen kerran otettiin niin päin, että maalimies lähti keskilinjaa autoja kohti ja piiloutui lähelle keskilinjaa. Ensimmäinen lähetys yhä tosi hieno, otti rullan ja tällä kertaa toi suoraan hienosti minulle. Otin rullan ja lähdettiin hakemaan palkka, siihen hyvä lopettaa!
Treenien jälkeen lähdettiin vielä vähän viipottamaan (eri paikkaan) irti metsämaastoon. Hyvää treeniä Vealle, joka on kyllä ollut metsässä, muttei vielä niin paljon sulamaan aikaan ja noin pahassa ryteikössä. Oppiihan kulkemaan, eikä juokse puita päin.
Joka tapauksessa hyvä fiilis hakutreeneistä, vaikka ohjaaja onkin vielä ihan uuno ja tarvitaan omat rullat (lainassa Ykän) ja vähän leveämpi panta. Vealla ainakin oli hauskaa!
Koska sheltit olivat päässeet mukaan, mutta niitä ei otettaisi varsinaisiin treeneihin, ne pääsivät juoksentelemaan viereiselle pellolle ennen treenejä. Samalla yks musta ja toinen raidallinen pylly saivat miettiä autossa, että miten käyttäydytään. Palatessa autolle olivat jo rauhoittuneet ja hiljaa. Vea oli viidestä koirasta neljäntenä, joten minä pääsin vähän rauhassa seuraamaan mitä tehdään, miten ja millä idealla. Oli ihan hyödyllistä, sillä olisin varmaan mokaillut vielä ennemmän, jos muut eivät olisi ensin näyttäneet mallia.
 |
| Asu on puolet uskottavuudesta! |
Ensimmäisessä lähetyksessä räkäisin lähinnä koiran kädestäni piipaten samalla "esine", Vea onneksi oli kuitenkin leikin myötä hommassa mukana ja juoksi hetsatun lelun luo ottaen sen reippaasti M:ltä kädestä. Kutsuin ja kehuin, kun juoksi salamana takaisin. Seuraavalla kerralla esine vietiin myös ja ihminen jäi lähelle, mutta nakkasikin lelun maahan. Tällä kertaa lähetys parempi (tosin en vieläkään tajunnut odottaa, että koira sulkisi suunsa - ääntä meinaa lähti). Vea ei vain tainnut seurata minne esine putosi, sillä se meni odottamaan lelua M:ltä ja vaati, että osoitetaan vähän mihin suuntaan.
Tämän jälkeen kouluttaja otti esineen, tuttu ihminen toki hänkin, mutta vähän vähemmän kuin perheenjäsen. Kouluttaja heitti esineen maahan ja Vea tajusi tällä kertaa katsoa mihin se putosi, juoksi kovaa, otti esineen ja tuli hienosti takaisin (kutsuttuna). Joka palautuksella alettiin suoraan leikkiä, veti hyvin (tosin ei ollut muita koiriakaan ihan vieressä paineistamassa). Toisen kerran sama juttu ja Vea pääsi tauolle autoon.
Tauon jälkeen ilmaisutreenejä, Vealla palkkana purkissa omaa sapuskaansa. Tässä vaiheessa M piti lähettää autolle, sillä Vea oli nähnyt tällä namipurkkeja ja läpi treenin kyllä vilkuili vähän toisella silmällä, että josko lähtis sinne...
Käytettiin ainoastaan kouluttajaa maalimiehenä ensin lähetyksiä keskilinjalta suoraan metsään. Vealle sovittiin heti alussa rulla parista syystä:
- Vaikka Vea on reipastunut, se on aika pidättyväinen - iso, parrakas maalimies voisi epäilyttää sitä. Rullan kanssa Vea voi vain käväistä maalimiehen luona ja saa palata luokseni
- Kantti ei ehkä kestä
- Vea on sikanopea ja lähtee terävästi takaisin maalimiehelle, edestakaisin juoksu ei juuri sen aikaa huononna. Tämä oli muutenkin jo valmiiksi tuttua touhua, koska olemme leikkineet "viestittämällä" koiria välillämme
Kouluttaja siis toimi maalimiehenä, otti namipurkin ja rullan ja lähti hetsaten suoraan poispäin keskilinjalta. Tällä kertaa maltoin odottaa, että Vea oli hetken hiljaa ja lähettäessä se häipyi kuin salama. Otti reippaasti rullan maalimieheltä ja toi hienosti takaisin. Tässä näkyi tosin, että se muisti osan nameista lähteneen auton suuntaan. Kohdallani Vea pudotti rullan ja oli lähdössä autojen suuntaan, kutsuin iloisesti takaisin, jolloin penska nappasi uudestaan rullan ja toi sen minulle. Kehuja, silitystä ja koira hihnaan, takaisin maalimiehen suuntaan ja näyttökäsky. Lähti taas tosi hienosti, koiran koosta huolimatta oli vaikea pysyä perässä. Tämä toistettiin kerran vielä niin, että maalimies kulki keskilinjaa poispäin autoista ja piiloutui aika lähelle linjaa. Sama juttu rullaa palauttaessa, että olisi lähtenyt minun luota sitten autoille. Kutsulla taas takaisin ja maalimiestä hakemaan.
Kolmannen kerran otettiin niin päin, että maalimies lähti keskilinjaa autoja kohti ja piiloutui lähelle keskilinjaa. Ensimmäinen lähetys yhä tosi hieno, otti rullan ja tällä kertaa toi suoraan hienosti minulle. Otin rullan ja lähdettiin hakemaan palkka, siihen hyvä lopettaa!
Treenien jälkeen lähdettiin vielä vähän viipottamaan (eri paikkaan) irti metsämaastoon. Hyvää treeniä Vealle, joka on kyllä ollut metsässä, muttei vielä niin paljon sulamaan aikaan ja noin pahassa ryteikössä. Oppiihan kulkemaan, eikä juokse puita päin.
Joka tapauksessa hyvä fiilis hakutreeneistä, vaikka ohjaaja onkin vielä ihan uuno ja tarvitaan omat rullat (lainassa Ykän) ja vähän leveämpi panta. Vealla ainakin oli hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti