HNGH. VEA. Pikku Vesku oli yllättänyt tänään nappaamalla Ykän nahkahihnan ja kaksi pantaa ja askartelemalla ne uuteen uskoon. Vähän meinasi otsasuonta pullottaa, mutta yritän ajatella, että kysessä olivat kyllä itse tekemäni hihna ja puolikurra, jotka olikin aika vaihtaa (kuluneet, ei enää niin turvallisia). Myös tyttöjen hihnat oli kiskottu alas, mutta niihin ei oltu koskettu... Miksi, sitä en tiedä, mutta arvaan liittyvän joko syvään rakkauteen (tai vihaan...) Ykän hajua kohtaan. Hihnoja säilytetään siis naulakossa, mutta tietääpä kääräistä ne tästä edes vähän korkeammalle.
Ykälle uusia kamoja shoppaillessa sain kuitenkin ostettua Omalle viimein uuden hihnan, jes! Ei mitään erikoista; musta, pyöreä nahkahihna BGB-lukolla.
Ja huh, se olikin aika vaikea! Varsinkin kun Oma oikein räjähteli alussa energiaa, heitti lähinnä volttia itsensä ympäri ja tuntui oikein nauravan... Noh, purettiin energiaa ja keskityttiin sitten kakkoskierroksella paremmin. Rata oli siis itse kopsaamani ja tässäkin muodossa jo vähän yksinkertaistettu. Siinä oli paljon pyörittelyä ja jossain vaiheessa annoinkin periksi ja otin seiskaesteen eri suunnasta (vaikka erikseen 6-8 harjoitellessa Oma meni ok, radassa se joka kerta meni minun kanssa sekaisin ja sitten vähän söhellettiin molemmat). Muut lähestymiset saatiin suht fine, kakkosella pari kertaa hyppäsi myös takaisinpäin, mutta "kierrä" tuntui toimivan. Nelosella joutui koppaamaan melkein syliin, että kiersi puhtaasti vitoselle, niin vauhdikkaasti sieltä putkesta tultiin. Putket ovat viime aikoina olleet epävarmat, joten palkkasin aina niiden jälkeen.
Keinu (15) oli radassa korvattu A-esteellä ja Oma oli tosi kiva lähettää, se otti kontaktin hienosti toisellakin puolella ja pystyin kutsumaan sen takaisin hyppäämään seuraavan esteen (joka muuten otettiin kanssa eri suunnasta, koska rataa rakentaessa totesimme, että pitää saada pari spurttipätkääkin). Ykän kanssa tein myös kivan radan (joskin rauhallisessa tempossa, mennään siinä reilun minuutin jälkeen) ja Oman kanssa jatkoin keppien harjoittelemista. Suurimman osan ajasta tosi hieno, mutta pari kertaa Oma muisti taas miten sikahauskaa sillä on ja päätti heittää voltin johonkin suuntaan... Pöljä.
Maanantaina meillä oli remmilenkkipäivä, tiistaina taas juostiin pellolla. Siinä lomassa pientä paikkamakuuta Vealle (2min välillä palkaten), koko lauman luoksetuloa, seuruutusta ja maahanmenoa. Nika harjoitteli "tyhmää alustaa", koska seuraavat tokokisat on ulkona ja prinsessa on vähän nihkeä menemään maahan kuraan. Nyt tosin vaikuttaa, että maa saattaisi kuivua toukokuun alkuun mennessä, mutta ei vara venettä kaada.
Tänään käytiin rally-tokossa. Harjoiteltiin "jääviä" liikkeitä, eli koiran kiertämistä sen odottaessa eri asennoissa. Aloitin toistamalla varmuudeksi Omalle käskyä, mutta koska se tuntui tietävän mistä oli kyse, käskin vain kerran. Tehtiin istuen, maassa ja koiran ollessa perusasennossa molemmilla puolilla. Oikealta puolelta perusasennosta oli Omalle (ja minulle - en osaa vieläkään pitää hihnaa kädessä!) vaikein, siinä kunnialla onnistuttuamme pidimme bileet ja lopetimme sen liikkeen hinkkaamisen.
Seuraavaksi harjoittelimme saksalaista täyskäännöstä, käytin Omalle käskyä "toinen puoli", jonka se tietää normaaleilta remmilenkeiltä. Toimi, ei ongelmaa tässä.
Sitten teimme lyhyen radan:
Ykälle uusia kamoja shoppaillessa sain kuitenkin ostettua Omalle viimein uuden hihnan, jes! Ei mitään erikoista; musta, pyöreä nahkahihna BGB-lukolla.
 |
| Sunnuntaina tehtiin tämänmoista rataa |
Ja huh, se olikin aika vaikea! Varsinkin kun Oma oikein räjähteli alussa energiaa, heitti lähinnä volttia itsensä ympäri ja tuntui oikein nauravan... Noh, purettiin energiaa ja keskityttiin sitten kakkoskierroksella paremmin. Rata oli siis itse kopsaamani ja tässäkin muodossa jo vähän yksinkertaistettu. Siinä oli paljon pyörittelyä ja jossain vaiheessa annoinkin periksi ja otin seiskaesteen eri suunnasta (vaikka erikseen 6-8 harjoitellessa Oma meni ok, radassa se joka kerta meni minun kanssa sekaisin ja sitten vähän söhellettiin molemmat). Muut lähestymiset saatiin suht fine, kakkosella pari kertaa hyppäsi myös takaisinpäin, mutta "kierrä" tuntui toimivan. Nelosella joutui koppaamaan melkein syliin, että kiersi puhtaasti vitoselle, niin vauhdikkaasti sieltä putkesta tultiin. Putket ovat viime aikoina olleet epävarmat, joten palkkasin aina niiden jälkeen.
Keinu (15) oli radassa korvattu A-esteellä ja Oma oli tosi kiva lähettää, se otti kontaktin hienosti toisellakin puolella ja pystyin kutsumaan sen takaisin hyppäämään seuraavan esteen (joka muuten otettiin kanssa eri suunnasta, koska rataa rakentaessa totesimme, että pitää saada pari spurttipätkääkin). Ykän kanssa tein myös kivan radan (joskin rauhallisessa tempossa, mennään siinä reilun minuutin jälkeen) ja Oman kanssa jatkoin keppien harjoittelemista. Suurimman osan ajasta tosi hieno, mutta pari kertaa Oma muisti taas miten sikahauskaa sillä on ja päätti heittää voltin johonkin suuntaan... Pöljä.
Maanantaina meillä oli remmilenkkipäivä, tiistaina taas juostiin pellolla. Siinä lomassa pientä paikkamakuuta Vealle (2min välillä palkaten), koko lauman luoksetuloa, seuruutusta ja maahanmenoa. Nika harjoitteli "tyhmää alustaa", koska seuraavat tokokisat on ulkona ja prinsessa on vähän nihkeä menemään maahan kuraan. Nyt tosin vaikuttaa, että maa saattaisi kuivua toukokuun alkuun mennessä, mutta ei vara venettä kaada.
Sitten teimme lyhyen radan:
Ei ongelmaa, muistin olla pysähtymättä ja Oma jatkoi hienosti.
Normi.
HÄH MISTÄ ON KYSE, OMA EI YMMÄRRÄ!
Oma heitti voltin ja meni jotenkin ihan pasmat sekaisin koiralla, teimme liikkeen hitaasti uudestaan ja autoin koiraa kädellä oikeaan suuntaan. Maalin jälkeen juhlittiin ja mentiin harjoittelemaan vasemmalle kääntymistä. Tämä vaatiikin lisää treeniä, sillä Oma on ylipäätään heikko käyttämään takapäätään, se yleensä ennemmin kaatuu kuin liikuttaa jalkojaan...
Pienen hinkkaamisen ja pikkuliikkeistä palkkaamisen jälkeen alkoi kuitenkin sujua vähän paremmin, 90-asteen käännökset menivät fine ja parilla käskyllä 360-astettakin onnistui. Jatkamme harjoittelua! Opettelemme pitämään hihnaa kädessä!
Pienen hinkkaamisen ja pikkuliikkeistä palkkaamisen jälkeen alkoi kuitenkin sujua vähän paremmin, 90-asteen käännökset menivät fine ja parilla käskyllä 360-astettakin onnistui. Jatkamme harjoittelua! Opettelemme pitämään hihnaa kädessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti