Monitoimijat

Koirien yksinolosta otettujen nauhoitusten tuijottelu jatkuu. Voin sanoa, että möllötettyäni 2h samassa paikassa makaavaa takapuolta, juttu alkaa käydä vanhaksi... Ilo on kuitenkin huomata, että yhäkään ei ole kuulunut kuin max. pari minuuttia ääntä lyhyissä pätkissä (naapurin ovi käy, naapurin koira kulkee oven ohi, Ykä komentaa Veaa tmv). Nauhotin jopa Nikan ja Vean kanssa tekemäni aamulenkin aikana Ykää ja Omaa, kaksin ollessaan ne eivät välittäneet edes postista!
Ca.cesta ei ole kuulunut mitään, kun koetin jälleen kysyä voisiko hän kertoa nimensä. Isännöitsijäkään ei ole vielä vastaillut.

Eilen oltiin Oman kanssa rally-tokossa, en ehtinyt töiden jälkeen tehdä kunnollista lenkkiä ja Ykäkin lähti tokoon, joten nappasin koko tyttölauman autoon. Nyt alkaa jo uskaltaa, sillä auto pysyy puolisen tuntia lämpimänä ilta-auringon alla. Olemme kotona treenanneet viime viikolla läksyksi saamiamme liikkeitä, eli sivulle tuloa vasemmalle puolelle ("sivu"), oikealle puolelle ("tämä"), eteentuloa molemmilta puolilta ("eteen") ja takaakiertoa ("takaa"). Lämmittelynä annoin Oman olla irti ja teetin pyörimistä, pujottelua ja pieniä seuruutuspätkiä. Maahanmenossa Oma tarjoaa peruuttamista, pitää alkaa puuttua asiaan ennen kuin koira peruuttaa kymmenen metriä ennen varsinaista liikettä...
Tänään tuli viisi uutta kylttiä:

 

No tämä ei varsinaisesti ollut uutta meille tokoilijoille. Kyseessä siis temponvaihdos, jota Oma on kyllä harjoitellut. Tällä kertaa vain juoksuun siirtymistä, mutta tein huvikseen vähän hidastakin käyntiä. Hieno, ei ongelmia. Oma seurasi tosi kivasti.

 

Tämä liike taas pohjaa tokon askelsiirtymiin, mutta tehtävässä ei pysähdytä tai oteta perusasentoa. Lämppäsin omaa tokonomaisilla askelsiirtymillä (täyskäännös ja seis, käännös oikeaan/vasempaan ja seis, askel oikealle ja seis) ja lähdettiin sitten suorittamaan liikettä. Ei ongelmaa. Ensimmäisellä kerralla autoin kädellä seuraamaan tiukasti oman askeleeni perässä, toisella kerralla vain toistin seuraamiskäskyn .

 

Tällä kyltillä ajattelin etukäteen, että meillä saattaisi olla ongelmia. Ihan vain sen takia, että Oma saattaa soheltaa ja häipyä perusasennosta johonkin... Meni kuitenkin tosi hienosti. Ideana siis, että kyltillä pysähdytään perusasentoon, astutaan askel ja pysähdytään perusasentoon, kaksi askelta ja perusasentoon, kolme askelta ja perusasentoon. Autoin Omaa joka pysähdyksessä sanomalla käskyn ja kehumalla oikein maltillisesti, oli jopa erityisen tiivis!

Spiraali vasemmalle oli kyltin nähdessäni ehkä hankalin hahmottaa. En oikein tajunnut suoritussuuntaa tai mihin nuoli tai kyltti tai edes tötsät sijoittuivat! Onneksi oltiin selittämässä. Vasemmalle kiertävässä spiraalissa tötsät olivat (nyt) suorassa rivissä vähän kyltistä eteenpäin, kiersimme siis ensin kyltin vasemmalta puolelta, vaidoimme sitten tötsien oikealle puolelle ja viimeisen tötsän jälkeen käännyimme vasemmalle. Heh.
Spiraalissa kierretään ensin kaikki kolme tötsää, sitten kaksi ja viimeiseksi yksi. Pientä pyörintää ja pyörrytystä tiedossa siis. Oma ei ensin oikein hoksannut väistää minua ja meillä meinasi tulla törmäys, otin avuksi vasemmalle kääntymisen hengitysavun ja tajusi. Ei kaadettu mitään, eikä Omaa kiinnostaneet tötsät sen kummemmin.

 

Pujottelu oli spiraalin monimutkaisuuden jälkeen ohjaajalle helppoa kauraa! Kyltin nimenmukaista toimintaa aloittaen ensimmäisen tötsän oikealta puolelta ja jatkaen eteenpäin seuruuttaen koiraa (ohjaajakin siis pujottelee).

Tämänkertaisesta rally-tokosta hyvä mieli, kotiläksynä käännökset ja temponvaihdokset, sekä seuruutus häiriön alaisena. Omalle on nyt löytynyt jo toinen laji, jossa koiralla näyttäisi olevan tosi kivaa ja itseä ei hermostuta se soheltaminen! Isoin ongelma taitaa yhä olla, etten osaa pitää hihnaa kädessä samalla kun teen muuta. Välillä oikein anon itseltäni armoa, että heitä se pirun naru menemään, mutta lupaan harjoitella hihnan kanssa - muuten ei opi.

Rallyn jälkeen poikkesimme vielä koirapuistossa Vean kanssa (koetan yhä miettiä mikä Veaa silloin kerran jänskätti), paikalla oli muutama koira ja mentiin reippaasti suureen puistoon sisään. Vea arasteli ensin koiria ja koetti portille, josta napsi sitten ihailijoitaan. Kävin kävelemässä Vean ohi ja kutsuin reippaasti matkaani. Penska lähti mukaan kuljeskelemaan ja kun kaikki liikkuivat, helpottui koirankin olo selvästi. Kohta se menikin jo häntä pystyssä ja alkoi kutsua muita leikkiin, vain suuri borzoi jännitti Veaa vähän. Kun kaikki meni hyvin ja koiralla tuntui olevan rohkea olo, lähdettiin kotia kohti.

 Nyt muuten sain tilattua himottelemani dobo-pallon ja ohjekirjan jumpalle, sekä BoT-loimen Nikan ja Oman jaettavaksi. Pallo on himpun suurempi kuin mitä tytöt tarvitsisivat, mutta sopiva Vealle ja Ykälle - näin täytyy tehdä kompromisseja talouksessa, jossa on pieniä ja isoja!

Pistin myös pitkästä aikaa kirjastosta vähän kirjaa ja dvd:tä varaukseen, minulla on agilityn ohjaussanasto niin auttamatta hukassa, että teoriapänttäys olisi oikeasti tarpeen.

Oma on yhä laihiksella. Kuten Myran kanssa aikoinaan totesin, sheltin painoa on tuskastuttavan hankala pudottaa. Asiaa ei auta, että koiralla on paljon treenejä, joissa sitä sitten namitetaan. Tällä hetkellä hanki on inhottavan kovareunaista (Vealla on pienet kulumat takajaloissaan lumesta), jolloin edes kahlaustreeni ei onnistu. Harkitsemme köörin viemistä uimaan ja odottelemme pyöräilykauden alkamista. Tätä ennen täytyy vähän huoltaa vanhaa polkumopoa, sillä pyörästäni on kautta aikojen (ja huollosta huolimatta) tyhjentyneet kumit tämän tästä. Jos joku osaa sanoa miksi ehjästä pyörästä katoaa ilmat, niin kuulen mieluusti kokemuksia...
Onko ihmisillä hyviä kokemuksia light-ruoista? En ole ikinä oikein ollut niiden perään, mutta nyt Oman vakiruokaa pitää antaa niin vähän, että sillä on kohta varmaan paha olo tyhjän mahan takia.